L/over - meneekö narsistinen suhde juuri noin - kokemuksia?

No ensinnäkin: Roosahan oli jäänyt orvoksi jo nuorena (iso trauma) ja lapsen isä jättänyt ja lähtenyt pois (toinen iso trauma), eli hänellä on taustallaan isot hylkäämistraumat ja puuttuu se turvallinen lapsuudenperhe. Nämä jo itsessään altistavat tällaiselle suhteelle. Check.

Läheisin turvaverkko eli Roosan ystävä; Juha tuo ystävien välillä eripuraa ja eristää Roosan ainoasta oikeasta turvaverkostaan. Check.

Saa Roosan luopumaan omasta kodistaan, jonka ostanut perintörahoilla ja muuttamaan syrjemmälle, eli fyysinen eristäminen ja taloudellisen itsenäisyyden heikentäminen. Check.

Vauva nopeasti, eli sitoo Roosan uudella tasolla itseensä. Check. Työstä luopuminen lapsen takia (äitiysloma) ja matalammat tulot. Check.

 Usein lapsen syntymä tuo narsismin piirteitä vahvemmin esiin, myös aggressiivisuuden. Check.

Julkinen kosinta. Check.

Alkaa mielenterveydellä maalittaminen; mikä sussa on vikana? Oletko hullu, masentunut? Et muista, ettet ladannut puhelinta. Kaasuvalottaminen. Check.

Jatkuva uhriutuminen, joka saa toisen pyytämään anteeksi. 

Olihan tuossa vaikka mitä asioita tullut jo kolmessa jaksossa.

ois aika tylsä seurata sarjaa jossa paha mies alistaa kilttiä naista 6 jakson verran ilman minkäänlaista käännettä tai twistiä. Oikein toivoo että toi nainen osoittuisi sekopääksi joka esim kuvittelee sen tukholman miehen ilmestymisen huoneeseen ja miehen exän tapaamisen.

Personal trainer odotteli pihalla kun tämä kääntyi pois.

Yleisesti pidetään ajatusta, että narisisti hurmaa toisen aluksi. Meillä tällaista vaihetta ei sinällään ollut. Mies ei mitenkään kehunut, en saanut kukkia, en lahjoja tms. Itse olen hyvin romanttinen ja ihmettelin hyvin paljon sitä ettei tämän suhteen alussa välittynyt sellainen vaaleanpunainen hattara miten ihastunut/rakastunut minä olen tai toinen on. Ajattelin, että jos mies on ujo tai kokematon, että ehkä se siitä kun tutustutaan paremmin ja aikaa kuluu. Koko ajan mulla oli sellainen olo että tässä on jotain outoa, mutta en osaa sanoa sitä mitä se on. Mies oli kyllä perus kohtelias, mukavan oloinen, mielenkiintoinen ja sellainen josta ajattelin että olisi potenttiaalinen kumppani minulle. Mies kertoi pitävänsä hyvin samanlaisista asioista kuin minäkin ja koin meillä olevan yhteistä. Jotain hänessä oli mikä kiehtoi minua valtavasti, sitten toisaalta taas tuntui että tämä on hyvin outoa kun ei tässä ole sellaista vaaleanpunaista alkuhuumaa. Jälkeenpäin kun miettii, niin siihen mitä oli luvassa myöhemmin niin mieshän - omalla tavallaan kyllä alusta asti piti sitä hurmaamisvaihdetta päällä olevansa edes niin ystävällinen ja mukava mitä alussa oli sillä pian se oli historiaa. 
Jostain kumman syystä, en enää muista miten se oikeen tapahtui, mies sai puhuttua minut ympäri perheenlisäyksestä käytännössä heti suhteen alussa. Ehkä olin kysynyt haluaako hän joskus lapsia, että minä alan olla jo sen ikäinen että haluisin miehen joka myös haluaa joskus lapsia. Uskoisin sen lähteneen siitä, mutta en kuvitellut todellakaan kun miehen tapasin, että jo 2kk kuluttua olen raskaana. Ensin mä vähän mietin, että pitäisikö tehdä abortti, että eihän me edes tunneta ja muutenkin minusta tuntui ettei se suhde ollut minunlainen kun puuttu se romantiikka. Mutta mies sai vakuuteltua minulle miten lapsi on meidän unelmaa ja mennään naimisiin ja hankitaan yhteinen koti ja miten ihanaa meillä tulee olemaan ja kyllä hän rakastaa mua jne.  Se oli sitten menoa se ja siitä alkoi se helvetin piina mihin voi narsistin verkkoihin takertua. Vuosikausien sadistinen helvetti. 

