Onko rankkoja asioita kokeneilla parempi resilienssi?

Tuntuu että pienestä/tyhjästä valittajilla on välillä taustalla jokin raskas kokemus, josta taas eivät koskaan puhu. Ainakin sellaisessa tapauksessa trauma lienee rikkonut sitä resilienssiä. 

Ei

 

"...osa surusta on ehkä jäänyt käsittelemättä, ja minusta on tullut vähän tunteeton ja kyyninen. Ja saatan myös kuormittua aivan pikkuasioista, jotka kuuluvat tavalliseen elämään, ajattelen itse, että vaikeuksien mitta on ehkä niin täynnä, että ei oikein ole tilaa pienille harmeille."

- ja monet pikkuharmit osaa nykyään ohittaa olankohautuksella. Tarpeeksi kun saa kuraa niskaansa, oppii asettamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Ja myös opin, että pienikin ilo kaiken surun keskellä voi olla valtava helpottava juhlahetki.

Pitäisi ensin määritellä mitkä ovat rankkoja asioita miykä eivät. Rankkuuteen vaikuttaa aina olosuhteet ja kaikki on suhteellista. Esimerkiksi etäisen ja pelottavan vanhemman kuolema tuskin tuntuu yhtä rankalta kuin rakkaan ja läheisen. Vauvana orvoksi jäänyt hyvää ja rakastavaan adoptoitu ei ole kokenut vanhempien menettämistä ja orvoksi jäämistä samalla tavalla kuin 12-vuotiaana orvoksi jäänyt ja lastensuojelun toimesta sukulaisperheeseen sijoitettu lasuasiakaslapsi.

Kaksipiippuinen juttu. Täytyy olla muitakin tekijöitä.

Itsellä seurauksena todella kova resilienssi. Ei ehkä edes terve. Sekä äärimmäinen turvallisuushakuisuus kaikessa.

Toiset luovuttaneet totaalisesti, ei siis mitään resilienssiä tai elämänhallintaa.

Geenit? Aivojen rakenne?

Vierailija kirjoitti:

Kaksipiippuinen juttu. Täytyy olla muitakin tekijöitä.

Itsellä seurauksena todella kova resilienssi. Ei ehkä edes terve. Sekä äärimmäinen turvallisuushakuisuus kaikessa.

Toiset luovuttaneet totaalisesti, ei siis mitään resilienssiä tai elämänhallintaa.

Geenit? Aivojen rakenne?

Ehkäpä olet kuitenkin ollut onnekas ja sinulla on ollut perusasiat hyvin? Turhaa vertailla omia kokemuksiasi muiden ihmisten kokemukseen, koska ne eivät ole samoja kokemuksia.

Ei

En lue koko ketjua. Perimä ja kasvuympäristö vaikuttavat molemmat, samoin se että onko rankat asiat koettu lapsena, nuorena vai aikuisena. Oman lapsen menettäminen on varmasti kokemuksista rankin ja siihen en halua ottaa kantaa missään keskustelussa mikä koskee selviämistaitoja tai mitään muitakaan kykyjä. 

Tutkimusten mukaan yksittäisestä rankasta kokemuksesta aikuisena on todennäköisempää toipua kuin pitkästä lapsuuden ja nuoren ajan piinasta. Jälkihuollosta ja debriefauksesta on ainakin kahta koulukuntaa. 

Tämä resilienssi on ollut muutaman vuoden muotisana jolla on pyritty selittämään ja syyllistämään. Suosittelen tutustumaan aiheeseen esimerkiksi traumaperäisen stressihäiriön näkökulmasta. T: C-ptsd -potilas

On.

Hyvän elämän kokeneilla on parempi

Ei vaan heikompi, jos on ollut esimerkiksi trauma

Lapsena oevoksi jääneillä lienee surkea resilienssi, vaikka ovatkin joutuneet huostaan pantaviksi sosiaaliviranomaisten toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena oevoksi jääneillä lienee surkea resilienssi, vaikka ovatkin joutuneet huostaan pantaviksi sosiaaliviranomaisten toimesta.

