Lue keskustelun säännöt.
Voiko eksän vain pyyhkiä elämästä?
08.02.2026 |
Kieltäytyä ajattelemasta häntå, poistaa kaikki muistot ja somejäljet?
Onko joku tehnyt näin?
Mietin, onko se normaalia vai tuleeko jotain traumoja myöhemmin?
Kommentit (70)
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Joidenkin ihmisten jälkeen, jotka ovat tehneet susta sut, joutuu kokoamaan itseään ja pahimmassa tapauksissa vielä lapsiaankin iät ja ajat ehjäksi. Ja erokin pitkityy ja pitkityy useaksi vuodeksi, kun toinen tekee kiusaa oikeudenkäynneillä ja vainoamisella. Sellaisen ihmisen jättää mieleellään taakseen niin, ettei enää katsokaan sinne päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Joidenkin ihmisten jälkeen, jotka ovat tehneet susta sut, joutuu kokoamaan itseään ja pahimmassa tapauksissa vielä lapsiaankin iät ja ajat ehjäksi. Ja erokin pitkityy ja pitkityy useaksi vuodeksi, kun toinen tekee kiusaa oikeudenkäynneillä ja vainoamisella. Sellaisen ihmisen jättää mieleellään taakseen niin, ettei enää katsokaan sinne päin.
Ääritapaukset erikseen tietty. Mut pitää aina muistaa että niissäkin suhteissa on varmasti ollut ne hyvät hetkensä jotka olivat silloin täytyy totta. Ehkä kumppani sairastui myöhemmin tms. miksi käytös muuttui, mutta ei sekään kumoa niitä aiempia hyviä hetkiä. Toki ääritapauksessa katkaisisin itsekin kaikki yhteydet. Mutta koittaisin silti muistaa ne hyvät hetket.
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Luopuminen ja hylkäämisen tunne on tuskaista. Mä en käsitä, miten jotkut kykenee näkemään ja olemaan kavereita exän kanssa jos vasta äsken ollaan sanottu "rakastan" ja tehty kaikki yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eksä ei kohdellut minua huonosti, oli loppuun asti ystävällinen ja reilu. Löysi uuden, jonka kanssa halusi olla ja kertoi tämän minulle rehellisesti. En vaan itse pääse yli ja mietin, olisiko parasta vain alkaa elää niin, että poistaisin kaikki muistot hänestä ja aina kun tulisi mieleen pyyhkisin ajatuksen pois. Tähän asti olen yrittänyt käsitellä asiaa, mutta en pääse eteenpäin.
Ap
Kerrotko mullekin sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksä ei kohdellut minua huonosti, oli loppuun asti ystävällinen ja reilu. Löysi uuden, jonka kanssa halusi olla ja kertoi tämän minulle rehellisesti. En vaan itse pääse yli ja mietin, olisiko parasta vain alkaa elää niin, että poistaisin kaikki muistot hänestä ja aina kun tulisi mieleen pyyhkisin ajatuksen pois. Tähän asti olen yrittänyt käsitellä asiaa, mutta en pääse eteenpäin.
Ap
Ehkäpä en sinun tapauksessasi suosittelisi pyyhkimään muistojasi ja niihin liittyviä ajatuksiasi kokonaan pois. Aika tulee kuitenkin tekemään tehtävänsä kunhan pidät kaipuusi ja toiveajattelusi tarpeeksi aisoissa. Annat jokaiselle periodille elämässäsi sen oman arvonsa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Luopuminen ja hylkäämisen tunne on tuskaista. Mä en käsitä, miten jotkut kykenee näkemään ja olemaan kavereita exän kanssa jos vasta äsken ollaan sanottu "rakastan" ja tehty kaikki yhdessä.
