Neuvoja nepsy-nuoren tilanteeseen

Tässä piilee se hauskuus, että tuollaisessa ääritilanteessa nepsyt pärjäisivät varmaan ihan hyvin, koska ongelmia tuo toistuvat rutiinit ja yhteiskunnan ahtaat muotit. Siinä vaiheessa kun freestylataan selviytymistaistelussa, heikommassa asemassa ovat ne joille turvaa ja toimintakykyä tuovat tasainen arki ja rutiineille strukturoitu yhteiskunta.

Mitäs nyt? Ainahan on toitotettu että Aspergerit ovat rutiiniensa orjia! Milloin nepsytouhu vaihtoikin suuntaa? Ettei voi olettaa järkevää käytöstä edes onnettomuustilanteissa, koska rutiinit.

Vierailija kirjoitti:

Tässä piilee se hauskuus, että tuollaisessa ääritilanteessa nepsyt pärjäisivät varmaan ihan hyvin, koska ongelmia tuo toistuvat rutiinit ja yhteiskunnan ahtaat muotit. Siinä vaiheessa kun freestylataan selviytymistaistelussa, heikommassa asemassa ovat ne joille turvaa ja toimintakykyä tuovat tasainen arki ja rutiineille strukturoitu yhteiskunta.

Mitäs nyt? Ainahan on toitotettu että Aspergerit ovat rutiiniensa orjia! Milloin nepsytouhu vaihtoikin suuntaa? Ettei voi olettaa järkevää käytöstä edes onnettomuustilanteissa, koska rutiinit.

Eihän asperger ole ainoa nepsy, vaan ADHD:t on myös. Monille autisteille/aspergereille rutiinit on tärkeitä, mutta ei kaikille. Ja ADHD kai usein vierastaa rutiineja. 

Mulla ei oo rutiineja, vaikka oon asperger (kun taas puolisolle, joka myös on asperger, rutiinit on monen toiminnan edellytys. Mä myös toimin hätätilanteissa huomattavasti normaalia paremmin, en tiedä miksi. 

Nepsyaikuinen täällä. Itseäni auttaa erilaiset to do -listat, aika eri asioiden suorittamiselle omassa järjestyksessä. Konkretia jos joku pyytää jotain, esim. ei niin, että "autatko siivouksessa", vaan "vie roskapussi ulos".

Eipä siinä auta kuin toisto, toisto, toisto. Ilman sitä uudet toimintamallit eivät vakiinnu. Askareet kannattaa pilkkoa pienempiin osiin niiden helpottamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä piilee se hauskuus, että tuollaisessa ääritilanteessa nepsyt pärjäisivät varmaan ihan hyvin, koska ongelmia tuo toistuvat rutiinit ja yhteiskunnan ahtaat muotit. Siinä vaiheessa kun freestylataan selviytymistaistelussa, heikommassa asemassa ovat ne joille turvaa ja toimintakykyä tuovat tasainen arki ja rutiineille strukturoitu yhteiskunta.

Mitäs nyt? Ainahan on toitotettu että Aspergerit ovat rutiiniensa orjia! Milloin nepsytouhu vaihtoikin suuntaa? Ettei voi olettaa järkevää käytöstä edes onnettomuustilanteissa, koska rutiinit.

Ja poikkeustilanteessa saatetaankin sitten yhtäkkiä oppia ymmärtämään voimavarana tyyppi, joka toimittaa rutiinin ihan riippumatta siitä palaako maailma ympärillä, eikä kukaan jaksa enää nillittää siitä, ettei tämä tyyppi katso silmiin tai ymmärrä sosiaalisia hienosäätöjä.

Tuollainen poikkeustilanne voisi tehdä myös hyvää sellaisille ihmisille joilla on kova tarve tulla rääpimään päätään aiheisiin joista he eivät ymmärrä mitään ja jotka silti kummasti heitä triggeröivät. Saisivat sitten ihan oikeaa mielipahaa siihen ilmiselvään mielipahan tarpeeseen, jota nyt sitten täyttävät tuollaisella käytöksellä ;)

Oli tuo My Therapy sittenkin suomeksi😅. Joten kielimuuria ei tule, jos englanti ei taivu

Teinit ovat tuollaisia, oli dg tai ei. Teini irrottautuu vanhemmasta tekemällä miten itse haluaa eikä niin kuin äiti käskee, se on ihan normaaliin kehitykseen kuuluvaa. Teinistä tuntuu varmasti tosi typerältä tuo että kämppä vuorataan muistilapuilla, hän varmaankin reagoi tuohon ylitouhuun. 
Ei munkaan lapsi teininä tehnyt mitään järkevää ja niin vain hoituu oman kodin siisteys ja muut näin aikuisena aivan hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen hän oli ennen murrosikää?

Murrosikä meni jo. Nuori on pian täysi-ikäinen. 

