Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja nepsy-nuoren tilanteeseen
18.02.2026 |
Onko täällä esim. nepsy-aikuisia tai sellaisia jotka ovat löytäneet toimivia keinoja nepsy-nuoren toiminnanohjauksen haasteisiin arjessa? Meillä iso ongelma on se että nuori tietää kyllä miten hänen pitäisi toimia arjen asioissa, mutta syystä tai toisesta hän ei vaan saa sitä aikaiseksi. Oli kyse sitten ihan hampaidenpesusta tai vaatteiden viemisestä pesukoriin tai vaikka siitä että nuori vie maitotölkin huoneeseensa ja sanoo että tuo sen ihan kohta takaisin - se tölkki on siellä vielä viikonkin kuluttua jos sitä ei joku toinen sieltä hoida pois. Asiat ei muutu millään, en edes jaksa luetella mitä kaikkea ollaan yritetty mutta kaikenlaista! Muistutuslappujakin on talo täynnä, palkkioita ollaan yritetty, asioista on keskusteltu miljoona kertaa, mikään ei muutu. Neurotyypillisenä on niin vaikea ymmärtää mikä se ongelma oikein on, ja nuori itsekin kärsii tilanteesta. Mitä voisimme vielä tehdä?
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hampaat voi pestä vaikka omassa sängyssä kun on jokin kannellinen muovikippo, jonka pohjalle laittaa paperisen käsipyyhkeen tai pari. Pesee hampaat ja sylkee vaahdot siihen purkkiin. Hammasharjat eivät paljoa maksa. Niitä voi olla useampikin ja pestä niitä tiskikoneessa, jos teini ei jaksa/muista viedä harjaansa kylpyhuoneeseen ja huuhdella sitä veden alla.Jeesu
Miksi haikailet nepsyjen kuolemaa? Toivotko samaa muille ryhmille, jotka ei ehkä sotaoloissa pysyis hengissä, esim. diabeetikot, syöpäsairaat, halvaantuneet jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haikailet nepsyjen kuolemaa? Toivotko samaa muille ryhmille, jotka ei ehkä sotaoloissa pysyis hengissä, esim. diabeetikot, syöpäsairaat, halvaantuneet jne.?
Miten niin haikailee? Hän haikailee sellaisia oloja, joissa hyysäys loppuu väkisin, koska se ei muutoin lopu. Silloin - usko tai älä - moni nepsykin toimii. Ei tarvitse vuorattua mukia sylkemiseen ja sataa hammasharjaa reitille lojumaan, jossa nepsy vaeltaa perseenhajuisena koneelta jääkapille. Ihana vaan koska se mahdollistetaan. Muut mainitsemasi ryhmät ovat aivan eri kategoriaa. Nähty on. Vaikeat autistit sitten erikseen.
Koko neurotyyppihölmöily on trendi, joka on onneksi vähän jo menossa ohi. Osa tietysti jymähtänyt hokemaan tätäkin.
Kiitos ap asiallisesta avauksesta.
Mulla auttoi se että sain itse tehdä lukkarin amk:ssa, oli mahdollista vielä nollarilla. Osa tunneista oli myös iltaisin, joku 8-16 oli(si) ollut pahin mahdollinen skenaario. Lukiossa lintsasin surutta kakkosella ja kolmosella lähes päivittäin kun en vaan jaksanut. Kirjoitin kuitenkin keskitasoa paremmat paperit, pari ällääkin joten tyhmä en ole.
Työelämässä myös osin omaehtoinen työvuorojen suunnittelu. Pienen lapsen kanssa pärjäsin hyvin kotona kun kuormitusta pystyi jaksottamaan koko päivälle, en aikatauluttanut tiukasti.
Teen edelleen aamulla listan päivän "töistä" ja tavoitteista. Olen ollut uupumuksen takia kotona jonkin aikaa mutta tavoitteena palata työelämään jossain kohtaa. Voimia ja valoa teille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei nyt valitettavasti vastaa ap:n kysymykseen, mutta itse olen koko ikäni ollut samanlainen kuin ap:n nuori. En siis koskaan saanut tai löytänyt mitään apua tai toimivia keinoja muutokseen, ja ikää minulla on kuitenkin jo 30+. Että niin karulta kuin se kuulostaakin, niin jotkut eivät kenties koskaan kykene "muuttumaan".
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nepsyista tuijottaa tiktokkia ja somee aamusta iltaan , yötäpäivää ?
Jännä juttu että tämäkin on someajan ilmiö.
