Mies käyttäytyy riidoissa niin, kuin ei rakastaisi minua yhtään. Nyt aloitti terapian

ja ajattelin että siellä hän tajuaa, ettei hän oikeasti minua rakastakaan. Koska se hänen käytöksensä on riidoissa niin äärettömän julmaa, kuin olisin hänen pahin vihollisensa. Olen kauan jo pohtinut kumpi on totta, se mitä karjuu minulle riidoissa, vai se millainen on normaalisti. On siis muulloin hyvinkin huomaavainen, arvostava ja rauhallinen, ja osoittaa rakkautta monin tavoin.

Ja olen usein vuosien varrella harkinnut eroa ja hänellekin siitä puhunut, olen todennut ettei kukaan muu nainen tällaista katselisi, eikä minunkaan pitäisi. Viimeisestä tällaisesta keskustelusta on jo aikaa.

Hänen lapsuutensa oli hyvin traumaattinen, ja tiedän että riitelykäytöskin tulee sieltä. Kaikki traumat on käsittelemättä ja avaamatta. Mutta nyt meni terapiaan ja kävi aivan toisin kuin olin kuvitellut.

Nyt tuntuu takertuvan minuun enemmän kuin ikinä, ihan kuin olisi välillä ihan hädissään mitä ajattelen, olenko  "jotenkin outo", kyselee miksi olen niin hiljainen jne. Ei antaisi minun tehdä mitään kotitöitä, tuntuu että toisi kuunkin taivaalta. Eikä koskaan ole ollut tällainen.

WTF?