Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja nepsy-nuoren tilanteeseen
18.02.2026 |
Onko täällä esim. nepsy-aikuisia tai sellaisia jotka ovat löytäneet toimivia keinoja nepsy-nuoren toiminnanohjauksen haasteisiin arjessa? Meillä iso ongelma on se että nuori tietää kyllä miten hänen pitäisi toimia arjen asioissa, mutta syystä tai toisesta hän ei vaan saa sitä aikaiseksi. Oli kyse sitten ihan hampaidenpesusta tai vaatteiden viemisestä pesukoriin tai vaikka siitä että nuori vie maitotölkin huoneeseensa ja sanoo että tuo sen ihan kohta takaisin - se tölkki on siellä vielä viikonkin kuluttua jos sitä ei joku toinen sieltä hoida pois. Asiat ei muutu millään, en edes jaksa luetella mitä kaikkea ollaan yritetty mutta kaikenlaista! Muistutuslappujakin on talo täynnä, palkkioita ollaan yritetty, asioista on keskusteltu miljoona kertaa, mikään ei muutu. Neurotyypillisenä on niin vaikea ymmärtää mikä se ongelma oikein on, ja nuori itsekin kärsii tilanteesta. Mitä voisimme vielä tehdä?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hienoa että löysitte toimivat keinot ja hän pärjää nyt omillaan! Kannustava kertomus!
Sehän siinä onkin että nuori ei toimi näin pahuuttaan, sitä ei kaikki oikein tunnu tajuavan. Ja kun hän aidosti kärsii itsekin siitä että ei kykene näihin asioihin. Hänellä on muutenkin heikko itsetunto, tällaiset ongelmat ei auta.
Kiitos vinkistä. Täytyy miettiä miten sovellettaisiin meidän nuoren kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jenni Kettusalolla on Instagramin puolella kirjo-orava-sarjakuva, jossa käsittelee noita asioita. Hän on siis kuvittaja, jonka lapsi on neurokirjolla ja hänellä itsellään on diagnoosi käsittääkseni työn alla, ellei ole jo saanut sitä. Mutta hänen töistään saa hyvän käsityksen siitä, miten ne aivot saattavat toimia ja miksi hommat ei suju. Esimerkiksi tuo aiempi vinkki muistilistasta, josta vedetään asia yli, kun homma on tehty voisi toimia. Pääasia, että saa keskittyä kerralla yhteen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Jenni Kettusalolla on Instagramin puolella kirjo-orava-sarjakuva, jossa käsittelee noita asioita. Hän on siis kuvittaja, jonka lapsi on neurokirjolla ja hänellä itsellään on diagnoosi käsittääkseni työn alla, ellei ole jo saanut sitä. Mutta hänen töistään saa hyvän käsityksen siitä, miten ne aivot saattavat toimia ja miksi hommat ei suju. Esimerkiksi tuo aiempi vinkki muistilistasta, josta vedetään asia yli, kun homma on tehty voisi toimia. Pääasia, että saa keskittyä kerralla yhteen asiaan.
Kiitos vinkistä, etsin!
Vierailija kirjoitti:
Kova kuri, uhkailu ja kiristys vain pahentaa nepsyn tilannetta, hän tarvitsee myötätuntoa ja tukea. Ilman lääkitystä hän tuskin pystyy neurotyypillisille suunniteltuun työelämään. Suosittelen keskittymään henkiseen kehitykseen, eli omien pelkojen kohtaamiseen yms.
Kristus..!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon seuraukset eikä mitään lässytystä ja lahjontaa. Oikeasti nuoren pitää korvata tekemänsä vahinko. Netti pois puhelimesta, jos se vie huomion niin kuin varmaan tekeekin. Oikeasti kasvata sitä lasta äläkä ymmärrä loputtomiin.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
On, muuta ovat aikuisuus ja työskentelen nepsy nuorten kanssa. Samat säännöt kaikille.
Ei kai nyt missään Suomessa saa enää työskennellä nepsy-nuorten kanssa tuollaisella asenteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hienoa että löysitte toimivat keinot ja hän pärjää nyt omillaan! Kannustava kertomus!
Sehän siinä onkin että nuori ei toimi näin pahuuttaan, sitä ei kaikki oikein tunnu tajuavan. Ja kun hän aidosti kärsii itsekin siitä että ei kykene näihin asioihin. Hänellä on muutenkin heikko itsetunto, tällaiset ongelmat ei auta.
Kiitos vinkistä. Täytyy miettiä miten sovellettaisiin meidän nuoren kohdalla.
Jatkan vielä tosiaan jouduin itsekin menemään pohjamutien kautta ennen kuin ymmärsin miten oman rakkaan lapsen aivot toimivat. Sen jälkeen asiat muuttuivat paljon helpommiksi ja tosiaan yksi asia opetteleen kerrallaan, siitä tulee positiivinen kokemus ja rutiini niin sitten on kiva ottaa seuraava asia haltuun. Ja älä oleta mitään! Asiat näytetään kädestä pitäen käytännöllisesti (näin tiskataan, pestään pyykit, maksetaan lasku, kirjoitetaan fiksu sähköpostivastaus, soitetaan opolle jne). Kun nuori oppii että että uskaltaa kysyä tyhmät asiat kotona (esim miten kortti viedään postiin) niin se vähentää painetta. Sitä negatiivista palautetta kyllä tulee ulkopuolelta riittävästi.
