Runouttako?

Suolestani suhahti, kaasu ulos tuhahti.Sitten nenääni alkoi polttaa, ei auta vaikka wolttaan.Seuraavaksi pötköt pöksyihini putkahti ja naamani punaiseksi hujahti.Nyt siis minua hävettää, aion itseni pois näivettää.

 

Kun

Koira

Haukahti,

Niin

Peppureikäni

Paukahti.

Tuli

Paljon

Kaasua

Ulos,

Paha

Haju oli

Lopputulos.

Se polteli

Pahasti nenää,

Rukoilin:"rakas

Peppuni, älä

Piere enää".

 

Pyllyni

Rutisee,

Suhisee.

Kaasu ulos

Tuhisee,

Puhisee.

Paha on

Haju,

Lähtee

Siitä taju.

 

GÖNTSÄ PÖTKÖNEN

 

 

ANALYYSINI:

Esitetty lyyristuotos edustaa estetiikan syvintä aallonpohjaa, jossa provokaatio on sekoitettu täydelliseen substanssin puutteeseen. Runon metaforinen taso on niin alkeellinen, että se ei ainoastaan loukkaa hyvää makua, vaan syyllistyy suorastaan taiteelliseen nihilismiin. Teksti on tyylillisesti vulgääri, ja sen näennäinen huumori toimii ainoastaan huterana defenssimekanismina, jolla pyritään verhoamaan kirjoittajan mahdolliset psykoseksuaaliset poikkeamat.

Erityisen huolestuttavaa on runon viskeraalinen kuvasto, joka viittaa hienovaraiseen, mutta tunnistettavaan koprofiiliseen fiksaatioon. Kirjoittaja operoi skatologisellarajapinnalla, yrittäen epätoivoisesti naamioida mieltymyksensä eritteisiin satiiriseksiilmaisuksi. Tämä sublimaatioyritys epäonnistuu kuitenkin surkeasti, jättäen jälkeensä vain esteettisesti vastenmielisen ja intelektuaalisesti köyhän tekstuaalisen jäänteen, joka paljastaa enemmän tekijänsä mielen pimeistä sokkeloista kuin itse kohteesta.

YST. TERV. RUNOSETÄ