Onko yleistäkin että avo- ja avioliitossa käytetään "omia rahoja" miten lystää?
Minusta tuo on kestämätöntä. Tuossahan ei käytännössä voi tehdä isompia hankintoja.
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Omg miten aikuisena voi elää sillein, että toiselta pitää kysyä lupaa, että voi tehdä hankintoja?😳
Ottakai pitää yhdessä sopia, jos tekee isompia hankintoja, kun auto tai ostaa metsää yms. Sulle isompi hankinta on varmaan joku tonnin sohva.
Puoliso sai metsää perintönä, ei sitä multa kysytty pitääkö hän sen vai myykö.... Mitäpä se mulle kuuluisikaan.
Saada perintönä on hieman eriasia kuin ostaa itse. En menis noin tyhmän kanssa edes naimisiin.
Siis kenen rahoilla sitä ostat? Jos omilla niin miksi kysyt mieheltä lupaa? Jos miehen rahoilla niin miksi koet asiaksesi käyttää niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi olla naimisissa sellaisen kanssa, joka luulee oikeudekseen käyttää minun varojani.
sitten et voi mennä naimisiin naisen kanssa
Tai toisinkin päin! Olen 74v ja minulla on nuoruudesta asti ollut omat tulot ja niiden varassa perhe on usein elänyt.
Miehellä ei oikeen alusta asti ollut tajua rahan käytöstä. Myöhemmin yksityisyrittäjä eikä tilanne siitä parantunut.
Oma tili ilman miehen käyttöoikeutta oli ehdoton!
No yleensähän se on juuri näin. Nainen elättää miestä.
Miehet kyllä puhuvat kovasti siitä, kuinka naisia pitäisi elättää, mutta käytännössä näin käy todella harvoin.
jokaisessa parisuhteessa tehdään kuten itse parhaaksi nähdään.
meillä se menee, niin että toinen maksaa vuokran ja toinen ruoka menot. maksamme omat hygieniä tavarat itse ja omat laskut ja omaa käyttörahaa jaa ja yhteiseen säästöön menee saman verran molemmilta yhteisiä hankintoja varten.
mutta se on joustavaa tilanteesta riippuvaista.
toinen saa ostaa käytännössä omilla rahoillaan mitä haluaa yhteisten menojen jälkeen. tosin ei nyt ihan mitä tahansa, jos toinen vaikka haluaa jonkin ison lipaston yhtäkkiä ostaa niin kyllä siihen tarvitaan mielipide, mutta ainakin itse joustan sen verran, että jos se on jotenkin tärkeää toiselle saada joku asia mistä ei itse tykkää.
näinhän se menee parisuhteessa. itse en edes kysy paljonko kumppanillani on rahaa tilillään hän sen itse tienaa, eikä se kuulu minulle se asia ei vaikka menisimme naimisiin.
yhteiset menot on yhteisiä menoja ja niiden maksaminen tulee olla reilua suhteissa tuloihin, mutta muuten se ei kuulu minulle miten minun kumppani rahaa käyttää tai on käyttämättä.
Varat on omia jos ei muuta erikseen sovita.
Totta kai. Meillä on yhteinen taloustili, josta maksetaan yhteiset menot ja lisäksi on omat tilit, ja niillä rahoilla voi tehdä mitä lystää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on yhteisten rahojen lisäksi omat rahat ihan molempien turvaksi. Sovittu summa pistetään yhteistilille josta kaikki yhteiset kulut maksetaan. Omalla rahalla saa tehdä mitä huvittaa.
Ei meillä anakaan ole mitään yhteistä tiliä, jonne siirretään sovittu summa molempien tililtä. Meillä on molemmilla omat yhteiset tilit, joiden tapahtumat nähdään molemmat ja voidaan käyttää tilejä ihan vapaasti. Eli meillä on molemmilla tai-tilit yhteiset.
Meillä palkat tulee omille tileille ja sinne jätetään ns taskurahaa mutta talous- ja jemmatilit ovat tai-tilejä.
Tosin nuo omatkin tilit näkyy molemmille nettipankissa mutta niihin ei toinen koske. Yhteisten tilien käytöstä vastaan 99% koska miestä ei kiinnosta raha-asiat. Hoidan laskut ja sijoitukset ja olen hoitanut 4:n taloraksankin budjetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Sama ajatus. Muutamaa sataa euroa isommista ostoksista päätetään yhdessä.
Tuolla periaatteella minä en olisi voinut hankkia itselleni uusia silmälaseja. Kummastuttaa ajatuskin, että minun olisi pitänyt sopia asiasta miehen kanssa etukäteen.
Isommat hankinnat suunnitellaan etukäteen ja rahat siirretään yhteiselle taloustilille. Muuten voi käyttää omia rahoja, kuten haluaa.
Ei kannata olla parisuhteessa sellaisen kanssa, joka ei pysty säätelemään omaa kulutustaan.
Mitä niitä isompia hankintoja on? Asunto ja mahdollinen mökki, mutta ne sovitaan yhdessä kun yhdessä asutaankin. Auto(t) kannattaa varmaan päättää yhdessä (esim. toinen pienempi ja toinen mitä käytetään pidemmillä reissuilla). Sijoittaminen on tietenkin jokaisen oma asia, tosin siitäkin kannattaa keskustella puolison kanssa ja joku sohva ei ole mikään iso hankinta.
