Lue keskustelun säännöt.
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (3756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Tämä sopii erityisesti niihin, jotka eivät ole pyrkineet selvittämään eri liittojen ideaa.”
Nämä eri ”liitot” ovat vain kömpelö yritys paeta sellaisia käskyjä ja määräyksiä jotka tajutaan liian moraalittomiksi että kaikki ihmiset niihin voisivat uskoa.En arvaisi kutsua moraalittomaksi sitä, että Jumala on valmis yhteyteen ihmisen kanssa. Että hän sitoutuu liittoon.
Mutta kuten avioliitostakin tiedetään , toinen osapuoli voi hylätä toisen ja rikkoa liiton. Tai olla suostumatta koko liittoon.
Uusi liitto Jeesuksen veressä on tarjolla pienelle ihmiselle, joka voi kääntää Rakkaudelle selkänsä ja hylätä tarjotun liiton. Jumala ei halua robotti-ihmistä määräiltäväkseen vaan "halajaa mustasukkaisesti "henkeä jonka meihin laittanut. Ja haluaa ihmisen yhteyteensä.
Ihminen on Raamatun mukaan Jumalan orja, ei mikään vaimo... tai ehkä ne on Raamatun mukaan sama asia. Eli Raamatun mukaan me ollaan Jumalan narttuja? No, ok. Kiva tulkinta sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mutta tahtonsa mukaan päätti niin, että ihmisviisaus ei ole se, jolla ovi aukeaa, vaan armo ja ristin sanoma”
Se sanoma uppoaisi paljon useampaan ihmiseen jos siinä olisi jotain järkeä. Armo rangaistuksesta jota ei olisi ollut koskaan mikään pakko antaa ei ole mitään oikeaa armoa.
Vierailija kirjoitti:
”Apupyörien käyttövertaus tarkoittaa että käytetään kehityksen tason mukaista etenemistä”
Aikasemmin ihmisten kehitystaso siis vaati lasten tappamista ja naisten kivitystä tai orjuutta? Mitenkään muuten kaikkivaltias jumala ei olisi voinut asioita hoitaa?Oletko nyt ihan tosissasi?
Toinen asia milä ihmetyttää on se, että syy kahteen erilaiseen "liittoon" oli kiire. Maailma oli loppumassa just nyt, joten pakanat ei ehdi leikata nahkojansa tai opetella muita juutalaisia tapoja... mutta sitten vain jäätiin tähän tuhansiksi vuosiksi. LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko testannut lukemalla?"
Väite "Raamattu todistaa itse itsestään" on silti kehäpäätelmä. Se on kuin väittäisin että kun kirjoitan kirjan jostain niin se kirja itsessään jo todistaa olevansa oikeassa kun kirjoitan siinä kirjassa että se on oikeassa.
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala."
Sana (logos) voidaan kääntää myös todistus.
Alussa oli Todistus, ja Todistus oli Jumalan tykönä, ja Todistus oli Jumala.
Todistus todistaa itse itsestään. Ihmisen ei tarvitse muuta kuin uskoa tai olla uskomatta.
Sinä se sitten rakastat kehäpäätelmääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on päästy kärsimyksen ongelmaan, joka on yksi uskontojen suurimmista filosofisista ja moraalisista ongelmista, on syytä tarkastella sitä miten se sopii mihinkin maailmanselitykseen. Jos haluamme nähdä maailman Jumalan luomana ja Jumalan ohjailemana paikkana, törmäämme aina vääjäämättä tähän kärsimyksen ongelmaan. Siis miksi Jumala sallii kärsimyksen, jopa ihan tarpeettoman tuntuisen.
Sen sijaan jos poistamme yhtälöstä Jumalan, toteamme että maailma on juuri täsmälleen sellainen kun sen voi olettaa olevan jos ei olekaan olemssa mitään suurta suunnitelmaa tai jumalallista moraalia. Kärsimys ja onni tuntuu jakautuvan täällä ihan sattumanvaraisesti riippumatta siitä onko ihminen hyvä tai paha, elääkö hän hyvin ja toiset huomioiden vai ei, uskooko johonkin jumalaan vai ei. Hän voi sairastua, joutua luonnonkatastrofin uhriksi, sairastua, menettää perheensä jne. aivan yhtä todennäköisesti näistä riippumatta. Mikään usko tai vastaava ei tunnu suojaavaan ihmistä yhtään miltään ja kaikki tapahtuu ihan sattumanvaraisen tuntuisesti ilman mitään järkeä.