No ei siitä sen enempää, mutta halusin vain tuoda ilmi ettei se aina lähde sellaisella ylitsepursuavalla superhyper rakkauspommituksella. Ja nyt kun mietin sitä alkua niin jo heti ekoilla tai toisilla treffeillä miehellä oli se säälitarina kerrottavana miten häntä on edellisissä suhteissa petetty ja jätetty ja miten hänellä on jäänyt niista ikäviä kokemuksia. Ja arvatkaa tartuinko minä kilttinä ja empaattisena ihmisenä tähän? No tietenkin. Myöhemmin toki selvisi ettei ne hänen suhteet ollutkaan ihan sellaisia vaan niissäkin hän oli ollut hyvin julma ja väkivaltainen narstisti. 

Suosittelen esim. Pia Johanssonin kirjaa Sinun parhaaksesi. Siitä pääsee hyvin kärryille todellisesta narsistisesta parisuhteesta, tosin ko. mies on käytännössä psykopaatti. 

Suhteeseen kuuluu rakkauspommitus, mutta melko pian alkava myös yllättävä toisen nolaaminen, piikittely, itsetunnon nakertaminen, joka unohtuu nopeasti ylimaallisella romantiikalla, puheella sielunkumppanuudesta, palvomisella, seksillä. 

Toinen saadaan olemaan varpaillaan ja horjutetaan toisen todellisuudentajua. Yritetään saada toinen vähitellen uskomaan, että hänellä viiraa päästä ja levitetään tällaisia vihjailuja myös muille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjan katsojallahan ei ole käsitystä millainen tää naishahmo (ei Krista) on ollut ennen tuon kirjailijan tapaamista, varmaan ihan normaali omillaan toimeentuleva nainen. 

Totta. Mutta sarjassa Krista on juurikin lapanen; vähän uusavuton, jatkuvasti ihmisten/seurankipeä, pösilöivä ja naiivi. Katsojien ei voi olettaa olevan oraakkeleita; he kokevat ja uskovat näytetyn.

Miksi puhut Kristasta? Fiktiivisen sarjahahmon nimi on Roosa. 

Eikös näitä tapahdu että sekoitetaan fiktiiviset ja oikeat hahmot, salkkarinäyttelijöille tullaan antamaan kaupassa parisuhdeneuvoja tai haukutaan ilkeiksi ihmisiksi. 

 

Juu, itse näen useinkin esim. Aaro Vaalanteen, mutta en ole mennyt sanomaan mitään, koska minulla on käytöstavat.

 

Ei, et näe Aaro Vaalannetta, vaan Teemu Lehtilän. 

Aaro Vaalanne on Teemu Lehtilän esittämä fiktiivinen hahmo Salkkareissa.

Narsistin kanssa seksi ei ole normaalia. Sekin tuli tässä sarjassa esiin. Tämä on todella vaurioittavaa ja julmaa parisuhteessa narsistin kanssa. 

Ei mitään liehittelyä, mutta olin aivan ihastunut, vaikka ihmettelin miehen käytöstä välillä. Ajattelin kuitenkin, ettei suhteen alku ole välttämättä sellaista hattaraa. Kun muutettiin yhteen niin heti ensimmäisenä iltana mies valitti mun tavaroista. Silloin tuli hyvin selkeä ajatus, että tämä oli virhe. Tajusin vasta myöhemmin, että se alun valikoiva omituinen käytös oli testi, että mitä hyväksyn.

Onneksi pääsin tuosta suhteesta irti.

Vierailija kirjoitti:

Narsistin kanssa seksi ei ole normaalia. Sekin tuli tässä sarjassa esiin. Tämä on todella vaurioittavaa ja julmaa parisuhteessa narsistin kanssa. 

