Miten suhtaudut jos eksä ehdottaa tapaamista?
Ja tekee samalla selväksi että kyseessä ei ole mikään suhteen lämmittelyritys, vaan vain halu tavata mukava ihminen menneisyydestä ja vaihtaa kuulumisia?
Minulla ei ole hirveästi ystäviä, mutta kuitenkin pari eksää joiden kanssa olin läheinen ja luonteet sopivat tosi hyvin yhteen, naurettiin paljon jne. Haluaisin ottaa yhteyttä ihan vain sen vuoksi että pidin heistä ja haluaisin viettää ystävänä aikaa, mitään romanttisia tunteita ei enää ole. Pelkään kuitenkin että he pitävät minua säälittävänä tai outona jos otan yhteyttä. Mielestäni jotenkin surullista että eron vuoksi pitää menettää se rakas ihminen kokonaan.
Kommentit (139)
Tosi vaarallista jos kyse oli vuoristoratasuhteesta.
Niin siis ei ollut tosiaan mitään draamaa. Todettiin vain että ei tule parisuhteena toimimaan, vaikka hauskaa on ja samanlainen ajatusmaailma ja yhdessä viihdytään. Mutta sitten ei voi viettää enää lainkaan aikaa yhdessä koskaan. Tuntuu kohtuuttomalta ja jotenkin ylireagoinnilta: koska ei voida mennä naimisiin niin ei voida enää koskaan edes jutella.
Riippuu exästä ja eron syystä.
Yhden exän tapaisin mielelläni ja erottiin ihan ystävinä, kun työt vei aika kauas tosistamme.
Muiden kohdalla ei kiinnostusta. Ollaan erottu, kun ei vaan sovittu yhteen
Ja on vielä sellainenkin exä, jonka kanssa en haluaisi elää edes samalla telluksella.
Toisen eksän kanssa olimme ennen parisuhdetta ystäviä, mutta suhteen jälkeen ei sitten jostain syystä enää voida palata ystävyyteen. En tajua miksi.
En viitsi eksiä tapailla, ihan jo kunnioituksesta nykyistä puolisoa kohtaan. Ihan turhaa hieromista toisen selän takana, vaikka kuinka oltaisiin "kavereita" ja avoimesti asiasta hänelle kertoisin.
Ja sitten on tietty ne eksät jotka ovat jotenkin aikoinaan puukottaneet selkään ja pettäneet luottamuksen - tämmöisiä ei kiinnosta nähdä sitäkään vähää.
Vierailija kirjoitti:
Otin yhteyttä samoin ajatuksin, mutta tapaamista ei järjestynyt koska vaimo ei tiennyt miehen menneisyyttä.
Siis mitä? En ymmärtänyt.
Ei tiennyt koskaan silloin ennen vai nytkö väliajalla? En tajuu ollenkaan.
Mitä siellä men essä on niin ihmettä. Eihän kukaan ole kiinnostunutmenneisyydestä, ellei ihmisestä ole tullutvaikutelma, että on jotain outoa.. Ei tajuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä sanoi jo erotessa että ei sitten aio enää pitää yhteyttä kun löytää uuden koska haluaa sitoutua 100%. Mun mielestä tuo on melko rajoittunut tapa ajatella ihmissuhteista. Eihän se ystävyys eksien välillä ole mitään pettämistä. Eikä ihmisiä pitäisi luokitella tuolla tavalla, että tuon kanssa ei voi enää ikinä jutella.
Siis miksi sen pitäisi just sun kanssa kaveerata?
Mun yks exä sanoi, että jos erotaan niin haluaa silti olla kaveri. Miksi?
Ei voi kovin suuret tunteet olla jos kykenee heti eron jälkeen olemaan "ystävä".
Paras suhde alkaakin ystävyydestä. Se voi myös palautua sinne. Yleensä erotaan, kun suuria tunteita ei enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itse toetaisin, että kiitos, mutta menneisyys on menneisyydestä ihan hyvästä syystä johtuen. Ja jos emme ole olleet tähän asti yhteydessä, niin miksi pitäisi tulevaisuudessa?
No jos vaikka tarvittiin tauko että suhde todella päättyy sellaisena kuin se oli. Sitten vuosien päästä kun kumpikin on aidosti siirtynyt eteenpäin voisi alkaa uusi suhde, ystävyys, sen mukavaksi todetun ihmisen kanssa. Siinä on kuitenkin paljon hyvää pohjaa rakennettu.
Sulla on joku pakkomielle nyt.
Parempi vaan pakata eksät kaapin perimmäiseen muistolaatikkoon.
Mitään hyvää ei menneessä roikkumisesta pidemmän päälle ole seurannut. Olisin voinut nuorempana kovemminkin laittaa poikki heti saman tien, enkä leikkiä noita kaverileikkejä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Toisen eksän kanssa olimme ennen parisuhdetta ystäviä, mutta suhteen jälkeen ei sitten jostain syystä enää voida palata ystävyyteen. En tajua miksi.
No eihän se enää ole sama kun on sohellettu suhteessa. Syystäkin sanotaan että suhde pilaa ystävyyden jos huonosti käy. Joku vaan toisessa muuttuu siellä aivon perukoilla.
