Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos uskolla tarkoitetaan uskollisuutta Jumalalle ja kadotukseen johtava "aktiivinen epäusko" tarkoittaa täysin tietoista ja uppiniskaista uskottomuutta Jumalalle, ihmisen omat valinnat on ratkaisevassa osassa."

 

Selitätkö miksi joku ihminen olisi uskollinen Jumalalle jonka olemassaoloon ei usko?

Vaikka miten yrität selittää niin kyse on aina lopulta uskosta. Jota taas ei voi itse valita. 

Jumala ei ole pelkästään kolme persoonaa jotka tunnetaan nimillä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala on rakkaus (ei kuitenkaan eros vaan agape). Voiko ihminen olla uskollinen tälle rakkaudelle olematta samalla uskollinen Jumalalle, vaikkei hän olisi koskaan kuullutkaan yhdestäkään Jumalan kolmesta persoonasta? 

Rakkaudelle kyllä. Ja paljon puhtaammalle rakkaudelle, jos sitä ei pakota joku sotaisa orjakeisari.

"Kuten sanoin, Jumala näkee sydämeen."

Tuo on sitten taas jo ihan erilainen näkökulma pelastukseen ja hyvin vaikeasti kenenkään ennakoitava.

"Jumala on rakkaus "

Olen jo aika monta kertaa kertonut mikä ongelma on siinä jos Jumala nähdään jonkun käsitteen ilmentymänä. Silloin kaikki mitä se Jumala tekee on automaattisesti rakkaudellista riippumatta siitä mikä se teko on ja millainen se teko on. Tällöin rakkaus ei enää merkitse juuri tiettyä tunnnetta ja juuri tiettyä tekoa vaan se voikin olla käytännössä mitä vaan. Silloin sanan rakkaus syvin merkitys katoaa.

Vierailija kirjoitti:

"Jumala on rakkaus "

 

Olen jo aika monta kertaa kertonut mikä ongelma on siinä jos Jumala nähdään jonkun käsitteen ilmentymänä. Silloin kaikki mitä se Jumala tekee on automaattisesti rakkaudellista riippumatta siitä mikä se teko on ja millainen se teko on. Tällöin rakkaus ei enää merkitse juuri tiettyä tunnnetta ja juuri tiettyä tekoa vaan se voikin olla käytännössä mitä vaan. Silloin sanan rakkaus syvin merkitys katoaa.

Tuollaisille pohdinnoille on varmasti paikkansa, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sanoin. 

Vierailija kirjoitti:

"Kuten sanoin, Jumala näkee sydämeen."

 

Tuo on sitten taas jo ihan erilainen näkökulma pelastukseen ja hyvin vaikeasti kenenkään ennakoitava.

Kenenkään ei tarvitse olla varma edes omasta pelastumisestaan, puhumattakaan siitä että hänen täytyisi tietää etukäteen missä kaikki muut viettävät ikuisuutensa. 

"Tuollaisille pohdinnoille on varmasti paikkansa, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sanoin. "

Jos sanot että "Jumala on rakkaus" niin on minusta aika aiheellista pohtia mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.

Minusta uskontojen yksi perusongelma on juuri se että niissä on paljon tämän kaltaisia "perushokemia" joita toistellaan miettimättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat ja mitä silloin väitetään. Ja kun niitä ei mietitä niin ne uskontojen ristiriitaisuudet ja ongelmakohdat jäävät käsittelemättä.

"Kenenkään ei tarvitse olla varma edes omasta pelastumisestaan, puhumattakaan siitä että hänen täytyisi tietää etukäteen missä kaikki muut viettävät ikuisuutensa. "

Silloin täytyy jos kuitenkin toisessa yhteysdessä sanotaan että on ihan oma valinta että haluaako ottaa pelastuksen vastaan. Se asia ei voi olla samaan aikaan oma valinta ja mysteeri.

"Voiko ihminen olla uskollinen tälle rakkaudelle olematta samalla uskollinen Jumalalle, vaikkei hän olisi koskaan kuullutkaan yhdestäkään Jumalan kolmesta persoonasta? "

Kierrät nyt kuin kissa kuumaa puuroa. Kyse ei ole siitä onko joku kuullut jostain tai onko joku väitetysti rakkaus vaan aina lopulta siitä että uskooko johonkin. 

Kysyn siis uudelleen, miten ihminen joka ei usko Jumalan olevan olemassa voisi mitenkään olla uskollinen sille Jumalalle johon ei usko? Tai olla uskollinen sen Jumalan rakkaudelle johon ei kuitenkaan usko?

Vierailija kirjoitti:

"Tuollaisille pohdinnoille on varmasti paikkansa, mutta niillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sanoin. "

 

Jos sanot että "Jumala on rakkaus" niin on minusta aika aiheellista pohtia mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä siitä seuraa.

Minusta uskontojen yksi perusongelma on juuri se että niissä on paljon tämän kaltaisia "perushokemia" joita toistellaan miettimättä mitä ne oikeastaan tarkoittavat ja mitä silloin väitetään. Ja kun niitä ei mietitä niin ne uskontojen ristiriitaisuudet ja ongelmakohdat jäävät käsittelemättä.

Sinä saat tietysti pohtia asiaa niin paljon kuin tahdot. Tällaiset pohdinnat rakkauden olemuksesta eivät kuitenkaan vaikuta siihen, että jos Jumala on rakkaus, voiko rakkaudelle olla uskollinen olematta samalla uskollinen Jumalalle. 

