Lue keskustelun säännöt.
Onko kihlaus vanhanaikainen tapa?
11.02.2026 |
Antti Reini kihlautui. Onnea hänelle. Tuntuu kuitenkin harvinaiselta ilmiöltä nykyään.
Kommentit (21)
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vanhan ajan kihlaus tarkoittaa nimenomaan sitä, että on yhdessä päätetty ja sovittu, että mennään naimisiin. Sitä voitiin julkistaa muille ihmisille kihlalahjoilla tai pirskeillä, mutta oikeusjutuissa kihlauksen todisteena on pidetty esim sitä, että ihmiset ovat nähneet pariskunnan pitävän toisiaan kädestä ja karkaavan aitan taakse pussailemaan. Oikeusjutuista voi tietysti päätellä, että ihan aina ihmiset eivät olleet samaa mieltä siitä, oltiinko kihloissa vai ei: aviolupauksen rikkominen oli vakava juttu, varsinkin jos lapsia pääsi alulle. Ja kihlaus eli aviolupaus oli laillisesti sitova: siitä pääsi irti, mutta vain korvauksia maksamalla.
Nykyään kihlaus tarkoittaa normaalisti ihan samaa: kun on päätetty mennä (joskus) naimisiin. Se päätös ei vaan enää ole laillisesti sitova, se on vain kahden ihmisen välinen päätös, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Kihloissa voidaan ihan hyvin olla ilman naimisiin menoa. Vähän sama kuin avoliitto. Ollaan yhdessä ilman byrokratiaa.
Kihlauksen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Joskus se on katsottu jopa avioliiton veroiseksi (esim. isonvihan levottomissa oloissa).
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon kihlauksen sitten kukin ymmärtää. Minä ymmärrän sen niin, että kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa. Riippumatta siitä, miten tuo päätös on syntynyt ja milloin on aiottu avioitua.
Tarkoitan seurustelu plus, ettei oteta siihen avioliiton lakeja ja käytäntöjä.
Jep, tosiaan tuntuu siltä, että suomalaiset ovat palanneet vanhaan mitä tulee kihlaukseen. Eli yhdessä sovitaan naimisiin menosta ja sen jälkeen ollaan ns. kihloissa, vaikka mitään sormuksia ei välttämättä vaihdeta. Näyttävät polvillaan kosimiset ovat tänne rantaunutta jenkkihuttua siinä missä morsiammen saattaminen alttarille isänsä toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Kihloissa voidaan ihan hyvin olla ilman naimisiin menoa. Vähän sama kuin avoliitto. Ollaan yhdessä ilman byrokratiaa.
Kihlauksen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Joskus se on katsottu jopa avioliiton veroiseksi (esim. isonvihan levottomissa oloissa).
Mutta ethän sinä avoliittoakaan avioliitoksi sano, jos et ole mennyt naimisiin? Miksi siis pitää kutsua kihloissa olemiseksi suhdetta, jossa ei ole aikomustakaan mennä naimisiin? Kihlaus = lupaus naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon kihlauksen sitten kukin ymmärtää. Minä ymmärrän sen niin, että kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa. Riippumatta siitä, miten tuo päätös on syntynyt ja milloin on aiottu avioitua.
Nykykihlaus on sormusten ostoa, juhlia ja päätös tiiviimmästä, pitkäkestoisemmasta yhdessä olosta kuin seurustelu. Ennen se vastasi avoliittoa. Ihmisillä ei ollut yhteistä asuntoa, mutta heille annettiin yksityisyyttä ja toisinaa hyväksyntä seksin harjoittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Mielestäni tämä vain kuvaa sitä, että avioliitto instituutiona on menettänyt arvoaan, mutta ihmiset haluavat silti suhteelleen näitä symbolisia arvoja. Tavat ovat muuttaneet muotoaan läpi historian, joten kyseessä ei ole mitenkään ihmeellinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Kihloissa voidaan ihan hyvin olla ilman naimisiin menoa. Vähän sama kuin avoliitto. Ollaan yhdessä ilman byrokratiaa.
Kihlauksen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Joskus se on katsottu jopa avioliiton veroiseksi (esim. isonvihan levottomissa oloissa).
Mutta ethän sinä avoliittoakaan avioliitoksi sano, jos et ole mennyt naimisiin? Miksi siis pitää kutsua kihloissa olemiseksi suhdetta, jossa ei ole aikomustakaan mennä naimisiin? Kihlaus = lupaus naimisiinmenosta.
