Yhä useampi lapsi on huonokäytöksinen
Tällainen juttu oli ilta-lehdessä, mutta en pääse tätä lukemaan. Työskentelen päiväkodissa opettajana ja en voi kun puoltaa tätä väitettä. Mutta mikä tähän on syynä? Miksi jopa pienten (0-3v) ryhmissä karkeasti sanottuna suurin osa on huonosti/aggressiivisesti käyttäytyviä. Meidän päiväkodissa ei ulkomaalaisia edes juurikaan ole, mutta tiedän että niissä päiväkodeissa joissa valtaosa on muualta tulleiden lapsia, meno on niin kauheaa että työntekijät ovat vuorollaan pitkillä sairaslomilla ja kukaan ei halua sijaiseksi niihin päiväkoteihin. Mutta miksi lapset voivat niin huonosti? Löytyisipä pian tälle selitys...
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Nuoriso on ollut pilalla läpi historian.
Jurinän. Turhaa paskan pälinää.
Vierailija kirjoitti:
niitä ei enää kasvateta ja hyssytellään vaan, kun tekevät jotain typerää. Vituttaa välillä, kun on vähän väliä joku taapero on ravintolassa keskellä käytävää ja vanhemmat eivät edes viiitsi penskaansa sen vertaa siirtää et pääsisi kävelemään ohi.
Vai täällä neuvojaa vituttaa..... Eikö lapsena kasvatettu. 😂😂😂😂😂😂
Ainakin nuoret tuntuvat olevan kohteliaampia kuin mitä oma ikäluokkani oli.
"Osittain samaa mieltä, mutta fyysinen rangaistus ei ole tarpeen. Siitä lapsi oppii vain, että toista saa mätkiä jos toinen ei tottele häntä. Omia lapsia on voinut rangaista muutoin, esimerkiksi sen parhaan lelun takavarikolla, kotityön teolla tai ruutuajan menetyksellä. Pahimmillaan lomareissun perumisella."
En minä ainakaan satuttanut/kiusannut muita, vaikka kotona saikin joskus tukkapöllyä.
Tästäkin voi hypätä seuraavaan mielikiintoiseen aiheeseen, kun kirjoitit kiireettömyyttä ja turvattomuutta. Olen samaa mieltä. Niin kotona kuin päiväkodissa pitäisi pysähtyä kiireettömästi lapsen/nuoren luokse, vaikka olisi oikeasti kiire. Henkisesti mitä luo turvattomuutta on ettei kohdata oikein tai aseteta niitä turvallisia rajoja aikuisen päätöksellä ja opeteta että jos harmittaa niin se on ihan okei mutta näin aikuinen nyt päätti. Ei paapota mutta silti ei jätetä tunnereaktion kanssa yksin turvattomasti, vaan opettelee monet vielä tunnetaitoja ja turvallisuuden tukeminen tärkeää rajojen asettamisissakin on.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin nuoret tuntuvat olevan kohteliaampia kuin mitä oma ikäluokkani oli.
Riippuu ihan nuorista. Moni on tosi ylimielinen, esim. asiakaspalvelutöissä.
Meidän 2v. on temperamentiltaan tosi kiltti ja vähän herkkä poika, ei kiusaa ja on hyväkäytöksinen, ei riehu ja rellestä (ihan siis vasukeskutelussa sanottiin), mutta senkin todettiin olevan väärin, sais olla kuulema vähän potkua luonteessa??
Tämä ei varmaan liity mihinkään ihonävriin, vaan johonkin miten maailma on muuttunut ympärillä.
Päiväkodissa työskennellyt sukulainen sanoi, että lapset muuttuivat 90-luvulla. Kun lapsia ennen pidettiin sylissä ja halattiin, 90-luvulla lapset muuttuivat niin aggressiiisiksi, että lapsia alettiin pitää kiinni sylissä. Mitä mullistavaa 90-luvulla tapahtui?
