Koetko että sinulla on vapaa tahto?
Jos sinun oma vanhempasi pyytää tekemään sinua jotain mitä et halua. Koetko että sinun täytyy suostua siihen, vai pystytkö kieltäytymään siitä?
En tarkoita sellaista että hän pyytää sinua esimerkiksi viemään roskat tai tekemään jotain muuta sellaista mikä on sinun velvollisuutesi tai ns. Välttämätön paha, vaan esimerkiksi tilannetta jossa hän käskee sinua vaihtamaan työpaikkasi josta kuitenkin nautit ja jossa olet pidetty ja josta saat sinua tyydyttävän palkan säännöllisesti?
Entä koetko että sinulla on vapaa tahto silloinkin kun vanhempasi pyytää sinua tekemään jotain sellaista mistä pitäisit tai mikä olisi sinulle hyödyllistä. Esimerkiksi jos olet stressaantunut ja vanhempasi käskee sinua pitämään lomaa. Onko myöntyminen silloin alistumista vanhempasi ehdotukseen, vai koetko omaavasi oman vapaan tahdon ja pidät lomaa koska ehdotus oli hyvä?
Kommentit (24)
Jos olisin noin sairaalloisen kietoutunut vanhempiini kuin ap, olisin joka tapauksessa huolissani.
Niissä rajoissa, joissa on mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista. Ja muiden vaikutus valintoihin. Esim. en vie roskia mutta en saa taskurahaa. Ja miten itse huomaa mitä vaihtoehtoja olisi. Mitään utopistista vapautta ei ole.
Olen 60-vuotias, ja vapaana vanhempieni neuvoista jo yli 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Niissä rajoissa, joissa on mahdollisuus valita eri vaihtoehdoista. Ja muiden vaikutus valintoihin. Esim. en vie roskia mutta en saa taskurahaa. Ja miten itse huomaa mitä vaihtoehtoja olisi. Mitään utopistista vapautta ei ole.
On kiinnostavaa lukea ihmistä vastauksia tilanteesta josta ei anneta muita selkeitä rajoja kuin aikuisuus. Esimerkiksi minulle ei tullut mieleenkään että saisin aikuisena taskurahaa jostain roskien viemisestä. Taskuraha voi kuulua alaikäiselle lapselle jolle opetetaan rahan käyttöä ja jossa lapsi saa rahaa esimerkiksi tekemällä kotitöitä. Mutta minulle ei tulisi mieleenkään antaa aikuiselle lapselle taskurahaa. Aikuinen lapsi osaa kyllä tehdä työtä, hankkia siitä palkan ja kestää sen että välttämättömät työt tehdään ilman erityisiä palkintoja. Vai, oletko samaa mieltä? Menee vähän ohi aiheen, mutta maksaisitko sinä omalle aikuiselle lapsellesi taskurahaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin noin sairaalloisen kietoutunut vanhempiini kuin ap, olisin joka tapauksessa huolissani.
Luetun ymmärrys on ehdoton leipälajisi. Pidä siitä kiinni!
Vanhemmat kuolivat, niin tuumin, et nyt mulla on se "vapaa tahto". Heidän ei tarvitse hävetä minun puolesta. Eli voin periaatteessa tehdä mitä haluan. Mutta ei vaan enää huvita se. (Ikä?). Minua ei rajoita muut kuin laki ja (oma) moraali.
Tuosta "laista": kauempi sukulainen kertoi kerran: (istuttiin aitan rapulla Juhannusaatonaattona ja hän tarjoili omasta kossupullostaa): Istunut Konnulla. Sanoi, oot senverran fiksu ja lukenut mies, et koita pitää huolta, ettet sinne koskaan joudu - siellä otetaan sulta kaikki luulot pois. Hyvä neuvo ja sitä olen pitänyt kiinni.
Moraali taas, no, se on vähän niinkuin käyttäytymis"sääntö". Suurin osa ihmisista osaa käyttäytyä, osa ei. Ja jos ei osaa, niin tulee... taas tuo laki.
Summa summarum: Vapaa tahto on, mutta se voidaan ottaa pois.
