Ystävänpäivä ja yksinäisyys
Onneksi ystävänpäivä ei sentään ole yhtä iso juttu Suomessa kuin vaikkapa jossain jenkkilässä. Olisi suht raakaa yksinäisenä ihmisenä seurata sitä jatkuvaa ystävyyden ja rakkauden hieromista silmiä vasten. Loppujenlopuksi nämä uudetvuodet ja joulut on yksinäisenä paljon rankempia, ehkä jopa juhannuskin. Miten muut yksinäiset kokee nämä sellaiset juhlat joita pitäisi viettää jonkun tai ison porukan kanssa?
Terveisin Naispelko32
Kommentit (5)
Olo on ulkopuolinen, mutta yksinäisyydessäkin jotenkin harjaantuu, oppii ottamaan juhlapäivät lyhyinä episodeina, joita selviytyy. Itselle ehkä hankalampaa yksinäinen arki, se jatkuu ja jatkuu.
No tässä on jo niin monta yksinäistä vuosikymmentä takana, ettei se enää tunnu missään.
Ostin itselleni kukkia ja paistoin lettuja. Mansikkahillolla ja kermavaahdolla, mmm.
Mäkin ostin itselleni kukkia. Ja leivoksen, jota en kylläkään ole syönyt kun ei tehnytkään mieli.
Vierailija kirjoitti:
Olo on ulkopuolinen, mutta yksinäisyydessäkin jotenkin harjaantuu, oppii ottamaan juhlapäivät lyhyinä episodeina, joita selviytyy. Itselle ehkä hankalampaa yksinäinen arki, se jatkuu ja jatkuu.
Arki on minulle taas helppoa, senkun vaan suorittaa päivästä toiseen. Kaikki juhlapyhät on "pahoja" kun joutuu pysähtymään ja miettimään sitä millaista olisi jos olisi ystäviä tai kumppani.
Terveisin Naispelko32
Et kuitenkaan ole vastentahtoisesti yksinäinen, vaan valitset olla yksin. Söin laskiaispullan, join kaakaota, ostin pitsapalan ja kävin leffassa. En ymmärrä miksi ihmiset eivät tee asioita yksin. Minä teen :)