Oikeuden käsitys kihlauksesta voi olla eri kuin ihmisten mieltämä. Ei mennä naimisiin asti. Ollaan silti yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmiset menevät edelleen naimisiin ja kihlat ovat monesti osa tuota prosessia. Vanhanaikaisuudessa on pointtinsa, esim. äitiys on äitiys eikä "vanhemmuus" ihan syystä
Vanhanaikaista? Nykyaikana kihlaus tapahtuu aina jos se vain on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Kihloissa voidaan ihan hyvin olla ilman naimisiin menoa. Vähän sama kuin avoliitto. Ollaan yhdessä ilman byrokratiaa.
Kihlauksen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Joskus se on katsottu jopa avioliiton veroiseksi (esim. isonvihan levottomissa oloissa).
Joppa joo, valko roskan kootut peitevalheet seksuaalisen hyväksikäytön suhteilleen. Kihlaus tarkoittaa sitä että aviopäivämäärä on sovittu ja se että joku laitapuolen kulkija kutsuu panosuhdettaan "tapailuksi", "seurusteluksi", "kihloiksi" tai panoaan "vaimoksi" ei tee siitä totta
Vierailija kirjoitti:
Se vanhan ajan kihlaus tarkoittaa nimenomaan sitä, että on yhdessä päätetty ja sovittu, että mennään naimisiin. Sitä voitiin julkistaa muille ihmisille kihlalahjoilla tai pirskeillä, mutta oikeusjutuissa kihlauksen todisteena on pidetty esim sitä, että ihmiset ovat nähneet pariskunnan pitävän toisiaan kädestä ja karkaavan aitan taakse pussailemaan. Oikeusjutuista voi tietysti päätellä, että ihan aina ihmiset eivät olleet samaa mieltä siitä, oltiinko kihloissa vai ei: aviolupauksen rikkominen oli vakava juttu, varsinkin jos lapsia pääsi alulle. Ja kihlaus eli aviolupaus oli laillisesti sitova: siitä pääsi irti, mutta vain korvauksia maksamalla.
Nykyään kihlaus tarkoittaa normaalisti ihan samaa: kun on päätetty mennä (joskus) naimisiin. Se päätös ei vaan enää ole laillisesti sitova, se on vain kahden ihmisen välinen päätös, jonka rikkomisesta ei seuraa mitään.
Kihlaparin lapsella on ollut oikeus saada elatusapua, jos vanhemmat ovat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
No yhtälailla ne nopeasti eroon päätyvät avioliitot ovat feikkiliittoja.
Omituista ja epäloogista näissä on se, että miksi kihloihin tai avioliittoon on joku "hirveä kiireä"?
Tarkoitushan on olla avioliitossa koko ikä, tai jättä menemättä naimisiin, joten ei pitäisi olla kiirettä?
Vai pelkääkö joku, että se toinen karkaa, jos ei heti avioiduta...mutta eikö silloin ole helpompi erota ja tule vähemmän sotkua, jos ei olla naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikaista? Nykyaikana kihlaus tapahtuu aina jos se vain on mahdollista.
Enpä ole huomannut. Joskus 90-luvulla se oli muodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teknisesti ottaen jokainen pari, joka on päättänyt mennä naimisiin on kihloissa / kihlautunut.
En ymmärrä näitä "mentiin kihloihin mutta ei sitte ikinä aiota naimisiin" -tyyppejä. Sehän on joku omituinen feikkikihlaus, kun kerran siitä se naimisiinmeno puuttuu.
Kihloissa voidaan ihan hyvin olla ilman naimisiin menoa. Vähän sama kuin avoliitto. Ollaan yhdessä ilman byrokratiaa.
Kihlauksen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Joskus se on katsottu jopa avioliiton veroiseksi (esim. isonvihan levottomissa oloissa).
Joppa joo, valko roskan kootut peitevalheet seksuaalisen hyväksikäytön suhteilleen. Kihlaus tarkoittaa sitä että aviopäivämäärä on sovittu ja se että joku laitapuolen kulkija kutsuu panosuhdettaan "tapailuksi", "seurusteluksi", "kihloiksi" tai panoaan "vaimoksi" ei
Mikä sinua vaivaa?
Ensin mennään kihloihin, sitten naimisiin ja sitten vasta hankitaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ensin mennään kihloihin, sitten naimisiin ja sitten vasta hankitaan lapsia.
Kukin tavallaan.
Avioliitto ei suinkaan ole menettänyt arvoaan.
Juuri siksihän auervaarat ja muut henkisesti epävakaat pyrkivät muka avioliittoon ja kihlaavat nopeasti. Kasvatetaan luottamusta, kunnes saadaan saalista.
Miten tuon kihlauksen sitten kukin ymmärtää. Minä ymmärrän sen niin, että kun on päätetty mennä naimisiin, ollaan kihloissa. Riippumatta siitä, miten tuo päätös on syntynyt ja milloin on aiottu avioitua.