 

sarjan viimeinen jakso ei ole vielä tullut

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on. Muista ihmisistä eristämistä, manipulointia, naruista vetelyä, syyllisyyden tunteen ja huonon omatunnon aiheuttamista. Narsistin uhri alkaa epäillä omaa järkeään ja päätyy koko ajan pyytelemään anteeksi, vaikka ei olisi mitään väärää tehnyt.

Hyvin sanottu. Ja ne ystävät on "hulluja" ja "narsisteja", jotka näkee tämän läpi. Niitä, jotka eivät näe, pyritään saamaan omalle puolelle uhriutumalla; "kun toiselle ei mikään riitä".

Sarjasta jäi mieleen se, että ei anneta nukkua. Etenkin väsyneenä tai sairaana herätetään ihan tahallaan. Tuota meillä teki jatkuvasti ja juuri niin, että herätti joko tahallaan tai sitten "tahattomasti" paukutellen tavaroita tms. Oltiin mustasukkaisia minun omista lapsista ja osoitettiin mieltä. Kerrottiin minun lapsille "kuinka hankala olen ja mikään ei riitä". Hyvät hetket oli huippuja ja nousua. Pidän itseni ihan järkevänä enkä halua jännämiehiä, mutta jotenkin ajauduin tällaiseen suhteeseen. Jälkeen päin tuntuu uskomattomalta ja lyhytkin suhde jäi aikamoisen henkisen vaurion. Sitä ihmetteli itsekin miten päätyi aina olemaan se anteeksipyytäjä, vaikka toinen olisi tehnyt mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Joku toinen näyttelijä olisi sopinut paremmin Kristan rooliin. Kristasta tulee mieleen vain Putoushahmot.

 

Kristan Putoshahmo Mikko Zetterberg oli hauska. Täh? Ni? Niiiiii!😄

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että tätä pidetään hyvänä kuvauksena narsistista. Mielestäni tuo ei ollut hurmaava edes alussa. Lähinnä kitisee ja kontrolloi narisevalla äänellä.

En ole lukenut tuota Pohjakosketus-kirjaa, johon sarja perustuu, mutta jotenkin sarjan alku on oudosti tehty. Alun ihanuutta ei ole lainkaan, vaan miehen tympeily alkaa suoraan. Onko niin kirjassakin, vai hypätäänkö tässä jostakin yli?

Samoin, kolme osaa katsottu. Itse olin aviossa aika rajattoman yksilön kanssa ja nyt sarjaa katsoessa huomaan, että en pidä noita juttuja oikein minään. Kuten se työmatkalle seuraaminen. Sen voisi ajatella romanttisena eleenä. Tai lääkäriin vienti. Toinen on vain huolissaan jaksamisesta. Kaverille ärhentely. Haluaa vain huolehtia, että on hyviä ihmisiä ympörillä. Vieraiden kutsuminen ja kosinta siinä. Halusi vain järjestää yllätyksen. Jne. Huomaatte siis, että käsitykseni terveistä rajoista on aika hämärä ja yritän aina ajatella, että toiselle kuitenkin on hyvät aikomukset.

Ei siis koskaan enää parisuhdetta minulle. Olisin täysin höynäytettävissä ja joustaisin maailman tappiin saakka.

Vierailija kirjoitti:

On. Kutsuisin miestä kaasuvalottajaksi, ensin yrittää uida naisen liiveihin jollain sormuksella ja sitten hyökkää kuin myrkkykäärme. Aika todentuntuinen henkilö (Jani Volanen) on siihen saatu, hyvin näyttelee hirviötä, hyvä Jani.

Hän tekee sen vakuuttavasti. Just katsoin kun kuiskaili toisen korvaan tai sitä välikohtausta ravintolassa, uhriutumista pistorasiakeskustelussa hän siis oli ihan kuin ex-puoliso. Ei se ole huutamista tai räyhäämistä vaan normaaliäänistä v ittuilua. Ja sitten kun muut on paikalla, niin todella mairea. Sikäli aika pelottava. Ja vielä se vauvan taputtelu ja omiminen, ei vahingossakaan anneta äidille. 

