Te joilla on/oli kamala anoppi, yritättekö olla omien lastenne puolisoille parempi, vai laitatteko vahingon kiertämään?
Jäin miettimään kun oma anoppi oli suoraan helvetistä. Miehen veljen vaimo on tosi tyly omalle miniälleen, osin jopa ihan samanlainen kuin anoppi oli meille aikoinaan. Nyt kun omat lapset alkavat tuoda kumppaneita näytille, niin itse mietin miten olisin mahdollisimman mukava. Miten muilla?
Kommentit (8)
Turhaa valitusta. Mulla oli viimeisen päälle hyvä anoppi. Tutki omaa käyttäytymistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Turhaa valitusta. Mulla oli viimeisen päälle hyvä anoppi. Tutki omaa käyttäytymistäsi.
En valita vaan kysyn muiden kokemuksia.
ap
En ole ollut naimisissa, mutta huomannut että naiset yleensä ei pidä anopistaan. Tavannut tosi ihania mummoja, mutta vain oman pojan vaimo ei tule toimeen heidän kanssa. Peiliin katsomisen paikka pikkuvaimoilla?
Vierailija kirjoitti:
Olin kesällä Savossa soutelemassa veljeni ja anoppini kanssa. Anoppi putosi veneestä, ja veljeni totesi että nyt ei naarata.
Veljesi kanssako olet naimisissa?
Ei ole anoppia
On kuollut ennenkuin menin naimisiin
Ei siis kokemusta
Anoppini on aina ollut mustasukkainen pojastaan ja pyrkinyt aina kilpailemaan milloin mistäkin. Hän haluaa aina tulla valokuvatuksi mieheni kanssa ym.
Minulla on kaksi poikaa. En koskaan tule toimimaan kuin anoppini. En tunne mitään tarvetta kilpailla heidän tyttöystäviensä tai vaimojensa kanssa. Olen heidän äitinsä.
Olen myös päättänyt, että autan parhaani mukaan lastenhoidossa, jos minua pyydetään apuun. En puutu lasten nimiin. Jos minua pyydetään heitä hoitamaan, hoidan heitä, kuten vanhemmat haluavat. Ja kysyn, ennen kuin ostan lahjoja ym.
Eli joo, olen päättänyt olla ihan erilainen. Ja se onkin helppoa, koska olen ihan erilainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut naimisissa, mutta huomannut että naiset yleensä ei pidä anopistaan. Tavannut tosi ihania mummoja, mutta vain oman pojan vaimo ei tule toimeen heidän kanssa. Peiliin katsomisen paikka pikkuvaimoilla?
Minä olen naimisissa, vieläpä anopin lempipojan kanssa. Anoppi on ollut jo vuosia mullan alla, mutta eläessään hän jatkuvasti muisti kertoa, miten hyvä hänen poikansa on verrattuna minuun. Olisi kuulemma ollut tarjolla paljon parempia ja rikkaampia tulossa miniäksi. Miten olikaan poika parka minun pyydyksiini tarttunut, eikä useista kehotuksista huolimatta suostunut eroamaan.
Niin, että on niitä anoppejakin monenlaisia, ei minun peiliin katsomiseni asiaan auttanut. Purin hammasta ja kestin, kun tiesin miten paljon miehenikin kärsi äitinsä käytöksestä.
Olin kesällä Savossa soutelemassa veljeni ja anoppini kanssa. Anoppi putosi veneestä, ja veljeni totesi että nyt ei naarata.