Lue keskustelun säännöt.
Onko raamattu sinusta Jumalan sanaa?
14.02.2026 |
Minusta ei ole, vaan raamattu on ihmisten sanaa Jumalasta.
Kommentit (883)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole ollut ns lillukanvarret tärkeimpiä Raamattua lukiessa. Minulle se on antanut vastauksen kysymykseen: "Kuinka pelastun?"
Raamatun mukaan pelastus on
Yksin uskosta
Yksin armosta
Kristuksen tähden
Tuossa on vaan sellainen "pieni" ongelma, ettei Raamattu opeta pelastusta yksin uskosta. Ainoa kohta Raamatussa jossa puhutaan yksin uskosta on Jaakobin kirjeessä, jossa sanotaan selvästi että usko ilman tekoja on hyödytön.
En tosiaan ymmärrä kaikkea. Jaakob kirjoittaa tuossa kristittynä elämisestä. Esim ettei pidä suosia rikasta seurakunnan kokouksissa köyhän kustannuksella. Hän pitää Jumalan olemassaoloon uskomista liian kevyenä.
Kristittynä elämiseen kuuluu pyhitys. Kristus minussa. "Hänen tulee kasvaa, minun vähetä". Pyhitys on sitä, että Jumala saa tilaa ihmisessä lihan sijasta. Vaikuttaa tekoihin.
Joku asiantuntija voisi selittää sen pelastusasian. Jukka Norvannon RKK (Raamattu kannesta kanteen) on netinkäyttäjälle ladattavissa. Sieltä Jaakobin kirje. Ja kokonaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen tätä kuin kolikkoa: toinen puoli on helppo nähdä omin silmin Raamattu paljastaa minut rehellisesti: en ole vain lain mukaan ok, vaan sydänkin on rikki (ylpeys, itsekkyys, katkeruus, välinpitämättömyys). Se puoli näkyy arjessa, kun katsoo omaa sisintä.
Mutta kolikossa on myös toinen puoli, jota en voi todistaa itselleni pelkällä tahdolla: että Jumala antaa armon ja hyväksynnän lahjana. Siksi tarvitaan usko ei sokeana hyppynä tyhjään, vaan luottamuksena siihen, että Jumala kertoo myös sen puolen todeksi: Kristus kantoi syntini, ja se joka turvautuu Jeesukseen, julistetaan vanhurskaaksi ja otetaan Jumalan lapseksi.
Ajattelen Jeesuksen ristintyötä kuin sähköä, joka on jo tuotu taloon. Kaapelit on vedetty, lasku on maksettu, virta on valmiina mutta asunnossa voi silti olla pimeää, jos en koskaan ota askelia uskossa ja käännä katkaisijaa päälle.
Kristillisesti risti tarkoittaa: Jeesus on tehnyt sen, mihin minä en pysty sovitus, anteeksianto, uusi elämä, Jumalan lapseus ja toivo. Mutta se ei muutu minussa todelliseksi valoksi, jos se jää vain teoriaksi. Uskossa otetaan askel ja käännetään katkaisija: turvaudutaan henkilökohtaisesti Kristukseen ja hänen lupaukseensa. Silloin valo syttyy: pimeys ei väisty omalla voimalla tai pelkällä paremmalla käytöksellä, vaan kun otan vastaan sen, minkä Jumala on jo valmistanut.
Ja tähän kuuluu myös Jumalan huolenpito ja joskus parantuminen ei lupauksena siitä, että elämästä tulee kivutonta tai että kaikki kääntyy menestykseksi, vaan siitä, että Jumala kantaa, ohjaa ja voi myös eheyttää ihmistä (ruumista, mieltä ja sydäntä) omalla tavallaan ja ajallaan.
Eli: Jeesus toi valon maailmaan meidän osa on ottaa askel uskossa ja sytyttää se luottamalla häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole ollut ns lillukanvarret tärkeimpiä Raamattua lukiessa. Minulle se on antanut vastauksen kysymykseen: "Kuinka pelastun?"
Raamatun mukaan pelastus on
Yksin uskosta
Yksin armosta
Kristuksen tähden
Tuossa on vaan sellainen "pieni" ongelma, ettei Raamattu opeta pelastusta yksin uskosta. Ainoa kohta Raamatussa jossa puhutaan yksin uskosta on Jaakobin kirjeessä, jossa sanotaan selvästi että usko ilman tekoja on hyödytön.
Raamattu nimenomaan opettaa pelastuksen yksin uskosta.