Ihmiset, jotka kulkevat Jumalan seurassa ja tuntevat Hänen henkensä, tietävät, mitä tarkoittaa Jumalan siunaus ja hyvyys. On lukemattomia uskonsa tähden kärsineitä (kidutus, vankeus jne ), jotka kokemuksistaan huolimatta kertovat Jumalan rakkaudesta. He tietävät, että suurinta on seurata Kristusta - Hän on esimerkki kuuliaisuudesta, joka voi viedä askeleet myös kärsimyksiin. Uskon tie on se, jossa on todellinen rauha, ilo ja rakkaus
Kuten Gandhi? Tämäkään ei todista mitään jumalasta, vaan vain ihmisestä.
Hyvyys ja rakkaus on ihmisestä.
On ihmisen väheksymistä ulkoistaa se muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sana (logos) voidaan kääntää myös todistus."
Todistus ja todiste ovat kaksi asiaa. Todistus on jonkun ihmisen oikeaksi vannoma kertomus jota hän itse pitää totena. Todiste taas on asia jonka kuka tahansa voi itse tarkistaa ja päätyä samaan lopputulokseen koska sillä on todistusvoima sinällään ilman että pitää vain uskoa jonkun muun kertomus.
Tässä tapauksessa todistus ja tediste ovat kuitenkin sama asia.
Jumala on rakkaus ja rakkaus todistaa itse itsensä. Se on samaan aikaan todistus että todiste.
No eihän ole. Juuri sinulle kerrottiin niiden ero. Onko ymmärryksessä vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On aika turhaa tulla sanomaan "höpö höpö" kun ei käsitä että satoja profetioita on käynyt toteen. Ei vain kymmenkunta pientä sattumaa. Vie aikaa kuunnella Raamatuntuntijoiden luentoja ja puheita, jotta käsittää kuinka paljon niitä onkaan. "
Noissa "sadoissa profetioissa" on pari kriittistä ongelmaa.
Ensinnäkin, ne olettavat, että Raamatun kuvaus Jeesuksen elämästä on 100% tosi - ei meillä ole mitään syytä ajatella, että näin olisi. Apologeetta Gary Habermasin minimaalifaktojen listassakin on vain yksi Jeesuksen elämää koskeva väite, eli että hän kuoli roomalaisten ristiinnaulitsemana. Toistaalta esimerkiksi Jeesuksen syntymäkertomukset ovat ilmiselvästi luonteeltaan legendanomaisia kertomuksia. On aivan perusteltu oletus, että ne kuuluvat samaan genreen kuin esim. kertomukset Kim Il-Sungin syntymästä.
Toiseksi, "sadat toteutuneet profetiat" nojaavat erittäin radikaaliin Vanhan Testamentin uudelleentulkintaan, jossa yksittäisiä kohtia irrotetaan asiayhteydestään ja osoitetaan sitten jotain yhtäläisyyttä UT:n väitteeseen Jeesuksen elämästä, ja todetaan sitten kyseessä olevan toteutunut profetia. Suosikkiesimerkkini on "Egyptistä kutsuin poikani".
Matt. 2:13-15
Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet". Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani".
Hoos. 11:1-2:
Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä,
ja Egyptistä minä kutsuin poikani.
Aina kun kutsujat heitä kutsuivat,
he menivät pois heidän kasvojensa edestä,
uhrasivat baaleille
ja polttivat uhreja epäjumalille.Hoosea 11 ei ole ennustus, vaan se on kuvaus exoduksen tapahtumista. Ainoa tapa tehdä tästä ennustus on tehdä erittäin radikaali uudelleentulkinta, jossa tuo yksittäinen kohta irrotetaan alkuperäisestä asiayhteydestään ja osoitetaan väitettyä yhtäläisyyttä Jeesuksen elämässä. Yksikään ihminen, joka tuntee exoduksen tarinan mutta ei tiedä Jeesuksesta mitään, ei näkisi Hoosea 11:1:ssä minkäänlaista ennustusta, lukipa sen miten monta kertaa ja mistä lähestymiskulmasta tahansa.
Enemmistö Jeesuksen "toteuttamista" "profetioista" on juuri yllä kuvatun kaltaisia.
Sitten on osittaisia toteutumia, jossa Jeesus on (väitetysti) toteuttanut niitä osia, jotka ovat kenen hyvänsä toteutettavissa, esim. ratsastanut aasilla Jerusalemiin, mutta jättänyt toteuttamatta ne osat, joiden toteutuminen oikeasti olisi ihmeellistä, esim. aasilla ratsastajan piti ennustuksen mukaan olla voittoisa soturikuningas, joka kukistaa Israelin viholliset.