[x] en kuuntele vanhempieni mielipiteitä, en edes kysy. Päätän itse omista asioistani.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen kokemus ja filosofien teoriat eivät aina kohtaa.
Niin. Filosofit ja psykologit ovat usein väärässä. Silloinkin kun erehtyivät.
Nostetaas tätä ylöspäin kun näin illalla ketjuihin tulee niin paljon kommentteja että monet ketjut jää jalkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin noin sairaalloisen kietoutunut vanhempiini kuin ap, olisin joka tapauksessa huolissani.
Luetun ymmärrys on ehdoton leipälajisi. Pidä siitä kiinni!
Otsikko viittaa vapaaseen tahtoon, joka on yleisfilosofinen kysymys. Selite on siten lähinnä typerä. Lapsella harvemmin toteutuu vapaa tahto, sikäli kuin edes ymmärtää mitä se on. Uhmaikä esim. on enemmän kehityksellinen vaihe kuin muuta. Miksi vapaata tahtoa suhteessa omiin vanhempiin pitää ruotia. Se on silloin keskinäinen riippuvuussuhde, ja sen valinnat on omalaisensa kaikkien aikuisten kesken. Riippuvuus muista on osin pakko, osin vapaaehtoinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin noin sairaalloisen kietoutunut vanhempiini kuin ap, olisin joka tapauksessa huolissani.
Luetun ymmärrys on ehdoton leipälajisi. Pidä siitä kiinni!
Otsikko viittaa vapaaseen tahtoon, joka on yleisfilosofinen kysymys. Selite on siten lähinnä typerä. Lapsella harvemmin toteutuu vapaa tahto, sikäli kuin edes ymmärtää mitä se on. Uhmaikä esim. on enemmän kehityksellinen vaihe kuin muuta. Miksi vapaata tahtoa suhteessa omiin vanhempiin pitää ruotia. Se on silloin keskinäinen riippuvuussuhde, ja sen valinnat on omalaisensa kaikkien aikuisten kesken. Riippuvuus muista on osin pakko, osin vapaaehtoinen valinta.
Pelottaako kysymys kun et halua sitä edes ruotia, vai pelkäätkö että paljastat kaikille että olet yhä edelleen vanhempiesi käskyvallan alla etkä ole koskaan osannut itsenäistyä?
Oletko siis sitä mieltä että aikuinen ihminen ei omaa vapaata tahtoa, vaan hänen vanhempansa hallitsevat häntä täysin kaikissa päätöksissä joihin päättävät sekaantua?
Huomaa. Tässä ei keskustella pikkulapsista joista vanhemman on joka tapauksessa pakko olla vastuussa ja joiden vapaata tahtoa täytyy siitä syystä rajoittaa.
Jos vanhempani meedion kautta käskisivät jotain niin suhtautuisin skeptisesti joten en tottelisi. No paitsi jos käsky on tyyliin "hengitä"
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempani meedion kautta käskisivät jotain niin suhtautuisin skeptisesti joten en tottelisi. No paitsi jos käsky on tyyliin "hengitä"
Jos ajattelet tilannetta kun vanhempasi olivat vielä elossa, onko itsenäisyytesi ja päätöksentekosi jotenkin muuttunut siihen verrattuna? Muistatko aikaisemmilta vuosiltanne että missä tilanteessa vanhempasi päätökset, toiveet tai halut ajoivat sinun toiveidesi ja itsenäisen elämäsi edelle (aikuisuudessa)?
Jos sinulla on aikuisia lapsenlapsia, tai omia aikuisia lapsia, oletko huomannut että he ovat nyt itsenäisiä ja eivät välitä sinun mielipiteistä tai toiveista mitään? Annatko heidän elää omaa elämäänsä ja tehdä omat virheensä tai onnistumisensa?
Kun nyt aikuisena huomaat esimerkiksi aikuisten lastesi onnistumisia, tai kun he ovat läpikäyneet jonkin vaikean tilanteen, oletko niistä nyt ylpeämpi kuin silloin kun he olivat vielä alaikäisiä lapsia ja täysin sinun vastuullasi.
Näihin kysymyksiin voivat myös muut vastata.
