Yhä useampi lapsi on huonokäytöksinen

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei varmaan liity mihinkään ihonävriin, vaan johonkin miten maailma on muuttunut ympärillä. 

 

Päiväkodissa työskennellyt sukulainen sanoi, että lapset muuttuivat 90-luvulla. Kun lapsia ennen pidettiin sylissä ja halattiin, 90-luvulla lapset muuttuivat niin aggressiiisiksi, että lapsia alettiin pitää kiinni sylissä. Mitä mullistavaa 90-luvulla tapahtui? 

Ja nykyään ei enää saa pitää kiinni sylissä, kun sekin on "traumaattista" ja "pahoinpitely".

Jep tunteet ovat kaikki sallittuja ja hyviä. mutta kaikki käytös. Miten sitten lapsentahtoisesti opettavat näitä päiväkodeissa ja kerkiävät olemaan läsnä, jos ei aika riitä. Nämäkin vaikuttaa paljonkin levottomuuksiin sielä, ja kasvaessaan tietenkin muutenkin.

Kyllähän tämä "gentle parenting" -tyyli näkyy myös jenkeissä etenkin joidenkin someäitien keskuudessa. Samaa on Suomessakin alkanut olemaan. Kaikki on niin ihanaa, hempeää ja herttaista... Tai siltä se saadaan näyttämään. Totuus on monesti aivan muuta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin voi hypätä seuraavaan mielikiintoiseen aiheeseen, kun kirjoitit kiireettömyyttä ja turvattomuutta. Olen samaa mieltä. Niin kotona kuin päiväkodissa pitäisi pysähtyä kiireettömästi lapsen/nuoren luokse, vaikka olisi oikeasti kiire. Henkisesti mitä luo turvattomuutta on ettei kohdata oikein tai aseteta niitä turvallisia rajoja aikuisen päätöksellä ja opeteta että jos harmittaa niin se on ihan okei mutta näin aikuinen nyt päätti. Ei paapota mutta silti ei jätetä tunnereaktion kanssa yksin turvattomasti, vaan opettelee monet vielä tunnetaitoja ja turvallisuuden tukeminen tärkeää rajojen asettamisissakin on.

Minulla on vasta yksi lapsi, eikä ole kokemusta "mikä on oikein ja mikä väärin", mutta oma taapero kun saa ison tunnelatauksen oli se sitten raivo, harmitus, ilo, suru -niin hän haluaa aina halata ja mieluiten sylissä käydä se tunnelataus loppuun. Joskus raivonp

Tämä on hieno juttu. Ei jää yksin "tunteen" kanssa, vaan saa turvaa. Pidä tämä jatkossakin vaikka käytös olisikin väärää ja kertoa syy seuraus miksi jotain ei saa tehdä. Tunteissa ei ole mitään väärää ja silti annetaan paljon haleja, ainoastaan käytöksessä voi olla ja niitä opetellaan , ja silti annetaan haleja ja pidetään pääkylmänä miksi jotain ei saa tehdä ja miksi ei. Näin isomman lapsen vanhempana :)

Vierailija kirjoitti:

Kalilikka kalahti....ja vielä näin tunnustat.


 

Mikä on kalilikka?

Se on Sivosen seksilelu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ennenkin on viety lähes vauvoja päiväkotiin! Lisäksi on ollut etäisiä vanhempia eikä juuri lasten kanssa leikitty. Syy on KURIN PUUTE ja liian pehmeä kasvatustyyli, jota toteutetaan myös siellä vakassa. 

TÄMÄ! 

Vierailija kirjoitti:

Kurin puute.

Enkä tarkoita väkivaltaa, kipua tai muutakaan alistamista.

Vaan rajojen asettamista ja niissä pysymistä.

 

T. Kolmen pienen isä 

Tuota samaa sanovat vakaopet, mutta sitten kun aletaan puhua siitä, että miten se rajojen asettaminen ja varsinkin niissä pysyminen tarkoittaa, niin tulee kovin hiljaista.

Mikään lapsen rankaiseminen ei ole nykypäivänä ok, fyysinen pakottaminen on sallittua vain äärimmäisissä hätätilanteissa (tyyliin lapsi on syöksymässä auton alle) ja lapselle huutaminen on kielletty. 

Jopa tiukka puhuttelu tai käskyttäminen on ei-suositeltua ja jos niin tekee, niin pian tulee palautetta, että pitää muistaa positiivinen lähestymistapa. Osassa päiväkodeista on jopa kielletty ei-sanan käyttö lapsille puhuessa. Ei siis saa sanoa lapselle "ei saa tehdä noin" vaan asia pitää ilmaista aina myönteisen kautta. 

Lasta ei myöskään saisi syyllistää tekemästään asiasta, koska lähtökohta on se, että lapsi tekee kiellettyjä asioita vain osaamattomuuttaan eikä tahallaan. Koko ajan tulisi pitää mielessä tunnenäkökulma eli ns. tunnetaitojen ja tunnesäätelyn oletettu vaikutus lapsen käytökseen.

