Äskettäin peräpukamaleikkauksessa käynyt vastaa kysymyksiinne hetken ajan.

29v, synnytyksiä kaksi, ulkoisia pukamia ensimmäisestä synnytyksestä lähtien.

ULKOISIA ei voi hirttää (ulkoinen EI ole sama kuin ulkopuolella oleva pukama, myös ulkopuolella voi olla ns. sisäinen). Vain sisäisiä voi hirttää.



MIKÄ ON TROMBOSOITUMINEN?

Itselläni yksi ulkoinen mutta vaivaa aika harvoin ( ei kovin iso, noin kahden herneen kokokoinen) Sisäisiä on hirtetty silloin tällöin.



Jopa alan lääkäri sanoi että leikkauksen jälkeen voi uusia, jos taipumus on - eikö tämä hirvitä sinua? Kyseessä kuitenkin iso leikkaus.

Minun leikkauksessani käytettiin Milliganin tekniikkaa. Yllätys oli se, että kykenin leikkauksen jälkeen heti istumaan ja kävelemään ja nyt, pari päivää leikkauksen jälkeen, kaikki kivut ja paine koko alavartalosta ovat tiessään.



Näin makeasti en ole nukkunut kuuteen vuoteen sitten esikoisen syntymän. Kipulääkitystä en edes käytä, mutta antibioottikuuri on meneillään.



Leikkaus tehtiin nukutuksessa ja kesti noin puoli tuntia.



Ap

Ap

itseäni kauhistuttaa se, että lääkäri sanoi että peräaukko ympäristö jätetään ikäänkuin avohaavoille joihin tulee sitten rupi ja se vasta tekee gutaa kun menee kakkoselle alussa, kääk.



mitä tarkoitat hyvin nukkumisella, vaivasivatko pukamat yölläkin ja miten?

minkä kokoisia, olivatko isoja?



kiitos

Miten häiritsivät elämääsi? Missä kävit ekana jne

t. mami jolla myös pukamia (harkitsee lääkärille menoa)

mutta yllätyksekseni ei tuntunut missään. Avohaavoja on, mutta jostain kumman syystä tuskin huomaan koko asiaa. Näinkin voi siis käydä :O



Suurin syy leikkaukseen hakeutumiselle oli ainainen kipu/paine. En voinut edes käyttää istuvia housuja, koska ne hiersivät.



Pukamia oli kello 5:ssä, 7:ssä ja 11-12ssa ja ne olivat toisinaan jopa viinirypäleen kokoisia.



Aiemmin nukuin huonosti, koska nukahtaminen oli vaikeaa paineen vuoksi. Alaselkä ja reidet jopa kramppasivat joskus, mutta olivat jatkuvassa jännityksessä. Hyvää asentoa oli vaikea löytää. Nyt huomaan tämänkin helpottaneen.



Ap

eihän noiden kanssa ollut tietenkään muutenkaan kiva pyllistellä...



Ensin menin ihan omalääkärille terveyskeskukseen, joka kirjoitti lähetteen kirurgian polille arvioon. Siellä kirurgi tutki tilanteen & haastatteli ja laittoi leikkausjonoon. Jonossa olin reilun vuoden.



Ap

Ensimmäinen synnytykseni oli niin nopea, etten ehtinyt saada lainkaan kivunlievitystä. Asteikolla 0-10 arvioisin ko. tapahtuman kivuksi 9.



Vertailun vuoksi tämä pukamaleikkaus: Nukutuksesta herättyäni olisin arvioinut kivun suuruudeksi 7. Tunnin kuluttua heräämisestäni kipuarvo oli 3 (kipulääkityksenä tuolloin 2 panacodia) ja jo samana iltana pärjäsin ilman kipulääkkeitä. Siitä lähtien olo on ollutkin sitten parempi kuin ennen leikkausta.



Olkoon tämä rohkaisuna niille, jotka leikkausta miettivät! Kaikki voi mennä todella hyvin. Suosittelen ehdottomasti, jos pukamista on vaivaa!



Ap

Itselläni tuli raskauden aikana kivuliaita pukamia, joihin ei ajoittain auttanut kuin vaaka-asennossa oleminen. Synnytyksen yhteydessä yksi tuli noin luumun kokoiseksi ja trombosoitui. Se avattiin jo sairaalassa ja "kuivui" lopulta melko pieneksi ja kivuttomaksi. Nytkin on välillä paineen tunnetta ja pelkäänkin että seuraavassa raskaudessa vaivat voivat tulla vielä pahempina.

Esikoisen syntymä oli tilanne, jossa noita tuli hurjasti, ei varsinaisesti siis raskausaikanakaan. Synnytys sattui lähinnä selkään ja takapuoleen; oli pakko synnyttää jakkaralla kun muissa asennoissa en sietänyt olla. Sama tilanne kuopuksen syntymässä, mutta silloin oli onneksi epiduraali. Ponnistusvaihe tosin oli edelleen aika hurja, mutta kerroin pukamavaivasta ja peloistani kätilölle, joka sitten tuki niitä ponnistaessani.



