Millaista on seurustella henkilön kanssa, joka on lähtöisin alkoholistiperheestä?

Up

Kukaan?

Mieheni on alkkisperheestä jossa varsinkin hänen isänsä oli tosi väkivaltainen.

Näkyi alkuunsa mm niin että jos hän vaikka vahingossa pudotti jotakin sai lähes paniikkokohtauksen koska pelkäsi että alan huutamaan ja mahdollisesti jopa lyön, koska hän oli kokenut sen niin usein lapsena.

Koskaan en tietenkään hänelle niissä tilanteissa ääntäni korottanut enkä lyönyt koska normaalit ihmiset eivät tee niin.

Nykyisin ei näy juuri mitenkään.

Mies ei vieläkään kykene myöntämään, että vanhempansa ovat alkoholisteja, vaikka kaikki hänen kertomansa siihen viittaa ja ikääntyneet vanhemmat juovat edelleen humalahakusesti. Ilmeisesti vasta sitten, kun ollaan työttömiä ja juotu kämppä alta, on kyseessä alkoholismi. Miehen vanhemmat sentään kävivät töissä. Mies tykkää itsekin juoda, ja se tuntuu olevan hänelle ainoa nollaamiskeino. Myös kaveripiirissä kuluu alkoholia ja baareissa ravataan reilusti keski-iässä. Mies on ylipäätään perso kaikenlaisille nautinnoille  Jotenkin se työmoraali on kuitenkin niin vahva, että on saanut pidettyä elämänsä kondiksessa.

En tiedä, kun en ole suostunut suhteeseen. Olen päihteetön, ulkoileva, normaalipainoinen maisteri, työelämässä. Edelliselle poikaystäväehdokkaalle arvelin, että jos sitoisin hänet paikoilleen ja laittaisin hänelle munalukon, niin ehkä voisin luottaa häneen. Sitten kuvittelin hänet sidottuna ja munalukossa mökillä ja tulin siihen tulokseen, että ei, en luottaisi, että hän pysyy siinä. Hän pääsisi kuitenkin jollain tavoin irti ja olisi väkivaltainen hullu. Eli miltä kuulostaa miehet tällainen, millaista olisi seurustella kanssani? Sehän ei siis valitettavasti ole mahdollista, mutta varmaan huippumukavaa, eikö?

Ei voi sanoa, että alkoholistivanhempien lapsi on tietynlainen. He ovat kaikki yksilöitä. Kyllähän aine/peli/työriippuvaisen ihmisen lähellä eläminen ja kasvaminen väistämättä vaikuttaa ihmiseen - mutta ne vaikutukset on eri ihmisille aivan erilaisia, koska ihmiset ovat alunperin erilaisia ja heidän ympärillään on erilaisia muita tekijöitä. Vaikutus myös muuttuu ajan kanssa ja on ihan erilainen esim teini-iässä kuin sitten kun omat lapset on pieniä tai kun omassa elämässä tulee vastaan pahoja suruja ja epävarmuutta vs silloin kun kaikki on turvallista.

Mutta aina se vaikuttaa. On tärkeää jokaisen onalla kohdallaan miettiä, miten se vaikuttaa minuun, meihin ja nyt.

Eikös näissä kaksi päätyyppiä ole, eli alkkisperheen lapsi on joko itsekin alkoholisti tai sitten hän on raivoraitis ja myös varsin tuomitseva muiden ihmisten juomisen suhteen, vaikka kuinka olisi kohtuukäytöstä kyse. Mitään välimuotoa ei tunnu olevan. 

En ikinä erehtyisi sekaantumaan sellaiseen henkilöön.

Ei kai Suomesta muunlaisia löydykään. Viimeistään Juhannuksena joka vuosi aukeaa samppapullon korkki ja kaikki niellään mitä suuhun kaadetaan.

Arkuutena ja epävarmuutena voi näkyä esim. Riippuen onko ollut kuin paha alkkis perhe. Jos vain viinan haju ja muuten ns turvallista niin ei välttämättä mitenkään. Mutta kaltoin kohdeltu ja metelöinti saattaa näkyä riippuen ihmisestä. Itse olen miehenä arempi kuin muut koville äänille tai äkkinäisille liikkeille. Olen perheestä jossa käytettiin alkoholia ja pahoin pideltiin. Ja opin poistumaan paikalta jos on ns riita tilannetta hakeudun omaan turvaan.  T.Traumatisoitunut. (on paljon muutakin tapahtunut vielä kun pelkästään tuo)

Rakkaani on alkoholistiperheestä. Emme asu yhdessä ja aina aika ajoin hän panikoi jotain mikä jää lopulta itselleni mysteeriksi. On hyökkäävä minua kohtaan (sanallisesti) enkä pysty tekemään tai sanomaan mitään mikä häntä lohduttaisi. Turvallisuuden tunne siis hukassa ja yrittänee siksi välillä päästä irti minusta, ettei tule itse hylätyksi (EI TULE). On aivan täydellisen ihana minua kohtaan muina aikoina ja vetovoima välillämme on huumaava. Raskasta tämä silti on ja pelkään itsekin sairastuvani. Nainen ei ole raivoraitis, muttei myöskään koskaan humalassa.

Juhlapyhinä riittää säpinää, eikä ole tylsää. Poliisia ja ambulanssia  vuorotellen pihassa pillit huutaen.

Myös riippuu onko mimmoiset suhteet vanhemmilla ja onko saanut ns rakkautta. Eksä oli erittäin tarrautuva ja todella todella huomion kipeä niin paljon että hän päätyi jopa pettämään. Mikään ei ollut riittävä. En saanut edes harrastuksia tehdä rauhassa vaikka hän oli samassa huoneessa. Kitaran soittoa vajaa tunti. Se olisi pitänyt antaa hänelle sekin huomio.