Lue keskustelun säännöt.
Voiko eksän vain pyyhkiä elämästä?
08.02.2026 |
Kieltäytyä ajattelemasta häntå, poistaa kaikki muistot ja somejäljet?
Onko joku tehnyt näin?
Mietin, onko se normaalia vai tuleeko jotain traumoja myöhemmin?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis haluaisin hoitaa asian kypsästi ja aikuismaisesti, mutta en vaiin pysty. Siksi ajattelin, että jos vain kategorisesti kieltäytyisin ajattelemasta häntä ja poistaisin kaikki näkyvät merkit (mukaan lukien yhdessä hankitut esineet, jotka jäivät minulle), niin pääsisinkö sillä eteenpäin.
Ja kyllä, eksä on tehnyt selväksi, että valitsi toisen, en elättele mitään toivoa, mutta koen vain kuuluvani hänen kanssaan yhteen ja kaikki muu tuntuu väärältä.
Sydänsurut on aivan p*sko*a juttuja :( Tuo tavaroiden hävittäminen riippunee varmaan siitä et haluatko ehkä myöhemmin muistella et tällainenkin juttu elämässä oli. Joku haluaa säilyttää muistot, toinen ei. Itse en halua niitä hävittää mut en sitten tiedä mikä olis tilanne jos olisi ollut ikävämpiä eroja takana. Sun pitää tehdä vain niin kuin hyvältä tuntuu. Hävittämisen sijaan voi myös kasata pahvilaatikkoon varastoon jos epäilee että alkaisi kaduttaa myöhemmin. Kuten sanottua, toisille muistot on vaan elettyä elämää ja toiset haluaa vaan unohtaa kaiken, mikä on musta aika surullinen ajatus jos taustalla ei ole mitään draamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis haluaisin hoitaa asian kypsästi ja aikuismaisesti, mutta en vaiin pysty. Siksi ajattelin, että jos vain kategorisesti kieltäytyisin ajattelemasta häntä ja poistaisin kaikki näkyvät merkit (mukaan lukien yhdessä hankitut esineet, jotka jäivät minulle), niin pääsisinkö sillä eteenpäin.
Ja kyllä, eksä on tehnyt selväksi, että valitsi toisen, en elättele mitään toivoa, mutta koen vain kuuluvani hänen kanssaan yhteen ja kaikki muu tuntuu väärältä.
Toisilla vaan asioiden käsittely vie pitkänkin aikaa. Tiedän itsestäni. Jossakin vaiheessa sitten vaan havahtuu siihen, että hei, enpä olekaan hetkeen ajatellut mennyttä. Siitä sitten ehkä nuo ajat pikku hiljaa venyvät. Suosittelen sosiaalista elämää vaikka ex mielessä kummitteleekin. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis haluaisin hoitaa asian kypsästi ja aikuismaisesti, mutta en vaiin pysty. Siksi ajattelin, että jos vain kategorisesti kieltäytyisin ajattelemasta häntä ja poistaisin kaikki näkyvät merkit (mukaan lukien yhdessä hankitut esineet, jotka jäivät minulle), niin pääsisinkö sillä eteenpäin.
Ja kyllä, eksä on tehnyt selväksi, että valitsi toisen, en elättele mitään toivoa, mutta koen vain kuuluvani hänen kanssaan yhteen ja kaikki muu tuntuu väärältä.
Toisilla vaan asioiden käsittely vie pitkänkin aikaa. Tiedän itsestäni. Jossakin vaiheessa sitten vaan havahtuu siihen, että hei, enpä olekaan hetkeen ajatellut mennyttä. Siitä sitten ehkä nuo ajat pikku hiljaa venyvät. Suosittelen sosiaalista elämää vaikka ex mielessä kummitteleekin. Tsemppiä.
Jep, oon samanlainen. Ihastun hitaasti (niin hitaasti etten tajua sitä itsekään :D), mutta kun ihastun niin se on jotain suurta. Siitä palautuminen vie aikaa, mut olen sen luontoinen että ihmiset ei ikinä ole mulle vaihdettavaa kertakäyttötavaraa. Montaa kertaa en elämässäni oo isommin ihastunut. Toivottavasti vielä joskus. N30+
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis haluaisin hoitaa asian kypsästi ja aikuismaisesti, mutta en vaiin pysty. Siksi ajattelin, että jos vain kategorisesti kieltäytyisin ajattelemasta häntä ja poistaisin kaikki näkyvät merkit (mukaan lukien yhdessä hankitut esineet, jotka jäivät minulle), niin pääsisinkö sillä eteenpäin.
Ja kyllä, eksä on tehnyt selväksi, että valitsi toisen, en elättele mitään toivoa, mutta koen vain kuuluvani hänen kanssaan yhteen ja kaikki muu tuntuu väärältä.