Vain hyvin pieni osa, käytännössä Jesaja 53, on sellainen Jeesuksen väitetysti toteuttama profetia, jossa oikeasti on jotain keskusteltavaa ja jossa toteutuminen on edes jossain määrin rationaalisesti perusteltavissa.
Lisäksi profetioita on kehitelty niin paljon, että yksikään Jeesus-tarina ei ole onnistunut kaikkia sisällyttämään. Tarinat ovat keskenään yhteensopimattomia, koska toisen sukupolven kristityt keksivät niin paljon uusia profetioita.
Juutalaisesta näkökulmasta Jeesus ei totetuttanut ensimmäistäkään messias-profetiaa. Ei ensimmäistäkään. Ei edes lähellä.
Juutalaisessa historiassa on noilla tienoilla ainakin kaksi muuta messias-kandidaattia, jotka toteuttivat edes osan profetioista, toisin kuin Jeesus.
Nyt on pakko ehdottaa katsottavaksi todistusvideoita, joissa juutalaiset kertovat miten löysivät tiensä Messiaansa yhteyteen. Etsi siis youtubesta näitä videoita haulla: One For Israel
Jotkut kääntyvät kristinuskoon, jotkut kääntyvät islamiin, jotkut liittyvät Taivaan porttiin. Jokainen on vakuuttunut siitä, että juuri hänen kääntymyksessään on taustalla yliluonnollinen vaikutus. Miksi uskoisin, että juuri kristinuskoon kääntyvät kääntyvät totuuteen ja muut valeeseen, kun jokaisen kääntyminen on mahdollista selittää ilman yliluonnollisia tekijöitä?
Tiedätkö nyt tapahtuvasta miljoonien muslimien kääntymyksestä kristinuskoon.Heistä jokainen oli nähnyt Jeesuksen unessaan tai muissa näyissään.
Muslimeille uni on aina ollut se,missä Jumala voi ottaa yhteyttä ihmiseen.
Samoin on alkanut tapahtua juutalaisille.Jeesus on ilmestynyt heille jollakin tavoin,tai he muuten ymmärtävät kirjoituksistaan ,että Jeesus on Messias.
Seuraa kristinuskon uutisia,niin tiedät uusimmat vaiheet.
Allah,Buddha tms eivät ole heille ilmestyneet,joten aika selvää mikä on totuus.
Mormonismi kasvaa tällä hetkellä nopeammin kuin kristinusko alkuaikoinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Hyvyys ja rakkaus on ihmisestä.
On ihmisen väheksymistä ulkoistaa se muualle”
Raamatun jumala kuulostaa lähinnä narsistilta jonka taktiikkana on murskata kohteen minäkuva kertomalla hänelle miten huono ja mitätön hän on ja miten hän ei oikeasta edes ansaitsisi narsistin rakkautta mutta suuresta armosta hän voi opastaa tätä kelvotonta ihmistä oikeaan suuntaan kunhan hän ei kysele liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi käsittää se, että kaikki se mitä Jumala on tarkoittanut Raamattuun kirjoitettavaksi, on hyvä esimerkki ihmisen syntisyydestä, eikä niinkään siitä että "eläkää aina ja kaikkialla näin" eli kun mainitaan orjuus, naisten surkea asema tai Jumalan käsky tuhota kokonaan joku kansa, niin pitää käsittää että kaikki juontuu ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä.
Heti luomisen jälkeen oli ihannetila. Mies ja nainen hallitsivat luomakuntaa yhdessä. Ketään ei oltu vedetty turpaan, raiskattu jne. Raamattu puhuu kaiken ennallistamisesta ja saattamisesta siihen kuntoon että kaikki on kerran vielä hyvää ja täydellistä.
Raamatussa on Jumalan puheen lisäksi paljon muuta, kuten tallennettua historiaa, ilmestyksiä (maan luominen ja kaiken päättyminen) runoutta, profetiaa ja kirjeitä. Kun Paavali kirjoittaa tervehdyksen niin onhan se ihan Paavalin omakätisesti kirjoittamaa, kyllä. Kirjeiden opetus sisältää Jumalan ihmisille antamia ohjeita ja neuvoja. Filemonin kirje on esimerkki siitä miten Jeesuksen seuraajan tulisi käsitellä orjuus-asiaa ja sitä kautta lähtee muutos.