Vierailija kirjoitti:
Remmiä niin oppiivat olemaan
Näin sanoo vain Vanhapiika...🐖🐖🐖🐖
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin voi hypätä seuraavaan mielikiintoiseen aiheeseen, kun kirjoitit kiireettömyyttä ja turvattomuutta. Olen samaa mieltä. Niin kotona kuin päiväkodissa pitäisi pysähtyä kiireettömästi lapsen/nuoren luokse, vaikka olisi oikeasti kiire. Henkisesti mitä luo turvattomuutta on ettei kohdata oikein tai aseteta niitä turvallisia rajoja aikuisen päätöksellä ja opeteta että jos harmittaa niin se on ihan okei mutta näin aikuinen nyt päätti. Ei paapota mutta silti ei jätetä tunnereaktion kanssa yksin turvattomasti, vaan opettelee monet vielä tunnetaitoja ja turvallisuuden tukeminen tärkeää rajojen asettamisissakin on.
Minulla on vasta yksi lapsi, eikä ole kokemusta "mikä on oikein ja mikä väärin", mutta oma taapero kun saa ison tunnelatauksen oli se sitten raivo, harmitus, ilo, suru -niin hän haluaa aina halata ja mieluiten sylissä käydä se tunnelataus loppuun. Joskus raivonpurkaus on niin iso, että haluaa sitä hetken itse jossain eri huoneessa käsitellä, mutta kun se laantuu tarpeeksi, niin tulee syliin tai pyytää halausta.
Jep. Jos lapsi vaikka itkee ja kiukuttelee liian lempeällä kasvatuksella yrittää saada periksi, niin siihen voisi reagoida kääntämällä asian joksikin kivaksi ja vaihtamalla aihetta jossa kannustaa. Ei moitita tai jäädä reagoimatta.
Ystäväni työskentelee perheneuvolassa. Hän tai kukaan kollegansa eivät suostu viemään lapsiaan alle 3veenä päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä niin oppiivat olemaan
Näin sanoo vain Vanhapiika...🐖🐖🐖🐖
Eli sinä. 🐽
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni työskentelee perheneuvolassa. Hän tai kukaan kollegansa eivät suostu viemään lapsiaan alle 3veenä päiväkotiin.
Minä olen kyllä vienyt eikä ongelmaa.
T. Vakaope
Tämä on ärsyttävää että kaikkien pitäisi olla muka kuin toistensa mallikappaleita ja tarkastellaan vähän liiakseen. Luonteeseen ei voi vaikuttaa ja kaikki saa olla sellaisia kuin just on, olemme erilaisia ja omissa erityisherkkyksissä, mutta kaveritaitoja esim voi oppia ja opetella, sosiaalisiataitoja ympäristössä, syy-seuraus suhteita. Tai ettei jää muiden jalkoihin, tai ulkiopuoliseksi. Ujoudessa ei ole mitään pahaa tai arkuudessa, tiedän sen omalta kohdaltani koska oma luonteenpiirre on ollut aina tämä ja jotkut eivät tunnu sitä näkevän kuin negatiivisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni työskentelee perheneuvolassa. Hän tai kukaan kollegansa eivät suostu viemään lapsiaan alle 3veenä päiväkotiin.
Minä olen kyllä vienyt eikä ongelmaa.
T. Vakaope
Kenelle ei ongelmaa? (Huom. Verbi puuttuu)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä niin oppiivat olemaan
Näin sanoo vain Vanhapiika...🐖🐖🐖🐖
Eli sinä. 🐽
Kalilikka kalahti....ja vielä näin tunnustat.
No ei sielä ole aikaa, silloin pidetään sylissä nykyaikana vaan jos tulee vähän ikävä vanhempia aamulla ja pakko keritä lohduttaan tai vastataan vaan tarpeeseen näkyvästi. Hoitajia tarvittaisiin mutta töitä ei ole.
-lastenhoitaja lähihoitaja
Kalilikka kalahti....ja vielä näin tunnustat.
Mikä on kalilikka?
Minua taas ei lyöty eikä tukistettu 70-luvun lapsena. Silti nuorilla vanhemmillani oli normaalia auktoriteettia. Nykyään ei vaan tunnuta osaavan. Halutaan olla kivoja kavereita lapsille.