Aabrahan uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurkaudeksi, alkaen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälkikäteen sepustusta on mahdollista sanoa melkein mistä tahansa tulkinnasta, mutta se ei vielä osoita sitä todeksi. Tässä on kaksi pointtia:
1) Raamatun punainen lanka ei riipu siitä, että kaikki olisi kirjoitettu Jeesuksen jälkeen
Morian/Iisakin kertomus ja temppelilinja ovat Vanhan testamentin ydintä ne ovat olemassa juutalaisessa perinteessä riippumatta kristinuskosta. Kristityt eivät väitä, että VT olisi kirjoitettu Jeesuksen jälkeen, vaan että Jeesus täyttää jo olemassa olevan uhrin ja sovituksen teeman. Se on tulkinta, kyllä mutta ei automaattisesti sepustus.
2) Täyttymys ei ole vain jae tapahtuma -bingoa vaan teeman jatkuvuutta
Iisak-kertomuksen pointti ei ole täsmälleen sama mäki, vaan teema: Jumala itse tarjoaa uhrin ja sovitus on Jumalan aloite, ei ihmisen suoritus. Temppeliuhrit jatkavat samaa sovituslogiikkaa. Kristillinen väite on, että Jeesuksen risti on tämän linjan huipentuma. Voit olla eri mieltä, mutta silloin pitäisi osoittaa, miksi tämä teema ei oikeasti ole VT:ssä ei vain kuitata sitä jälkikäteen keksityksi.
Ja vielä reilu huomio:
Jos joku sanoo kaikki on jälkeenpäin tulkittua, se on väite, joka vaatii perustelun. Muuten se on vain retorinen tapa väistää itse argumentti.
Israelin laissa oli vaatimus neitsyydestä ennen avioliittoa.
Nuoresta naisesta puhuttaessa tarkoitetaan itsestäänselvästi koskematonta "neitsyt tulee raskaaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaus: velka on maksettu mutta lahja pitää ottaa vastaan
Ajattelen armoa kuin velkaa, jota en pysty maksamaan. Jeesus maksaa koko summan kaiken. Nyt kysymys ei ole: kuka on paras syntinen? tai kuka ansaitsee eniten kadotuksen? vaan: miksi kukaan jäisi velkavankeuteen, jos velka on maksettu?
Usko on kuin se, että lopetan selittelyn ja otan maksun vastaan: en pysty itse, luotan siihen mitä Kristus teki.
Armo on se, että maksu ei tule minun ansioistani, vaan Jumalan rakkaudesta.
Mutta eikö se johda välinpitämättömyyteen?
Ei, jos armo ymmärretään oikein. Armo ei tarkoita: tee mitä huvittaa, vaan: sinut pelastetaan lahjana ja siksi synti ei enää ole kotisi. Hyvää on siis välttää pahuutta ja syntisyyden suosimista, mutta motivaatio muuttuu:
ei minun on pakko kelvatakseni (yliminä ja pelko), vaan
minä saan elää todeksi sen, mitä olen saanut (kiitollisuus ja uusi sydän).
Tätä on kristillinen kilvoitus: lihan jokapäiväinen ristiinnaulitseminen ja yritys elää Hengessä ei omalla puristamisella, vaan Jeesuksen rakkauden ja armon voimalla, eli pysymällä Kristuksessa.
Siksi moni kirkon vanha rukousperinne tiivistää tämän näin (Jeesuksen rukous):
Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.
Se on yhtä aikaa nöyrä tunnustus (tarvitsen armoa) ja luottamus (sinä olet Vapahtaja).
Mitä pitempään seuraa Jeesusta, sitä enemmän oma synti näkyy. Hänen valossaan lika näkyy. Siksi tuo rukous "Herra armahda minua syntistä" käy tutuksi meille uskoville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole ollut ns lillukanvarret tärkeimpiä Raamattua lukiessa. Minulle se on antanut vastauksen kysymykseen: "Kuinka pelastun?"
Raamatun mukaan pelastus on
Yksin uskosta
Yksin armosta
Kristuksen tähden
Marshall Applewhiten vastaus kysymykseesi olisi ollut "Nauttimalla tuhdin annoksen vodkaa ja barbituraatteja, laittamalla muovikassin päähän ja käymällä nukkumaan". Millä keinoin voisimme selvittää, kumpi oli oikeassa vai oliko kumpikaan?
Mitä luulet jos kaikki aikuiset ihmiset tekisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole ollut ns lillukanvarret tärkeimpiä Raamattua lukiessa. Minulle se on antanut vastauksen kysymykseen: "Kuinka pelastun?"
