Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen ihmisille, joilla on keski-ikäisenä sama tiivis kaveriporukka, joka oli jo teininä.
20.02.2026 |
Mm. eksälläni on näin. Niillä tuntui jo silloin 15 vuotta sitten parikymppisenä olevan vähän sisäänpäinlämpiävä meininki kun olivat tunteneet jo siinä vaiheessa sen 10+ vuotta, ja minä olin aina "vain" tyttöystävä, joka sitten saikin mennä menojaan eron myötä. Näkyvät ainakin somepostausten perusteella pitävän edelleen tiiviisti yhtä. Itse olin teininä kiusattu ja yksinäinen, ja sittemmin olen jäänyt jokaisessa porukassa sinne jonnekin ulkokehälle. Kaikilla tuntuu olevan ystäväpiiri valmiina eikä siihen kaivata ketään.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
No esim mun ystävät:
- n 10 kpl aktiivista ystävyyssuhdetta vv 71-79 eli koulusta kun olin 11-19v. Meitä on n20 koulukaverin ryhmä jotka tapaamme yhä lähes kuukausittain mutta puolet noista läheisempiä
- 2 ystävää ajalta kun olin 2. työpaikassani kolmikymppisenä
- aikuisiän ystävät ovat seuranneet mukana siitä lähtien kun olin 36v ja lisää tulee yhä.
Mummo 65v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin yhden miehen tapailun heti alkuun, kun hän puhui lapsuusajan kaveriporukasta joka on edelleen tiivis ja vahva. Siis hyvä hänelle, mutta koska tiedän ihan automaattisesti jääväni sivuun tuollaisesta jaetusta lämminhenkisyydestä, ei maksa vaivaa yrittää.
Mulla on omia ystäviä sieltä täältä, mutta vanhimmat on varmaan lukioajalta, eikä edes omasta lukiosta. Eikä kaikki tunne toisiaan. Etenkin aikuisiällä on muodostunut hyviä suhteita samanhenkisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän kaveriporukat aina pysyneet samanlaisina, elämänarvot ym? Mun kaverista kuoriutui niin törkeä suustaan, muiden asioista jauhaja, alkoholiongelmainen että oli lopulta suuri helpotus katkoa välit näennäiseen yhteentörmäykseen viimein nelikymppisenä. Pitkään katsoin läpi sormien tuota kaikkea perseilyä. Ei ikinä enää. Ei se "lapsuudenystävyys" ollut sen arvoista, todellakaan.
Mun teini-iän kaveripiiri oli kyllä arvoiltaan jo silloin aikoinaan melko samanlaisia. Ja vaikka elämä on vienyt eri paikkoihin niin tiedän että meillä on edelleen paljon yhteistä. Onhan ihmisestä yleensä jo silloin 15-18 vuotiaana tullut jossain määrin esiin ne luonteen ja arvojen pääpiirteet, jotka ei kauheasti enää muutu elämän aikana. Jotkut pikkulapsiajan kaverit on tietysti asia erikseen.
Ha
Kyllä siitäkin on yleensä ensimmäiset merkit ilmassa jo silloin. Juopot on usein aloittaneet sen läträämisen jo alaikäisenä. Ei aina, mutta usein.
Kertoo siitä, että kukaan porukassa ei ole muuttunut juurikaan vuosikymmenten aikana. Eivät kasva tai kehity ihmisinä? En kadehdi noita porukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
No esim mun ystävät:
- n 10 kpl aktiivista ystävyyssuhdetta vv 71-79 eli koulusta kun olin 11-19v. Meitä on n20 koulukaverin ryhmä jotka tapaamme yhä lähes kuukausittain mutta puolet noista läheisempiä
- 2 ystävää ajalta kun olin 2. työpaikassani kolmikymppisenä
- aikuisiän ystävät ovat seuranneet mukana siitä lähtien kun olin 36v ja lisää tulee yhä.
Mummo 65v
Kuulostaa tosi hienolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi porukka jonka tiedän ukot käy maksullisissa matkoillaan. Sitten ollaan hienona dinnerillä pariskunnittain yhdessä. Ukoilla on aikamoisen tiivis ja yhteinen harrastus, tämä varmasti liimaa heidät yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikuisesti siis samalla paikkakunnalla. Omassa ystäväpiirissäni ei kukaan jäänyt lapsuuden kotipaikkakunnalle.
Miten kauhea sun lapsuuden paikkakunta on jos kaikki pakeni? Eikö kukaan ole muuttanut edes myöhemmin takaisin?
Ei yliopistoa. Ei alan töitä. Yliopistosta löytyi puoliso, jonka kanssa muutettiin töiden perässä uudelle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoo siitä, että kukaan porukassa ei ole muuttunut juurikaan vuosikymmenten aikana. Eivät kasva tai kehity ihmisinä? En kadehdi noita porukoita.
Tai sitten kaikki ovat kasvaneet monin tavoin, mutta kukaan ei ole muuttunut persläveksi. Ystävyyshän tosiaan ei edellytä sitä että ollaan 100% samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten jollakin voisi olla keski-ikäisenä sama kaveriporukka kuin teininä. Ei kerro hyvää ihmisestä eikä porukasta. Normaalisti kehittynyt aikuinen ihminen ei todellakaan jaksa hengailla teiniaikaisten kaverien kanssa.
Sinä siis ajattelet, että olet yksin kehittynyt elämässä ja muut ovat jämähtäneet teini-ikään? Miksi noin ajattelet?
Alue: Aihe vapaa
Mulla on tullut uusia ystäviä elämän varrelta, mutta myös vanhat sielunkumppanit ovat pysyneet ystävinä.