Annan vähän ruusuja Riikka Purralle (en ole persu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä apn aloituksen kanssa vaikken Purraa olekaan äänestänyt tai puoluettaan. Yllättävän hyvin on selvinnyt. Muistelkaa vain millaisen talousperinnön edellinen hallitus jätti. Ja samalla millaisia osaajia siellä oli. Peeämmällekin oli yllätys, että veroilmoitus pitää tehdä ja tulot ja edut ilmoittaa, myös mummon aamiaisetu, tai puolueensa huimat talousosaajat Uniper-Tytti( 7mrd ), tai borat -Mäkynen lainaomaisuutensa kanssa, tai lohjalainen Räsänen, joka ei päässyt merkonomi-opintoihin kuin Lappeenrantaan tai sitä edellisen hallituksen peeäm, varokaa taloyhtiöt!!!. Unohtaa ei nykyään voi myöskään johtajaansa?, onko johtajuutta näkynyt, jolta vissiin Näkkäläjärven kissa on vienyt kielen.

Piti vielä mainita persuista, että juristi Rydman on varmasti pätevämpi kuin edeltäjänsä maskirekat lähtee-lähihoitaja.

Onhan Rydman pätevä ja kokenut yleispoliitikko. Hän selviäisi mistä tahansa ministerin pestistä. Hän koki, että kokoomus heitti hänet bussin alle taannoisessa ahdistelukohussa, joka lopulta kuivui kokoon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo firettäjät oikeasti pois töistä jää. Se laskelma on tehty niin niukan elämän mukaan, että työnteolla saa todella paljon elämänlaatua lisää. Silti firettäminen on hyvä asia. Yhteiskunta on paljon kestävämmällä pohjalla, jos kaikki kynnelle kykenevät keräävät itse itselleen niukkaan elämään riittävät pääomatulot. Ei olla sitten heti tukien varassa, jos tulee mutkia matkaan. 

Työhaluisia tulijoita on, mutta paljon on niitäkin, joita eivät työt kiinnosta ollenkaan. Ihan yhtä typerää on romantisoida asiaa niin, että kaikki muuttajat olisivat jotain superahkeria hyviksiä ja kaikin puolin parempia kuin suomalaiset. Se ei ole todellakaan totta ja sellainen harha käy tosi tosi kalliiksi monin tavoin.

 

Tässä keskustelussa se en ole todellakaan ollut minä, joka on luonut ihmisryhmistä stereotypioita. Mutta suomalainen yhteiskunta on todella

Sijoittajaa eivät muut elätä siinä merkityksessä, mitä kattoon syljeskelijällä yleensä tarkoitetaan. Itse en usko, että nuorena omalla työllään ison sijoitusomaisuuden keräävä ihminen myöhemminkään olisi tekemättä yhtään mitään. Firettämisessä onnistuminen vaatii ahkeruutta, suunnitelmallisuutta ja kurinalaisuutta. Se on laiskan haaveilijan vastakohta, varsinkin kun asennehan ei myöskään ole, että yhteiskunnan pitäisi tarjota tukia, vaan että ihan itse järjestetään omat tulot. Se on sitten toinen juttu, että jos pääomatulot ovat jo merkittävä osa kokonaistuloja, voi hankkiutua mieluisampiin hommiin välittämättä siitä, että niistä ei ehkä makseta kovin paljoa.

Toisaalta en välttämättä usko tähänkään. Voisihan varakas ihminen ottaa köyhän mutta mukavan puolisonkin, ja silti aika harva tekee niin. Sekä miehet että naiset haluavat mieluummin hyvin tienaavan puolison, tai ainakin yhtä paljon tienaavan kuin mitä itsekin ansaitsevat. Eiköhän suurin osa firettäjistäkin vaan totea, että työnteko on itse asiassa liian kannattavaa lopetettavaksi.

Omakohtaisuutta tässä on sen verran, että itsellänikin on sijoitusomaisuutta niukan firetystavoitteen verran ja silti käyn töissä. Kyllähän minä haaveilen aikaisista eläkepäivistä, mutta oikeasti minulla on paljon voitettavaa siinä, että teen töitä yli kuusikymppiseksi.