Raamatun mukaan pelastus on
Yksin uskosta
Yksin armosta
Kristuksen tähden
Tuossa on vaan sellainen "pieni" ongelma, ettei Raamattu opeta pelastusta yksin uskosta. Ainoa kohta Raamatussa jossa puhutaan yksin uskosta on Jaakobin kirjeessä, jossa sanotaan selvästi että usko ilman tekoja on hyödytön.
Raamattu nimenomaan opettaa pelastuksen yksin uskosta.
Aabrahan uskoi Jumalaa ja se luettiin hänelle vanhurkaudeksi, alkaen
Kun Jeesus antaa lähetyskäskyn, hän puhuu "kastamisesta ja opettamisesta hänen sanojensa pitämiseen" (Matt. 28.) Markus evankeliumissaan kirjoittaa "joka uskoo ja kastetaan, hän pelastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raamattu kirjoitettiin pikkuisen hebrealaisen kansan kulttuurissa. Kun joku juutalainen tulee uskoon ja tunnustaa ja ylipäänsä tunnistaa Jeesuksen messiaaksi, tälle ihmiselle avautuu aivan uudet näkymät Raamatusta ja koko Vanhasta testamentista.
Vanha Testamentti on täynnä esikuvia ja viittauksia Jumalasta, Jeesusesta, Jeesuksesta uhrikaritsana. Kun me pyörittelemme täällä päätämme miksi joku papin kasukka piti ommella niin ja näin ja montako tupsua ja ylipapin rintakilven jalokivet. Ilmestymaja, esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin, temppelin esirippu ja sen repeytyminen täsmälleen Jeesuksen kuolessa. Beetlehemissä kasvatettiin karitsoita jotka myöhemmin uhrattiin. Ja tuhat muuta pikkuasiaa. Puhumattakaan siitä että Raamatun ensimmäiset sanat "Alussa Jumala loi" sisältää hebrean kielellä numeerisesti jo sanoman Jumalan tulosta ihmiseksi.
On rikastuttavaa kuunnella Raamattutunteja, joita messiaaniset juutalaiset pitävät. On rikastuttavaa kuulla mitä alkukielillä kirjoitetuista teksteistä voi saada enemmän. Koska muissa kielissä Rakkaudellekin on niin monta eri sanaa, mutta meillä Suomessa vain yksi. Ja tämä nyt tunnetuimpana esimerkkinä siitä miten yksi kreikan sana tai aramean sana tai hebreankielen sana voi olla monisyisempi. Aina ei ole kyse edes käännösvirheistä. Toki niitäkin on. Mutta ei ole niin paljon käännösvirheitä, että Raamatun ydin ja pelastussanoma olisi hukkunut kaiken alle.
"muutos ja olemassaolo viittaavat siihen, että todellisuus ei voi olla pelkkää loputonta ketjua ilman perustaa. Jotta mikään voisi olla olemassa ja muuttua, on oltava jokin perimmäinen, itsessään välttämätön perusta, joka antaa olemassaolon muille."
Päättymätön regressio on tosiaan tyypillisesti ymmärretty filosofiassa mahdottomaksi. Omaan intuitiooni sekö päättymätön regressio että ensimmäinen syy sopivat tavattoman huonosti. Mutta vaikka hyväksyisimme, että on oltava ensimmäinen syy, on meillä kovin vähän syytä olettaa, että ensimmäinen syy on jonkinlainen jumaluus ja ei kerrassaan mitään syytä olettaa, että kyseessä olisi minkään uskonnon jumaluus. Minimaalideismi on aivan riittävä selitys, vaikka olettaisimme jumaluuden.
"2) Alkuräjähdys: maailmankaikkeudella näyttää olevan alku"
Korjaus/tarkennus: havaitsemallamme maailmankaikkeudella näyttää olevan proseduraalinen alku. Ontologisesta alusta (ts. jotain sellaista, jota ei aiemmin missään mielessä ollut olemassa tuli olemassaolevaksi) ei ole mitään näyttöä, ja nykyisellään se onkin vähemmistönäkemys kosmologien keskuudessa. Valtaosa kosmologeista on sillä kannalla, että maailmankaikkeus jossain mielessä tai muodossa on ollut aina olemassa, puhutaanpa sitten braaneista, kvanttikentistä, valkoisista aukoista tai big bang - big crunch -malleista.
"3) Sattuma vs tarkoitus: elämän edellytykset näyttävät poikkeuksellisen herkiltä"
Joku aina voittaa lotossakin: elämä voi vaatia hyvin spesifit olosuhteet ja olla hyvin epätodennäköistä, mutta kun näkyvässä maailmankaikkeudessa on luokkaa 100 000 000 000 000 000 000 000 tähteä eikä kukaan tiedä onko siinä kaikki vai onko maailmankaikkeus mahdollisesti paljonkin suurempi ja onko mahdollisesti maailmankaikkeuksiakin useita, niin kasassa alkaa olla sellainen määrä lottolappuja, ettei päävoiton osuminen ainakin yhdelle vaikuta kovinkaan epätodennäköiseltä.
