Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa minua psykologisesti ymmärtämään itseäni, mikä minua vaivaa? Olen vahvempi kuin koskaan mutta silti en ihan kunnossa.
22.02.2026 |
Tämä on vaivannut minua nyt jonkin aikaa enkä saa ihan kiinni mistä nyt kyse. Ehkä kirjoittaessani tästä asia vähän selkenee tai saan teiltä hyviä näkökulmia asiaan mahdollisesti.
Minä siis voin hyvin. Vuosien masennuskierre loppui kun pääsin eroon henkisesti raskaista ihmissuhteista, käsittelin vaikeita traumoja esim. lasisen lapsuuden, seksuaalisen hyväksikäytön jne. Minä terbehdyin, aloin pitämään huolta itsestäni, muutin aivan kaiken mitä oman hyvinvointini edistämiseksi voin tehdä. Minulla on ollut taipumusta riippuvuuksiin, alkoholi, tupakointi, rahapelit, niistä päästin irti enkä ole kaivannut enää parantumisen myötä, lisäksi minulla on ollut ahmimisen kanssa pahoja ongelmia. Se alkoi jo lapsena, ensimmäinen riippuvuus tai haitallinen toimintamalli on siis ollut ruokaan liittyvä.
Laihduin yli 20 kiloa vajaassa vuodessa tässä toipumisprosessissa.
No noiden jälkeen/aikana hissukseen olen rakentanut muutakin elämää. Löysin hyvän kodin mukavasta kaupungista. Elämä ollut tasaista. Kunnes löysin myös työn, en tee täyttä työaikaa, yritän olla aika armollinen tässä asiassa. Työpaikassa ihastuin aika palavasti erääseen ihmiseen. Tämän jälkeen ei ole mennyt enää kovin hyvin vaan olen ajautumassa sisäiseen kaaokseen ja vaikka olen mielestäni vahvempi kuin koskaan. Olen kaunis nainen, pidän itsestäni ja elämästäni, niin nyt kuitenkin on ongelma enkä oikein täysin ymmärrä mikä nyt on.
Kommentit (45)
Mitä sinä aloittaja haluat? Huomion saaminen ja hyväksyntä muilta ei auta yhtään sen enempää jos työtä ei tee ja ota vakavasti omia haasteita. Oikotietä ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taipumus riippuvuuksiin teki ainakin minulle sen, että ihastumisetkin muuttuivat pakkomielteisiksi.
Nyt pysyttelen erossa myös suhteista mielenrauhan takia, mutta en tietenkään suosittele, sillä onhan rakkaus paras osa elämää.
Riippuvuudesta toiseen, jostakin täytyy saada se nautinto ja lohtu. Kannattaa ottaa kaikki vastuu itsestä ja omasta elämästä, vasta sen jälkeen kykenee elämään normaalimmin.
Näin sivusta on pakko kommentoida, että jos henkilöllä on esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö, hänellä ei ole mitään itseä. Sellaista ei voi ottaa niskasta kiinni, joka puuttuu kokonaan.
Kyllä hänellä on, on ihan lähipiirikokemusta erilaisista persoonallisuushäiriöisistä ihmisist
Ei ole. Persoonallisuuden osat eivät ole integroituneet. Self puuttuu.
Persoonallisuuden kehityksen häiriintyminen lapsuudessa ei ole henkilön omalla vastuulla. Kukaan ei itse valitse oman kehityksensä häiriintymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Limerenssi ja epävakaa persoonallisuus.
Ongelmia ei kannata kieltää ja ohittaa vastuuta sekä työtänsä. Vaikka sattuu niin työ on tehtävä. Kaikkeen tulee suhtautua ja hyväksyä asiat, tämän valossa on turvallisempaa jatkaa.
Ap.lla, ei minulla. Pösilö.
Sinulla näyttäisi olevan jotain muuta problematiikkaa.
sivusykoloki
Sen verran raskas on taipaleesta ollut ja siitä olet selvinnyt, et ehkä olekaan niin vahva että kestäisit uutta ihmissuhdetta/ihastusta ja sen tuomaa kaaosta. Uuden ihmisen opettelu on kaikille haasteellista, kannattaisi ehkä jatkaa vaan sinkkuna.
Ap.lla, ei minulla. Pösilö.