Ollaan oltu yhdessä vähän reilu 20 vuotta. Molemmilla on omat rahat, joista maksaa sovitut jutut ja sitten loput saa käyttää miten huvittaa. Esim. mä maksan vastikkeen, päiväkodin ja sähkölaskun, mies asuntolainan lyhennyksen ja sähkön siirtomaksun. Molemmat hoitaa oman autonsa kulut itse. Isommat hankinnat sovitaan yhdessä kumpi maksaa. Minua ahdistaisi jos ei olisi omaa rahaa jolla ostaa mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään voi käyttää edes tienaamiaan rahoja miten lystää. Eka luodaan puskuri ja sitten voi tehdä hankintoja, isommat hankinnat sovittava toisen kanssa.
Omg miten aikuisena voi elää sillein, että toiselta pitää kysyä lupaa, että voi tehdä hankintoja?😳
Ottakai pitää yhdessä sopia, jos tekee isompia hankintoja, kun auto tai ostaa metsää yms. Sulle isompi hankinta on varmaan joku tonnin sohva.
Jos mulla varaa, niin miksi ihmeessä minun pitäisi kysyä puolisolta lupaa ostaa vaikka metsää ?
Ei käytetä omia rahoja miten lystää, vaikka omat tilit ja tulot onkin. Toimivan parisuhteen kannalta samankaltaiset kulutustottumukset on avain asemassa. Meillä on yhteiset tavoitteet eikä rahaa ole suuria määriä ylimääräistä koskaan ollut, että olisi varaa lähteä sooloilemaan. Tietenkään ei kysellä lupia toiselta pakollisiin menoihin, kuten uusiin vaatteisiin tai kampaajalla käyntiin. Isommista hankinnoista keskustellaan, mutta näkemykset ei ole koskaan olleet niin eriävät, jotta olisi riidellä tarvinnut. Yhdessä 18v
Moni ehkä jatkaa kuten vanhemmilla on ollut? Mun vanhemmilla aina omat rahat, samoin mullakin. Muuhun en suostuisi.
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen rahoilla sitä ostat? Jos omilla niin miksi kysyt mieheltä lupaa? Jos miehen rahoilla niin miksi koet asiaksesi käyttää niitä?
Jännästi ei tähän tullut vastausta...
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä isompia hankintoja on? Asunto ja mahdollinen mökki, mutta ne sovitaan yhdessä kun yhdessä asutaankin. Auto(t) kannattaa varmaan päättää yhdessä (esim. toinen pienempi ja toinen mitä käytetään pidemmillä reissuilla). Sijoittaminen on tietenkin jokaisen oma asia, tosin siitäkin kannattaa keskustella puolison kanssa ja joku sohva ei ole mikään iso hankinta.
Niin, vähän pakko päättää yhdessä mikä talo ostetaan jos molemmat siinä tulevat asumaan. Jos ostaa vain sijoituksena niin eipä se toiselle kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni hassaa rahansa tekoripsiin, kynsisalonkeihin ja kampaajalle, keittiöapulaisen palkasta ei muuhun sitten jää mitään. Minä reissaan ulkomailla kavereiden kanssa ja kyllä tämä aiheuttaa kotona narinaa ja nalkutusta. Lapsia en tuon kanssa hanki, vaihdan jos niitä alkaa tehdä joskus mieli.
"Meitä miehiä ei kiinnosta naisen koulutus, ammatti eikä tulotaso." Eikä näköjään luonnekaan merkkaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niitä isompia hankintoja on? Asunto ja mahdollinen mökki, mutta ne sovitaan yhdessä kun yhdessä asutaankin. Auto(t) kannattaa varmaan päättää yhdessä (esim. toinen pienempi ja toinen mitä käytetään pidemmillä reissuilla). Sijoittaminen on tietenkin jokaisen oma asia, tosin siitäkin kannattaa keskustella puolison kanssa ja joku sohva ei ole mikään iso hankinta.
Miksi sijoittamisesta pitäisi keskustella puolison kanssa? Sijoitan rahani ihan niin kuin itse haluan. Meillä riittää, että kummallakin on tarpeeksi rahaa hoitaa yhteiset menot. Ei mitään väliä, mitä ylimääräisillä rahoilla tekee.
Vierailija kirjoitti:
Moni ehkä jatkaa kuten vanhemmilla on ollut? Mun vanhemmilla aina omat rahat, samoin mullakin. Muuhun en suostuisi.
Nimenomaan teen eri tavalla kuin omat vanhemmat. Niillä oli yhteinen tili, jonka verkkopankkiin vain isällä tunnukset. Molemmilla tilille kortti. Isä aina nalkutti, kun äiti törsäsi niin paljon (ruokaan, itse se ne ruuat söi). Äiti hankki ekan oman tilin kun jäi eläkkeelle ja erosi ja isä piti "omat" rahansa ja auton ja talon. Mä huolehdin että mun rahat on mun ja mun nimi on auton ja talon papereissa.
Saada perintönä on hieman eriasia kuin ostaa itse. En menis noin tyhmän kanssa edes naimisiin.