Mä olen aiemmin vastannut poispyyhkijä. Olen hankkiutunut vähitellen eroon kaikesta exän kanssa yhdessä hankitusta. Pari keittiöntuolia taitaa olla jäljellä. Ajan myötä on rikkoutunut tai olen myynyt pois. Mä olen visuaalinen ihminen niin en halua nähdä mitään kodissani, mihin liittyy ikäviä muistoja. Miksi sun pitäisi ajatella eksää vai etkö pysty olemaan ajattelematta?
Koska tämä teidän tapailusuhteenne päättyi, vuosi sittenkö se oli? Kyllä, nyt on aika jo mennä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä ei kohdellut minua huonosti, oli loppuun asti ystävällinen ja reilu. Löysi uuden, jonka kanssa halusi olla ja kertoi tämän minulle rehellisesti. En vaan itse pääse yli ja mietin, olisiko parasta vain alkaa elää niin, että poistaisin kaikki muistot hänestä ja aina kun tulisi mieleen pyyhkisin ajatuksen pois. Tähän asti olen yrittänyt käsitellä asiaa, mutta en pääse eteenpäin.
Ap
Ehkäpä en sinun tapauksessasi suosittelisi pyyhkimään muistojasi ja niihin liittyviä ajatuksiasi kokonaan pois. Aika tulee kuitenkin tekemään tehtävänsä kunhan pidät kaipuusi ja toiveajattelusi tarpeeksi aisoissa. Annat jokaiselle periodille elämässäsi sen oman arvonsa...
Samaan aikaan sanotaan näin ja että "ei kumppanien määrällä tai exillä ole väliä"...
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan eksistä mitään kuvia tai muistoja säilytä. Kyllä net muistaa muutenki hyviä ja huonoja aikoja molempia. Paljon oppinutkin niiltä. Viimeisin oli raskain menettää oli niin suloinen ja opin tosi paljon häneltä.
Ja itse kusit homman
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se auttaa. Eli vanha viisaus poissa silmistä, poissa mielestä.
Älä pidä mitään yhteyttä. Poista hänen numero sun puhelimesta. Poista kaikki hänen viestit puhelimestasi ja muilta somekanavilta. Poista kaikki hänen kuvansa.
Kyllä se toimii. Aika auttaa.
Aika ei auta jos kysymyksessä tosirakkaus. Silloin auttaa yhdessäolo!
Jos vuosien suhteesta ja asumisesta yhdessä on erottu?
Kaffebulla kirjoitti:
Kyllä se auttaa. Eli vanha viisaus poissa silmistä, poissa mielestä.
Älä pidä mitään yhteyttä. Poista hänen numero sun puhelimesta. Poista kaikki hänen viestit puhelimestasi ja muilta somekanavilta. Poista kaikki hänen kuvansa.
Kyllä se toimii. Aika auttaa.
Kyllä tässä jotain perää on. Itse äskettäin pöyhäisin vanhoja viestejä yli 20 vuoden takaa, silloisen suhteen eroajoilta ja kaikki vanhat ja aikaa sitten arpeutuneeksi luulemani haavat alkoivat verestää.
En tiedä miksi menin noita vanhoja lueskelemaan. Jo unohdettuja asioita vain nousi kalvamaan mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi eksiä pitäisi jäädä jotenkin vatvomaan? Elät vain elämääsi normaalisti.
Herranjestas nyt.
Jos se ihminen on ollut suuri osa elämää niin siinä on vaikea tehdä sitä uutta normaalia.
Voi. Jos on syitäkin siihen. Jos haluaa roikkua somessa, oma valinta sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Kyllä se auttaa. Eli vanha viisaus poissa silmistä, poissa mielestä.
Älä pidä mitään yhteyttä. Poista hänen numero sun puhelimesta. Poista kaikki hänen viestit puhelimestasi ja muilta somekanavilta. Poista kaikki hänen kuvansa.
Kyllä se toimii. Aika auttaa.
Nettiaikakaudella täydellinen unohtaminen on inhottavan vaikeaa. Naama voi pompata milloin mistäkin vastaan ja itsekin saattaa heikolla nostalgiahetkellä tulla stalkanneeksi "minnehän X mahtaa olla elämässään päätynyt".
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Eli jos joku on vaikka selkäsi takana pelaillut pelejään ja lopulta olette päätyneet katkeraan eroon, niin mieluusti ikävöit aikaan heidän kanssaan?