Miksi kukaan aikuinen vanhempi käskisi aikuista lastaan tekemään yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin noin sairaalloisen kietoutunut vanhempiini kuin ap, olisin joka tapauksessa huolissani.
Luetun ymmärrys on ehdoton leipälajisi. Pidä siitä kiinni!
Otsikko viittaa vapaaseen tahtoon, joka on yleisfilosofinen kysymys. Selite on siten lähinnä typerä. Lapsella harvemmin toteutuu vapaa tahto, sikäli kuin edes ymmärtää mitä se on. Uhmaikä esim. on enemmän kehityksellinen vaihe kuin muuta. Miksi vapaata tahtoa suhteessa omiin vanhempiin pitää ruotia. Se on silloin keskinäinen riippuvuussuhde, ja sen valinnat on omalaisensa kaikkien aikuisten kesken. Riippuvuus muista on osin pakko, osin vapaaehtoinen valinta.
Vaikka otsikosta tosiaan saa sen vaikutelman, että aloitus koskisi filosofista vapaata tahtoa, niin aloittaja kyllä melko lailla määrittelee, mitä hän itse vapaalla tahdolla tässä yhteydessä tarkoittaa. Ei sillä, etteikö aloitus vaikuttaisi hieman tärähtäneeltä, mutta en syyttäisi sitä termien väärinkäytöstä siksi, että siinä kerrotaan, kuinka termiä tässä yhteydessä käytetään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan aikuinen vanhempi käskisi aikuista lastaan tekemään yhtään mitään?
Voisit perustella kysymystäsi ja kertoa oman mielipiteesi tuohon esittämääsi kysymykseen. Voinko olettaa että kun kysyt tuon, sinulla on aikuisena vapaa tahto johon sinun vanhempasi ei pysty vaikuttamaan?
Eihän aloitus koske millään tavoin vapaata tahtoa, vaan ainoastaan ihmisen suhdetta siihen, paljonko hänen vanhempansa vaikuttavat vai vaikuttavatko hänen päätöksiinsä aikuisena.
Vapaa tahto käsitteenä tarkoittaa jotain ihan muuta, eikä ihmisellä sellaista oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan aikuinen vanhempi käskisi aikuista lastaan tekemään yhtään mitään?
Voisit perustella kysymystäsi ja kertoa oman mielipiteesi tuohon esittämääsi kysymykseen. Voinko olettaa että kun kysyt tuon, sinulla on aikuisena vapaa tahto johon sinun vanhempasi ei pysty vaikuttamaan?
Tottakai mulla on vapaa tahto eikä vanhempani ole koskaan yrittäneet pakottaa minua tekemään jotain mitä en itse halua. Ei myöskään itselleni tulisi ikinä pieneen mieleenkään painostaa tai käskeä omia lapsiani tekemään asioita joita he eivät elämältään halua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän aloitus koske millään tavoin vapaata tahtoa, vaan ainoastaan ihmisen suhdetta siihen, paljonko hänen vanhempansa vaikuttavat vai vaikuttavatko hänen päätöksiinsä aikuisena.
Vapaa tahto käsitteenä tarkoittaa jotain ihan muuta, eikä ihmisellä sellaista oikeasti ole.
Ja miksi tuota suhdetta siihen paljonko hänen vanhempansa vaikuttavat vai vaikuttavatko hänen päätöksiinsä aikuisena sitten pitäisi kutsua?
On aika pitkä otsikko jos sen tiivistää siihen kysymykseen että Koetko että sinulla on suhdetta siihen paljonko sinun vanhempasi vaikuttavat, vai vaikuttavatko, päätöksiisi aikuisena?
Hyvät filosofit. Keskustelkaa normielämästä yleiskielellä. Tämä ei ole mikään yliopiston tehtävä jossa kaikki termit täytyy olla ehdottomasti oikein. Jo se osoittaa että termi ei oikeasti merkitse teille yhtikäs mitään kun te kuitenkin osoitatte ymmärtävänne mistä tässä keskustellaan.
Ihmisen kokemus ja filosofien teoriat eivät aina kohtaa.