Nepsynuorilla tuo kehitysvaihe on usein tavallaan viivästynyt. Se ei välttämättä näy ulospäin siinä mielessä, että ajatusmaailma voi olla myös paljon kypsempi kuin useilla ikätovereilla. Mutta jollain tavalla se itsenäistyminen viivästyy siinä mielessä, että toiminnanohjauksen ongelmat aiheuttavat omatoimisuuden puutetta tavallisissa, tylsissä asioissa ja vaikeaksi koetuissa asioissa. Sama tyyppi voi silti olla hyvinkin omatoiminen jossain muissa asioissa, jos motivaatio on riittävä. 

Siinä mielessä tämä on ehkä nykyajan ongelma, että me aiemmat sukupolvet kasvatettiin itse itsemme ja jäätiin pienestä asti selviytymään ilman riittävää tukea. Opittiin kyllä huolehtimaan omat asiat ja selviytymään, kun oli pakko. Mutta sitten on viimeistään keski-iässä burnout, ehkä jo parikymppisenä. Hieno ura loistaa poissaolollaan jne. 

Nykyään osalla on ehkä toisin päin ja autetaan liikaakin ja siten mahdollistetaan tämmöinen. Jatkan toiseen viestiin. 

Jatka kasvatusta ja tukea niin pitkään kuin on tarpeen. Opeta huolehtimaan kaikki tarvittavat asiat, mutta älä tee niitä toisen puolesta. 

Jos huone on toivoton kaaos, niin auta kuitenkin saamaan se järjestykseen, mutta enintään kerran vuodessa. Tai istu siellä neuvomassa. Jos nuori muuttaa omilleen, neuvo asioiden hoidossa, tehkää yhdessä ja auta asunnon sisustamisessa ja tarpeellisten tavaroiden hankinnassa. 

Maitopurkkeja ja ruokia ei viedä omaan huoneeseen. Ruuat syödään ruokapöydän ääressä. Jos jättää astiat pöydälle, et siivoa niitä, vaan käsket laittaa ne koneeseen. Opeta pesemään pyykkiä ja jos se on teillä järkevää, niin laita pesemään omat pyykkinsä. Jos erikseen pesu ei toimi teillä, niin opeta silti, ja itse peset vain ne vaatteet, jotka ovat pyykkikaapissa. Selvennä säännöt. Kerro ettet aio enää etsiä pyykkiä pitkin kämppää. 

Yksinkertaiset, selkeät käskyt ja ohjeet. Tosin jos hänellä on PDA, niin käskyt ei toimi. Silloin tee lista tehtävistä (ei käskymuodossa, vaan esim. "imuroiminen") ja laita asioille takaraja, mutta anna sen rajoissa päättää itse milloin tekee. 

Huolehdi ja tarvittaessa patista ja käske ja auta, että aivan kriittisen tärkeät asiat tulee tehdyksi. Esim. ettei tule maksuhäiriöitä jne. Jos ei ole kovin kriittinen asia, niin välillä voi antaa oppia kantapään kautta. Tarjoa apua hankalien asioiden hoitamiseen, esim. hakemusten tekoon, ainakin ensimmäisellä kerralla. Nuoren pitää silti olla siinä mukana, että oppii. Tehkää välillä niin, että nuori kokeilee ensin tehdä asiaa itse ja lopuksi sinä tarkistat ja teette yhdessä loppuun. 

Kun hoidettavia asioita kertyy, niin mieti kiireellisimmät ja tärkeimmät, valitse niistä max 3/viikko ja laita tehtävälistalle ja muistuta ja perustele, miksi ne on tärkeät hoitaa. Toisinaan niistä hoituu vain yksi, mutta kehu siitäkin. Hyvänä viikkona hoituu kaikki kolme, ylistä. Kolmea enempää ei kerrallaan, koska sitten ei tee niistä mitään. Niidenkin pitää olla selkeitä ja riittävän yksinkertaisia. Isompi asia kannattaa pilkkoa osiin tai ainakin selkeyttää ensimmäinen askel. Esim. näin: 

Maksa lasku x. 

Kirjaudu osoitteeseen y, etsi ja tulosta sieltä z. 

Mene kelalle ja kysy asiat 1, 2 ja 3. 

Ennalta määrätty siivouspäivä on myös hyvä. Selkeät tehtävät jokaiselle ja kun on valmista, niin jotain kivaa, esim. erityisen hyvää ruokaa ja leffa, tai ulos syömään, tai jätskiannokset tai lautapeli-ilta tai mikä nyt teillä toimiikin. 

Jonkin verran auttaisi, kun tietäisi minkä sortin nepsy on kyseessä. Adhd ei pidä rutiineista, mutta tarvii niitä silti, koska muuten ei muista tehdä asioita ja uupuu jatkuvaan päätöksentekoon. Autistille rutiinit on yleensä olennaisen tärkeitä, joten ne eivät ole yleensä ongelma (paitsi ehkä muille). 

