Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat olleet ne tilanteet, kun olet ensitreffeillä heti ensivilkauksella huomannut, ettei toisessa ole kumppaniainesta?
22.02.2026 |
Olen ihmetellyt sitä, kun joillakin täällä AV:lla on ollut sellaisia kokemuksia, että ovat deittisovelluksissa tutustuneet henkilöön ja sopineet treffit ja heille on tullut heti kättelyssä sellainen fiilis, että "ei tästä tule mitään, tekisi mieli liueta heti paikalta".
Millaisia ne tilanteet sitten ovat olleet? Mitä niissä on tapahtunut, että miksi sulle on tullut sellainen fiilis?
Mä olen käynyt paljon treffeillä miesten kanssa ja juuri koskaan ei ole ollut tuollaista tilannetta. Toki muutaman kerran olen ajatellut ensinäkemältä, että ei ole kovin komea mies, mutta eihän oikeasti ulkonäöllä ole mitään merkitystä. Mulle ainakin riittää, että on perussiistin näköinen ja huolehtii ulkonäöstään.
Kommentit (71)
No se perinteinen, että tavatessa on tajunnut, että kuvat oli 10 vuotta vanhoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies näytti paljon vanhemmalta livenä kuin kuvissa.
Yleistä ja selvä syy
Tästä on jo noin 20 vuotta,olin nuorempi enkä enää menisi miehen luo ekatreffeillä.
Mutta siis,mies avasi oven hieltä haisten ja henkikin sillä haisi kun antoi pusun. Ei sis arvostanut minua sen vertaa,että olisi suihkussa käynyt ja pessyt hampaat.
Sitten keitti kahvit joka oli niin laihaa että läpi näkyi,tuli pää kipeäksi. Kerroin pahoitellen migreenin iskeneen ja lähdin kotiin,emme nähneet enää.
Mies halasi tosi varovasti aluksi nähdessä, itse olen avoin ja tykkään läheisyydestä. Tämä toki oli myös huomaavaista, mutta iso suhtautumisero oli silti. Lisäksi keskustellessa kävi ilmi hänen melko askeettinen asenne ruokailun ja liikunnan suhteen, kun itse taas rakastan kokata sekä itselleni että muille ja liikun minäkin paljon, mutta siksi että se on kivaa, ja jotta saan nautiskella hyvästä ruoasta. Kiva mies, mutta ei oltu match.
Vierailija kirjoitti:
Nainen oli liian kaunis, liian mukava ja arvotkin sopi liiaksi yhteen.
Tässä on kyllä pakko olla joku mielenkiintoinen tarina taustalla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen tuli ensitreffeille 3 lapsen ja äitinsä kanssa. Lisäksi ulkoinen habitus oli kuin pahimmasta painajaisesta. Sanomattakin selvää että nämä olivat viimeiset sokkotreffit meikäläisellä.
Ei puhu mitään tai on jotenkin muuten tympeän oloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos että olen sitä ikäpolvea että minun nuoruudessani ei harrastettu treffeillä käymistä tuntemattomien kanssa. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä, että olisin koskaan pariutunut kenenkään kanssa. Tuntuisi ihan älyttömän kiusallisesta ja keinotekoiselta tavata joku vieras ihminen suunnitellusti sillä mielellä, että se voisi mahdollisesti johtaa parisuhteeseen. Ennen asiat hoitui luonnollisesti omalla painollaan. Kun huomio kiinnittyi itseä miellyttävään tyyppiin, niin ei tarvinnut muuta kuin hakea katsekontakti, niin tiesi heti onko se vastapuoli myös kiinnostunut. Nnon kemiaa on sen verran harvojen kanssa, että on hyvin epätodennäköistä, että olisi sattunut juuri oikea tyyppi treffiseuraksi.
Entisaikaankin kyllä etsittiin kumppania esim. kirjeenvaihtoilmoituksilla. Ei ole mikään uusi ilmiö, että tutustutaan ihmiseen deittailuajatuksella, ja aluksihan jokainen, jopa tanssilavalla tavattu, on tuntematon.
Kahdesti olen heti kättelyssä todennut, että ei tästä miehestä ole kumppaniksi. Kummassakin sama syy:
1. Tinder-Mies itse hinkui tapaamista kanssani. Hän sitten tuli tapaamaan minua 150km päästä autollaan. Oltiin sovittu, että mennään sunnuntaibrunssille ravintolaan, jossa se maksoi 34€/hlö. Olin viestittely vaiheessa ehdottanut, että voin tarjota hänelle. Mä luulin, että hän kuitenkin itse maksaa oman brunssinsa ja ehkä tarjoaa minullekin. Mutta ei, mä jouduin maksamaan hänen brunssin! Ja hän oli vielä ammatiltaan yliopiston opettaja, joten fyrkkaa varmasti oli. Itse olen päivätyötä tekevä sairaanhoitaja. Kaiken lisäksi hän naama punaisena tuijotti tissejäni koko ajan.
2. Tinder-Mies ehdotti, että käydään metsässä kävelyllä. Just sinä päivänä oli kaatosade, niin ehdotin, että mennään mieluummin sushibuffaan ja että mä voin tarjota. Mies suostui siihen. Ajattelin, että hän varmaan kuitenkin maksaa oman lounaansa. Mutta ei, mä jouduin maksamaan sen 17€ arvoisen lounasbuffan hänelle!!! Minä en todellakaan ala tapailla miestä, joka ei maksa omia ruokiaan treffeillä.
Noilla molemmilla kerroilla olin kyllä tosi kyrsiintynyt koko treffien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies halasi tosi varovasti aluksi nähdessä, itse olen avoin ja tykkään läheisyydestä. Tämä toki oli myös huomaavaista, mutta iso suhtautumisero oli silti. Lisäksi keskustellessa kävi ilmi hänen melko askeettinen asenne ruokailun ja liikunnan suhteen, kun itse taas rakastan kokata sekä itselleni että muille ja liikun minäkin paljon, mutta siksi että se on kivaa, ja jotta saan nautiskella hyvästä ruoasta. Kiva mies, mutta ei oltu match.
No mä olen pari kertaa tutustunut 4-kymppiseen mieheen, joista toinen asui kaupungin vuokrayksiössä ja toinen asui 1960-luvun kerrostalossa omistusyksiössä. Ja nämä molemmat miehet olivat ihan keskituloisia, eli olisi ollut fyrkkaa leveämpään elintasoon, mutta ilmeisesti heillä on tuollaiset arvot, että pitävät askeettisesta elämäntyylistä
Luojan kiitos että olen sitä ikäpolvea että minun nuoruudessani ei harrastettu treffeillä käymistä tuntemattomien kanssa. Olisi ollut hyvin epätodennäköistä, että olisin koskaan pariutunut kenenkään kanssa. Tuntuisi ihan älyttömän kiusallisesta ja keinotekoiselta tavata joku vieras ihminen suunnitellusti sillä mielellä, että se voisi mahdollisesti johtaa parisuhteeseen. Ennen asiat hoitui luonnollisesti omalla painollaan. Kun huomio kiinnittyi itseä miellyttävään tyyppiin, niin ei tarvinnut muuta kuin hakea katsekontakti, niin tiesi heti onko se vastapuoli myös kiinnostunut. Nnon kemiaa on sen verran harvojen kanssa, että on hyvin epätodennäköistä, että olisi sattunut juuri oikea tyyppi treffiseuraksi.