Kirjakokoelma joka on kirjoitettu eri ihmisten kynästä noin 4000 vuoden aikaikkunalla, sisältää ihan liikaa "sattumia" jotta se olisi vain ihmismielen tuotos. Satoja pieniä yksityiskohtia messiaan elämästä joista kaikki toteutuivat satoja vuosia myöhemmin. Esim. Beetlehem oli yleinen lampaankasvatuspitäjä, jossa kasvatettiin temppeliuhreiksi päätyviä lampaita. Jeesus, tuleva Jumalan uhrikaritsa syntyi Beetlehemissä. Näitä on kuulkaa Raamattu täynnä, pieniä yksityiskohtia jotka kaikki vain vahvistavat ja huutavat että Jeesus on Kristus!
Kommenttisi oli pelkkää puppua. Sinulla ei ole mitään näyttöä väitteillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on päästy kärsimyksen ongelmaan, joka on yksi uskontojen suurimmista filosofisista ja moraalisista ongelmista, on syytä tarkastella sitä miten se sopii mihinkin maailmanselitykseen. Jos haluamme nähdä maailman Jumalan luomana ja Jumalan ohjailemana paikkana, törmäämme aina vääjäämättä tähän kärsimyksen ongelmaan. Siis miksi Jumala sallii kärsimyksen, jopa ihan tarpeettoman tuntuisen.
Sen sijaan jos poistamme yhtälöstä Jumalan, toteamme että maailma on juuri täsmälleen sellainen kun sen voi olettaa olevan jos ei olekaan olemssa mitään suurta suunnitelmaa tai jumalallista moraalia. Kärsimys ja onni tuntuu jakautuvan täällä ihan sattumanvaraisesti riippumatta siitä onko ihminen hyvä tai paha, elääkö hän hyvin ja toiset huomioiden vai ei, uskooko johonkin jumalaan vai ei. Hän voi sairastua, joutua luonnonkatastrofin uhriksi, sairastua, menettää perheensä jne. aivan yhtä todennäköisesti näistä riippumatta. Mikään usko tai vastaava ei tunnu suojaavaan ihmistä yhtään miltään ja kaikki tapahtuu ihan sattumanvaraisen tuntuisesti ilman mitään järkeä.
Ihmiset, jotka kulkevat Jumalan seurassa ja tuntevat Hänen henkensä, tietävät, mitä tarkoittaa Jumalan siunaus ja hyvyys. On lukemattomia uskonsa tähden kärsineitä (kidutus, vankeus jne ), jotka kokemuksistaan huolimatta kertovat Jumalan rakkaudesta. He tietävät, että suurinta on seurata Kristusta - Hän on esimerkki kuuliaisuudesta, joka voi viedä askeleet myös kärsimyksiin. Uskon tie on se, jossa on todellinen rauha, ilo ja rakkaus
Kuten Gandhi? Tämäkään ei todista mitään jumalasta, vaan vain ihmisestä.
Hyvyys ja rakkaus on ihmisestä.
On ihmisen väheksymistä ulkoistaa se muualle.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on Rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tässä tapauksessa todistus ja tediste ovat kuitenkin sama asia."
Eivät ole koska todistuksen uskominen vaatii uskoa. Ei ole olemassa väitteen ulkopuolisia faktoja jotka voisivat vakuuttaa sen oikeellisuudesta.
"Jumala on rakkaus ja rakkaus todistaa itse itsensä. Se on samaan aikaan todistus että todiste."
Tuo on pelkkää sanojen pyörittelyä. Jos uskontoon ei tarvitsisi ihan eriksee uskoa niin se ei olisi enää uskonto. Se olisi silloin tiedettä.
Raamattu on sanoilla leikittelyä ja filosofiaa.
Jumala on myös elämä ja elämä todistaa itse itsensä pelkällä olemassaolollaan. Voit esittää väitteitä jostain, mutta väitteet eivät muuta väitteen kohdetta miksikään.
Samoin kuin sana. Sana on se mikä on, eivätkä väitteet (tulkinta) muuta sitä miksikään. Ihminen antaa sille merkityksen.
Luomiskertomuksen mukaan tämä on myös Jumalan ihmiselle antama tehtävä.
"Ja Herra Jumala teki maasta kaikki metsän eläimet ja kaikki taivaan linnut ja toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi; ja niinkuin ihminen nimitti kunkin elävän olennon, niin oli sen nimi oleva."