Jos on molemmat, niin se vasta onkin mielenkiintoinen tilanne. Tyyppi on silloin ulkoisesti normaalein, mutta sisäisesti jatkuvassa ristiriidassa itsensä kanssa. Kaipaa rutiineita, muttei pysty pitämään niistä kiinni. Koko päivän kulun voi tehdä tietokoneella listaksi tai lukujärjestykseksi, ja opetella katsomaan aina listasta, mitä seuraavaksi. Jos on myöhässä, niin vähemmän tärkeät voi jättää silloin väliin. Ne voi merkitä vaikka eri värillä. Tämä tosin toimii vain, jos tyyppi itse osallistuu lukujärjestyksen tekoon. 

Kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Nykyään on vähän liikaa asioita tämmöisille aivoille. 

Siivouspäivä kerran viikossa, lapselle riittää oman huoneen siivous ja lapsi saa vasta tämän jälkeen käyttöönsä viikkorahat. 

Sääntöjä enemmän, ruoka ja juoma pysyy keittiöissä ja syödään siellä. Suihkussa käydään joka päivä ja jätetään likaiset vaatteet pyykkikoriin. Oma huone pitää itse siivota. Älylaitteet ja muut mukavuudet pois ja voi ansaita takaisin hyvällä käytöksellä. 

Mieti vielä sitäkin, että onko kumminkin mahdollista, että sinulla on itselläsikin näitä haasteita, mutta erilaisen lapsuuden ja eri sukupuolen vuoksi et tunnista sitä. Oli miten oli, voit miettiä, millaista tukea itse sait nuorena vai saitko mitään. Millaista tukea olisit kaivannut? Mikä ei toiminut sinulle? Olet luultavasti aina ollut itsenäisempi kuin lapsesi, mutta tarpeet voi silti olla ihan samat. 

Tuohon tilanteeseen pääsee sillä että lapsi on aina saanut toimia samalla tavalla, kun lapsi kasvaa alkaakin vanhempia ärsyttää kun lapsi ei toimi niinkuin pitäisi. Itseään tuosta voit vaan syyttää. Miksi lapsi on alunperin saanut luvan ruokailla huoneessaan? Jo taapero osaa osallistua pyykinpesuun yms. Jos lapsi olisi ikänsä otettu mukaan kotitöihin taito tehdä niitä olisi. Nepsylle tietysti monesti joutuu sanomaan nyt heti vaikkapa se pyykin pesu, sillä muuten ne uhotuu tehdä.  Joka päivä kannattaa olla sellainen vakio tehtävä niin rutiinit ovat helpompi luoda. Siitä hampaiden pesusta nyt ois hyvä aloittaa. Ja lisätä sitten uutta opittavaa kun yhden asian kanssa alkaa sujua. 

Remmi toimii tehokkaana motivaattorina. Jos jo limasieniin toimii rangaistus, se toimii myös nepsyihin. Pitää vaan löytää oikea annostus. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään nepsyjä. On vain huonosti kasvatettuja lapsia. 

Muista karma😂😂😂😂😂😂

Mä en itse ole mikään siivousintoilija. Meillä on mun mielestä rento tunnelma kotona mutta ei likaista. 

Syödä meillä saa missä haluaa, ruokaa teen kerran päivässä, muulloin voi ottaa itse jääkaapista mitä haluaa. 

Teinien kanssa ollaan sovittu että hampaat pestään edes kerran päivässä, illalla kun pystyn vahtia että niin myös tehdään. Suihkussa käydään joka toinen päivä, ei meillä ainakaan lapset haise.

 Kotona siivotaan yhdessä illalla roskat roskiin, pyykit koriin ja tiskit keittiöön.

 Mä itse täytän ja tyhjennän pesukoneet yleensä. Mä myös imuroin koko asunnon pari kertaa viikossa. Käsken silloin lapsia siirtäämään ne tavarat pois lattialta mitä imuriin ei tahdo. 

Lapset osaavat kyllä käyttää imuria, pesukoneita ja tehdä ruokaa mutta en vaadi säännöllisesti osallistumaan näihin hommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on normaalia teineillä. Menee ohi kun teiniaika päättyy. Uupumus ja energiattomuus, väsymys. Teini tarvitsee lepoa paljon ja unta. Osa laihduttaa liikaa.

Nepsyillä kestää läpi elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Moni nepsy lopettaa riehumisensa kun vain aikauiset eivät kiinnitä heihin huomiota. Pahinta on hyysääminen ja ymmärtäminen kiukuttelussa.

Miksi luulet, että nepsyt riehuu. Läheinen asperger nuori riehui viimeksi ennen kouluikää. Nyt on 16 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on normaalia teineillä. Menee ohi kun teiniaika päättyy. Uupumus ja energiattomuus, väsymys. Teini tarvitsee lepoa paljon ja unta. Osa laihduttaa liikaa.

Nepsyillä kestää läpi elämän. 

Ei kaikki nepsyt ole sotkuisia.