Lue keskustelun säännöt.
Olen plus 50v ja elämä junnaa paikallaan
13.02.2026 |
Ihan kivoja harrastuksia, työ ja ystäviä. Mutta ei ole mitään oikein uutta tapahtunut vuosikausiin. Muilla ihmisillä saattaa parissa vuodessa tapahtua kaikenlaista, löytävät elämänsä rakkauden, vaihtavat alaa, muuttavat ulkomaile...Minä vaan puuhastelen samoja pikkujuttujani vuodesta toiseen. Rakkauttakaan en löydä näköjään koskaan. Muita?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan tekemään niitä muutoksia elämään. Siitä se lähtee.
Se on just näin, on helppo jämähtää. Mutta itse sitä voi tehdä muutoksia, jos sitä kaipaa, ei ne muillekaan itsestään tapahdu. Itse vaihdan paikkakuntaa, se on jännittävää ja inspiroivaa.
Jäin työ/vanhuuseläkkeelle ja muutin toiselle paikkakunnalle ja luulenpa että elämään tuli uudenlaista tuntua, vaikka se arki on melko samaa kuin aiemmin. Mutta ainakin aivot tuulettuu kun on ainakin näin alkuun vähän kuin turisti uudella kotipaikkakunnalla. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa, että elämä kulkee tasaista rataansa ilman yllätyksiä. Mistä tulee harha, että muille tapahtuisi jatkuvasti kaikkea erityistä? Yllätykset ovat kokemukseni mukaan usein ikäviä tai jopa traagisia. Minä viihdyn omassa pikku maailmassani erinomaisesti, joidenkin mielestä se saattaisi vaikuttaa tylsältä, minulle se on täynnä tyytyväisyyttä ja hiljaista iloa.
Paikallaan junnaus on parempaa kuin pohjalle kolahtaminen. Jos haluaa säpinää niin työ, harrastukset ja ystävät vaihtoon.
56v olen ja huomaan, että viimeistään nyt alkaa " tehdä tiliä elämästään ", mitä on saavuttanut ja mitä vielä toivoisi, mitkä haaveet eivät enää kerkiä toteutua. Minä koen, että vaikka kaikki ei mennyt haaveiden mukaan, olen toisaalta saanut jotain toisenlaista enemmän kuin osasin toivoakaan. Tyytyminen on tie ,jos ei onneen, niin ainakin sisäiseen rauhaan. Minun on tosin helppo tyytyä, kun on oma koti, hyvä parisuhde ja pärjäävät aikuiset lapset ja siedettävä koulutusta vastaava työ, raha-asiatkin kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Paikallaan junnaus on parempaa kuin pohjalle kolahtaminen. Jos haluaa säpinää niin työ, harrastukset ja ystävät vaihtoon.
Ja perhe, koti ja puoliso.
Ja tositoiminnan ystävä voi vaikka jäädä työttömäksi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muille ihmiselle taoahtuu... se on harhaluulo, että asioita tapahtuu. Edim. Alan vsihtaminen ja ulkomsilke muutto vaativat palljon aktiivista pohkatyötä itseltä. Se ei vaan tapahdu. Parisuhteen löytäminen tuossa iässä vaatii paljon työtä. Sosiaalista aktiivista elämää, ulkonäön ylläpitämistä, kunnon työpaikkaa.
Parisuhde on yksi juuri niistä asioita missä toisille tosiaankin vaan tapahtuu ilman kummoistakaan vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se haittaa, jos on tyytyväinen 😊
Itsellänikin elämä meni pitkälti samaa rataa, kunnes läheiseni sairastui nuorena, ja kuoli. Kaikki jäi kesken, kaikki elämän haaveet toteuttamatta.
Siinä vaiheessa mietin, että jos NYT saisin tietää että elämäni onkin loppumassa, niin mitkä toteutumattomat haaveet sattuisivat eniten. Mitä surisin, etten koskaan kokenut.
Ja sen jälkeen olen toteuttanut ne kaikki viimeisen 5 vuoden aikana.
Tuollaiset isot asiat, kuten elämän rakkauden löytäminen, eivät ole pelkästään omasta toteuttamisesta kiinni. Vaikka kuinka juoksisit Tinder-treffeillä, ei välttämättä löydy sitä elämän rakkautta. Viiskymppisenä rima yleensä nousee, ei suinkaan laske. Ulkomaille muutto ei ole kaikille mahdollinen eikä alan vaihtokaan viiskymppisenä.
No voi että, sitten pitää vaan jäädä itkemään sängyn pohjalle, kun mikään ei koskaan onnistu, vaikka kuinka "yrittäisi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain on, että viiskymppisenä valinnat on aika pitkälle tehty eikä enää tapahdu niin paljon jännittäviä asioita kuin nuorempana. Toisaalta ainakin itselläni elämä oli päälle nelikymppiseksi asti täynnä draamaa, jota en kaipaa.
Tapahtuu just niin paljon, kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muille ihmiselle taoahtuu... se on harhaluulo, että asioita tapahtuu. Edim. Alan vsihtaminen ja ulkomsilke muutto vaativat palljon aktiivista pohkatyötä itseltä. Se ei vaan tapahdu. Parisuhteen löytäminen tuossa iässä vaatii paljon työtä. Sosiaalista aktiivista elämää, ulkonäön ylläpitämistä, kunnon työpaikkaa.
Parisuhde on yksi juuri niistä asioita missä toisille tosiaankin vaan tapahtuu ilman kummoistakaan vaivannäköä.