Juurikin siksi. Että ne on niin hyviä tyyppejä. Ei niitä montaa elämässä tule vastaan, joiden kanssa synkkaa niin hyvin. Tietty oletuksena että ero ei ollut riitaisa. Frendinä oleminen voi hyvin onnistua myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan eksistä mitään kuvia tai muistoja säilytä. Kyllä net muistaa muutenki hyviä ja huonoja aikoja molempia. Paljon oppinutkin niiltä. Viimeisin oli raskain menettää oli niin suloinen ja opin tosi paljon häneltä.
Ap: n tapauksessa on niin, että eksä varmasti tuntee syyllisyyttä asiasta, joten lupautuu auttamaan kaikissa käytännön asioissa. Muutossa auttoi, asensi lamput jne. Tämä kai oli uudelle ok, en tiedä, sanoiko eksä hänelle, että olen niin surkea, että auttaa tms.
Erosta nyt jo melkein, eksä asuu uutensa kanssa ja minä vain rakastan ja ikävöin. En pääse yli. Siksi mietin, että poistaisin kaiken, mikä hänestä muistuttaa ja eläisin ikään kuin häntä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi eksiä pitäisi jäädä jotenkin vatvomaan? Elät vain elämääsi normaalisti.
Yritän tietysti elää.elåmääni normaalisti, mutta en pysty. En halua uutta suhdetta, rakastan vain häntä. En pääse yli vaikka kaikkeni yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen pyyhkinyt pois aika lailla. Ex on lasteni isä eikä ole eron jälkeen ollut juuri lasten kanssa tekemisissä enkä itse halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Lapset ovat nyt jo aikuisia. Somessa ei koskaan ole yhdessä näyttäydytty.
Eron hetkellä ajatukset exästä oli ihmeellisen neutraalit. Eron jälkeen tuli sitten lasten hylkäys ja todella narsistiset piirteet näkyviin. Kävin silloin sellaisen ajatustyön läpi itseni kanssa. Tajusin, että sitä narsismia oli ollut koko suhde. Sairasta ivaa, itsekkyyttä ja itsensä jalustalle nostamista muita lyttäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Yritän tietysti elää.elåmääni normaalisti, mutta en pysty. En halua uutta suhdetta, rakastan vain häntä. En pääse yli vaikka kaikkeni yritän.
Onko eksä tehnyt selväksi ettei halua sinua vaikka olosuhteet muuttuisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi. Jos on yhteisiä lapsia niin sitten mahdotonta.
Ei muuten ole. T. Tuon kokenut
Ei mahdotonta, mutta lapsen kannalta ei toivottua
Lapsi on täysi-ikäinen. Muuttaa mun luokseni äidiltään kesään mennessä. Enpä tiedä tuleeko pidettyä yhteyttä. Ei ole nytkään paljoa aihetta ollut.
Meillä aikuiset lapset. Exäni kanssa on vielä yksi alaikäinen yhteinen kummilapsi. Rippijuhliensa jälkeen ajattelin unohtaa exäni kokonaan.
Voi unohtaa. Unohdin liiton aikana, että hän yritti minut tappaa kun lapsi oli vatsassa. Sattuma pelasti ja unohdin koko asian kunnes lapsi on aikuinen. Hän ei tietenkään tiedä koko asiaa. Nyt en meinaa käsittää miten unohdin asian täysin vuosiksi. Ihminen on outo.
Kyllä voi. Aina olen näin toiminut, ei siitä mitään traumoja jää. Elämässä on paljon pahempia vastoinkäymisiä kuin ero.
Ei mieheni ollut missään tekemisissä ex-vaimonsa kanssa. Miksi olisi ollutkaan, kun hän lähti uuden miehen matkaan?
Me olemme olleet yhdessä 50 vuotta, uusi elämä, lapset, uusia harrastuksia, uusia ihmissuhteita. RAKKAUS.
No helposti, jos uskoo Jumalaan, niin eksät on sitten eksiä, vaikka niiden kanssa on ollut kivaa ja on jäänyt muistoja, mutta niihin ei kosketa.