Miten saada muistisairas ymmärtämään, että hän on muistisairas ja apua on nyt vaan otettava vastaan

En tiedä. Omalla anopillani ainakin masennuslääkitys nostettiin tappiin, koska kotihoito ei pärjännyt hänen kanssaan. 

Jos on vaikka alkavakin muistisairaus, ei henkilö itse sitä usko, vaikka kuinka töppäilisi ja unohtelisi.  Sitten kiukuttelee ja raivoaa läheisilleen, eivätkä nämä saa sanallakaan kommentoida tai ihmetellä.  Eikä halua muutenkaan mennä lääkäriin, vaikka olisi muitakin hoitoa vaativia vaivoja.  Harmi, kun alkavaa muistisairautta ja muitakin vaivoja voisi ajoissa hoitaa.  Kaikkien elämä helpottuisi. Tulevaisuus tällaisen kanssa huolestuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudutte miettimään edunvalvontaan hakemista, jos ei ota vastaan hoitoa.

Edunvalontaa mietitään jos ei kykene hoitamaan raha-asioita tms. Hoifosta ja avusta voi kieltäytyä vaikka edunvalvonta olisikin.

Sekaisin oleva vanhus on heitteillä ja päätyy lopulta pakkohoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Omalla anopillani ainakin masennuslääkitys nostettiin tappiin, koska kotihoito ei pärjännyt hänen kanssaan. 

Jiihaa! Masennuslääkityshän tunnetusti muistisairaisiin tehoaa - not! Tosin hiljennetäänhän heidät hoitokodeissakin neurolepteillä kun ei ehditä/haluta hoitaa. Sängyssään alleen paskova, reagoimaton ruumis on toki helpompi käsitellä.

Isä joutui, tai laitettiin yl. edunvalvontaan. Oisin voinut ruveta siihen itsekin, mutta tädit (sekä isän että äidin puolelta) sanoivat, et älä ala - palat siinä hommassa niin äkkiä loppuun (sitten ois olllut 2 "hoidettavaa"). Ns. menin sillä.

Äidillä A., mutta oli hoitomyönteinen, isä taas hoitovastainen. Ksh:n lääkäri kysyi multa, et onko isäsi aina noin ärhäkkä? (vai johtuuko muistisairaudesta?). Vastasin, et luonteenpiirre - on välillä ärhäkkä ja välillä taas ei. Laittoi risperidonia, aluksi aamuisin ja sen jälkeen myös iltalääkkeenä. Huomasin, et häntä alkoi väsyttämään (tottakait ikäkin teki sen). Parasta siinä oli, että juteltiin vanhoista ajoista, kertoi juttuja minusta, kun olin lapsi ja tehtiin kaikkia juttuja yhdessä (itse en niitä muistanut, ikää 4-6v.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudutte miettimään edunvalvontaan hakemista, jos ei ota vastaan hoitoa.

Edunvalontaa mietitään jos ei kykene hoitamaan raha-asioita tms. Hoifosta ja avusta voi kieltäytyä vaikka edunvalvonta olisikin.

Sekaisin oleva vanhus on heitteillä ja päätyy lopulta pakkohoitoon. 

Sopia toivoo. Jos asuu yksin, ei hänestä ole lakisääteisesti vastuussa kuin yhteiskunta, eikä se ota koppia kuin pakotetusti. Käytännössä nämä vanhukset ovat maassamme aivan tietoisesti heitteillä kuolemassa. Muistisairauden harhaisuutta ei pidetä psykoottisuutena, joten pakkohoidon kriteerit eivät täyty.

Et mitenkään saa ymmärtämään muistisairasta tätä asiaa. Niin se vaan valitettavasti menee. Huoli-ilmoitus, äläkä itse lupaudu mihinkään. Tai ainakaan myönnä auttavasi vanhusta. 

Mikään laki ei pakota muistisairasta tai ketään muutakaan ottamaan lääkkeitään tai hoidattamaan sairauttaan vasten hänen omaa tahtoaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on vaikka alkavakin muistisairaus, ei henkilö itse sitä usko, vaikka kuinka töppäilisi ja unohtelisi.  Sitten kiukuttelee ja raivoaa läheisilleen, eivätkä nämä saa sanallakaan kommentoida tai ihmetellä.  Eikä halua muutenkaan mennä lääkäriin, vaikka olisi muitakin hoitoa vaativia vaivoja.  Harmi, kun alkavaa muistisairautta ja muitakin vaivoja voisi ajoissa hoitaa.  Kaikkien elämä helpottuisi. Tulevaisuus tällaisen kanssa huolestuttaa. 

Järjestelmää ei kuitenkaan ole tehty ihmiselle, joka itse tunnistaa muistiongelmansa varhain ja hakeutuu itse hyväkuntoisena hoitoon. Kaikki palvelut on sovitettu ihmiselle, joka ei pysty pitämään huolta itsestään. 

