L/over - meneekö narsistinen suhde juuri noin - kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovatko narsistit itse valheitaan? Ainakin itse haukkuvat aina kaikkia muita harhaisiksi ja kääntävät kaiken, mutta päteekö projisointi tässä? Eli onko narsisti itse harhainen syyttäessään toisen olevan sitä? 

 

 

Oman kokemukseni mukaan narsisti uskoo omiin valheisiinsa ja vakaasti uskookin. Koko alati häilyvä identiteetti tuntuu perustuvan tarinoihin, joita narsisti on sepittänyt niin itselleen kuin muille.

 

Mitä siinä sitten oikeastaan voi tehdä, paitsi paeta? Tosin oman kokemukseni mukaan sekään ei ole auttanut. Narsisti mustamaalasi vuosikymmeniä, ettei hänen oma "totuutensa" päässyt unohtumaan, ja hänen valheensa olivat vastassa joka puolella. Katkoin lopulta välit kaikkiin vanhoihin tuttuihin ja vaihdoin nimeni, mutta pirulainen seurasi etää

 

Pitää olla tarkka ja heti, kun on mahdollisuus iskeä takaisin. Eli odottaa tarkasti, koska saa työnnettyä narsistin 8tse kaivamaansa kuoppaan. Sen jälkeen hän alkaa karttaa sinua ja siirtyy muille metsästysmaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta Kristan esittämä naishahmo ei kyllä itsekkään ole ihan viaton uhri. En ymmärrä miksi täällä vain miehen kimppuun hyökätään, en näe niin vahvaa narsistisuutta hänessä mitä täällä meuhkataan ja on sitä myös naisessa.

 

Olen tismalleen samaa mieltä. Usein narsistin uhrit on itsekin jollakin tavalla rikkinäisiä ja alkavat käyttäytymään parisuhteessa sairauden kaltaisesti ja tipahtavat uhrilokeroon. Kun he joutuvat paljon miettimään ja sopeutumaan narsistin oikkuihin, niin lopulta he tulevat tietyllä tavalla samanlaisiksi. En syyllistä, mutta sanoisin vain ettei narsistin uhrit ihan täysin pulmusia ole itsekään, eikä omia outoja tekoja voi selittää sillä, että joku toinen teki ensin. 

 

***

Henkilökohtaisesti en pidä sanasta rikkinäinen. Ja uhri. 

 

Vähän kuin joku kerran pahoinpitelisi sinulta jalan poikki ja sitten kutsuttaisiin loppuelämä rammaksi. 

 

Enkä pidä myöskään sanasta uhri. Ne traumatriggerireaktiot eivät tule mielestä vaan hermostosta, kuten sarjan Roosalla näkyy olevan freeze. Ihmiset, jotka uhriutuvat, voivat olla uhreja, mutta Roosa on kaukana uhrista. Ei hän voivottele marttyyrinä tilannettaan. Päin vastoin, ei edes hahmota olevansa uhri. Itse käytän sanaa kohde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se ensimmäinen red flag, kun se ukko alkoi tentata naisen aiempia suhteita, olisi saanut minut lyömään jarrut pohjaan. En ikinä voisi olla niin rakastunut, että antaisin itseäni pompottaa tuolla tavalla.

 

Kuule, kyllä olisit, usko pois. 

 

Tuon voi estää sillä, että on itsellään selkeä lista red flageista ja rimam korkeudesta ja itselleen lupaus siitä, että niistä ei tingitä, tapahtuu mitä tahansa. Plus säännöllinen pelaaminen, oliko elämäni ennen paremmin ja onko tämä sitä, mitä parisuhteelta toivoin.

 

Ei toki estä rakastumasta, mutta lyhentää kärsimystä merkittävästi. Vuosista kuukausiin, viikkoihin tai päiviin. 

Olipa triggeröivä tuo neljäs jakso. Ei parisuhdemielessä vaan lapsen kannalta. Sain ihan fyysisiä reaktioita siitä. 

