Miksi Aspergereja pidetään valeautisteina?
Kuinka monelle Aspergerille on kerrottu että he eivät ole tarpeeksi autisteja siitä huolimatta että Asperger kuuluu autismin kirjoon? Tai että et näytä ja käyttäydy kuin sellainen jolla on autismi? Ja kuin a yleistä tämä on ollut teille? Tai että Aspergerit olisivat valeautisteja?
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä jotka ovat ns aikuisena saaneet Asperger/ADHD diagnoosin niin heitä tuskin oikeasti mikään vaivaa. Jos on aikuisuuteen asti pärjännyt ilman diagnoosia, on oireet sen verran lieviä, että turha mennä diagnosoitavaksi.
T. Aspergerpojan äiti
Juu, "pärjäsin" aikuisuuteen asti ilman diagnoosia - sellaisella pienellä paikkakunnalla kasvaneena, jossa mm. homoutta pidettiin sairautena mutta masennusta ei, eikä kukaan ollut vielä hyvän matkaa 2000-luvulle astikaan kuullut mistään autismeista. Koko peruskoulu kiusattuna erilaisuuden takia ja kaikki koulut suoraan penkin alle, enkä näin aikuisena ole esim. ollut päivääkään oikeissa töissä. Diagnoosin sain vasta päälle kolmekymppisenä - vuosikymmeniä liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe eroa, olipa autisti tai asperger niin kaikki he käyttäytyvät vielä aikuisena kuin se hemmetin viisi vuotias Kaapo Pikkukakkosen ohjelmassa sen lisäksi että on puhumisen ja ymmärtämisen vaikeutta.
Minäkin käyttäydyin vielä aikuisenakin kuin viisivuotias, vaikka minulla ei ollut mitään diagnoosia. Vasta yli 50 vuotiaana sain asperger diagnoosin. Sukulaiseni odottivat, että diagnoosin myötä alan vihdoin käyttäytymään kuin aikuinen. Olettivat kai, että jonkun lääkityksen olisin saanut. Ei ole lääkitystä, ja ei se diagnoosi minua mitenkään muuttanut. Olen edelleen se sosiaalisesti viisivuotiaan tasolla oleva neropatti.
Kuvitteleehan ne viisivuotiaatkin olevan neropatteja
Koska autismi ja asperger diagnosoidaan hyvin suurelta osin käyttäytymispiirteiden mukaan, on moni varmasti saanut väärän diagnoosin. Näillä väärän diagnoosin saaneilla "autismi" voi "parantua" terapian avulla.
Oikealla autistilla autistiset piirteet voivat jopa voimistua terapian myötä, kun ihminen uskaltautuu olemaan enemmän oma itsensä.
Autismi ei ole sairaus, josta voisi parantua, mutta jos neurotyypillinen käyttäytyy kuin autisti, se on mahdollista terapian avulla "parantaa".
Miksi sitten joku neurotyypillinen käyttäytyy "autistisesti"? Esim. autistinen käyttäytymismalli on ollut lapsuuden perheessä "normi", ja lapsi on oppinut sen sieltä. Tai se on ollut selviytymiskeino vaikeassa elämäntilanteessa lapsuuden aikana, ja tämä "selviytymiskäyttäytyminen" on jäänyt päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe eroa, olipa autisti tai asperger niin kaikki he käyttäytyvät vielä aikuisena kuin se hemmetin viisi vuotias Kaapo Pikkukakkosen ohjelmassa sen lisäksi että on puhumisen ja ymmärtämisen vaikeutta.
Minäkin käyttäydyin vielä aikuisenakin kuin viisivuotias, vaikka minulla ei ollut mitään diagnoosia. Vasta yli 50 vuotiaana sain asperger diagnoosin. Sukulaiseni odottivat, että diagnoosin myötä alan vihdoin käyttäytymään kuin aikuinen. Olettivat kai, että jonkun lääkityksen olisin saanut. Ei ole lääkitystä, ja ei se diagnoosi minua mitenkään muuttanut. Olen edelleen se sosiaalisesti viisivuotiaan tasolla oleva neropatti.
Kuvitteleehan ne viisivuotiaatkin olevan neropatteja
Minä en kuvittele olevani neropatti. En kuvitellut edes viisivuotiaana. Olen monta kertaa kuullut olevani "liian viisas" tai "yliälykäs". Omasta mielestäni ihan tavallinen.
t. se 5v talossa oleva neropatti
Tyypillinen Asperger/autistìvammane, 30-v, asuu äidin kanssa:
Vierailija kirjoitti:
En näe eroa, olipa autisti tai asperger niin kaikki he käyttäytyvät vielä aikuisena kuin se hemmetin viisi vuotias Kaapo Pikkukakkosen ohjelmassa sen lisäksi että on puhumisen ja ymmärtämisen vaikeutta.
Käyttävät lasten sarjakuvapaitoja muka oikeina vaatteina.
Voisiko asberger diaknoosilla saada vapautuksen työkkärin työnhaku pakosta? Mistä voin hakea asberger papereita itselleni?
T: väsynyt työtön työnhakia
Itse olen vuonna 1986 syntynyt nainen ja ihan selkeästi autisti. Ei sitä vaan lapsena diagnosoitu ja oli kivaa kasvaa aikuiseksi samalla kun tunsin itseni epäonnistuneeksi ääliöksi joka ei vaan osaa olla niin kuin muut...
Kannattaa lukea Topi Borgin kirja "Normaaliusrodeo", mikäli kiinnostaa autistin/aspergerin elämä.
Minäkin käyttäydyin vielä aikuisenakin kuin viisivuotias, vaikka minulla ei ollut mitään diagnoosia. Vasta yli 50 vuotiaana sain asperger diagnoosin. Sukulaiseni odottivat, että diagnoosin myötä alan vihdoin käyttäytymään kuin aikuinen. Olettivat kai, että jonkun lääkityksen olisin saanut. Ei ole lääkitystä, ja ei se diagnoosi minua mitenkään muuttanut. Olen edelleen se sosiaalisesti viisivuotiaan tasolla oleva neropatti.