"Tuota samaa sanovat vakaopet, mutta sitten kun aletaan puhua siitä, että miten se rajojen asettaminen ja varsinkin niissä pysyminen tarkoittaa, niin tulee kovin hiljaista.

Mikään lapsen rankaiseminen ei ole nykypäivänä ok, fyysinen pakottaminen on sallittua vain äärimmäisissä hätätilanteissa (tyyliin lapsi on syöksymässä auton alle) ja lapselle huutaminen on kielletty. 

Jopa tiukka puhuttelu tai käskyttäminen on ei-suositeltua ja jos niin tekee, niin pian tulee palautetta, että pitää muistaa positiivinen lähestymistapa. Osassa päiväkodeista on jopa kielletty ei-sanan käyttö lapsille puhuessa. Ei siis saa sanoa lapselle "ei saa tehdä noin" vaan asia pitää ilmaista aina myönteisen kautta. 

Lasta ei myöskään saisi syyllistää tekemästään asiasta, koska lähtökohta on se, että lapsi tekee kiellettyjä asioita vain osaamattomuuttaan eikä tahallaan. Koko ajan tulisi pitää mielessä tunnenäkökulma eli ns. tunnetaitojen ja tunnesäätelyn oletettu vaikutus lapsen käytökseen."

Tämä niin paljon! Onhan se helppo syyllistää aina vanhempia ja haukkua lapsia, kun itse ovat nykyään täysin kädettömiä työssään. Ja syy ei siis ole heidän, vaan nimenomaan siinä miten heitä koulutetaan tekemään työtään! Onhan nämä veot sun muut ihan kiihkoissaan neuvomassa sitä ja tätä käyttäen hienoja akateemisia sanoja, mutta totuus on se, ettei se vaan toimi jokaisen lapsen kohdalla. Ennen päiväkodissa sai ihan oikeasti pitää lapsille kuria yksinkertaisella ja toimivalla tavalla.

Varmasti kurin puute. Mun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Ihmeissäni olen seurannut nykyperheitä esim. ruokakaupassa. Vanhemmat antaa lasten pitää kauppaa jonain huvipuistona. Juostaan, kiljutaan ja kosketaan kaikkeen. Leikitään hippaa, piilosta jne. Meillä nämä leikit leikittiin puistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin voi hypätä seuraavaan mielikiintoiseen aiheeseen, kun kirjoitit kiireettömyyttä ja turvattomuutta. Olen samaa mieltä. Niin kotona kuin päiväkodissa pitäisi pysähtyä kiireettömästi lapsen/nuoren luokse, vaikka olisi oikeasti kiire. Henkisesti mitä luo turvattomuutta on ettei kohdata oikein tai aseteta niitä turvallisia rajoja aikuisen päätöksellä ja opeteta että jos harmittaa niin se on ihan okei mutta näin aikuinen nyt päätti. Ei paapota mutta silti ei jätetä tunnereaktion kanssa yksin turvattomasti, vaan opettelee monet vielä tunnetaitoja ja turvallisuuden tukeminen tärkeää rajojen asettamisissakin on.

Minulla on vasta yksi lapsi, eikä ole kokemusta "mikä on oikein ja mikä väärin", mutta oma taapero kun saa ison tunnelatauksen oli se sitten raivo, harmitus, ilo, suru -niin hän haluaa aina halata ja mieluiten sylissä käydä se tunnelataus loppuun. Joskus raivonp

Tunnelataus, tunnesäätely, tunnekasvatus, tunnetaidot, tunnepääoma, tunneilmaisu, tunnekortit, tunnemittari, tunnetuokio, tunnetilanne.

Tätä on lastenkasvatuksen todellisuus vuonna 2026. Ja sitten ihmetellään miksi lapsia on vaikea saada tottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tämä "gentle parenting" -tyyli näkyy myös jenkeissä etenkin joidenkin someäitien keskuudessa. Samaa on Suomessakin alkanut olemaan. Kaikki on niin ihanaa, hempeää ja herttaista... Tai siltä se saadaan näyttämään. Totuus on monesti aivan muuta! 

Elokuvassa Stepfordin naiset taisivat kertoa meille jotain.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kurin puute. Mun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Ihmeissäni olen seurannut nykyperheitä esim. ruokakaupassa. Vanhemmat antaa lasten pitää kauppaa jonain huvipuistona. Juostaan, kiljutaan ja kosketaan kaikkeen. Leikitään hippaa, piilosta jne. Meillä nämä leikit leikittiin puistossa.

Yhden lapsen voi vielä laittaa vaikka kärryjen istuimeen jos ollaan ruokakaupassa. Mutta jos on useampi lapsi mukana niin vähissä on ns. hyväksytyt keinot millä sen juoksentelun voisi estää. Kun pitäisi ostoksiakin saada tehtyä lasten vahtimisen sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vasta yksi lapsi, eikä ole kokemusta "mikä on oikein ja mikä väärin", mutta oma taapero kun saa ison tunnelatauksen oli se sitten raivo, harmitus, ilo, suru -niin hän haluaa aina halata ja mieluiten sylissä käydä se tunnelataus loppuun. Joskus raivonp

 

"Tunnelataus, tunnesäätely, tunnekasvatus, tunnetaidot, tunnepääoma, tunneilmaisu, tunnekortit, tunnemittari, tunnetuokio, tunnetilanne.