"Sinä saat tietysti pohtia asiaa niin paljon kuin tahdot. "

Kyse onkin siitä että miksi sinä ja kaltaisesi mielellään hokevat tällaisia asioita miettimättä mitä oikeastaan sanovat.

"Tällaiset pohdinnat rakkauden olemuksesta eivät kuitenkaan vaikuta siihen, että jos Jumala on rakkaus, voiko rakkaudelle olla uskollinen olematta samalla uskollinen Jumalalle."

Vastaa ensin mielellään siihen että miten ihminen voisi olla uskollinen Jumalalle jonka olemassaoloon hän ei kykene uskomaan. Voidaan sen jälkeen pohtia tuota toista asiaa. 

KAIKKIEN kirjojen nimet ovat erisnimiä ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

 Ei siis esim : 'peppi pitkätossun seikkailut', eikä 'tuntematon sotilas'. 

Mielipiteet teoksesta ovat sitten eri asia (....mutta niitä EI ilmaista rikkomalla oikeikirjoitussääntöjä)

"jos Jumala on rakkaus, voiko rakkaudelle olla uskollinen olematta samalla uskollinen Jumalalle. "

Jumala voi olla rakkaus vasta jos hän on olemassa. Jos ei usko Jumalan olevan olemassa niin hänen ei myöskään voi ajatella olevan rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

"Kenenkään ei tarvitse olla varma edes omasta pelastumisestaan, puhumattakaan siitä että hänen täytyisi tietää etukäteen missä kaikki muut viettävät ikuisuutensa. "

 

Silloin täytyy jos kuitenkin toisessa yhteysdessä sanotaan että on ihan oma valinta että haluaako ottaa pelastuksen vastaan. Se asia ei voi olla samaan aikaan oma valinta ja mysteeri.

Minä en näe tuossa mitään ristiriitaa. 

Mihin tarkallaan ottaen viittaat sanoessasi, että "toisessa yhteysdessä sanotaan että on ihan oma valinta että haluaako ottaa pelastuksen vastaan"? 

https://www.youtube.com/shorts/BGLuCKhsfbc

Vierailija kirjoitti:

"jos Jumala on rakkaus, voiko rakkaudelle olla uskollinen olematta samalla uskollinen Jumalalle. "

 

Jumala voi olla rakkaus vasta jos hän on olemassa. Jos ei usko Jumalan olevan olemassa niin hänen ei myöskään voi ajatella olevan rakkaus.

Mutta sitähän olenkin yrittänyt selittää, ettei sen paremmin Raamattu kuin kristinuskon valtavirtakaan sulje ei-kristittyjä mitenkään kategorisesti pelastuksen ulkopuolelle. Ei ateistejakaan. 

"Minä en näe tuossa mitään ristiriitaa. "

ihminen ei voi valita asiaa jonka olemassaolo tai ehdot ovat hänelle mysteeri.

"Mihin tarkallaan ottaen viittaat sanoessasi, että "toisessa yhteysdessä sanotaan että on ihan oma valinta että "haluaako ottaa pelastuksen vastaan"?"

Viittaan keskusteluun siitä kun kysytään että onko moraalisesti oikein että osa ihmisistä pelastuu ja osa ei. Ja silloin usein sanotaan että on ihmisen oma valinta että ottaako pelastuksen vastaan ja siksi ei olisi Jumalan vastuulla pelastaa kaikkia. 

"Mutta sitähän olenkin yrittänyt selittää, ettei sen paremmin Raamattu kuin kristinuskon valtavirtakaan sulje ei-kristittyjä mitenkään kategorisesti pelastuksen ulkopuolelle. Ei ateistejakaan. "

Aikaisemmin kuitenkin esitettiin käsitys jossa pelastuksen ehtona olisi se että on uskollinen Jumalalle (ei siis uskoa Jumalaan). Ja sitä ei tietenkään varsinkaan ateisti ole koska ei voi olla uskollinenkaan Jumalalle jonka olemassaoloon ei usko.

Vierailija kirjoitti:

"Voiko ihminen olla uskollinen tälle rakkaudelle olematta samalla uskollinen Jumalalle, vaikkei hän olisi koskaan kuullutkaan yhdestäkään Jumalan kolmesta persoonasta? "

 

Kierrät nyt kuin kissa kuumaa puuroa. Kyse ei ole siitä onko joku kuullut jostain tai onko joku väitetysti rakkaus vaan aina lopulta siitä että uskooko johonkin. 

Kysyn siis uudelleen, miten ihminen joka ei usko Jumalan olevan olemassa voisi mitenkään olla uskollinen sille Jumalalle johon ei usko? Tai olla uskollinen sen Jumalan rakkaudelle johon ei kuitenkaan usko?

Raamatussa annetaan vastaus kysymykseesi:

"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

(Matt. 25:31-40)

"Mutta sitähän olenkin yrittänyt selittää, ettei sen paremmin Raamattu kuin kristinuskon valtavirtakaan sulje ei-kristittyjä mitenkään kategorisesti pelastuksen ulkopuolelle. Ei ateistejakaan. "

Kierrät nyt vain koko ajan sen kysymyksen ohi että miten voisi olla uskollinen Jumalalle tai pitää Jumalaa rakkautena jos ei usko koko Jumalaan eikä hänen olemassaoloonsa?

"Raamatussa annetaan vastaus kysymykseesi:"

Ei se vastannut siihen lainkaan. Kysyn siis uudestaan ja vastaa omin sanoin kiitos:

Miten ihminen joka ei usko Jumalan olevan olemassa voisi mitenkään olla uskollinen sille Jumalalle johon ei usko? Tai olla uskollinen sen Jumalan rakkaudelle johon ei kuitenkaan usko?