Ei kyllä ole ollut someajan ilmiö mun 50-luvulla syntyneen isän autismi tai mun, 80-luvun lapsen, autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin tähän ketjuun ja onpas tänne ilmaantunut kauheita viestejä. Ap, älä välitä tai koita olla välittämättä. Tosiaan minulle oli käänteentekevää (olen pari vastausta aiemmin kirjoittanut) kun tajusin ettei lapseni ymmärrä ( tämä on hieman väärä kuvaus mutta en keksi nyt parempaa) tekemisen prosessia ja asioihin kuluvaa aikaa. Siksi aloittaminen oli vaikeaa ja monet jutut meni sähläykseksi. Eli kun otettiin asioita yksi kerrallaan ja yksi vaihe kerrallaan työn alle niin hommat eteni. Toistoja tarvitaan. Mutta näin pikkuhiljaa elefantit syötiin, pala kerrallaan.
Ja kyse ei ollut mistään perse homeessa makaamisesta. Eikä pakotus tai uhkailu auttanut mitään, nuori meni vaan enempi paniikkiin. Nyt hän on omillaan asuva aikuinen, opiskelee ja tekee töitä. Vielä joskus uusien haasteiden kohdalla meinaa paniikki iskeä mutta silloin taas ottaa prosessiajattelun mukaan tietoisesti; miten tämä homma menisi eteenpäin pala palalta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haikailet nepsyjen kuolemaa? Toivotko samaa muille ryhmille, jotka ei ehkä sotaoloissa pysyis hengissä, esim. diabeetikot, syöpäsairaat, halvaantuneet jne.?
Miten niin haikailee? Hän haikailee sellaisia oloja, joissa hyysäys loppuu väkisin, koska se ei muutoin lopu. Silloin - usko tai älä - moni nepsykin toimii. Ei tarvitse vuorattua mukia sylkemiseen ja sataa hammasharjaa reitille lojumaan, jossa nepsy vaeltaa perseenhajuisena koneelta jääkapille. Ihana vaan koska se mahdollistetaan. Muut mainitsemasi ryhmät ovat aivan eri kategoriaa. Nähty on. Vaikeat autistit sitten erikseen.
Kuule sotaoloissa tuskin niitä hampaita harjataan tai suihkussa käydään mitenkään herkemmin, päinvastoin.
Mä pystyn kyllä asettamaan itseni hengenvaaraan pelastaakseni toisten henkiä. Se hampaiden harjaus taas on mulle paljon vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan Mielenterveystalon omahoito-ohjelmat tuttuja? https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/nuorten-keskittymisvaikeuk… Tämä nuorten lienee hyvä alku, lisäksi on monta muuta riippuen siitä, mihin nuoresi toimintakyvyn haasteet painottuvat.
Onko hänellä lääkitys käytössä? Jos on, kuka sitä reseptiä uusii ja tekee seurannan? Tuolta taholta kannattaa pyytää psykoedukaatiota ja omalla HVA:lla tarjottavia tukimuotoja ja riippuen siitä, missä vaiheessa olette menossa, mahdollisesti lähetettä Kelan OmaVäylä -kuntoutukseen.
Yhtä kaikki: niin nepsyt kuin "normaalitkin" aivot oppivat toistosta, mikään ei synny tyhjästä. On turhauttavaa toistaa uudestaan ja uudestaan jotakin, jota itse mahdollisesti pitää itsestään selvyytenä. Yksi asia kerrallaan käsittelyyn, kun se sujuu, kannattaa teiniäkin palkita siitä, ja sitten valitsette uuden kohteen, johon opettelette uuden toimintatavan.
Tsemppiä, ihanaa kun välität!
Miksi se maitopurkki pitää saada viedä omaan huoneeseen? Varsinkaan, jos ei edes sen palautus onnistu yrityksistä huolimatta?
Uskomatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hampaat voi pestä vaikka omassa sängyssä kun on jokin kannellinen muovikippo, jonka pohjalle laittaa paperisen käsipyyhkeen tai pari. Pesee hampaat ja sylkee vaahdot siihen purkkiin. Hammasharjat eivät paljoa maksa. Niitä voi olla useampikin ja pestä niitä tiskikoneessa, jos teini ei jaksa/muista viedä harjaansa kylpyhuoneeseen ja huuhdella sitä veden alla.Jeesu
Sinä toivot sotaa sen vuoksi, että maailmassa on apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä? Että palakoot vaikka maailma, kunhan saadaan apu evättyä sitä tarvitsevilta?
Kieltämättä kuulostaa oudolta, että maitopurkki viedään huoneeseen. Miksi ihmeessä? Avaisana olisi suunnitella päivittäiset rutiinit niin, että kaikki pakollinen (hygienia jne.) tulee aina tehtyä, eikä pääse syntymään tuollaisia "riski"tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään nepsyjä. On vain huonosti kasvatettuja lapsia.