Olen yli 60-vuotias. Pari vuotta sitten perin mukavasti. Monet sukulaiset ovat puhuneet etten pärjää kotona, olen höperö yms. En tiedä mitä olisi tapahtunut jos lapseni laittanut sukuluudille jäitä hattuun.

Eli asiassa voi olla toinenkin puoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sellainen hälyttäjä, joka ilmoittaa milloin pitää otta lääke. Voi niitä vissiin vuokratakin. Niitä käyttävät ainakin ne, joille on erittäin tärkeää ottaa lääke juuri tiettynä ajankohtana. Se vissiin annosteleekin sen lääkkeen valmiiksi otettavasti. Tai jotain tuommoista.

 Et sitten ymmärrä mitään muistisairaasta. katsos se on niin , että vaikka mikä hälyttäisi, ei ota lääkkeitä, ei syö jne, jne,,

Esim ne rannehätähälyttimet menee usein vessanpönttöön. Vanhus sanoo kuitenkin, että ei hän nyt niin hölmö ole😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sellainen hälyttäjä, joka ilmoittaa milloin pitää otta lääke. Voi niitä vissiin vuokratakin. Niitä käyttävät ainakin ne, joille on erittäin tärkeää ottaa lääke juuri tiettynä ajankohtana. Se vissiin annosteleekin sen lääkkeen valmiiksi otettavasti. Tai jotain tuommoista.

 Et sitten ymmärrä mitään muistisairaasta. katsos se on niin , että vaikka mikä hälyttäisi, ei ota lääkkeitä, ei syö jne, jne,,

 

 

Esim ne rannehätähälyttimet menee usein vessanpönttöön. Vanhus sanoo kuitenkin, että ei hän nyt niin hölmö ole😅

Suurin osa kieltäytyy käyttämästä noita/repii irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Omalla anopillani ainakin masennuslääkitys nostettiin tappiin, koska kotihoito ei pärjännyt hänen kanssaan. 

Jiihaa! Masennuslääkityshän tunnetusti muistisairaisiin tehoaa - not! Tosin hiljennetäänhän heidät hoitokodeissakin neurolepteillä kun ei ehditä/haluta hoitaa. Sängyssään alleen paskova, reagoimaton ruumis on toki helpompi käsitellä.

Ei pidä paikkaansa. Hoivakodit eivät ala maksamaan kenellekään mitään lääkkeitä. Joka pilleristä tulee apteekkilasku ja vaikka olisi kuinka sekava vanhus, niin laskussa ei ole neuroleptejä.

Oletko nähnyt ne laskut? Minä olen kolmen sekoilevan vanhuksen laskut nähnyt. 

Ko lääkitykseen on oltava lääkärin määräys ja siitä ilmoitataan omaisille.

Vaikka saisitkin muistisairaan ymmärtämään tuon, niin hän ei muista koko asiaa enää hetken päästä. Mutta noin yleisesti ottaen muistisairas kyllä "muistaa", että ei ole muistisairas (koska lääkärihän viimeksi - ehkä 10 vuotta sitten -  sanoi, että hän on täysin terve), että hän on juuri vähän aikaa sitten siivonnut huushollin lattiasta kattoon ja vastahan hän aamulla kävi suihkussa. 

Muistisairaatkin ovat yksilöitä ja mikä kikkakuutonen toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Erilaisia vinkkejä voi kyllä kysellä ammattilaisilta ja kohtalotovereilta ja sitten kokeilla, toimisiko sama kikka omalle  omaiselle. Aika moni muistisairas suuttuu, jos yrität pitää hänet realiteeteissa. Väittää, että valehtelet. Jossain vaiheessa onkin järkevää miettiä, kannattaako jatkuvasti riidellä vanhuksen kanssa erilaisista asioista vai käyttäisikö oveluutta. Muistisairashan ei teidän riitaanne enää hetken päästä muista, mutta omaista se saattaa rassata vielä pitkäänkin. 