Tätä on lastenkasvatuksen todellisuus vuonna 2026. Ja sitten ihmetellään miksi lapsia on vaikea saada tottelemaan."

Noh, meillä kyllä on selkeät säännöt ja jopa tiukat rajat, joista ei jousteta, vaikka lapsi haluaakin halata tunnepurkauksissa.

t. lainaamasi "halaaja"

Vierailija kirjoitti:

 

 

Yhden lapsen voi vielä laittaa vaikka kärryjen istuimeen jos ollaan ruokakaupassa. Mutta jos on useampi lapsi mukana niin vähissä on ns. hyväksytyt keinot millä sen juoksentelun voisi estää. Kun pitäisi ostoksiakin saada tehtyä lasten vahtimisen sivussa.

Miksi ne pitää ottaa mukaan ? Meillä kolme lasta, jotka jäi toisen vanhemman kanssa kotiin kun toinen kävi kaupassa. Otin mukaan vasta vanhemmalla iällä kun osasivat käyttäytyä.

On totta, että nykykasvatuksessa puhutaan paljon tunteista: tunnesäätely, tunnetaidot, tunnepääoma jne. Se voi kuulostaa ylikorostuneelta. Mutta tutkimus ei viittaa siihen, että tunnekasvatus heikentäisi tottelevaisuutta. Päinvastoin, lapsi, joka osaa säädellä tunteitaan, pystyy paremmin noudattamaan sääntöjä, kokee tulleensa kuulluksi eikä joudu puolustustilaan yhtä helposti, sillä rajat ilman turvaa tuottavat pelkoa tai kapinaa ja turva ilman rajoja tuottaa turvattomuutta. Jos rajat pysyvät johdonmukaisina, syli ei heikennä auktoriteettia vaan vahvistaa suhdetta, jonka varassa auktoriteetti toimii. Moni keskustelija sekoittaa tunteen hyväksymisen ja käytöksen hyväksymisen, jotka on kaksi täysin eri asiaa.

Ei lapsi tarvitse "kuria", vaan selkeitä rajoja ja lapsen kohtaavaa käytöstä aikuisilta. Rajoja ja rakkautta yksinkertaisesti. Kaikki menneiden aikojen häpäisyt sun muut tekee vain hallaa. Lapsi tottelee aikuista jonka kokee luotettavana ja empaattisena.

Kuri tuo itselleni mieleen vanhan ajan tyylin, joka ei myöskään ole hyvä. Maalaisjärjellä onnistuu, jos kyse "peruslapsesta".

T. Ammattikasvattaja

Vierailija kirjoitti:

"Meidän päiväkodissa ei ulkomaalaisia edes juurikaan ole, mutta tiedän että niissä päiväkodeissa joissa valtaosa on muualta tulleiden lapsia, meno on niin kauheaa että työntekijät ovat vuorollaan pitkillä sairaslomilla ja kukaan ei halua sijaiseksi niihin päiväkoteihin."

 

Jos on apinana syntynyt - apinana elää.

 

Näinhän se on.

Näin on ja opettajat vaan hokevat että ovat voimattomia, eivätkä tee mitään. Ymmärtääkseni erottaminen määräajaksi on edelleen ihan ok ja sallittua. Se että jaellaan näitä säälivitosia vaan siksi että päästään eroon apinoista, on väärin. Tuolla palkalla mitä opettajat saavat + ylimitoitetut lomat joka vuosi, kyllä luulisi löytyvän voimia yrittää edes. Tulokset ovat jos 10v olleet alaspäin, ja ketään ei kiinnosta, kunhan vaan äkkiä taas pääsee lomalle.

Tämä. Miten asetat rajat kun ei ole mitään valtuuksia ja kotona se lapsi on jo oppinut rajattomaksi (esim. ruutuajan suhteen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti kurin puute. Mun lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Ihmeissäni olen seurannut nykyperheitä esim. ruokakaupassa. Vanhemmat antaa lasten pitää kauppaa jonain huvipuistona. Juostaan, kiljutaan ja kosketaan kaikkeen. Leikitään hippaa, piilosta jne. Meillä nämä leikit leikittiin puistossa.

 

Yhden lapsen voi vielä laittaa vaikka kärryjen istuimeen jos ollaan ruokakaupassa. Mutta jos on useampi lapsi mukana niin vähissä on ns. hyväksytyt keinot millä sen juoksentelun voisi estää. Kun pitäisi ostoksiakin saada tehtyä lasten vahtimisen sivussa.

Ostokset voi keskeyttää ja sitten lähdetään kotiin. Lapset voi viedä vaikka autoon siksi aikaa kun tekee ostokset.