Eikö nykyään puhuta erityislapsista/nuorista/aikuisista? nepsyys meni jo arvon grandinit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hampaat voi pestä vaikka omassa sängyssä kun on jokin kannellinen muovikippo, jonka pohjalle laittaa paperisen käsipyyhkeen tai pari. Pesee hampaat ja sylkee vaahdot siihen purkkiin. Hammasharjat eivät paljoa maksa. Niitä voi olla useampikin ja pestä niitä tiskikoneessa, jos teini ei jaksa/muista viedä harjaansa kylpyhuoneeseen ja huuhdella sitä veden alla.Jeesu
Tässä piilee se hauskuus, että tuollaisessa ääritilanteessa nepsyt pärjäisivät varmaan ihan hyvin, koska ongelmia tuo toistuvat rutiinit ja yhteiskunnan ahtaat muotit. Siinä vaiheessa kun freestylataan selviytymistaistelussa, heikommassa asemassa ovat ne joille turvaa ja toimintakykyä tuovat tasainen arki ja rutiineille strukturoitu yhteiskunta.
"Eikö nykyään puhuta erityislapsista/nuorista/aikuisista? nepsyys meni jo arvon grandinit."
Ei.
Nepsy ei ole mikään virallinen lääketieteellinen termi, ja erityislapsi vielä vähemmän. Nepsy viittaa neuropsykiatrisiin poikkeamiin, kuten autismin kirjo, ADHD tai tourette. Erityislapsi voi näiden lisäksi viitata myös esim. kehitysvammaisiin.
Itse puhun mieluummin ihan spesifisti autismista tai ADHD:sta jne., kuin käytän tuollaisia epätarkkoja kattotermejä.
Mulla on auttanut se, että tunnistan omat energiahuippuni. Yritän silloin hoitaa mahdollisimman monia asioita kerralla ja ikään kuin boostaan energiaa kilpailemalla aikaa (eli energian lopahtamista vastaan), tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä hetkessä saatan hoitaa viikkoja roikkuneet laskut ja muut ns. hallinnolliset asiat tai vaikka siivota kodin lattiasta kattoon.
Sitten annan taas asioiden olla ja yritän olla stressaamatta niistä. Se stressaaminen kun estää energiapiikin tulemista ja nostattaa vaan entisestään kynnystä tarttua toimeen.
Olen myös huomannut, että podcastit, musiikki ja omassa vilkkaassa mielivutuksessa tapahtuvat ajatusleikit auttavat harhauttamaan aivoja pois tuskailemasta jonkun tylsän rutiinipuuhan suorittamisen vastenmielisyyttä. Lapsena mua patistettiin aina lopettamaan "haaveilu" ja vasta aikuisena tajusin, että sitä voi käyttää myös voimavarana.
Olen itse nepsy ja minulle on toiminut sellainen sovellus kuin My Therapy. Siinä saa ensinnäkin merkata homman tehdyksi jolloin se menee yliviivatuksi. Jos meinaa homma venyä, niin sovellus kannustaa, että miten hyvä putki on menossa. Kun on hoitanut päivän tehtävät, saa palkaksi avata kivan valokuvan.
Minulle aivan ehdoton keino asioiden muistamiseen ja pitää yllä motivaatiota. Jännä on ihmisen mieli. Eilen tuli kova kiire hoitaa yksi juttu ennen puoltayötä, että saa päivän kuvan.
Tämä toimii ainakin muistin tukena ja pienenä motivaattorina. Sovellus on englanniksi
Vierailija kirjoitti:
Olen itse nepsy ja minulle on toiminut sellainen sovellus kuin My Therapy. Siinä saa ensinnäkin merkata homman tehdyksi jolloin se menee yliviivatuksi. Jos meinaa homma venyä, niin sovellus kannustaa, että miten hyvä putki on menossa. Kun on hoitanut päivän tehtävät, saa palkaksi avata kivan valokuvan.
Minulle aivan ehdoton keino asioiden muistamiseen ja pitää yllä motivaatiota. Jännä on ihmisen mieli. Eilen tuli kova kiire hoitaa yksi juttu ennen puoltayötä, että saa päivän kuvan.
Tämä toimii ainakin muistin tukena ja pienenä motivaattorina. Sovellus on englanniksi
Mulla pääosin käytössä sen takia, että muistan ottaa lääkkeet säännöllisesti. Sovelluksessa voi asettaa muistutuksen, että klo 8 ota lääke x ja kun sen on ottanut se viivataan yli. Ilman tätä en ikinä muistaisi vaihtaa hormonilaastaria. Välillä ärsyttää sovelluksen muistuttelu ja jätän homman aivan viimeiselle hetkelle. Tulee jotenkin haettua sitä kiireen tuntua 😅. Mutta kun homma on hoidettu, tulee sitten hyvä mieli
Alue: Aihe vapaa
Tyttären ex oli nepsy. Mikään huolehtiminen ja muistuttaminen ei saanut omaehtoista toimintaa aikaan. Kädestä olisi pitänyt ohjata eteenpäin aina. Oli ihan aikuinen.
Muuten ihana ihminen ja auttavainen, mutta oma-aloitteisuus poissa. En usko, että muu kuin katastrofi saisi kaltaisensa ihmisen miettimään, miten pärjätä. Päättelen, että liika auttaminen ainakaan ei toimi.