Kun nepsydiagnoosi saadaan niin se tarkoittaa juurikin sitä, että lapsi ei tee mitään kiellettyä tahallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnon seuraukset eikä mitään lässytystä ja lahjontaa. Oikeasti nuoren pitää korvata tekemänsä vahinko. Netti pois puhelimesta, jos se vie huomion niin kuin varmaan tekeekin. Oikeasti kasvata sitä lasta äläkä ymmärrä loputtomiin.
On väärin pakottaa nepsy maskaamaan.
Mitäpä maskaamista se on että korvaa tekemänsä vahingon tai viihdyttää itseään jolloin muulla kuin internetillä?
Mut diagnosoitiin 12-vuotiaana, mutta näin jälkikäteen tuntuu, ettei oikein ymmärretty, mitä se silloinen Aspergerin oireyhtymänä kulkenut diagnoosi tarkoittaa käytännössä. Minua siis ei valmennettu erityisesti asioihin, jotka olisi pitänyt aikuisena hallita, mutta joita minä en luonnostani osannut. Asiat eivät tulleet näkyviin silloisissa elinoloissani. Koulussa seurasin muita ja opetusta, joten olin pulassa jatkossa, kun piti itse säädellä opiskelua. Olin ollut hyvä koulussa, joten en koskaan saanut haasteita enkä oppinut opiskelemaan. Joten olin eksykdissä, kun ei ollutkaan enää opetuksen ammattilaista luennoimassa. Tästä seurasi keskeytyneitä opintoja ja työttömyyskierre.
Oletko kysynyt lapselta, mitä hän ajattelee ja millaisia ideoita hänellä on arjen hallintaan? Hän ei välttämättä halua ottaa vastaan ohjeita muilta vaan pitää saada hänet itse tutkailemaan asioita ja ehdottamaan sopivia toimenpiteitä, pitämään niitä omina ideoinaan. Silloin ei synny vastustusta ja niihin on helppo sitoutua. Omaehtoisuuttahan käytetään nykyään myös kotieläinten koulutuksessa.
Minulle esimerkiksi moni ehdottelee muistilappuja ja kännykkähälytyksiä. Suhtautumiseni tähän ehdotukseen on yleensä varsin aggressiivinen. Nentit ei tarvi mitään ***** lappuja, joten ei minunkaan pitäisi enkä minä ole mikään holhottava lapsi. Kännykkähälytyksissä on tämän lisäksi toinen vika... minulle on jo nyt ongelma kännykälle juuttuminen. Todennäköisesti vain sammuttaisin hälytyksen ja jatkaisin mitä sitten olinkaan tekemässä tai nyt kun se känny on kerran kädessä, voi taas kiertää tarkistamassa kaikki somepalvelut ja juuttua sitten pelaamaan sanapeliä, väittelemään someen jostakin iänikuisesta aiheesta tai lukemaan nettikirjaa.
Voitte kuvitella, mitä ajattelen nolaamisesta ja nalkutuksesta.
Meillä oli kotona kuri (muttei kuitenkaan mitään tän palstan hirveimmät vanhemmat -ketjujen meininkiä). Nepsylle rajat ja rutiinit tarkoittaa myös turvaa. Toisaalta rajoille pitää olla selitettävä syy. Mielivaltaiset tai siltä vaikuttavat säännöt herättävät vastustusta. Meillä syötiin yleensä yhdessä ja yleensä vain keittiössä, joten juuri maitotölkkiongelmaa ei olisi syntynyt. Mutta joku muu ongelma saattoi syntyä. Entä mitä tehdä asioille, joihin ei voi luoda sääntöä tai rutiinia? Entä miten asiat toimivat, kun nepsy joskus itsenäistyy?
Eli joitakin asioita voi hallita rutiineilla.
Sitten on tehtävien pilkkominen. Viidentoista minuutin homma voi näyttää viiden tunnin urakalta ja joskus siitä tuleekin sellainen, kun tehtävä keskeytyy koko ajan. Tai pikku hommaksi ajateltu juttu viekin tuntikausia. Harhaudun itse helposti sivuun pienistä ärsykkeistä, kun tehtävä on vähemmän mieluinen, kuten siivous. Se haahuilu on hieman kuin sijaistoiminto. Valitettavasti välttelemällä tulee vain enemmän siivottavaa ja sitten kun tehtävä on valtava, ei enää tiedä, mistä sen voisi aloittaa. Kaupan päälle minulla voi olla pakkomielle, kuinka joku tehtävä pitää tehdä ennen toista ja toinen ennen kolmatta ja... no, kai sitä voi olla ketju, jossa en voi tehdä ensimmäistä tehtävää, koska sen tehdäkseen pitäisi olla tehnyt se ketjun viimeinen tehtävä.
