Vaihdatteko työpaikkaa, jos työyhteisö on huono?

Vierailija kirjoitti:

No ei riitä välttämättä syyksi vaihtaa työpaikkaa. Esim. Oma työpaikkani on toksisimmasta päästä. Ilmapiiri on todella myrkyllinen. Meillä narsisti maalittaa ihmisiä ja viljelee juttuja siitä kuinka työkaveri aikoo tulla työpaikalle ampumaan kaikki. Pelonilmapiiri on läsnä vaihtelevasti. Valitettavasti palkka suhteessa työtehtäviin on kuitenkin sen verran kohdallaan, että en jaksa vaihtaa työpaikkaa.

Tuo ihminen ei ole työkykyinen. Hänellä on selvästi pahoja mielenterveysongelmia. Ääntä mitä hän puhuu ja liitteeksi rikosilmoituseen ja valita myös ylemmille tahoille töissä. 

Mun kollega sanoi, kun olin nuori, lähde täältä, et tule ikinä pääsemään eteenpäin. Meillä oli tosi kiva porukka, mutta työ oli simppeliä. 
Oli hyvä ajatella myös uraa

Olen lähtenyt muutamasta työstä. Jos esihenkilöt ovat nihkeitä tekemään asioille mitään ja puuttumaan niin sitten lähden. Niissä paikoissa peli on jo menetetty täysin ja uudet käy niissä paikoissa pelkästään pyörähtämässä. 

Ymmärrän kyllä, miten tuhoisaa esimerkiksi kiusaaminen voi olla. Sitä ei ymmärrä kunnolla, ennen kuin sen kokee. Mutta oikeasti, kyllä myös kiusattu voi työstää omaa suhtautumistaan, ainakin jonkin verran. En siis jäisi huonoon työpaikkaan, mutta en myöskään ole suostunut menettämään omaa terveyttäni jonkun typerän sekopään vuoksi. 

Oletko todellakin mieluummin täysin työtön loppuelämäsi? 

No, mikäs siinä sitten. Sehän on helppo toteuttaa. 

Riippu vaihtoehdoista ja tilanteen vakavuudesta. Työpaikan vaihto on jossain määrinhyppy tuntemattomaan.

No jos työkaverit on keljuja, mutta työ kivaa, niin en vaihda. Osaan eristää itseni ja ajatukseni, vaikka eihän se helppoa ole.

Jos molemmat on paskoja, vaihdan suoraan.

Joskus taas raskas työ voi olla helpompi taas kestää jos on hyvä työporukka, mutta tämä yhdistelmä on harvinaisempi. 

sutta karkuun-  karhu vastaan. wanha totuus

Olen todennut että minun on parempi työskennellä freelancerina omasta toimistosta käsin, koska ei kiinnosta terttujen ja marjattojen sosiaalipornot ja draamat. Turhaa kuormitusta enkä jaksa esittää myötätuntoista itse aiheutettuihin ongelmiin tai panodraamoihin

Vierailija kirjoitti:

Olen lähtenyt muutamasta työstä. Jos esihenkilöt ovat nihkeitä tekemään asioille mitään ja puuttumaan niin sitten lähden. Niissä paikoissa peli on jo menetetty täysin ja uudet käy niissä paikoissa pelkästään pyörähtämässä. 

Tällaisia paikkoja itsekin nähnyt. Jäljelle jäävät vain epätoivoisimmat ja huonoimmat suorittajat, joilla ei ole mitään muita mahdollisuuksia

Olen lähtenyt joskus parin päivän jälkeen koeajan nojalla. Olen vaan saanut heti sen fiiliksen että kaikki ei ole kunnossa työporukassa. Intuitio pitää yllättävän hyvin paikkansa. Joskus taas työstä on valehdeltu haastattelussa ja se on ollutkin ihan erilaista. Silloinkin olen lähtenyt koska katson että minua on huijattu. Olen myös lähtenyt koska en saanut hyvää perehdystä. En todellakaan jää sinne kuuntelemaan kiukuttelua miksi en osaa, jos kerran ei opeteta. Kaikissa näissä on jääty katsomaan suu auki perään, mutta se on ollut heidän ongelmansa.

Jos työpaikalla on asiat kunnossa, ei tarvitse vaihtaa ellei halua vaihtelua. Nykyisessä duunissa olen ollut 6 vuotta ja hyvin on mennyt. Siellä on ok työporukka, perehdytys kunnossa ja työn kuva on sitä mitä sovittiin.

Älkää myykö itseänne ilmaiseksi. Säästäkää aina rahaa sen verran ettei se äkillinen muutos kaada teitä. Näin saatte vapautenne eikä tarvitse olla vastentahtoisesti samassa työssä. Vähintää kolmen kuukauden nettopalkka on hyvä olla säästössä.