Leikkaus tehdään käsittääkseni mieluiten silloin, kun lapsiluku on jo täynnä eikä synnytyksiä enää tule. Voisin kuvitella, että keisarileikkaus olisi tähän vaivaan yhdistettynä fiksumpi synnytysmuoto, jos pukamat ovat pahat.



Ap

eli ei varsinaista leikkausta vaan avataan ja katsotaan surkastuuko?

Synnytyksen yhteydessä yksi tuli noin luumun kokoiseksi ja trombosoitui. Se avattiin jo sairaalassa ja "kuivui" lopulta melko pieneksi ja kivuttomaksi.

Mulla on yksi synnytys takana. Siitä lähtien on ollut hyvin kivuliaat peräpukamat. Okei, synnytyksestä ei ole kuin runsaat pari kuukautta, mutta kuitenkin...



Hb hipoo satasen rajaa, pelkkä istuminen sohvalla sattuu, aina kakkosen yhteydessä näyttää siltä kuin joku olisi teurastettu vessanpyttyyn, ja oikeasti siltä tuntuukin peräsuolessa, ja pissiminenkin sattuu kun viimeiset pitää yrittää tiristää ulos. Eli pukamien vuoksi "virtsankarkailuakin"; en saa kunnolla virtsarakkoa/virtsaputkea tyhjennettyä.



Mutta juu. Pitää nyt ottaa käyttöön scheriproct ja movicol, ehkä se siitä niillä keinoin.

Luulen, että tuo pukaman halkaisu oli minulla ainakin sellaista ensiapua, että pystyin edes kävelemään (on aika ikävä sellainen luumun kokoinen pukama). Se voitiin halkaista kun oli trombosoitunut eli sellainen kova. Pukama oli niin tunnotonkin, että edes puudutusta ei tarvittu. Pieneni sitten muutamassa viikossa sormenpään kokoiseksi, eikä ole ollenkaan kivulias. Kuitenkin jotain pukamavaivaa jäi ja varmaan seuraavan raskauden aikana taas kipeytyvät.

Tietääkö joku auttaako tuo pukamaleikkaus lopullisesti vai voivatko kuitenkin uusiutua?



13

Olen yrittänyt kysellä kyseisestä leikkauksesta,mutta kukaan ei tunnu käyneen tai sitten häpeää niin paljon ettei kerro.

Olen nimittäin itse menossa samaiseen leikkaukseen tällä viikolla.

Itselläni on neljä alateitse synnytystä ja nyt lapsiluku täynnä.

Minulla on kerran jo hirtetty. Sen jälkeen kivut oli kaksi päivää niin kauheat, että synnytys on pientä siihen verrattuna. Kipulääkkeet eivät auttaneet ollenkaan.

Siksi pelkäänkin ihan kauhesti tätä leikkausta. Tai en itse leikkausta, vaan jälkikipuja ja vessassa käyntiä sen jälkeen.

ROHKAISUKSI

kirjoitan tälle palstalle myös milliganin leikkauksen 3pv. sitten läpi käyneenä.särkyjä mulla ei ole ollut oikeastaan ollenkaan (onneksi) sairaalassa sanoivat että KIPU ON YKSILÖLLISTÄ jotkut ovat kipeitä mutta eivät läheskään kaikki. kukaan ei tiedä mistä johtuu.mutta onneksi olin sitten se kivuton versio.sairaalaan mennessä mun osasto oli täynnä ja jouduin odottamaan 1,5 tuntia käytävällä.huoneen saatuani leikkaus olikin jo sitten niin lähellä että kirurgi"osaston ylilääkäri joka oli luvannut mut leikata"päätti olla tyhjäämättä suolta kuultuaan että olin aamulla istunnolla käynyt.mutta mut leikkaskin sitten kuitenki joku ihan muu kun tälle mun kirurgille oli tullu joku kiireellinen leikkaus päivystyksestä.leikkausen jälkeen tulikin sitten melko pian se kakkos hätä n.2h ja ottihan se kipeää (mut ei liian pelkäsin enemmän) ja verta tuli ihan kiitettävästi tietysti kun oli just leikottu ei ollu kyllä kovin kiva kokemus.mut aamulla vessassa tuli jo vähemmän verta ja vähemmän kipua .nyt 3pv. leikkuusta. kipua on kyllä jonku verran vessakäynnillä mut verta ei tuu enää juuri mitään.ainut ongelma on että eivät saaneet ihan kaikkea pois ja nyt tossa pyllyposkien välis on semmonen pukamapallo mikä hiertää eikä pysy sisällä mutta sekin tuntuu pienenneen vähäsen (onkohan paisuksiis) tietääkö kukaan onko ollu samoja ongelmia joutuukohan sen poistattamaan vielä kirurgilla? no se ei enää pelota vaikka joutuiski.pääasia on että mitään ei tarvi enää tunkea sisään vessa käynnin jälkeen mikä onki outoa kuin yksi "rutiini"olis pois.kyllä tämä kaikki oli todellakin sen arvoista ja elämä tuntuu kyllä voittavan taas=)