Sinähän se jumalaväitteitä esität. Velvollisuutesi on ne todistaa oikeaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sikäli, että Raamatun kaanon on lähtöisin eri kirkolliskokouksista, joiden osanottajat olivat miehiä.
”kun mainitaan orjuus, naisten surkea asema tai Jumalan käsky tuhota kokonaan joku kansa, niin pitää käsittää että kaikki juontuu ihmisen pahuudesta ja syntisyydestä”
Kerrotko sen logiikan millä kokonaisten kansojen tuhoaminen julmasti johtuu vain ihmisen pahuudesta eikä sen jumalan pahuudesta joka ne tuhoaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maanpäällä kenellekään ei ole ilmestynyt kertaakaan Buddha tai Allah.
Vain Jeesus on.
Kenenkään muun nimessä ei tapahdu ihmeitä kuin Jeesuksen nimessä.
Miten tälle asialle voi olla niin sokea,ettei ymmärrä Jeesuksen olevan ainoa oikea Jumala.
Muut ovat epäjumalia,jotka eivät voi auttaa hädässä,eikä ikinä ole auttanut.
Kuka on kertonut Allahin tai Buddhan auttaneen,niin että on nähnyt ja tietää todella olleen jompi kumpi.
En ole nähnyt yhtäkään tällaista todistusta.
Jeesuksesta on tallennettu yksi varsinainen "ilmestyminen" ja se on ihan samanlainen, minkä Johan Af Gran lertoi alieneista. Muut tarinat ovat muotoa "Liikkeellä on huhuja että..."
Itse asiassa monen Rooman keisarin ilmestymisestä maan päälle kuolemansa jälkeen on paljon vahvempia todisteita, kuin Jeesuksen kohdalla. Uskovat eivät vain arvioi näitä yhtä luotettaviksi koska... öööhhh
”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen”
Kun katsoo ihmistä niin se ei kovin hyvää kerro jumalasta.
Vierailija kirjoitti:
On aika turhaa tulla sanomaan "höpö höpö" kun ei käsitä että satoja profetioita on käynyt toteen. Ei vain kymmenkunta pientä sattumaa. Vie aikaa kuunnella Raamatuntuntijoiden luentoja ja puheita, jotta käsittää kuinka paljon niitä onkaan.
Höpönä pitävät ihmiset eivät ole kokeneet mitään, eivät todistaneet omalla kohdalla mitään (Jumalan toimintaa ja tekoja) mutta ei se sulje pois sitä, että toiset meistä elämme niitä todeksi koko ajan.
Paholainen itse ei ole ateisti. Ihminen on pahempi ateisti. Paholainen on asunut Jumalan taivaassa ja tietää totuuden. Hän on lopulta jopa enemmän uskovainen kuin monet ihmiset tänä päivänä. Pitäisikö nostaa pirulle hattua? En nosta. Piru tuntee jopa Raamatun, koska se siteeraa sitä 6-0 ihmisiä kiusatakseen ja ärsyttääkseen. Matteus 4. luvussa käytti sitä Jeesusta vastaan.
Ja me elämme profetaallista aikaa. Ei tarvitse kuin katsoa Lähi-Itään niin siellä käy juuri niin kuin on kirjoitettu.
Kuule kun sinun uusi testamenttisi on sepitetty sopimaan niihin ennustuksiin. Ei uuden testamentin väitteille ole mitään todisteita. Sinä olet jälleen rakastamasi kehäpäätelmän äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä on päästy kärsimyksen ongelmaan, joka on yksi uskontojen suurimmista filosofisista ja moraalisista ongelmista, on syytä tarkastella sitä miten se sopii mihinkin maailmanselitykseen. Jos haluamme nähdä maailman Jumalan luomana ja Jumalan ohjailemana paikkana, törmäämme aina vääjäämättä tähän kärsimyksen ongelmaan. Siis miksi Jumala sallii kärsimyksen, jopa ihan tarpeettoman tuntuisen.
Sen sijaan jos poistamme yhtälöstä Jumalan, toteamme että maailma on juuri täsmälleen sellainen kun sen voi olettaa olevan jos ei olekaan olemssa mitään suurta suunnitelmaa tai jumalallista moraalia. Kärsimys ja onni tuntuu jakautuvan täällä ihan sattumanvaraisesti riippumatta siitä onko ihminen hyvä tai paha, elääkö hän hyvin ja toiset huomioiden vai ei, uskooko johonkin jumalaan vai ei. Hän voi sairastua, joutua luonnonkatastrofin uhriksi, sairastua, menettää perheensä jne. aivan yhtä todennäköisesti näistä riippumatta. Mikään usko tai vastaava ei tunnu suojaavaan ihmistä yhtään miltään ja kaikki tapahtuu ihan sattumanvaraisen tuntuisesti ilman mitään järkeä.