Ainakin yhdellä tutulla on, suuttuu heti jos joku puhuu omista vanhemmistaankin.

Ei

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten heidän resilienssinsä on normaalia alhaisempi. Kun on joutunut kohtaamaan kuormittavia asioita liikaa, eikä ole osannut/pystynyt käsittelemään niitä.

Miten niin alhaisempi? Silloinhan nimenomaan ei ole resilienssi hyvä jos ei ole pystynyt käsittelemään tai osannut. Näitä on tai sitten on todella hyvä. Nimeomaan reliessi on silloin parempi paineensieto ja stressi miten pystyy takaisin tasapainoittamaan todella haastavien asioiden jälkeen ja käyttämään sitä voimavaraksi. Auttaa säilyttämään toimintakyvyn ja toivon ja selviytymään tälläisistä. Selviytymiskeinot ja vahva resilienssi auttaa palauttamaan kontrollin elämään vahvemmin mitä ennen oli ennen isoa tapahtumaa elämässä/vastoinkäymistä. Relisienssi mahdollistaa myös uudelleenkin turvallisen ja vakaan elämän uudelleen rakentamisen vaikka takana olisi kompleksinen trauma.

Vierailija kirjoitti:

 

"...osa surusta on ehkä jäänyt käsittelemättä, ja minusta on tullut vähän tunteeton ja kyyninen. Ja saatan myös kuormittua aivan pikkuasioista, jotka kuuluvat tavalliseen elämään, ajattelen itse, että vaikeuksien mitta on ehkä niin täynnä, että ei oikein ole tilaa pienille harmeille."

 

- ja monet pikkuharmit osaa nykyään ohittaa olankohautuksella. Tarpeeksi kun saa kuraa niskaansa, oppii asettamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Ja myös opin, että pienikin ilo kaiken surun keskellä voi olla valtava helpottava juhlahetki.

Tämä. Ei jaksa enää valittaa pikku jutuista. Näkee asiat vähän isommassa kaavassa ja osaa arvostaa asioita uudesta näkökulmasta 

Sanoisin että on omasta kokemuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

"...osa surusta on ehkä jäänyt käsittelemättä, ja minusta on tullut vähän tunteeton ja kyyninen. Ja saatan myös kuormittua aivan pikkuasioista, jotka kuuluvat tavalliseen elämään, ajattelen itse, että vaikeuksien mitta on ehkä niin täynnä, että ei oikein ole tilaa pienille harmeille."

 

- ja monet pikkuharmit osaa nykyään ohittaa olankohautuksella. Tarpeeksi kun saa kuraa niskaansa, oppii asettamaan asioita oikeaan mittakaavaan. Ja myös opin, että pienikin ilo kaiken surun keskellä voi olla valtava helpottava juhlahetki.

Tämä. Ei jaksa enää valittaa pikku jutuista. Näkee asiat vähän isommassa kaavassa ja osaa arvostaa asioita uudesta näkökulmasta 

Tämä ei välttämättä ole hyvä kuitenkaan.

Palstaymmärrys ei petä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten heidän resilienssinsä on normaalia alhaisempi. Kun on joutunut kohtaamaan kuormittavia asioita liikaa, eikä ole osannut/pystynyt käsittelemään niitä.

Miten niin alhaisempi? Silloinhan nimenomaan ei ole resilienssi hyvä jos ei ole pystynyt käsittelemään tai osannut. Näitä on tai sitten on todella hyvä. Nimeomaan reliessi on silloin parempi paineensieto ja stressi miten pystyy takaisin tasapainoittamaan todella haastavien asioiden jälkeen ja käyttämään sitä voimavaraksi. Auttaa säilyttämään toimintakyvyn ja toivon ja selviytymään tälläisistä. Selviytymiskeinot ja vahva resilienssi auttaa palauttamaan kontrollin elämään vahvemmin mitä ennen oli ennen isoa tapahtumaa elämässä/vastoinkäymistä. Relisienssi mahdollistaa myös uudelleenkin turvallisen ja vakaan elämän uudelleen rakentamisen vaikka takana olisi kompleksinen trauma.

Juuri näin.