Olen uupumuksen takia sairauslomalla, mies töissä, kuka hoitaa lasten sairastelut?

Olisiko eutanasia ratkaisu tähän kaikkeen. Elämäänsä kyllästynyt heikon aineksen jäsen pääsee tuskistaan.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mikä on ongelma. Jos olet kotona niin etkö voi hoitaa lapsiasi?

Kun ei jaksaisi. Kun ei tarvitse töihinkään mennä, niin voisi vetää lonkkaa. 

Mitenhän ihmeessä töissä ollessaan on lapsiaan jaksanut hoitaa? 

Nukut yöt kunnolla, puuhastelu kotona ja lasten kanssa ulkoilua.

Se piristää duunin murheet ovat poissa hetkeksi.

Illalla hyvissä ajoin nukkuun, mies voi Illalla viettää aikaa lasten kanssa. Sinä lepäilet, tai palkkaa joku nuori jeesaan kotona. Tarvii taskurahaa aina.

Vierailija kirjoitti:

 

Nukut yöt kunnolla, puuhastelu kotona ja lasten kanssa ulkoilua.

Se piristää duunin murheet ovat poissa hetkeksi.

Illalla hyvissä ajoin nukkuun, mies voi Illalla viettää aikaa lasten kanssa. Sinä lepäilet, tai palkkaa joku nuori jeesaan kotona. Tarvii taskurahaa aina.

Ei kai nyt sairaana sairaiden lasten kanssa ulkoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten typeryys ja ilkeys on kyllä jotain käsittämätöntä. 

Valitettavasti tuohon tottuu. Tai turtuu.

Taas on ketju täynnä elämäntapasaikuttajia. Käydään töissä kunnes saikulla maataan kaksi viikkoa ja aloitetaan homma alusta. Kummasti aina uudelleen ja uudelleen töissä väsyy ja perhe ottaa päähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nukut yöt kunnolla, puuhastelu kotona ja lasten kanssa ulkoilua.

Se piristää duunin murheet ovat poissa hetkeksi.

Illalla hyvissä ajoin nukkuun, mies voi Illalla viettää aikaa lasten kanssa. Sinä lepäilet, tai palkkaa joku nuori jeesaan kotona. Tarvii taskurahaa aina.

 

Ei kai nyt sairaana sairaiden lasten kanssa ulkoilla? 

Just nyt on vähän flunssaa niin. Ap on saikulla todennäköisesti puoli vuotta. Ja flunssaisena voi kyllä ulkoilla, korkeassa kuumeessa ei tietysti varmasti jaksa. 

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Miten niin edelleen kaiken? Mitä häneltä nyt odotetaankaan? Kotona oloa lasten sairastaessa. Uuuuuuu, kauheeta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Miten niin edelleen kaiken? Mitä häneltä nyt odotetaankaan? Kotona oloa lasten sairastaessa. Uuuuuuu, kauheeta. 

 

Edelleen. Kun ihminen sanoo ei, ei ole toisen asia ruveta sitä vähättelemään tai kyseenalaistamaan. Yleensä uupuneiden on muutenkin ollut vaikea sanoa ei, jo sairauslomalle jäämisen kynnys voi olla erittäin korkea. 

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Missä kohtaa hän sanoi tähän asti hoitaneensa pää kainalossa kaiken? Mitä lisätyötä lasten flunssa sulle tuottaa? Apn ei tarvitse tehdä mitään sen ihmeempää kuin perusminimin, jos sitä ei jaksa, on kyllä jostain muussa vika kuin työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Miten niin edelleen kaiken? Mitä häneltä nyt odotetaankaan? Kotona oloa lasten sairastaessa. Uuuuuuu, kauheeta. 

 

Edelleen. Kun ihminen sanoo ei, ei ole toisen asia ruveta sitä vähättelemään tai kyseenalaistamaan. Yleensä uupuneiden on muutenkin ollut vaikea sanoa ei, jo sairauslomalle jäämisen kynnys voi olla erittäin korkea. 

 

Kato kun sä et voi perheellusenä sanoa ei ja jäädä nillittämään paikallesi. Ap voi sanoa ei ja poistua niin kauas kyin mahdollista, niin miehensä saa jäädä sitten yhna sairaan lapsen kanssa kotiin jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nukut yöt kunnolla, puuhastelu kotona ja lasten kanssa ulkoilua.

Se piristää duunin murheet ovat poissa hetkeksi.

Illalla hyvissä ajoin nukkuun, mies voi Illalla viettää aikaa lasten kanssa. Sinä lepäilet, tai palkkaa joku nuori jeesaan kotona. Tarvii taskurahaa aina.

 

Ei kai nyt sairaana sairaiden lasten kanssa ulkoilla? 

AP vastaa täälä ja pitää ketjua yllä.

Tunnistan tämän tyhjä pään perhe tarina toisensa jälkeen. Uusi avaus jo perhetyöntekiästä ja laadusta. Niinkuin aina.

Ap: n pitää laskea rimaa. Kun on sairaat lapset, silloin ei siivota, pestä pyykkiä, laiteta ruokaa, jos ei jaksa. Likaan ei kukaan kuole. Mies voi tehdä ne asiat jaksamisensa mukaan, jos nyt ihan pakollista. Harvemmin on. Lapset ruutujen ääreen, pötkötellään vierekkäin, luetaan kirjoja, höpötellään. Ehkä vähän piirrellään, muovailuvahaillaan, leikitään siinä samalla kun pötkötellään. Syödään välillä jäätelöä. Jos seinät kaatuu päälle niin mennään vähän pihalle raitista ilmaa haistamaan. 