En minä työttömäksi jättäytyisi huonon työilmapiirin takia, mutta jatkuva uuden työpaikan haku olisi käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

sutta karkuun-  karhu vastaan. wanha totuus

Ei aina. Minä olen lähtenyt noilla pelotteluilla paskasta työpaikasta ja löysin hyvän tilalle. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen todennut että minun on parempi työskennellä freelancerina omasta toimistosta käsin, koska ei kiinnosta terttujen ja marjattojen sosiaalipornot ja draamat. Turhaa kuormitusta enkä jaksa esittää myötätuntoista itse aiheutettuihin ongelmiin tai panodraamoihin

Tekoäly pakottaa sinut terttujen ja marjattojen draamoihin nopeammin kuin uskotkaan. Kävit ylimieliseksi, saat rangaistuksen.

Vierailija kirjoitti:

 

Älkää myykö itseänne ilmaiseksi. Säästäkää aina rahaa sen verran ettei se äkillinen muutos kaada teitä. Näin saatte vapautenne eikä tarvitse olla vastentahtoises

Missä tynnyrissä olet kasvanut, jos et tajua, että useimmilla ihmisillä ei ole vielä säästettynä rahaa siinä vaiheessa kun menevät ensimmäiseen työpaikkaansa?

Napit korville ja musa täysille. Pystyn olemaan omassa kuplassa.

Heti lähtisin pois nykyisestä työpaikasta, jos voisi valita, mitä tekee. 

Mutta nykyään pitää olla tyytyväinen  että ylipäätään on duunia. 

Jos työympäristö alkaa selkeästi sairastuttamaan henkilökuntaa, ilmaantuu siaruslomia ja loppuunpalamisia, niin en todellakaan ala odottelemaan että olen seuraava.

Mieluummin työtön ja etsii uutta, kuin loppuunpalanut työtön ilman elämänvoimaa.

Kyllä, kahdesta paikasta. Toisesta irtisanouduin ja toisessa vaihdoin toiselle osastolle ja opettelin uuden ammatin.

Nykyisin on varmasti vaikeampaa kuin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Vierailija kirjoitti:

Entä onko mielestänne työttömällä oikeus nirsoilla työpaikan ilmapiirin suhteen? Itse en nimittäin halua hakea työtä yrityksestä, jossa olen ollut ja jonka työyhteisössä en ole viihtynyt. Ap

Mä irtisanouduin lopulta ja sain karenssin, vaikka oli selvää lääkäreille,  entiselle työnantajalle  ja poliisille ( luvanvarainen työ johon tarvitaan luvat poliisilta ) että en missään nimessä voinut enää jatkaa sillä alalla. Mulla siihen liittyi terveydentilan heikentymisestä johtunut työpaikkakiusaaminen ja ne mun terveysongelmat itsessään ( vuorotyö, enkä nukkunut lopulta yhtään ja sain raivokohtauksen työpaikalla ), jotka johtui osin siitä että asiakas oli pahoinpidellyt minut josta sain PTSD:n. 

Sain siis karenssin, vaikka mun jatkaminen töissä olisi aiheuttanut muille työntekijöille, asiakkaille ja mulle itselleni työturvallisuusriskin ja terveysriskin. Sain oikein joltain täysin tuntemattomalta henkilöltä lausunnon, että olisin voinut tai voisin jatkaa vastaavassa työssä. Siinä vielä luki, ettei päätöksestä voi valittaa. 

Olisi pitänyt jäädä sairaslomalle ja sitä kautta ehkä työkyvyttömyyseläkkeelle tai tulla irtisanotuksi pitkän sairasloman takia. 

Olin siis liian rehellinen kun en jäänyt lypsämään työnantajan rahoja saikulle ja siihen inhottavaan tunteeseen että tiedän etten enää kykene työhön mutta roikun silti siellä listoilla. 

Aivan järjetön systeemi, mutta näin se on ja tämä varoituksena kaikille, että jos töistä haluaa pois niin ikinä ei kannata itse irtisanoutua ellei ole toista työtä jo valmiina minne pääsee. Eikä kannata yrittää jaksaa töissä jos on sairas vaan jäädä sairaslomalle hyvissä ajoin ennen kuin pää hajoaa lopullisesti. 

Kaikkein hulluinta on se että olin sitten sairaslomalla noin vuoden sen jälkeen kun irtisanouduin jonka jälkeen psykiatri kehotti ilmoittautumaan työnhakijaksi, koska Kelalta on niin vaikeaa saada sairaslomaa. Työkkärin kanssa sitten päätettiin että opiskelen toisen alan, mutta paloin heti loppuun koulussa koska en vain kertakaikkiaan ole edelleenkään työkykyinen. Olen sitten alisuorittanut koulussa ja päässyt läpi kursseista mitään oppimatta, joten siinä on varmaan mennyt enemmän yhteiskunnan rahoja hukkaan kuin jos olisin työkyvyttömyyseläkkeellä. Eikä sillä todistuksella edes mihinkään pääse jos nyt edes koskaan valmistun.