Olen joskus jopa ottanut aikaa jonkin tehtävän suorittamisesta, jotta voin myöhemmin allokoida sille sopivan aikaikkunan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla toimii mm. vaihtoehtoinen tapa suorittaa haluttu tehtävä, vaihtoehtoinen motiivi sille, miksi tehtävä pitää suorittaa,
Esim. maitopurkki omassa huoneessa: Joko et vie sitä sinne ollenkaan, vaan juot maidon keittiössä ja laittaa purkin heti jääkaappiin, tai juot purkin tyhjäksi siellä omassa huoneessa, ja laitat sen roskiin, tai palautat maitopurkin jääkaappiin. Nuori saa itse valita toimintatavan.
Pyykkien kanssa vaihtoehtona se, että riisuu ne likaiset vaatteet pyykkikorin vieressä, jolloin voi laittaa ne suoraan koriin. Tai oma pyykkikori omaan huoneeseen.
Kiitos tästä vinkistä, kokeillaan tällaista.
Huoneenlämmössä säilyviä pillimaitoja kotiin. Ei katoa kokonaista litran purkkia kerralla teinin jäljille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan... (nro 30?)
Minä nyt en paljoa tiedä, kun itsekseni joutunut näiden asioiden kanssa tahimaan ja vasta ihan viime vuosina tajunnut, mikä tämä piirre oikein on. Ja kun olen muutenkin profiililtani erilainen nepsy, en samaistu oikein heihinkään. Minulla esim. ei ole voimakkaita aistiyliherkkyyksiä, en stimmaa (ainakaan tunnistettavasti) ja olen meluisa ja sosiaalinen. Erityismielenkiinnon kohdekin on hautautunut jonnekin.
Ja tosiaan monet tehtävät olisi ollut hyvä opettaa ihan kädestä pitäen. Osa opetettiinkin. Kiitän äitini kärsivällisyyttä kun ännännen kerran kysyin, mitä seuraavaksi tehdään, kun oli laitettu keittiöhommiin. Opin tekemään jauhelihakastikkeen ja kun tajuaa tärkeät vaiheet, voi muunnella ja tehdäkin vaikka kanakastiketta.
Kun mun aivot on sellaiset, että joskus joku ihan päivänselvältä vaikuttava asia ei vaan tule mieleen. Ai, pitäisikö sohvan selkänojalla lojuvat pyykit viikata? En edes rekisteröinyt niitä. Niin, voisihan tuostakin firmasta hakea tötä... Joskus tarvii hiukan pukata mieltä.
Joskus siitä seuraa skismaa. Olen voinut jopa huomata jonkun asian X, mutta aion tehdä ensin toisen jutun loppuun ja kolmaskin tehtävä siinä odottaa. Sitten toinen perheenjäsen tulee paikalle, huomaa, ettei asiaa X ole tehty, priorisoi sen ja alkaa nalkuttaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.
Hampaat voi pestä vaikka omassa sängyssä kun on jokin kannellinen muovikippo, jonka pohjalle laittaa paperisen käsipyyhkeen tai pari. Pesee hampaat ja sylkee vaahdot siihen purkkiin. Hammasharjat eivät paljoa maksa. Niitä voi olla useampikin ja pestä niitä tiskikoneessa, jos teini ei jaksa/muista viedä harjaansa kylpyhuoneeseen ja huuhdella sitä veden alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka.
Olen itse nepsy nuori/aikuinen ja haluan kertoa että joskus ongelma on vain ettei yksinkertaisesti pysty tekemään tehtävää joka pitäisi tehdä. Siis tiedät että hommat pitää hoitaa mutta keho ei vain tottelle vaikka kuinka yrittäisi... tälle on olemassa hieno termi jota en nyt muista. Myös joillakin ihmisillä aivot lopettaa tekemättömän tehtävän huomioimisen jossain vaiheesssa.
Tämä on raskasta ja ymmärrys on täysin sinun puolellasi op. Suosittelen Finch sovellusta tai tehtävien yksinkertaistamista. Nuorelle huoneeseen oma pyykkikori johon saa kerättyä vaateet, maitopurkkeja ei viedä huoneeseen, hampaidenpesu pitää tehdä ennen jotain mukavaa juttua jne. Tehtävän tekeminen on paras tehdä mahdollisimman helpoksi.
Kun nuori muutttaa omilleen kannattaa harkita tuettua asumista.
Alue: Aihe vapaa
Meillä toimi muistilista josta yliviivattiin aina tehty juttu. Ja alussa piti valita taistelu eli hain ne maitopurkit ja pyykit kun ekaksi keskityimme perushygieniaan. Pitkällinen homma mutta kannatti. Nyt asuu omillaan ja hyödyntää kalenteria (siivous, liinavaatteiden vaihto jne). Itsekin sorruin ensiksi vaatimaan liian monta asiaa, opin kantapään kautta että että hoidetaan yksi juttu kerrallaan. Nepsyteinihän ei noita asioita pahuuttaan.