Meillä on samaan tyyliin tapettu lemmikki ja olen kuullut hirveän rääkäisyn koirasta, kun se oli vanhemman kanssa kaksin ja vanhempi selitti jotain siitä, miten se itse tuli ja loukkasi itsensä hänen työkaluihinsa. Kotona oli juuri tuollaista, että kukaan ei voinut sanoa mitään eikä reagoida mitenkään. Ja joo, kyseessä ei ollut narsisti vaan psykopaatti. 

Olisi niin paljon muistojana ex-miehestäni, jonka uskon olevan ns. herkkä / piilo narsisti. Heille tyypillistä on uhriutuminen eli kaikki eivät ole mahtailevia. Rakkauspommitti kyllä alussa. Mutta siis yhtäkkiä muistin mitä hänellä oli tapana sanoa usein riidoissa.  

Hän: Nyt sun pitää rauhoittua. Sä pelotat mua

Minä rauhallisena: Mä oon ihan rauhallinen

Hän: Mutta sulla on hullun kiilto silmissä

Olin toki myös liian herkkä, ylidramaattinen, hullu, epävakaa ja narsisti. Hän jopa onnistui manipuloimaan minut käymään psykiatrilla, joka kyllä totesi että en ole epävakaa vaan ahdistunut. Ahdistus loppui kun erosin.

Mutta hän tekee edelleen lastemme elämästä helvettiä ja sitä kautta kärsin edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin paljon muistojana ex-miehestäni, jonka uskon olevan ns. herkkä / piilo narsisti. Heille tyypillistä on uhriutuminen eli kaikki eivät ole mahtailevia. Rakkauspommitti kyllä alussa. Mutta siis yhtäkkiä muistin mitä hänellä oli tapana sanoa usein riidoissa.  

Hän: Nyt sun pitää rauhoittua. Sä pelotat mua

Minä rauhallisena: Mä oon ihan rauhallinen

Hän: Mutta sulla on hullun kiilto silmissä

Olin toki myös liian herkkä, ylidramaattinen, hullu, epävakaa ja narsisti. Hän jopa onnistui manipuloimaan minut käymään psykiatrilla, joka kyllä totesi että en ole epävakaa vaan ahdistunut. Ahdistus loppui kun erosin.

Mutta hän tekee edelleen lastemme elämästä helvettiä ja sitä kautta kärsin edelleen.

Juuri tuo päinvastaiseksi väittäminen, kunnon kaasuvalotusta. Vaikea edes selittää millä tavalla se hämmentää ja loukkaa kun ihminen joka satavarmasti tuntee sinut, väittää pokkana sinusta jotain aivan paikkaansa pitämätöntä. Meillä esimerkiksi mies naureskeli kerran kun oltiin lähdössä johonkin että katsotaan kauan sulla tällä kertaa menee, kun sä olet aina myöhässä. Minä, joka olen erittäin tarkka siitä että olen aina ajoissa. Kun yritin kysyä milloin muka olen ollut myöhässä, hän vastasi että älä nyt naurata, sähän oot jatkuvasti joka paikasta myöhässä. Siinä jää vaan suu auki ihmettelemään että miksi toinen väittää sellaista, ja jää miettimään että ehkä käsitin väärin (ajatus mikä narsistin kanssa toistuu usein) eikä riitaakaan haluaisi aloittaa niin älyttömästä asiasta. Ja näitä esimerkkejä on niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Narsistin tunnistaa ennen henkisen parisuhdeväkivallan alkua usein siitä, että sillä on palava tarve kerjätä tykkäyksiä ja ylistystä somessa, palstoilla, työpaikoilla, tapahtumissa, yritysmaailmassa jne kaikissa niissä ympyröissä, joissa kukaan tykkäyksien antajista ei kunnolla oikeastaan tunne henkilöä. Eli pintapuolisen hovin kerääminen ympärille, elämä on teatteria. Ja sitten kun siltä narskulta kysyy joskus sen eksistä, sukulaisista ja entisistä kavereista tai yhteistyökumppaneista, joiden kanssa narsku ei tietenkään ole enää väleissä, niin ne muut ovat kuulemma aina hirveitä ja viallisia ihmisiä kaikki. Jos samaa kysyy näiltä vastapuolen edustajilta, niin vastaus on useimmiten, että kannattaa vaan pysyä kaukana narskusta ja juosta pois, niin kauan kuin siihen vielä kykenee.