Vierailija kirjoitti:

mun oma narsismi kokemus..

eka kuukausi: osti kalliin yli tonnin lahjan ja maksoi minun laskuja ja hoki miten olen ainoa joka ymmärtää ja kuuntelee

toinen kuukausi: joutuu kuuntelemaan kaikki elämän tragediat uudestaan ja uudestaan siitä kuinka lemmikki kuoli kymmenen vuotta sitten tai kun joku on tehnyt jotain väärää ja tottakai hän on aina uhri ja lemmikin kuolema päivänä suuttui raivoisasti jos en muistanut tai jos nauroin jollekin vitsille, koska hänen lemmikin kuolema päivänä ei saa nauraa, vaikka siitä on kymmenen vuotta. 

kolmas kuukausi: samat tragediat toistuu ja työpaikat vaihtuu tiuhaa koska pomot tyhmiä kiusaajia ja työkaverit aina ahdistelee s e ksu aa li s  ti tai muuten.

neljäs kuukausi: aletaan kertoa elämän tarinaa minun äidille ja kavereille ja olemalla heille mukava ja auttava ja sitten alkaa se mustamaalaminen ja haukkuminen näille. 

 

lopulta alkoi lyödä ja huutaa, syytti minua

Sama juttu. Minulle ostamansa lahjat piti itsellään. Entäpä minä: ostin hänelle hlökohtaisia lahjoja, joten ei niistä iloa olisi edes ollut. Tosin en lahjoja pyydä koskaan takaisin. Hän ei edes pyytänyt, kuhan otti. 23 vuoden avioliiton jälkeen. 

Voiko tollasta mitä kolmosjaksossa tapahtui, tapahtua muka oikeasti? että narsku puhuu lääkärin pyörryksiin, uhri ei sano käytännössä mitään ja lääkäri kirjottaa jo reseptin? wtf

Vierailija kirjoitti:

Minusta Krista ei ole lapanen. Hän vain yrittää ymmärtää toista ihmistä ja pyrkii tekemään kompromisseja, ja pitämään rauhan talossa.

Hän ei vain tajua, että narskulle ei ikinä mikään riitä. Eikä normaali vuorovaikutus toimi.

Juuri näin. Ihan ei edes ymmärrä, että mistä taas tuulee. Hänellä on hyvä ja näkyvä ammatti, kaunis koti, ystäviä. Hän käy juhlissa, pukeutuu nätisti, huolehtii pojastaan. Kaikki on hyvin, ei hän tarvitse ketään päättämään tai neuvomaan. Tossa tilanteessa kun on, niin eihän sitä ymmärrä mitä siinä tapahtuu. Jos on onnelas, niin joskus jälkeenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko tollasta mitä kolmosjaksossa tapahtui, tapahtua muka oikeasti? että narsku puhuu lääkärin pyörryksiin, uhri ei sano käytännössä mitään ja lääkäri kirjottaa jo reseptin? wtf

Tunnettu, hyvin asiansa ilmaiseva kirjailija, vierellä sanattomaksi äimistynyt vasta synnyttänyt äiti, joka ei halua tehdä numeroa siitä, ettei tultu oikeaan paikkaan. Jos tekisi, olisi kohta jossain suljetulla. 

Toi puhelimen salasanan onginta! Tajusin, että mies perusti mulle sähköpostin vuosia sitten. Olim toki kiitollinen. Käytin sitä aikanaan, nyt en enää vuosiin. Mutta miksi ihmeessä hän mulle alkoi sähköpostia perustaa?

Ei minullakaan ollut mitään älytöntä rakkauspommitusta alussa, mutta oli kuitenkin tätä jatkuvaa puhetta ihmeellisestä sielunkumppanuudesta ja siitä, miten olen aivan erilainen kuin muut. Ei minuun olisi kyllä kynttilät, ruusut ja ällöimelyys uponneetkaan, että kai narsisti osaa pelata sen mukaan, mikä toiseen toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että tätä pidetään hyvänä kuvauksena narsistista. Mielestäni tuo ei ollut hurmaava edes alussa. Lähinnä kitisee ja kontrolloi narisevalla äänellä.

Ei he aina ole hurmureita ja anna kalliita lahjoja. Oma kokemukseni oli kyllä aika hurmaava, vei syömään, oli lahjoja, mutta ei hän mikään ylitsevuotavan kiltti tai liehittelevä ollut. Tosin kyseli minulta paljon ja sellaisia asioita, joihin en osannut vetää heti rajaa, että tämä on yksityinen. Toisaalta hän ei vastannut minun kysymyksiini.