Te joilla on/oli kamala anoppi, yritättekö olla omien lastenne puolisoille parempi, vai laitatteko vahingon kiertämään?

Olin kesällä Savossa soutelemassa veljeni ja anoppini kanssa. Anoppi putosi veneestä, ja veljeni totesi että nyt ei naarata.

Turhaa valitusta. Mulla oli viimeisen päälle hyvä anoppi. Tutki omaa käyttäytymistäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Turhaa valitusta. Mulla oli viimeisen päälle hyvä anoppi. Tutki omaa käyttäytymistäsi. 

En valita vaan kysyn muiden kokemuksia.

ap

En ole ollut naimisissa, mutta huomannut että naiset yleensä ei pidä anopistaan. Tavannut tosi ihania mummoja, mutta vain oman pojan vaimo ei tule toimeen heidän kanssa. Peiliin katsomisen paikka pikkuvaimoilla?

Vierailija kirjoitti:

Olin kesällä Savossa soutelemassa veljeni ja anoppini kanssa. Anoppi putosi veneestä, ja veljeni totesi että nyt ei naarata.

Veljesi kanssako olet naimisissa?

Ei ole anoppia

On kuollut ennenkuin menin naimisiin 

Ei siis kokemusta

Anoppini on aina ollut mustasukkainen pojastaan ja pyrkinyt aina kilpailemaan milloin mistäkin. Hän haluaa aina tulla valokuvatuksi mieheni kanssa ym. 

Minulla on kaksi poikaa. En koskaan tule toimimaan kuin anoppini. En tunne mitään tarvetta kilpailla heidän tyttöystäviensä tai vaimojensa kanssa. Olen heidän äitinsä.

Olen myös päättänyt, että autan parhaani mukaan lastenhoidossa, jos minua pyydetään apuun. En puutu lasten nimiin. Jos minua pyydetään heitä hoitamaan, hoidan heitä, kuten vanhemmat haluavat. Ja kysyn, ennen kuin ostan lahjoja ym. 

Eli joo, olen päättänyt olla ihan erilainen. Ja se onkin helppoa, koska olen ihan erilainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut naimisissa, mutta huomannut että naiset yleensä ei pidä anopistaan. Tavannut tosi ihania mummoja, mutta vain oman pojan vaimo ei tule toimeen heidän kanssa. Peiliin katsomisen paikka pikkuvaimoilla?

Minä olen naimisissa, vieläpä anopin lempipojan kanssa. Anoppi on ollut jo vuosia mullan alla, mutta eläessään hän jatkuvasti muisti kertoa, miten hyvä hänen poikansa on verrattuna minuun. Olisi kuulemma ollut tarjolla paljon parempia ja rikkaampia tulossa miniäksi. Miten olikaan poika parka minun pyydyksiini tarttunut, eikä useista kehotuksista huolimatta suostunut eroamaan.

Niin, että on niitä anoppejakin monenlaisia, ei minun peiliin katsomiseni asiaan auttanut. Purin hammasta ja kestin, kun tiesin miten paljon miehenikin kärsi äitinsä käytöksestä.

Aion olla mukava anoppi kun se aika koittaa. Omani arvosteli ja nuuski. Koska koin hankalaksi käydä hänellä kylässä, en enää lähtenyt mukaan. Siitä seurasi että poikansa ja lapsenlapset eivät myöskään käyneet niin usein kuin aiemmin. Sitä saa mitä tilaa! Jos kumppani on omalle lapselle mieluinen kohtelen hyvin, mutta jos on väkivaltainen tms. vakavaa, aion sanoa että kotiin saa aina tulla ja kannustan lopettamaan suhteen.