Narsistilla on aina verkot vesillä. Appiukolla juuri tätä. Kun menemme normaalisti kylään, hän arvostelee meitä heti alkajaisiksi tai on muuten vaan arvaamattomalla ja pahalla tuulella, mutta välillä vastassa onkin mitä mairein ja kohteiliain mies, ja siitä voi arvata että kahvipöydässä istuu joku uusi tuttavuus mihin pitää tehdä vaikutus. Ja se uusi tuttavuus on siellä vähän ihmeissään, että miksi hänet on edes kutsuttu seuraamaan sitä teatteria, koska he eivät edes tunne toisiaan. Narsisti käyttää sosiaalisten rajojen ylittämistä myös verkostoituessaan, ja ottaa liioiteluja askelia kuten kutsumalla lähes tuntemattoman vaikka maalaamaan aitaa, kuitenkin sen verran kohteliaasti ettei niistä voi kieltäytyä. Kutsuu myös samalla taktiikalla itsensä moneen paikkaan. Hävettää seurata vierestä kun appiukko ja anoppi änkeävät joidenkin puolituttujen parkojen mökille. Haukkuu tietenkin heidät jälkeenpäin.

"Pitää olla tarkka ja heti, kun on mahdollisuus iskeä takaisin. Eli odottaa tarkasti, koska saa työnnettyä narsistin 8tse kaivamaansa kuoppaan. Sen jälkeen hän alkaa karttaa sinua ja siirtyy muille metsästysmaille. "

Siinä voi mennä oma elämä hukkaan, jos joutuu odottamaan valheista koostuvan mätäpaiseen kompastumista omiin verkkoihinsa. Joutuu keskittymään pahan läsnäoloon, ilkeyksiin, valheisiin ja muihin kieroutuneisiin kuvioihin ja pitämään koko ajan puoliaan narsistia vastaan, joka syyttää sinua kaikesta mitä itse on.

Enkä ole kostonhimoinen ihminen. Vaikka oikeusmurhaa muille on tuollaisten vapaana riehuvien manipulaattorien toiminta, etenkin kun covert-narsistit pelaavat varman päälle ja teettävät kaiken likaisen työn muilla. Valehtelevat ja usuttuvat valheillaan muut perääsi. Tällöin kiinni jää ainakin ensin väärä tyyppi, eikä narsisti, jos kiinni jäänyt ei ilmianna narsistia.

Se mikä ainakin vastaa todellisuutta on se että ohjelmassa narsisti on ulospäin viileän rauhallinen, hyvät käytöstavat omaava ja vakuuttavan oloinen hahmo, kun usein ihmisillä on käsitys että narsisti olisi joku äänekäs ja huonosti käyttäytyvä diiva.

- kuvaaminen, kun toinen on ajattu luhistumisen partaalle

- taloudellinen kontrolli
- katoaminen niin, ettei kerro minne menee tai missä on ollut

- on jossain ihan muualla kuin piti olla esim. ei olekaan töissä

- autonavaimien katoaminen

- sinä olet hysteerinen, toisen meistä pitää olla aikuinen

- olet vainoharhainen

- s eksi estelyistä huolimatta

- toisen vanhemman syyttäminen lapsen ongelmista

- eristäminen ystävistä, kontakteista

- työn/opiskelun estäminen

- itku tai mielipahan näyttäminen = syytetään manipuloinnista

- syytätkö sinä minua.?

Sarjassa on mielestäni hyvin kuvattu perheen tunnelma, millaista kotona on. Minäkin opin puhumaan niin, että en vahingossakaan syyttänyt häntä mistään, totesin vain faktat neutraalisti. Ei riitaa mistään ylimääräisestä, mahdollisimman meutraali, varuilta anteeksipyyntö. Tuo on juuri sitä munankuorilla kävelyä.