Eikö tuosta tule vain paha olla kun saa elää sitä karmeaa aikaa mielessään uudestaan ja uudestaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot muistot eivät unohdu helposti, siksi kaikki niistä muistuttavat asiat ja ihmiset pitää poistaa elämästä. Eikä niitä pidä päästää takaisin, millään verukkeella, enää ikinä. Elämä helpottui heti, kun tämän tein, vaikka se tarkoitti entisen ystävänpiirin hylkäämistä. Silti narsistinen eksä seurasi perässä, lähetti omia kavereitaan urkkimaan uusista poikaystävistäni (välillä kotiin asti, jotta nämä pääsivät urkkimaan oikein kunnolla) ja tuhosi sillä menolla useamman suhteeni. Varsinkaan narsisteihin eivät päde mitkään samat säännöt kuin muihin, se on joko tai, eli olet ja elät niiden kanssa ja niiden ehdoilla tai katkaiset välit kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Huonot muistot eivät unohdu helposti, siksi kaikki niistä muistuttavat asiat ja ihmiset pitää poistaa elämästä. Eikä niitä pidä päästää takaisin, millään verukkeella, enää ikinä. Elämä helpottui heti, kun tämän tein, vaikka se tarkoitti entisen ystävänpiirin hylkäämistä. Silti narsistinen eksä seurasi perässä, lähetti omia kavereitaan urkkimaan uusista poikaystävistäni (välillä kotiin asti, jotta nämä pääsivät urkkimaan oikein kunnolla) ja tuhosi sillä menolla useamman suhteeni. Varsinkaan narsisteihin eivät päde mitkään samat säännöt kuin muihin, se on joko tai, eli olet ja elät niiden kanssa ja niiden ehdoilla tai katkaiset välit kokonaan.
Haloo, oliko sillä eksällä kokonainen vakooja-armeija käytössään 🙄 Ketä kiinnostaa kaverin eksän uusi poikaystävä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Eli jos joku on vaikka selkäsi takana pelaillut pelejään ja lopulta olette päätyneet katkeraan eroon, niin mieluusti ikävöit aikaan heidän kanssaan?
Eikö tuosta tule vain paha olla kun saa elää sitä karmeaa aikaa mielessään uudestaan ja uudestaan?
Kukaan ei oo pelaillut mitään eikä oo traumaattisia eroja takana :) En harrasta pelureita vaan täysjärkisiä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua miten kukaan tekee tota. Mä henkilökohtaisesti pelkään sitä päivää kun en enää ikävöi jotain tyyppiä, koska en halua unohtaa niitä ihmisiä jotka ovat tehneet musta mut, oli se pidemmän tai lyhyemmän aikavälin juttu. Kaikki menneisyyden ihmissuhteet olleet tärkeitä ja opettavaisia mulle. Enkä ikinä polta siltoja takanani.
Eli jos joku on vaikka selkäsi takana pelaillut pelejään ja lopulta olette päätyneet katkeraan eroon, niin mieluusti ikävöit aikaan heidän kanssaan?
Eikö tuosta tule vain paha olla kun saa elää sitä karmeaa aikaa mielessään uudestaan ja uudestaan?
Kukaan ei oo pelaillut mitään eikä oo traumaattisia eroja takana :) En harrasta pelureita vaan täysjärkisiä miehiä.
Sinulla on sitten mennyt hyvin. Selän takana pettäjissä ei valitettavasti ole mitään varoitusvaloja mukana - asia selviää vasta jälkikäteen.
Kun viet roskat roskikseen, käytkö katsomassa, mitä niille kuuluu sen jälkeen?
Todellakin. Ex on ex eikä ole mitään syytä kerätä niitä mukana kannettavaksi taakaksi.
Miksi edes kysyt moista? Mitä tekisit/puhuisit exän kanssa? Vai mihin ajattelit säilyttää?
Itse poistan kaiken ja kaikki yhteydet kuvat yms. Jos jostain syystä törmättäisiin tuskin tuntisin. Ihme kyllä en ole yhteenkään exään törmännyt eron jälkeen. Enkä keksi ainuttakaan syytä miksi olisi pitänyt eron jälkeen yhteyttä.
Olisi myös liian suuri riski, jos ex olisikin katkera tai muuten pettynyt johonkin, että pääsisi näin pilaamaan uuden suhteeni.
Kun on erottu, on poistettu elämästä.
Niin, siis haluaisin hoitaa asian kypsästi ja aikuismaisesti, mutta en vaiin pysty. Siksi ajattelin, että jos vain kategorisesti kieltäytyisin ajattelemasta häntä ja poistaisin kaikki näkyvät merkit (mukaan lukien yhdessä hankitut esineet, jotka jäivät minulle), niin pääsisinkö sillä eteenpäin.
Ja kyllä, eksä on tehnyt selväksi, että valitsi toisen, en elättele mitään toivoa, mutta koen vain kuuluvani hänen kanssaan yhteen ja kaikki muu tuntuu väärältä.