Kun kaikki lapset ovat terveinä päiväkodissa niin sitten tekee rästiin jääneitä kotitöitä pikkuhiljaa jaksamisensa mukaan. Ne ovat samalla terapiaa uupuneelle. Näkee kättensä jäljen. 

Päiväkoti-ikäiset ei tarvitse kodin ulkopuolisia harrastuksia. Omatkin harrastukset voi laittaa jäihin täksi lyhyeksi pikkulapsiajaksi. Se ei ole kuin korkeintaan 1/8 osa elämästä. 

Ap: n pitäisi ajatella, että lapset ovat nyt hänen ja puolison elämää. Ei siitä saa saikkua. Vastuu lapsista kuuluu vanhemmille, oli lapsista tai vanhemmista kuka tahansa sairaana, vastuu ei kuulu kenellekään muulle. Kun ajatuksen hyväksyy ja sopeutuu niin alkaa priorisoida ja jaksaa.

Lapset kasvavat, koko ajan helpottaa, kun aika kuluu. 

Otatko Ap. meisselini peräaukkoosi. 

Tiesitkö, että pikku tuhmailu piristää kummasti ihmisen olotilaa.

Tyttäresihän oli hetki sitten masentunut, mutta kävi luonani, ja on nyt kuin päivänsäde. Kysy vaikka siltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Miten niin edelleen kaiken? Mitä häneltä nyt odotetaankaan? Kotona oloa lasten sairastaessa. Uuuuuuu, kauheeta. 

Kipeän lapsen kanniskelua, oksennusten siivoamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot sairauslomalla sieltä töistäsi, etkä perheestäsi ja muusta elämästäsi. Uupumuksesta toipuminen vie kauemmin kuin vain viikkoja ja edellyttää isoja muutoksia omassa elämässä, esim. Miten sovitat työn ja perheen yhteen tai olisiko joku vähemmän kuormittava työ parempi. Akuuttiin hätään joo lepoa, mutta itse ne lapset on hoidettava, vaikka olet uupunut, jos kuitenkin kotona pärjäät.  Jos tilanne sitä huonompi, hakeuduttava osastohoitoon tai hankitte vaikka maksullista kotiapua niihin asioihin, joihin on mahdollista, ellei kunnalla tai hyvinvointialueella ole tarjota maksutonta palvelua.

 

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi oleellinen osa toipumista on omien tarpeiden ja rajojen tunnistaminen. Ja opettelu toteuttamaan niitä käytännössä. Nyt ap on ilmaissut rajansa, ettei jaksa hoitaa sairaita lapsia ja se on saavutus siihen verrattuna, että hän pää kainalossa puskee marttyyrina ja hoitaa edelleen kaiken. 

Miten niin edelleen kaiken? Mitä häneltä nyt odotetaankaan? Kotona oloa lasten sairastaessa. Uuuuuuu, kauheeta. 

Kipeän lapsen kanniskelua, oksennusten siivoamista jne.

Mitähän aktuaalista 😂 Kerro mulle olevasi lapseton kertomatta mulle olevasi lapseton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä trollien temmellyskentäksi muuttunut tämä keskustelu. Lapset palautukseen, lapset huostaan, muita reikäpäisiä ehdotuksia. Mulle, kolmen lapsen äidille kerrottiin, että en ole koskaan hoitanut lapsia., kun huomautin etteivät sairaat lapset ihan siinä lepäämisen ohessa mene.
Ap:n kannattaa lähteä ja pysyä poissa, ei täällä nyt haluta auttaa ketään. 

Kolmen lapsen äiti sanoo ettei lapset mene lepäämisen ohessa. Missäs sitten? Jos aikuinen ihminen ei osaa huolehtia itsestään lasten ohessa, ei tajua laittaa lasta rattaisiin ulkoillessaan tai kuvittelee ettei 4-5-vuotias voi vieressä leikkiä itsekseenkin vaan häntä täytyt kädestä pitää jne., on se sitten henk.koht. päänsärky. 

 Taidat itse olla lapseton. Vihoviimeinen asia mitä napsahtamaisillaan oleva ylikuormittunut ihminen kaipaa on kohdata tarpeettomia itkuraivareita mitä jonkun taaperon talvivaatteisiin ja rattaisiin pukeminen vaatii. En tiedä ap:sta, mutta asun itse hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa missä rattaita säilytetään katutasossa sijaitsevassa varastossa. Tasan tarkkaan ei lapset kävisi talven aikana kertaakaan pihalla, jos olisin yhtä rikki kuin ap vaikuttaa olevan. Nytkin jo sellainen työmaa poistua kotoa, vaikka muuten olenkin puhtia täynnä.

Taidat itse olla lapseton. Vihoviimeinen asia mitä napsahtamaisillaan oleva ylikuormittunut ihminen k

Napsahtamaisillaan oleva? Työuupumus, ei psykoottistasoinen masennus tai ylikunto. Sinulle varmasti on arki haastavaa yleisesti, ymmärrän hyvin, mutta apsta puhutaan. Ja hänelle on kirjoitettu sairasloma siksi että hän on kuormittunut työstään. Hän ei ole nyt töissä, joten hänen päivänsä tehtävät on lapsen hoito. Jos se on ylitsepääsemätöntä, aplla on jokin muu ongelma kuin työuupumus.