Tuosta lääkkeiden ottamisesta sen verran, että mun äitini yhdessä vaiheessa kieltäytyi kokonaan lääkkeistä, koska oli varma, että hänet yritetään myrkyttää. Hän oli hetken aikaa (vajaat 2 viikkoa) intervallipaikalla hoivakodissa, mutta eipä ne ammattilaisetkaan saaneet äitiä ottamaan edes antibiootteja. Joinain päivinä - hyvällä tuulella ollessaan - äiti otti mukisematta lääkkeensä ja joinain päivinä häntä taas yritettiin myrkyttää. Olisiko sinulla mahdollisuuta keskustella äitisi lääkeasioista äitiäsi hoitavan lääkärin kanssa? Lähinnä siitä, että onko tuossa vaiheessa ne lääkkeet enää edes tarpeellisia? Vaikka muistisairas voikin elää vielä vuosia, niin onko elämän pidentäminen lääkkeillä enää tässä vaiheessa  järkevää? Mä keskustelin aikoinaan ädin lääkärin kanssa asiasta ja hän totesi, että jos on välillä päiviä, jolloin ei lääkkeitään ota, niin sitten ei ota. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vaikka saisitkin muistisairaan ymmärtämään tuon, niin hän ei muista koko asiaa enää hetken päästä. Mutta noin yleisesti ottaen muistisairas kyllä "muistaa", että ei ole muistisairas (koska lääkärihän viimeksi - ehkä 10 vuotta sitten -  sanoi, että hän on täysin terve), että hän on juuri vähän aikaa sitten siivonnut huushollin lattiasta kattoon ja vastahan hän aamulla kävi suihkussa. 

Muistisairaatkin ovat yksilöitä ja mikä kikkakuutonen toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Erilaisia vinkkejä voi kyllä kysellä ammattilaisilta ja kohtalotovereilta ja sitten kokeilla, toimisiko sama kikka omalle  omaiselle. Aika moni muistisairas suuttuu, jos yrität pitää hänet realiteeteissa. Väittää, että valehtelet. Jossain vaiheessa onkin järkevää miettiä, kannattaako jatkuvasti riidellä vanhuksen kanssa erilaisista asioista vai käyttäisikö oveluutta. Muistisairashan ei teidän riitaanne enää hetken päästä mui

Jep. Ja lopulta ainakaan muistisairauslääkkeet eivät ole enää minkään valtakunnan pakko siinä vaiheessa, kun tauti on jo pitkällä. Nehän eivät paranne ketään, joillakin saattaa hidastaa. Siitäkään ei ole takuita.

Suomessa on valitettavasti niin, että ne ketkä päättävät lainsäädännöstä, istuvat norsuutornissa jossain ministeröissä ja heillä ei ole lainkaan käytännön kenttäkokemusta. Se näkyy näissä asioissa. Vaihtoehtoja on muutamia:
1) anna olla ja odota, että luonto korjaa pois.

2) yritä saada tuotua asia jotenkin julkisuuteen niin, että siitä kiinnostuvat laajemmat piirit. Sen jälkeen alkaa tapahtua nopeasti.

3) yritä saada yleinen edunvalvonta, joka koskee taloudellisten asioiden lisäksi myös henkilöön meneviä asioita. Tämän ratkaisun ongelmana on hitaus. Se voi kestää riippuen lääkärintodistuksen saamisen helppoudesta ja käräjäoikeuden ruuhkista mitä tahansa muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Joudutte miettimään edunvalvontaan hakemista, jos ei ota vastaan hoitoa.

Edunvalvoja ei päätä hoidosta, vaan huolehtii lähinnä raha-asioista. Ihmisellä on aina oikeus kieltäytyä hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudutte miettimään edunvalvontaan hakemista, jos ei ota vastaan hoitoa.

 

 

Edunvalvoja ei päätä hoidosta, vaan huolehtii lähinnä raha-asioista. Ihmisellä on aina oikeus kieltäytyä hoidosta.

 

Älä anna väärää tietoa. Edunvalvontapäätös voi olla myös henkilöön menevät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkikaa sellainen hälyttäjä, joka ilmoittaa milloin pitää otta lääke. Voi niitä vissiin vuokratakin. Niitä käyttävät ainakin ne, joille on erittäin tärkeää ottaa lääke juuri tiettynä ajankohtana. Se vissiin annosteleekin sen lääkkeen valmiiksi otettavasti. Tai jotain tuommoista.

Minun äitini tarjoili ko vempeleelle ruokaa (!), ja muutenkin keskusteli sen kanssa paljon. Lääkepussukat hän piilotti. 

Oma äiti pelkää lääkeautomaattia ja hän vaatii, että se pitää viedä pois. Välillä kyselee, että mitä sille naiselle pitää antaa. Osaa kuitenkin ottaa lääkkeet muovikiposta, mutta ei seuraavana päivänä taas muista mitä pitää tehdä. Lääkkeitä hänen pitää ottaa kolme kertaa vuorokaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudutte miettimään edunvalvontaan hakemista, jos ei ota vastaan hoitoa.

 

 

Edunvalvoja ei päätä hoidosta, vaan huolehtii lähinnä raha-asioista. Ihmisellä on aina oikeus kieltäytyä hoidosta.

 

Älä anna väärää tietoa. Edunvalvontapäätös voi olla myös henkilöön menevät asiat.

 

Tässä kohtaa täytyy olla aivan vihannes. Aina on lupa kieltäytyä esimerkiksi lääkityksestä, ellei tosiaan ole todistetusti vaarallinen ja pakkohoidossa.