Jos haluaa käyttää kosmisen namiskanvääntelijän argumenttia, kannattaa suunnata se suoraan kohti luonnonlakeja, joiden eittämättä on oltava huikaisevan tarkasti tietynaiset, jotta tuntemamme elämä voisi olla mahdollista. Siitä voin todeta vain sen, että meillä ei ole syytä ajatella, että luonnonlait todellisuudessa voisivat olla jotain muuta kuin ovat.
Se, mitä sen sijaan voin tehdä on tavallaan kääntää argumentin ympäri. Jos oletetaan, että maailman on luonut nimenomaisesti elämää varten jonkinlainen jumaluus, ei oikeastaan ole mitään syytä, miksei maailma voisi olla vaikkapa VT:n maailmankuvan mukainen: tuhansia vuosia sitten valmiina luotu litteä maa, jonka yllä on kova taivaankansi, jonka laella Jumalan valtaistuin sijaitsee. Sen sijaan jos ajatellaan elämän tulleen olemassaolevaksi ilman tietoista väliintuloa, on maailman välttämättä oltava juuri sellainen kuin se on - tuhansia vuosia vanha pannukakku ei tule kyseeseen. Siksi tuntemamme maailma viittaa siihen, että sitä tai elämää ei ole suunnitelmallisesti luotu.
"Siksi tiede voi kuvata miten maailma toimii, ja teologia kysyy miksi se on olemassa ja miksi se on järjestynyt tavalla, joka tekee elämän ja järjen mahdolliseksi."
En tiedä yhtäkään hyvää syytä ajatella, että jälkimmäiset kaksi ovat mielekkäitä kysymyksiä.
"Akvinolainen antaa filosofisen rungon perimmäiselle perustalle"
Akvinolainen pikemminkin kuvailee tautologioita: maailmankaikkeus ei voi olla päättymätön regressio, siispä maailmankaikkeudella on oltava alku. Premissi ja johtopäätös ilmaisevat käytännössä saman asian. Väitteen "Tuo alku on Jumala" oikeuttamisessa on vielä valtava työmaa odottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ei ole ollut ns lillukanvarret tärkeimpiä Raamattua lukiessa. Minulle se on antanut vastauksen kysymykseen: "Kuinka pelastun?"
Raamatun mukaan pelastus on
Yksin uskosta
Yksin armosta
Kristuksen tähden
Marshall Applewhiten vastaus kysymykseesi olisi ollut "Nauttimalla tuhdin annoksen vodkaa ja barbituraatteja, laittamalla muovikassin päähän ja käymällä nukkumaan". Millä keinoin voisimme selvittää, kumpi oli oikeassa vai oliko kumpikaan?
Mitä luulet jos kaikki aikuiset ihmiset tekisi niin.
No jos Applewhite oli oikeassa, niin kaikki aikuiset ihmiset pelastuisivat, tietenkin. Kysymys kuului, millä keinoin voimme selvittää, kumpi oli oikeassa vai oliko kumpikaan? Mielestäni et vastannut kysymykseen lainkaan, joka tapauksessa vastauksesi on vähintään riittämätön.
Uskon, että alkuperäiset Raamatun kirjoitukset on Jumalan inspiroimia tekstejä jotka on täysin erehtymättömiä ainakin kaikissa pelastukseen liittyvissä asioissa. Koska yksikään alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt meidän päiviimme asti, kukaan ei tiedä mitä ne tarkalleen ottaen sisälsi, vaikka pääpiirteet onkin suhteellisen selvät.
En pidä Raamatun sisältöön liittyviä epäselvyyksiä ongelmana, koska ortodoksina uskon että Raamattu on Kirkon kirja, jota on tarkoitus tulkita Kirkon perinteen valossa. Kristus ei kirjoittanut Raamattua vaan perusti Kirkon, jota tuonelan portit ei voita.
Luolaihmisten höpinää.
Ottakaa tiede sydämeenne niin maailmasta tulee parempi.
Käärmeen ääni.
