Lähden kohta kävelylenkille katsomaan miltä vanha lukioni näytti. En kyllä tiedä miksi, mutta kunhan menen
Olin silloin niin onnellinen kun oli poikaystävä. Nyt olen yksin. Yksin.
Kommentit (6)
Tein ihan saman pari kuukautta sitten.
Liikunta ja raitis ilma tekee hyvää vaikka ei ne ihmeisiin pysty. Itsekin menin kanssa joku aika sitten vanhan työpaikkani ohi ja hitsit miten voimakkaasti mieleen tulvahtikaan kaikki siihen elämänvaiheeseen liittyvät jutut ja just tuo sama, että silloin olin ainakin ihan semionnellinen verrattuna nykyiseen ja luotto tulevaisuuteen oli aika kovakin, koska uskoin kaiken vielä muuttuvan paremmaksi. Juu, ei muuttunut :(
Lisäksi tein sellaisenkin kumman havainnon, että se kyseinen rakennus näytti varmaan puolet pienemmältä kuin silloin vaikka ihan samat kaksi kerrosta siinä edelleen oli..
Minäkin kävin katsomassa entisen puretun koulun tyhjää tonttia ja arvelin, että tässä kohtaa oli se koulun käytävä, jolla niin ihastuin siihen yhteen poikaan yli 50 vuotta sitten.
Vanhoilla kulmilla tulee samaan aikaan tosi turvallinen ja haikea olo.
mene vain