Jotenkin tukahduttava ajatus mielestäni sellainen, että jos on parisuhteessa niin pitää teeskennellä että aiempia suhteita ja ihmisiä ei ole olemassakaan. Hehän ovat osa sinua ja sinä heitä, ikuisesti. Muokkaudumme vuorovaikutuksessa jatkuvasti, luomme toisemme. Surullista että osa omaa historiaa ja myös nykyistä itseä pitää vain unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis ei ollut tosiaan mitään draamaa. Todettiin vain että ei tule parisuhteena toimimaan, vaikka hauskaa on ja samanlainen ajatusmaailma ja yhdessä viihdytään. Mutta sitten ei voi viettää enää lainkaan aikaa yhdessä koskaan. Tuntuu kohtuuttomalta ja jotenkin ylireagoinnilta: koska ei voida mennä naimisiin niin ei voida enää koskaan edes jutella.
Kun/jos ihmisten kanssa haluaa ja meinaa olla tekemisissä, niin sun pitää tottua siihen, että niillä on oma tahto. Kaikki ei halua kaveerata kesien kanssa, niistä yleensä tulee vaan ongelmia siinä vaiheessa kun joku uusi tulee kuvioihin.
Kaikki eksät ovat yrittäneet panna minua ja käyttäytyneet mustasukkaisesti tai katkerasti eron jälkeen vaikka siitä olisi 10 vuotta. Ei missään olosuhteissa siis jatkoon. Mies on koira.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi eksiä tapailla, ihan jo kunnioituksesta nykyistä puolisoa kohtaan. Ihan turhaa hieromista toisen selän takana, vaikka kuinka oltaisiin "kavereita" ja avoimesti asiasta hänelle kertoisin.
Ja sitten on tietty ne eksät jotka ovat jotenkin aikoinaan puukottaneet selkään ja pettäneet luottamuksen - tämmöisiä ei kiinnosta nähdä sitäkään vähää.
Mitä hieromista? Miksi on epäkunnioittavaa tavata ihminen joka on ollut sinulle joskus rakas ja joka on vaikuttanut siihen millainen sinusta on tullut? Miksi se on keneltäkään pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä sanoi jo erotessa että ei sitten aio enää pitää yhteyttä kun löytää uuden koska haluaa sitoutua 100%. Mun mielestä tuo on melko rajoittunut tapa ajatella ihmissuhteista. Eihän se ystävyys eksien välillä ole mitään pettämistä. Eikä ihmisiä pitäisi luokitella tuolla tavalla, että tuon kanssa ei voi enää ikinä jutella.
Siis miksi sen pitäisi just sun kanssa kaveerata?
Mun yks exä sanoi, että jos erotaan niin haluaa silti olla kaveri. Miksi?
Ei voi kovin suuret tunteet olla jos kykenee heti eron jälkeen olemaan "ystävä".
Paras suhde alkaakin ystävyydestä. Se voi myös palautua sinne. Yleensä erotaan, kun suuria tunteita ei enää ole.
Mitä tästä opittiin taas.
Älä nssi niitä "ystäviä" :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Itse toetaisin, että kiitos, mutta menneisyys on menneisyydestä ihan hyvästä syystä johtuen. Ja jos emme ole olleet tähän asti yhteydessä, niin miksi pitäisi tulevaisuudessa?
No jos vaikka tarvittiin tauko että suhde todella päättyy sellaisena kuin se oli. Sitten vuosien päästä kun kumpikin on aidosti siirtynyt eteenpäin voisi alkaa uusi suhde, ystävyys, sen mukavaksi todetun ihmisen kanssa. Siinä on kuitenkin paljon hyvää pohjaa rakennettu.
Hohhoti hoijaa. Se hyvä pohja on jo pantu pilalle, rikki ja mädätetty. Jos haluaa ystäviä niin pitää munan housuissaan alusta asti. Jos kaivaa munansa esiin niin silloin ei ole ystävämateriaalia.
Voi ap. Älä roiku exissä vaan yritä muodostaa uusia kaverisuhteita puhtaalta pöydältä. Kasvun paikka, älä mene siitä mistä aita on matalin. Exäsikin ovat menneet elämässään eteenpäin ja hyvin todennäköisesti eivät halua tukihenkilöksesi.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis ei ollut tosiaan mitään draamaa. Todettiin vain että ei tule parisuhteena toimimaan, vaikka hauskaa on ja samanlainen ajatusmaailma ja yhdessä viihdytään. Mutta sitten ei voi viettää enää lainkaan aikaa yhdessä koskaan. Tuntuu kohtuuttomalta ja jotenkin ylireagoinnilta: koska ei voida mennä naimisiin niin ei voida enää koskaan edes jutella.
No voithan sinä hypätä sillalta vaikka 50 kertaa. Eka kerta näytti mikä on jutun juoni ja miehen agenda. Tuskin hän silloinkaan sinua muna kädessä kadulla lähestyi vaan halusi ensin tutustua, kaverustua, jne.
Tietty jos haluat oppia kantapään kautta niin anna palaa vaan. Tuolla tiellä voi tehdä monia muitakin virheitä, mm. Rikkoa perheitä ja kaikkea muuta yhtä hienoa ja ylevää
Kysymys on että oliko meillä oikeasti mukavaa jos suhde kuitenkin päättyi vähemmän mukavissa merkeissä. Eiköhän siinä tilanteessa ollut aivot kummallakin vähän huurussa ja nyt saatamme todeta että mitään yhteyttä ei olekaan kun se yhteenvetävä romanttinen tunnekin on hävinnyt.