Tulin tänä aamuna lukeneeksi koko Jaakobin kirjeen läpi, josta täällä on puhe. "Usko ilman tekoja on kuollut." Jos olet vuodepotilaana etkä voi varsinaisesti tehdä mitään, niin mitä ovat nuo teot, joita ilman usko on kuollut. Olen ajatellut sen sitä, että elävä usko meissä vaikuttaa kurkottautumista Jumalaa kohti. Meissä syntyy rukous eli yhteydenpito Jumalan puoleen. Rukous on oikeastaan vähintä, miten usko ilmenee ja samalla voi sanoa että se on myös enintä miten usko ilmenee. Rukous on myös Jumalan äänen kuuntelemista eli kommunikaatio toimii molempiin suuntiin. Ilman tätä kommunikaatiota usko on kuollut.
"Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin (Jeesukseen, uskon alkajaan ja täyttäjään) vapauden lakiin ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisissään." (Jaak. 1:25.) Jeesus sanoi "Pysykään minussa niin minä pysyn teissä." Kun me siis pysymme Jeesuksessa, pysymme armossa. Jaakobin kirjeen 1. luvun alussa on paljon asiaa kiusauksista. Kiusauksissakin ollessamme pysymme Jeesuksessa. Jopa langetessamme syntiin, on osoitteemme heti Jeesus ja silloin sieltä noustaan taas! Silloin usko on tekoja ja Jeesuksessa pysymistä. Joka hetki Jeesuksen valitsemista uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että alkuperäiset Raamatun kirjoitukset on Jumalan inspiroimia tekstejä jotka on täysin erehtymättömiä ainakin kaikissa pelastukseen liittyvissä asioissa. Koska yksikään alkuperäinen käsikirjoitus ei ole säilynyt meidän päiviimme asti, kukaan ei tiedä mitä ne tarkalleen ottaen sisälsi, vaikka pääpiirteet onkin suhteellisen selvät.
En pidä Raamatun sisältöön liittyviä epäselvyyksiä ongelmana, koska ortodoksina uskon että Raamattu on Kirkon kirja, jota on tarkoitus tulkita Kirkon perinteen valossa. Kristus ei kirjoittanut Raamattua vaan perusti Kirkon, jota tuonelan portit ei voita.
Koko Jesajan kirja on löydetty ns. kuolleenmeren käärössä viime vuosituhannella.
Mitä on kirkon perinne?
Uudentestamentin mukaan Kristus perusti seurakunnan ,ei kirkkoa.
Seurakunta on viittaus kristusruumiiseen maanpäällä, se ei ole instituutti tai rakennus.
Moni länsimainen tiedemies on ollut kristitty. Nämä eivät sulje pois toisiaan.
"Mitä tulee almahin merkitykseen, vetoan asiantuntijakonsensukseen. Ennustuksessa ei käsittääkseni kerrota naisen olevan naimaton. Almah ei tarkoittanut naimatonta vaan parhaassa lisääntymisiässä olevaa naista."
Asiantuntijat eivät ole lainkaan yksimielisiä siitä, mitä almah tarkoitti Jesajan aikaan. Ja mikä ihmeen merkki se on olevinaan, että nuori nainen joka ei ole neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan? Sellaista tapahtuu jatkuvasti. Sen sijaan neitsyen raskaaksi tuleminen oli niin poikkeuksellista, että sitä voi pitää merkkinä.
"Kreikan kielen sanaa "parthenos" on käytetty klassisen ajan kirjallisuudessa (muistaakseni mm. Homeros) naisista, jotka ovat synnyttäneet lapsia, joten se ei ole tuolloin voinut viitata yksinomaan neitsyisiin. Voin pitää oven auki sille, että se ei ole evankeliumien kirjoitusaikanakaan tarkoittanut nimenomaisesti neitsyttä."
Miksi vetosit asiantuntijakonseksukseen sanan almah kohdalla, jos et välitä asiantuntijakonsensuksesta sanan parthenos kohdalla lainkaan? On yleisesti hyväksyttyä, että kyseinen sana tarkoittaa Raamatussa nimenomaan neitsyttä.
"Ongelman ydin ei kuitenkaan edes ole näiden sanojen merkityksessä vaan siinä, että ennustus annettiin kuningas Ahasille ja sen pääpointti kuuluu näin:
Jesaja 7
--- ---
Tyyppiesimerkki siitä, että etsitään VT:stä mitä hyvänsä, mitä voitaisiin post hoc soveltaa Jeesukseen täysin alkuperäisestä asiayhteydestä piittaamatta."
Ei vaan tyyppiesimerkki siitä, kuinka Raamatun jakeita irrotetaan kontekstistaan niin että niiden todellinen merkitys hämärtyy. Jesajan kirja on kokonaisuus, ja jae 7:14 on osa laajempaa messiasta koskevien ennustusten kokonaisuutta.