Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te voineet luottaa vanhempiinne?
Kommentit (32)
En ole voinut luottaa.
Siihen voi luottaa, että kun selkänsä kääntää, niin ihmiset tavoittelevat vain omaa etuaan ja heittävät vaikka bussin alle, jos oma senhetkinen etu niin vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luottamusta ei ollut. Pyysin yläpapalta että antaisi anteeksi ja ottaisi isukin taivaaseen. Tämän jälkeen tuli ihmeellisiä merkkejä ja luulen että Taivaaseen sitten otti.
Yhtenä perillisenä perin rahaa ja omaisuutta noin 300 000 euroa. Ei se vanhoja asioita muuttanut mitenkään. Olisin toivonut, että isukki olisi elänyt elämänsä rauhallisesti ja ystävällisesti.
En. Vain joissakin tietyissä asioissa. Joissakin ei. Tuntuu että mieli vaihtuu äkkiä vanhemmalla, esimerkiksi on ok muuttaa kauemmas ja yhtäkkiä uhkaa jollakin toimimattomuudella jos muuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin luottaa siihen, että kaikkea mitä kerron voidaan käyttää aseena minua vastaan, ja siihen että kaikki mitä teen on väärin.
Oletko sinä minä?
Täällä kolmas. Henkisiä opportunisteja on paljon, joistakin tulee valitettavasti epäkypsiä narsistivanhempia.
No en. Isää en tuntenut ja äidin kanssa asuin 3 vuotta kunnes läksin maailmalle. Äitikään ei osannut kasvattaa. Ensimmäiset vuodet vietin mummon, papan ja tädin kanssa, mummo ja pappa olivat elämäni pelastus. Äiti kyllä jätti kuollessaan vähän perintöä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisesti kaikissa asioissa. Kotini oli äärettömän turvallinen, rakastava ja kannustava. Vanhempani ovat molemmat jo kuolleet, ovat joka päivä mielessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni aika ehdottomasti. Kuten myös veljeeni. Myös äidin kumppani tuntuu aidosti rakastavan meitä muksuja ja ehdottomasti häneltä voi kysyä apua jos tarvitsee.
Itse en ole tainnut olla ihan luotettava kakara. Aika paljon esim äidiltä salannut omia asioita kun en halua hänelle huolta, tiedän että hän on ollut sydän syrjällään ja todella peloissaan kun esim olin väkivaltaisen miehen kanssa. Ei onneksi ikinä syyllistänyt, aina pääsin hänen luo turvaan ja kävi hakemassa mut pois usein. Hänelle se oli varmasti vaikeaa ja musertavaa pelätä oman lapsen hengen puolesta.
Äiti on eläkkeellä ja tuntuu, että muisti on huonontunut, joskus saattaa unohtua joku sovittu asia mutta kyllä hänellekin voi soittaa vaikka keskellä yötä jos on hätä.
Ja kyllä koko lössi lähtee kyseenalaistamatta auttelemaan toisiaan.
Olisi ihanaa, jos pystyisi olemaan yhtä lailla luotettava ja avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Saatoin luottaa siihen että remmiä tuli harva se päivä.
Sama. Siihenkin pystyi luottamaan että se mikä oli eilen oikein ei ollut oikein enää enää tänään, mutta sitä sitten ei tiennytkään mikä tänään on oikein. Väärin teki kuitenkin teki ihan miten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan siinä mielessä että olisivat minun puolella, kannustaisivat tai olisivat tukena. Eivät olleet ollessani lapsi eivätkä ollessani aikuinen.
Aina! Suurin voimavara elämässä oli tilanne mikä hyvänsä.
Ilman muuta! Ihanat duunarivanhemmat, kuolleet jo 32/26v sitten.
Ja omat lapseni voivat aina luottaa meihin, meillä on hyvät ja läheiset välit