Ja edelleenkin joskus välillä ajattelen, että kaikki syy oli minussa, kun avioliitto päätyi eroon.

Jokainen suhde on omanlaisensa, eikä minkään fiktiivisen sarjan perusteella voi kukaan sanoa, että juuri noin se menee. 
Seurustelin miehen kanssa, jonka ex oli narsisti, saanut diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä narsistisin piirtein. Olihan ne aika uskomattomia juttuja, mitä kaikkea tämä ex-rouva oli tehnyt. Osasi olla rakastava, sitten taas kun tuuli kääntyi, alkoi haastaa riitaa, syytellä kaikesta. Yhtenä päivänä sanonut, että ei täällä siivota tarvitse, koti on elämistä varten ja keskellä yötä oli alkanut korvaan huutaa seuraavana yönä, että hyi s**tana täällä on p*skaista, sikolätti, ja että hän lähtee eikä palaa ennenkuin sä olet siivonnut täällä joka nurkan. Ja tämä rouva oli silloin raskaana. Oli se lähtenyt, ja käynyt makaamassa tuttavamiehen kanssa. 

Entinen miesystäväni oli antanut sille anteeksi pettämisiä monta kertaa, kun se oli ensin huutanut, että sinun vika, sinä tämän sait aikaan, ja sitten katunut ja luvannut kuun taivaalta, pyytänyt anteeksi. Aina sama kaava. Kun heidän lapsi oli alle vuoden ikäinen, oli alkanut tällä rouvalla suhde, joka oli viimeinen niitti. Sen omat vanhemmatkin oli sanoneet, että hanki hoitoa. 

Sitten kun oli huoltajuuskiista, se oli joltain ihmeen psykiatrilta saanut hankittua lausunnon, ettei tämä hänen epävakaa persoonallisuushäiriönsä narsistisin piirtein vaikuta hänen vanhemmuuteensa. Eipä varmaan. Ainakin silloin kun minä seurustelin hänen ex-miehensä kanssa, olihan se ihan kauheaa säätöä kaikki mikä tähän ex-rouvaan liittyi. Milloin palauttaa lapsen myöhässä isälleen, milloin keksii syitä, miksei lapsi saa lähteä lomamatkalle. Hävitti tahallaan oman lapsensa vaatteita, jos ne olivat isän ostamia. Ja myös muita tavaroita,. Olin mukana, kun ostettiin uudet luistimet eskarin luistelua varten. Ne lähti lapsen mukana äitinsä luo. Ikinä ei eskariin asti päätyneet. Tämä ex-rouva arveli, että olisiko unohtuneet pukukoppiin luistelukentällä. Kaikki pukukopit koko kaupungissa kyseltiin läpi. Minne ne olisi muka jääneet, kun lapsi ei muistanut edes käyneensä luistelemassa. Narsisti osaa valehdella ja varastaa, kääntää asioita mieleisekseen, pettää silmää räpäyttämättä ja kääntää mustan valkoiseksi,

Säälittää lapset, jotka eivät voi muuta kuin olla, heillä ei ole valtaa lähteä pois. 

Nyt tuleeki uus jakso telkkarista

Liian tuttua touhua. Voi helvetti! 

Tuo toisten syyttely ja valehtelijaksi leimaaminen. 

Aika tuttua on. 

Se turvattomuus ja avuttomuus mikä nousee, kun puoliso tekee selväksi, esimerkiksi lyömällä seinään, että väkivaltakin on mahdollista (eikä vain sinua itseäsi kohtaan), jos häntä tarpeeksi ärsyttää. Ja että koko perheen on hypittävä narsistin pillin mukaan, ei auta että vain sinä itse teet niin, vaan opetetaan myös lapsille munankuorilla kävely. Parin tällaisen riehumisen jälkeen pelkkä kova huutokin on jotain mikä pistää pois tolaltaan, koska aina on olemassa mahdollisuus että pahempaakin on taas tulossa. Narsisti itse tietenkin toistelee että eihän hän ole koskaan lyönyt ketään / ollut väkivaltainen, mikä toki pitää paikkaansa, ja on kasuvalotusta siinä missä kaikki muukin.