Ahaa. Kyllä esimerkiksi pitkän suhteen pitäminen ehjänä vaatii melkoista vaivannäköä. Ei suhteet itsestään hyvänä pysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei muutu jollet muuta mitään. Ihan itsestäsihän se on kiinni annatko elämän junnata vai et. Esim. ei tuo alanvaihto mitenkään yhdessä yössä tapahdu, sun pitää alkaa ottamaan konkreettisia askelia sen eteen, että saat uuden uran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se haittaa, jos on tyytyväinen 😊
Itsellänikin elämä meni pitkälti samaa rataa, kunnes läheiseni sairastui nuorena, ja kuoli. Kaikki jäi kesken, kaikki elämän haaveet toteuttamatta.
Siinä vaiheessa mietin, että jos NYT saisin tietää että elämäni onkin loppumassa, niin mitkä toteutumattomat haaveet sattuisivat eniten. Mitä surisin, etten koskaan kokenut.
Ja sen jälkeen olen toteuttanut ne kaikki viimeisen 5 vuoden aikana.
Tuollaiset isot asiat, kuten elämän rakkauden löytäminen, eivät ole pelkästään omasta toteuttamisesta kiinni. Vaikka kuinka juoksisit Tinder-treffeillä, ei välttämättä löydy sitä elämän rakkautta. Viiskymppisenä rima yleensä nousee, ei suinkaan laske. Ulkomaille muutto ei ole kaikille mahdollinen eikä alan vaihtokaan viiskymppisenä.
Kyllä se uranvaihto ja ulkomaille muutto on täysin mahdollista, mutta todennäköisesti et ole vain valmis näkemään sitä vaivaa mitä se vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset luulevat ettei joku asia ole mahdollista, vaikka kyse on vain heistä itsestään.
Minä muutin 1100 kilometrin päähän. Kaveri ei meinannut millään ymmärtää, miten VOIN tehdä niin. No siksi, että halusin. Hänestä se oli ihan käsittämätöntä. Eihän nyt niin voi tehdä.
Sitten hiljalleen hän alkoi miettiä että kun hän on aina halunnut muuttaa naapurikaupunkiin. Että voisiko hänkin tehdä niin? Eronnut nainen, lapset aikuisia. Tottakai voisi. Hän tuntui jo vähän heräävän.
Mutta ei. Hän asuu edelleen samassa paikassa ja suree, kun ei VOI muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ollut umpikujassa jo vuosikausia, ei pääse töihin eikä mistään muustakaan tule mitään, ei rahaa, ei omaa asuntoa saanut koskaan, jatkuva uhkailu valtion taholta tukien viemisestä lievästi sanottuna "kuormittaa" mielialaa, jne.
Mulla kans samantyyppistä paskaa ollut. Oon 53v ja nyt on 5v mennyt ihan ihme tilassa. Irtisanouduin 2020 vakityöstä hyvästä syystä, sit tein osapäivähommia ja pätkätöitä ja nyt ollu vuoden työttömänä. Sinkkuna myös 2020 asti, yritystä on ollut mutta ei ketään ns. aikuista miestä ole löytynyt. Mitään traumatisoituneita tai pikkupoikia en ala hoivaamaan enää. Rahaa on sen verran, että riittää pakollisiin, mihinkään lomiin ei ole varaa. Pienet on ympyrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ihan helkatin onnellinen, että mulle ei tapahdu enää "mitään". Perheessä on ollut vakavia sairauksia, sekä itsellä, että muilla. Olen eläkkeellä ja elän pientä omaa elämääni, teen käsitöitä, kirjoitan ja yritän hankkia lisätienestiä kirpparimyynnillä, joskin se on lähinnä ajankulua. Käyn lenkillä ja valokuvaan. Ei ole suuria toiveita, jos sais terveenä olla ja aikuiset lapset kans.
Omien vanhempien vanheneminen ja muutto takaisin lapsuudenmaisemiin oli itselläni iso muutos. Välimme eivät ole olleet hyvät. Nyt keskityn niiden parantamiseen. Muutin myös lapsuudentaloomme maalle. Paljon on tapahtunut, opettelen täällä uusia asioita ja nautin luonnosta ja eläimistä, kuun sirpistä ja tähtitaivaasta. Ihmeellinen talvikin tuli, tuli testattua tämä talo - pienoinen ihmiskoe - mutta olen selvinnyt :) Olen 56, eli kyllä niitä asioita voi meidänkin iässä vielä tapahtua. Jos ei tapahdu, niin pistää tapahtumaan. Turha miellyttämisenhalu on karissut ja sen mukana turha deittiviidakko ja ulkonäön ajattelu, patterit säästyvät ihan muuhun. Tottakai rakkauskin saisi tulla elämään, mutta elän täysillä nytkin. Voimia kaikille :)
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain on, että viiskymppisenä valinnat on aika pitkälle tehty eikä enää tapahdu niin paljon jännittäviä asioita kuin nuorempana. Toisaalta ainakin itselläni elämä oli päälle nelikymppiseksi asti täynnä draamaa, jota en kaipaa.
No ei nyt ihan niinkään, aina voi tehdä uusia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vain on, että viiskymppisenä valinnat on aika pitkälle tehty eikä enää tapahdu niin paljon jännittäviä asioita kuin nuorempana. Toisaalta ainakin itselläni elämä oli päälle nelikymppiseksi asti täynnä draamaa, jota en kaipaa.
No ei nyt ihan niinkään, aina voi tehdä uusia valintoja.
Juuri näin! Voihan olla, että elämä on vasta puolivälissä. Miksi nyt heitettäisiin hanskat naulaan?
Kaikki on mahdotonta sille joka ei edes yritä.