Lue keskustelun säännöt.
Olen plus 50v ja elämä junnaa paikallaan
13.02.2026 |
Ihan kivoja harrastuksia, työ ja ystäviä. Mutta ei ole mitään oikein uutta tapahtunut vuosikausiin. Muilla ihmisillä saattaa parissa vuodessa tapahtua kaikenlaista, löytävät elämänsä rakkauden, vaihtavat alaa, muuttavat ulkomaile...Minä vaan puuhastelen samoja pikkujuttujani vuodesta toiseen. Rakkauttakaan en löydä näköjään koskaan. Muita?
Kommentit (38)
Eihän se haittaa, jos on tyytyväinen 😊
Itsellänikin elämä meni pitkälti samaa rataa, kunnes läheiseni sairastui nuorena, ja kuoli. Kaikki jäi kesken, kaikki elämän haaveet toteuttamatta.
Siinä vaiheessa mietin, että jos NYT saisin tietää että elämäni onkin loppumassa, niin mitkä toteutumattomat haaveet sattuisivat eniten. Mitä surisin, etten koskaan kokenut.
Ja sen jälkeen olen toteuttanut ne kaikki viimeisen 5 vuoden aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidätkö asuinalueesta? Se tekee paljon. Mitä haluaisit elämään? Mistä pidät? Jotkut oppivat uutta tai tutkivat asioita.
Sitten vaan tekemään niitä muutoksia elämään. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan tekemään niitä muutoksia elämään. Siitä se lähtee.
Se on just näin, on helppo jämähtää. Mutta itse sitä voi tehdä muutoksia, jos sitä kaipaa, ei ne muillekaan itsestään tapahdu. Itse vaihdan paikkakuntaa, se on jännittävää ja inspiroivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se haittaa, jos on tyytyväinen 😊
Itsellänikin elämä meni pitkälti samaa rataa, kunnes läheiseni sairastui nuorena, ja kuoli. Kaikki jäi kesken, kaikki elämän haaveet toteuttamatta.
Siinä vaiheessa mietin, että jos NYT saisin tietää että elämäni onkin loppumassa, niin mitkä toteutumattomat haaveet sattuisivat eniten. Mitä surisin, etten koskaan kokenut.
Ja sen jälkeen olen toteuttanut ne kaikki viimeisen 5 vuoden aikana.
Tuollaiset isot asiat, kuten elämän rakkauden löytäminen, eivät ole pelkästään omasta toteuttamisesta kiinni. Vaikka kuinka juoksisit Tinder-treffeillä, ei välttämättä löydy sitä elämän rakkautta. Viiskymppisenä rima yleensä nousee, ei suinkaan laske. Ulkomaille muutto ei ole kaikille mahdollinen eikä alan vaihtokaan viiskymppisenä.
Täytän tänä vuonna 50. Mies petti, avioero, muutto, lapset enää puolet ajasta minulla. Haikailen aikoja, jolloin suurin stressin aihe oli lapsen kaverisynttärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vain on, että viiskymppisenä valinnat on aika pitkälle tehty eikä enää tapahdu niin paljon jännittäviä asioita kuin nuorempana. Toisaalta ainakin itselläni elämä oli päälle nelikymppiseksi asti täynnä draamaa, jota en kaipaa.
Niin, onhan tää viimeinen hetki tehdä asioita jota haluaa. Suuntana ulkomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan vaihtaminen ei ainakaan asiantuntijatasolla yleensä ole hyvä juttu vaan johtaa pienempiin ansioihin vuosiksi. Duunarihommissa voi kyllä parantaa asemaa.
Eihän nämä asiat itseä kauheasti haittaisi ellei joutuisi katsomaan kun muut vaan menee ja saa elämässä. Pitäisi ilmeisesti elää erakkona niin voi olla tyytyväinen omaan tasaiseen ankeuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muille ihmiselle taoahtuu... se on harhaluulo, että asioita tapahtuu. Edim. Alan vsihtaminen ja ulkomsilke muutto vaativat palljon aktiivista pohkatyötä itseltä. Se ei vaan tapahdu. Parisuhteen löytäminen tuossa iässä vaatii paljon työtä. Sosiaalista aktiivista elämää, ulkonäön ylläpitämistä, kunnon työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Täytän tänä vuonna 50. Mies petti, avioero, muutto, lapset enää puolet ajasta minulla. Haikailen aikoja, jolloin suurin stressin aihe oli lapsen kaverisynttärit.
Sinulla on vielä elämä edessä. Elä omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin ollut umpikujassa jo vuosikausia, ei pääse töihin eikä mistään muustakaan tule mitään, ei rahaa, ei omaa asuntoa saanut koskaan, jatkuva uhkailu valtion taholta tukien viemisestä lievästi sanottuna "kuormittaa" mielialaa, jne.
Olen 56-vuotias nainen, lapseni kasvatin 100 prosentin yksinhuoltajana. Arki on ollut vaikeaa yksinhuoltajana, sen voin sanoa. Olen joutunut lopettamaan työn, missä matkustin paljon, minulla oli hyvä palkka. Lapseni on nyt täysi-ikäinen, odottelen kun hän menee armeijaan ja muuttaa omilleen. Sitten minulle aukeaa uusi ikkuna, voin tehdä vapaammin asioita. Olen ollut hyvin huolehtivainen äiti ja keskittynyt siihen, että lapseni elämä muodostuu hyväksi ja näin on käynyt. Hän valmistuu Tredusta maaliskuussa on ollut oppisopimuskoulutuksessa ja työssä jo yli vuoden. Koulun jälkeen hänellä on työpaikka.
Olen itse ollut työttömänä 3 vuotta, toki jos olisin voinut vaihtaa paikkakuntaa, olisin varmasti työssä. Olen myynyt asuntomme ja elän säästöillä. Haluan ehdottomasti töihin, koska minulla on paljon annettavaa vielä ja voin keskittyä 100 prosenttisesti työntekoon. Olen miettinyt, että jos en saa työtä Suomesta etsin sitä muualta esimerkiksi Norjasta. Norjassa ei ole ikärasismia.
Yli viiskymppisen elämä on enää haudan odottelua. Hommaa voisi nopeuttaa rankalla päihteiden sekakäytöllä. Kunnolla pää sekaisin niin ei huomaisi kaiken turhuutta.
Kaikissa noissa ap:n esimerkeissä sinä itse olet se voima joka noita asioita saisi aikaan.
Mikään/kukaan ulkopuolinen ei sinua tule pelastamaan.
ITSE.
Voi kun elämä pysyisikin ennallaan jämähtäneenä.
Itselläni lähinnä 45v eteenpäin ollut luisua huonompaan.
no jos pysyy samana, niin eivät voi ainakaan mennä kovin helposti perseelleen. Ulkomaille muuttokin voi mennä päin helvettiä, jos joutuu siellä jonkun muun rahoilla asumaan eikä saa kunnon työtä. Rakkaudet nyt tulee ja menee, mutta voit sinäkin mennä tinderiin, jos ei ole jo jotain heilaa riesana.