Tuttua tuo härkkimisen ja hämmentämisen aiheuttama hulluksi tulemisen tunne. Ja se riemu mitä narsku sai siitä kun sai jonkun reaktion minussa aikaan, itku jonka yritin peittää tai ärähtäminen oli merkki siitä että olen hullu. Pahimpana aikana narsku ei antanut hetkenkään rauhaa, vaan kulki perässä ja ihan kaikki mitä sanoi oli minua kiusaavaa, loukkaavaa tai hämmentävää. Mikään mitä tein tai miten olin ei ollut oikein, vaikka silloin yritin kovasti ratkaista sitä mitä teen väärin, ja luulin muutenkin olevani huono, kauhea, epäonnistunut, epätasapainoinen ihminen. Jos kyseenalaistin hänen puheensa tai käytöksensä, hän perusteli sen aina kaivelemalla juuri jotain tilanteita joissa olen ollut heikoimmillani.

Vierailija kirjoitti:

Se turvattomuus ja avuttomuus mikä nousee, kun puoliso tekee selväksi, esimerkiksi lyömällä seinään, että väkivaltakin on mahdollista (eikä vain sinua itseäsi kohtaan), jos häntä tarpeeksi ärsyttää. Ja että koko perheen on hypittävä narsistin pillin mukaan, ei auta että vain sinä itse teet niin, vaan opetetaan myös lapsille munankuorilla kävely. Parin tällaisen riehumisen jälkeen pelkkä kova huutokin on jotain mikä pistää pois tolaltaan, koska aina on olemassa mahdollisuus että pahempaakin on taas tulossa. Narsisti itse tietenkin toistelee että eihän hän ole koskaan lyönyt ketään / ollut väkivaltainen, mikä toki pitää paikkaansa, ja on kasuvalotusta siinä missä kaikki muukin.

Tää turvattomuus ja kauhu moninkertaistuu kun narsku on paha lapselle. Sitä yrittää tehdä kaiken, ettei lapsi ja narsku ole keskenään koskaan. Sitä stressaa yötä päivää. Ja eron jälkeen se vasta kamalaa onkin, kun on pakko tapaamisoikeuden perusteella antaa lapsi narskulle. Pitää kerätä aika vedenkestävät todisteet, että mies pahoinpitelee lasta ennen kuin lastensuojelu katkaisee tapaamiset.

Paulajuttu muistutti vähän omaa kokemustani. Tunnustan, että itsellä on vintti pimentynyt parikin kertaa kun narsisti - onneksi ex - on vedellyt naruista pitkään ja pahasti. Sain kuulla, että ex oli uhriutuen avautunut todella monelle näistä tilanteista, reilusti liioitellen. Jossain vaiheessa pari kaveriani lakkasivat pitämästä yhteyttä, tai olivat olevinaan kiireisiä. Ihmettelin tätä, ja narsisti perusteli että ehkä he ovat kyllästyneet mun yksitoikkoisuuteen. Vuosia myöhemmin sain kuulla että narsisti oli antanut toisen kaverini ymmärtää että olen ollut psykoottinen (?) ja ravannut todennäköisesti miehissä, mikä ei todellakaan ole totta. Toisen kaverini hän oli juottanut juhlissa humalaan ja väittänyt tälle että he harrastivat seksiä vessassa. Siitä tapahtuiko oikeasti näin, ei ole todisteita, ja jälkikäteen ex on kieltänyt mitään sellaista tapahtuneen, eikä ymmärrä miksi kaverini väittäisi niin. Kaveri oli kuitenkin vältellyt minua tämän takia, ja nykytiedon valossa pidän aivan mahdollisena että ex on keksinyt koko jutun. Itse sain kuulla tästä kun olimme eroamassa, kun kaveri tunnusti itku silmässä. En tiedä kuinka moni edelleen pitää minua hulluna, ja exää kovia kokeneena sankarina.