Tätä työnteon kannustavuutta vasen laita rapauttaa huolella, jos pääsee valtaan. Se on kovin haitallinen kehityskulku. Ahkerakin ihminen loukkaantuu ja alkaa vieroksua työntekoa, jos häneltä haukkujen kera viedään työn tulos pois.

122:lle.

Olen samaa mieltä tästä kaikesta mitä kirjoitat. Ei ole oikein, että työnteosta rangaistaan Euroopan korkeimmalla verotuksella. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka ovat ynnäilleet kannattaako pyytää minkäsuuruista palkankorotusta tai edes ottaa vastaan jotain tiettyä työtä, kun siitä saatava korvaus jää muutamaan sataseen ja vapaa-aika menee lähes kokonaan. Viimeksi toissapäivänä kävin tällaisen keskustelun. Hän palasi entiseen työhönsä, koska rahallinen hyöty esihenkilön työstä jäi 200 euroon. Itse laskeskelin hevosteni kuoltua vanhuuteen, että haluaisin kovasti mennä siivoustyöhön, että saisin liikuntaa. Matkat mukaanlukien se olisi mennyt miinukselle ja mieheni muutenkin piti ajatusta järjettömänä :)  Olisin kyllä voinut testata työnantajan ennakkoluulottomuutta, koska olisin taatusti hoitanut duunin vimpan päälle, vaikka koulutukseni ei viittaa siivousalaan (siivosin kyllä lukioaikoina sekä rakennuksia että hotelleja).

Oma viestini sijoittamista koskien oli hieman sekava, kun kirjoitan kaiken niin nopeasti. Ajattelin lähinnä tuota otsikoissa ollutta kolmekymppistä, joka ajatteli viettävänsä loppuelämänsä kattoon syljeskellen. Ensinnäkin suurin osa näistä human interest-jutuista lehdissä on täysin huuhaata, missä ei tarkisteta lainkaan puhuuko ihminen edes totta (näitä on paljastunut useampi, itse tiedän henk.koht. henkilön, joka on mm. valehdellut nimikesuojatun ammattinsa, toimittajan olisi ollut kahdessa sekunnissa mahdollista tarkistaa se rekisteristä). Toiseksi omaisuuden kerryttäminen sijoittamisella niin että se riittää kaikkiin elämäntilanteisiin on helpommin sanottu kuin tehty. Toki mahdollista, mutta harvinaista. Ap

"Voisihan varakas ihminen ottaa köyhän mutta mukavan puolisonkin, ja silti aika harva tekee niin. Sekä miehet että naiset haluavat mieluummin hyvin tienaavan puolison, tai ainakin yhtä paljon tienaavan kuin mitä itsekin ansaitsevat."

Tämähän on palstan vakioaihe, jolle en ollut suonut ajatustakaan ennen kun tänne tulin. En ole kovin kiinnostunut rahasta enkä ole hyvä tekemään rahaa enkä ajatellut lainkaan puolison valintaa siltä kannalta. Nyt myöhemmin kun olen tutustunut asiaan myös tilastojen valossa, näyttää siltä, että taustat ratkaisevat. Jos molemmat ovat alemmasta keskiluokasta, voi jompikumpi ottaa puolison alemmasta keskiluokasta, vaikka itse olisi suurituloinen. Perhekulttuuri yhdistää. 

Mutta voi olla, että mies tai osa miehistä ajattelee asiaa konkreettisemmin. Siis rahan kannalta. Siltä kannalta katsoen mieheni teki huonot naimakaupat, koska olen melkein koko ajan ansainnut häntä huomattavasti vähemmän ja nykyisin en ansaitse juuri mitään. Mutta mieheni ajattelee rahasta samoin kuin minäkin eli hän ei ole rahasta kovin kiinnostunut. Sitä vain kertyy itsekseen, koska hän keksii ja tekee asioita, joista rahaa vain tulee kun taas ne asiat, joissa minua kiinnostaa kehittää itseäni, eivät ole taloudellisesti tuottoisia. Ap