Miksi nykyään puhutaan joka puolella hermoston yli- tai alivireydestä? Miksei ennen puhuttu koskaan? Selittääkö hermosto ihmisten lähes kaik

Vierailija kirjoitti:

Milloin tämä "ennen" on ollut?

 

Ainakin 50-60-luvulla puhuttiin ylivireydestä , jolloin nevottiin käyttämään erilaisia yrttejä ja raskaana olevat ylivireät ottamaan konjakkiryypyn, samoin vanhukset. 

Ja viime vuosisadan alkupuolella puhuttiin etenkin naisten tapauksessa hysteriasta.  Miesten osalta se ei ollut ongelma kun viina oli  vielä hyväksytty lääke.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset koko ajan antaa ärsykettä aivoille esim lenkkeily on hyvä keino hermoston rauhoittumiseen, mutta sekin pilataan kuulokkeita pitämällä ja kuuntelemalla jotain tyhjänpäiväistä soopaa

Monet eivät edes osaa olla tekemättä mitään. Ihan syystä korostetaan, että lasten kuuluu tylsistyä eikä heille pidä järjestää ohjelmaa kaiken aikaa.

Some ja nettikö tämän on saanut aikaan?

Onko tietoa mikä mahtaa llla koronaviruksen osuus tässä yleistyneessä  hermostojen herkistymisessä? Senhän tiedetään aiheuttavan joillekin dysautonomiaa eli jonkinlaista hermoston toimintahäiriötä.

Jos ei hermo kestä, niin on väärässä työssä tai liian vaativassa ammatissa.

Onpa tullut paljon mielenkiintoisia vastauksia, kiitos kaikille! T. Aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Ennen sitä vaan tehtiin ne työt mistä palkka tuli, eikä mietitty aivoja solmuun. 

Työtkin olivat konkreettisempia ja sopivat siten paremmin ihmisen aivoille.

Voiko hermostoa tutkia? Sen kuntoa tai terveyttä?

Vierailija kirjoitti:

Numero 14, miten lääkäri hoitaa noita vaivojasi? Onko niihin olemassa joku lääkitys?

Itselläni aloitettiin mielialalääkitys tueksi, koska taustalla oli myös oireilua pahentava häiriö. Mutta tehtiin allergiatestejä (sekä veri että prickit, altistuksia), tapasin ihotautilääkäriä sekä kuvattiin keuhkot ja tehtiin muutakin. 

Ne oireet oli tosi moninaisia ja alkoi kirjaimellisesti tyhjästä. Esim. kutina; yhtenä päivänä aloin vaan kutisemaan hirveästi aivan kaikkialta mutta iho oli siisti (oli kesä eli ei talvikuivuuttakaan). Söin kutinaan viikkotolkulla lääkkeitä, ja se palasi heti kun yritin vähentää niitä. 

Sain myös kalan syömisestä punoittavan naaman, vaikken ollut allerginen sille, ja pikkuhiljaa punoitus levisi rintakehälle asti viikkojen kuluessa + kutinaa alkoi tulla monista muistakin ruoista. Pahimmillaan söin vain kanaa, lihaa, jäävuorisalaattia, valkoista riisiä sekä tasan yhtä salaatinkastiketta...kaikki muu aiheutti kutinaa ja ihottumaa. 

Lääkäri ei hoida mitenkään. Minulle neurologi sanoi, että pitää vaan unohtaa sairaudet ja jatkaa elämää..

Sius tutkia luotettavasti ja objektiivisesti?

Hermostollinen kuormitus on moninkertaistunut digitalisaation myötä ja moni ei osaa, ymmärrä tai on liian addiktoinunut ottaakseen palautusmistaukoja. Kasarilla ihmisillä oli televisio, pari kolme  seurattavaa tv-sarjaa viikossa ja osalla kotimikrotietokone.

Entisajan vitutus on nykyajan masennus !

No, kyllähän se hermosto vaikuttaa elämässämme ihan kaikkeen. Tietysti liikkumiseen, ruoansulatukseen, ajattelun nopeuteen, sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan, aivotoimintoihin, nukkumiseen, stressiin... En oikeastaan keksi nyt mitään mihin hermosto ei vaikuttaisi. Ja hermot ovat ihan konkreettisia, silmin havaittavia elimiä, ei siis mitään mystistä.

Nykyelämäntapa tosiaan laittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston sekaisin. Liikkumisen puute myös osaltaan auttaa lisäämään hermoston toimintahäiriöitä. 

Kyllä. Se on erittäin tärkeä aihe ja ehkä se on nyt noussut pinnalle nepsyjen ansiosta, kun on alettu puhua siitä, miten heidän hermostonsa kuormittuu. Se on lisännyt yleistä tietoisuutta asiasta. 

Joku täällä(?) joskus vertasi hienosti nepsyjä kanarialintuihin kaivoksissa. Eli nepsyjen oireilu ja pahoinvointi yhteiskunnassa, kouluissa, työpaikoilla tai perheissä kertoo siitä, että jotain on pielessä ja pitäisi tehdä muutoksia pian, tai kohta kaikki, myös ei-nepsyt, oireilevat ja voivat huonosti. 

Nepsyiksi ilmeisesti lasketaan ainakin välillä myös ei-synnynnäiset, esim. CPTSD. Tosin monet ovat molempia. Ehkä myös burnoutin kokeneet ovat usein olleet jo valmiiksi diagnosoimattomia nepsyjä, mutta viimeistään sen jälkeen heillä on herkempi hermosto. 

Aihe on nyky-yhteiskunnassa erittäin ajankohtainen meille kaikille. Moni peittää oireensa tai hoitaa niitä tiedostamattaan, toiset paremmin (esim. pakonomainen lenkkeily, luonnossa oleskelu) ja toiset huonommin (esim. tissuttelu, sokeriaddiktio, seksiaddiktio). 

Asiaa on varmaankin tutkittu ja tieto lisääntynyt. Siinä on perää, itse luin juuri kirjan Monimuotoinen traumaperäinen stressi, joka avasi todella hyvin asioita ainakin itselleni. Kaikki vaikeudet joita itse olen kohdannut, joutuu jo lapsuudessa pilalle menneestä hermostosta.