Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen ihmisille, joilla on keski-ikäisenä sama tiivis kaveriporukka, joka oli jo teininä.
20.02.2026 |
Mm. eksälläni on näin. Niillä tuntui jo silloin 15 vuotta sitten parikymppisenä olevan vähän sisäänpäinlämpiävä meininki kun olivat tunteneet jo siinä vaiheessa sen 10+ vuotta, ja minä olin aina "vain" tyttöystävä, joka sitten saikin mennä menojaan eron myötä. Näkyvät ainakin somepostausten perusteella pitävän edelleen tiiviisti yhtä. Itse olin teininä kiusattu ja yksinäinen, ja sittemmin olen jäänyt jokaisessa porukassa sinne jonnekin ulkokehälle. Kaikilla tuntuu olevan ystäväpiiri valmiina eikä siihen kaivata ketään.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
Eihän se nyt toki noinkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se kiva. Mulla ei ole teiniajoilta niinkään porukkaa mutta yksittäisiä kavereita kyllä. Toisaalta helposti noissa todella nuorena alkaneissa porukoissa voi olla tiukat roolitukset tai rooliodotukset, mikä voi olla rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
No eihän ne kaveritkaan enää ole teinejä.
Mulla on tuttuja, jotka vielä nyt eläkeläisenä pitää yhtä teniaikaisen kaveriporukan kanssa. Mukana on ollut myös ne kavereiden puolisot jo teineinä, silloin vasta tulevat puolisot. Mun käy kateeksi kun omat ystäväni on kuolleet. Sekä se teiniaikainen ystävä, paras aikuiskaveri ja vielä jo aika sitten kolmas ystävä. Nyt ei enää löydä edes ystäviä.
No jos pysyy elämänsä samassa kaupungissa, niin voi teinikaverit pysyä kuvioissa. Itse olen muuttanut aikoinaan, niin eipä ole tiivistä pyörimistä sen ajan kavereiden kanssa.
Aika hankalaa se on ne vanhat kaverit säilyttää, jos muuttaa pois tuppukyliltä kaupunkiin opintojen perässä. Sitten kun vuosia kuluu, mitään yhteistä ei enää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
Tutustuin parhaan ystävääni eka luokalla. Ollaan oltu ystäviä nyt 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kiva. Mulla ei ole teiniajoilta niinkään porukkaa mutta yksittäisiä kavereita kyllä. Toisaalta helposti noissa todella nuorena alkaneissa porukoissa voi olla tiukat roolitukset tai rooliodotukset, mikä voi olla rasittavaa.
Joo. Olen asunut elämäni suunnilleen puoliksi kahdessa isossa kaupungissa ja molemmissa näistä tunnen aloituksen kaltaisen porukan. Se on tavallaan kateutta herättävää, mutta samalla just tuossa sisäänpäinlämpiävyydessään jotenkin vähän säälittävää. Kun se että sen porukan koostumuksessa ei tapahdu juuri muutoksia kertoo tietysti myös siitä että ei siihen ketään oikein päästetäkään. Itsellä ehtinyt elämä muuttua moneen otteeseen ja nää nysvää samoissa ympyröissä kuin 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa se on ne vanhat kaverit säilyttää, jos muuttaa pois tuppukyliltä kaupunkiin opintojen perässä. Sitten kun vuosia kuluu, mitään yhteistä ei enää olekaan.
Niin siis tämä kuvatunlainen sisäänpäinlämpiävä tuppukylä voi olla myös esim. Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
Tutustuin parhaan ystävääni eka luokalla. Ollaan oltu ystäviä nyt 50 vuotta.
Mahtavaa! Olen kade.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä haluaisi samaa kaveriporukkaa kuin teininä. Sehän oli pahinta vertaispaineen aikaa. Tuosta kaveriporukasta piti myöhemmin ikään kuin itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kiva. Mulla ei ole teiniajoilta niinkään porukkaa mutta yksittäisiä kavereita kyllä. Toisaalta helposti noissa todella nuorena alkaneissa porukoissa voi olla tiukat roolitukset tai rooliodotukset, mikä voi olla rasittavaa.
Juuri näin. Rasittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa se on ne vanhat kaverit säilyttää, jos muuttaa pois tuppukyliltä kaupunkiin opintojen perässä. Sitten kun vuosia kuluu, mitään yhteistä ei enää olekaan.
Olen onnistunut säilyttämään ystävyyssuhteeni välimatkoista huolimatta. Minulla on hyviä ystäviä jokaisesta elämäni vaiheesta, aina ala-asteelta työelämään asti.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä haluaisi samaa kaveriporukkaa kuin teininä. Sehän oli pahinta vertaispaineen aikaa. Tuosta kaveriporukasta piti myöhemmin ikään kuin itsenäistyä.
Mulla on kavereina myös teiniajan ystäviä. Yhdessä ollaan aikuistuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hankalaa se on ne vanhat kaverit säilyttää, jos muuttaa pois tuppukyliltä kaupunkiin opintojen perässä. Sitten kun vuosia kuluu, mitään yhteistä ei enää olekaan.
Paitsi jos on pidetty yhteyttä läpi vuosien säännöllisesti! <3 Itse olen niin kiitollinen lapsesta asti olleesta ystäväporukastamme. Toki meillä kaikilla on paljon muitakin ystäviä ja porukoita elämän varrelta.
Aika huonoa on pitää noihin enään yhteyksiä kun on perhe monilla jo perustettu.Kaikilla omat rutiininsa ja elämänsä.Jää yleensä onnitteluihin ja muihin viesteihin.
Varmaan nykyään helpompaa, kun netin, somen ym. kautta yhteydenpito on aiempaa helpompaa. Ennen ei yhteydenpito ollut niin helppoa, jos muutettiin eri puolille opiskelemaan jne. Omakin nuoruuden porukka hajosi siihen, että mentiin kaikki eri paikkoihin opiskelemaan, ja yhteydenpito oli "vaikeaa", toki joku piti johonkin yhteyttä ja toinen toiseen, mutta elämä kuljetti eri suuntiin.
Itselläni sama juttu, on hyviä ystäviä niin lapsuudesta, kouluajoilta, opiskeluajoilta ja aikuisuudestakin tullut vielä uusia. Vanhimmat ystävät yli 50v takaa, aina riittää juttua kun tavataan. Ja kyllä olen asunut useammassa maassa, monessa kaupungissa kotimaassakin , mutta eihän se nyt varsinkaan nykyään mikään ongelma ole pitää yhteyksiä kun on pelit ja pensselit. Nuorempana toimi kirjeet, ja puhelinsoitot. Ei tietenkään kaikkia ehdi koko aikaa tavata ja välissä voi olla jokunen vuosikin, mutta tosi ystävät tietää ja tuntee just siitä että juttu jatkuu siitä mihin se jäi vaikka 2v sitten.
Tapaillaan silloin kun aika ja paikka sattuu kohdilleen. Ei se sen vaikeampaa ole.
Lapsuuden ystäväni kanssa ollaan nyt asuttu 25 vuotta eri maissa, mutta me pidetään yhteyttä lähes viikoittain soittamalla. Me tavataan vaan kaksi kertaa vuodessa, hän tulee luokseni kerran vuodessa ja minä menen hänen luokseen kylään kerran vuodessa.
Läheisimmät ystäväni ovat nimenomaan sieltä lapsuudesta ja opiskeluajoilta. On myös ystäviä aikuisiältä, mutta ei heidän kanssaan ole niin läheisiä kuin vanhojen kavereiden kanssa.
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.