Elät täällä arviolta noin 80 vuotta ja sitten poistut maailmasta ikuisiksi ajoiksi
Kommentit (39)
Meille keittiöön palkattiin parikymppinen mimmi joka elää täysillä sauhuten jokaista asiaa ja kaikki on aikataulutettu minuutilleen. Vällillä tuo mokottaa meille vanhemmille työntekijöille kun me emme harrasta kaikkea vapaa-aikaamme ja ole aina menossa. Pari kertaa olen sille sanonut, että hanki 40 vuotta ikää lisää tehden näitänsamoja töitä niin ei jaksa enää töiden jälkeen elää täysillä.
Ajatellaanpa hetki. Aloittaja siis halunnee et kaikista jäisi kuollessa joku jälki, merkki eletystä. Miksi ihmeessä? Olisihan toi melkoista sekamelskaa jos kaikista olisikin joku jälki.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen taivaaseen ja sieluni tulee elämään ikuisesti, mutta kukin tyylillään.
Millä se sielu kokee, aistii, tuntee, ajattelee? Ellei millään, niin sinun ei voi sanoa menevän yhtään mihinkään. Palat tai maadut siinä missä jokainen kerran elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaanpa hetki. Aloittaja siis halunnee et kaikista jäisi kuollessa joku jälki, merkki eletystä. Miksi ihmeessä? Olisihan toi melkoista sekamelskaa jos kaikista olisikin joku jälki.
En tarkoittanut sitä, vaan että koska jokaisesta aika väistämättä jättää lopullisesti, miksei ennen sitä viettäisi olemassaolonsa aikaa juuri itselleen mahdollisimman optimaalisella tavalla. Ei siitä suuria jälkiä tai saavutuksia tarvitse jäädä, tärkeintä on elämänilo ja tyytyväisyys itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIllaista on täysillä eläminen?
Käsijarru pois ja hanaa. Sitä se on.
Mitä muuten hana näissä aina tarkoittaa??
Kaasua, ykkösvaihdetta?
T: Eilisen teeren poika
Musta tuntuu, että tiedän. Aikuinen adhd, jolla virtaa riittää.. ja riittää.. ja riittää. Ei ole löytänyt itsestään jarrua, vain hanan. Itse pidän moista höseltämisenä, hän taas mun elämää jokseenkin tylsänä.
On vain yksi päivä, jolloin täytyy kuolla. Muina päivinä täytyy elää.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin elän näillä elämäntavoilla 80-vuotiaaksi.
Jotenkin tuntuu että toi miten pitkään elää, ei ole kovinkaan paljon kiinni edes elintavoista, kun jotkut elää 80-90 vuotiaiksi vaikka syö rasvaruokia ja käyttää alkoholia runsaasti, sitten jotkut sporttiset tyypit lähtee täältä jo alle 70 vuotiaina.
No itse asiassa kaikkeen turtuu ja kyllästyy. Ei ole mitenkään mahdollista elää koko elämää "täysillä".
Vierailija kirjoitti:
Joo, mä tässä syön täysillä ja sitten mä keitän kaffit täysillä ja täysillä juon sen. Kaupassa on käytävä, täysillä ja vaikka kuinka ois liikennettä niin täysillä kyllä ajan. Myöhemmin meinaan lukea ja tottakai täysillä, nukkumaan meen ja nukun ihan täysillä että saa aamulla täysillä herätä. tämänkin kirjoitin ihan ylitäysillä.
Käyn paskalla täysillä. Syvyyspommit putoavat aina täysillä pönttöön.
Täysillä paahtamalla ei elä lähellekään 80 vuotiaaksi.
Oikein täysillä kun elää, tupsahtaakin tänne kuolemansa jälkeen uudestaan. Torakkana. Lits läts.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaanpa hetki. Aloittaja siis halunnee et kaikista jäisi kuollessa joku jälki, merkki eletystä. Miksi ihmeessä? Olisihan toi melkoista sekamelskaa jos kaikista olisikin joku jälki.
En tarkoittanut sitä, vaan että koska jokaisesta aika väistämättä jättää lopullisesti, miksei ennen sitä viettäisi olemassaolonsa aikaa juuri itselleen mahdollisimman optimaalisella tavalla. Ei siitä suuria jälkiä tai saavutuksia tarvitse jäädä, tärkeintä on elämänilo ja tyytyväisyys itseensä.
Luulen tavoittavani ajatuksesi.
Meillä on tämä yksi ainutlaatuinen kertanäytös.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vain välivaihe, mutta onneksi jää lapsia ja lapsenlapsia.
Miksi onneksi?
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa kaikkeen turtuu ja kyllästyy. Ei ole mitenkään mahdollista elää koko elämää "täysillä".
Tämä. Hassua ajatella että ihmiselämä olisi tai voisi olla yhtä elämystä. Ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen taivaaseen ja sieluni tulee elämään ikuisesti, mutta kukin tyylillään.
Kuulostaa kyllästyttävältä.
Tykkään elellä leppoisasti. Täysillä. Ehkä.
Hui, älä muistuta, täytän ihan just 80. Kävin tänään kympin hiihtämässä, just ja just jaksoin.
Mummeli
Niinhän minä vietänkin. Selaan Vauva-palstaa ja syön jäätelöä sekä suklaata!
Hyviä kommentteja. Itsellä välillä aika paha masis. Saan sillä lailla tsempattua, et kuinkahan paha se olisi, jos En olisi saanut mitään aikaiseksi? Omalla työllä pelastin kumminkin joitain ihmisiä, tai ainakin luulen niin. Sitä "työnjälkeä" en vaan koskaan nähnyt. En ole tuolla koskaan "paukutellut henkseleitäni" eikä kukaan sitä juuri ole kysynyt. Jos kysyy, niin vastaan epämääräisesti.
Allekirjoitin töissä "confidential agreement" -sopimuksen (vähän kuin vaitiolovelvollisuus). Siinä luki, et töissä ollessa et saa puhua ulkopuolisille työasioista mitään, etkä vielä 1 vuoteenkaan. Kunnioitan sitä sopimusta, vaikkei se enää minua velvoita. Kysyin muuten uteliaisuudesta, et entäpä jos en allekirjoita? Firman kaveri sanoi, ettei tiedä, kukaan ei ole jättänyt koskaan allekirjoittamatta. Varmaan keksitään jotain muita, vähäpätöisempiä hommia.
Mietin, et kukahan minuakin joskus muistelee, kun minua ei enää ole? - Tuskin kukaan. Sen enempää kuin joitain muitakaan.