Ihmiset, jotka kulkevat Jumalan seurassa ja tuntevat Hänen henkensä, tietävät, mitä tarkoittaa Jumalan siunaus ja hyvyys. On lukemattomia uskonsa tähden kärsineitä (kidutus, vankeus jne ), jotka kokemuksistaan huolimatta kertovat Jumalan rakkaudesta. He tietävät, että suurinta on seurata Kristusta - Hän on esimerkki kuuliaisuudesta, joka voi viedä askeleet myös kärsimyksiin. Uskon tie on se, jossa on todellinen rauha, ilo ja rakkaus
Kuten Gandhi? Tämäkään ei todista mitään jumalasta, vaan vain ihmisestä.
Hyvyys ja rakkaus on ihmisestä.
On ihmisen väheksymistä ulkoistaa se muualle.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on Rakkaus.
Tämän perusteella herra Trump on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
”Mutta tahtonsa mukaan päätti niin, että ihmisviisaus ei ole se, jolla ovi aukeaa, vaan armo ja ristin sanoma”
Se sanoma uppoaisi paljon useampaan ihmiseen jos siinä olisi jotain järkeä. Armo rangaistuksesta jota ei olisi ollut koskaan mikään pakko antaa ei ole mitään oikeaa armoa.
Ateistille Raamatun armo kuulostaa tältä: "Rakastan sinua niin paljon, että lupaan pahoinpidellä ja väkisinmaata sinua vähemmän, kuin sisartasi."
Vierailija kirjoitti:
Ihminen pohtii mistä on tullut ja miksi. Kyllä uskovat pohtivat sitä miksi Jumala viitsi luoda ihmisen kun näki kuinka tässä käy. Miksi vaivautua? Miksi sallia kaikki paha? Olisihan Jumala päässyt helpommalla kun olisi jättänyt ihmisen tekemättä. Tai kapinoivia enkeleitä.
Tämä on pohdituttanut kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina, eikä sille tyhjentävää vastausta voi saada muusta kuin Jumalan omasta olemuksesta. Hän ei luonut pikkujumalia, täydellisiä tiedossa ja viisaudessa. Hän loi enkeleitä ja ihmisiä, jotka enkeleinä olivat täydellisiä ja ihmisinä olivat täydellisiä. Täydellisiä vapaan tahtonsa kanssa.
Jollain tasolla täytyy käsittää Jumalan luonne luojana ja ihminen luotuna, jotta voi hyväksyä asioita.
Kyllä Jumalan kanssa voi kinastella ja väitellä. Ja moni niin tekeekin.
Vaikka minua pienenä ihmisenä kuinka ärsyttäisi Jumala, kaikkivaltias luoja ja hänen päätöksensä toteuttaa kaikki tämä juuri tällä tavalla, niin pakko minun on myöntää että Luoja näkee ja tietää kaiken. Ja lopulta tietää mikä on parasta. Ihmisen näkökulmasta olisi varmaan ollut paras olla syntymättä. Mutta jos sitä vertaa siihen että ei olisi lainkaan olemassa tai siihen että voi loppu iankaikkisuuden olla Luojansa yhteydessä, niin Luojan yhteydessä oleminen kuulostaa oikein hyvältä. Miksi en siis synnyttyäni hyväksyisi sitä suuremmoista tarjousta. (Vaikka tänne syntyminen kuinka näyttäisi squid gamelta tai hävityltä shakkimatsilta). Silti! Ja juuri siksi, että Jumala on!
Unohdit nyt tärkeimmän. Sinun jumalasi eikä muidenkaan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Indoktrinoimattomille kommenttisi on tyhjää höpinää. Aiheuttaisi säälivää huvittuneisuutta ellei niin monet uskomuksissaan olevat pyrkisi sanelemaan muiden eloa uskomustensa mukaan.
”Asia on päinvastoin. Te kuvittelette Jumalan juuri sellaiseksi, kuin haluatte. Lempeä, rakastava ja oikeudenmukainen Isä teille, ihana iskä. Taivaan isä. Jumalan kämmenellä jne. Ihanaa, suloista puhetta. Runoutta”
Ja tämä vielä samaan aikaan kun Raamattu kertoo hyvin toisenlaista tarinaa tästä ”isästä”. Melkoinen Tukholma-syndrooma.