Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa Outoja sääntöjä joihin olette törmänneet eri perheissä.
04.11.2011 |
Tuli mieleen kun uusi tuttava ihmetteli pitkään ja hartaasti sitä että meidän lapsille on sääntö että jos pelaa vaikka tunnin tietokoneella/pleikkarilla niin sitten ollaan kaksi tuntia ulkona.
Ollaan siis näin rajoitettu varsinkin teinipojan pelaamista ja eniten tuo sääntö on voimassa viikonloppuisin, muuten poika pelaa sen 48h putkeen.
Muistin sitten että lapsuuden ystävän perheessä oli sääntö että talossa sai olla vain yksi vieras kerrallaan. Sinne ei siis mennyt sukulaisperheitäkään vieraiksi, kun sääntö oli että yksi vieras kerrallaan. Ystävälläni oli syntymäpäivät aina jossain muualla että sai kutsua enemmän kuin yhden vieraan.
Mutta mitä teille tulee mieleen?
Kommentit (284)
161/284
|
04.11.2011 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Taidan ihan oikeasti ottaa käyttöön tuon, että lasten kaverit eivät saa tulla keittiöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että todellakin kyseessä maalaiskaupunki ja mahdollinen puskapissa ei näy kenellekään/minnekään.En tietenkään sallisi muunlaisissa olosuhteissa,mutta kun leikkivät siellä tontin reunalla niin ihan luontevaa mielestäni.Mutta ei enää ikinä tietenkään.
Vanhempien makkari ja vaatehuone "kiellettynä alueena" on jotenkin ihan ymmärrettävä, tosin esim. piilosleikissä niissähän ne parhaat piilot on :)
Mutta toi keittiösääntö on outo, luulisi että siitä on itelle paljon enemmän harmia kuin iloa. Jos lapsille tulee vaikka jano, pitää äidin "kattaa ruokasaliin mehutarjoilu". Tai jos koululaiset koulusta tullessaan on nälkäisiä ja kaipaa välipalaa niin tulee odottaa että äiti valmistaa sen ja kattaa ruokasaliin.
Tietenkin jos omat lapset ovat esim. jotenkin erityistä tukea vaativia etteivät osaa tai ymmärrä miten välipalaa otetaan ja miten astiat ja ruokatarvikkeet korjataan pois syömisen jälkeen niin sittenhän sääntö on ihan perusteltu, mutta aika passattaviksi tällä tavalla opetetaan.
Ja aika muodollisiksi tuon säännön kanssa muodostuu myös ystävien vierailut :) "Liemi on nyt katettu ruokasaliin, olkaa hyvät ja käykää pöytään".
Ihme sääntöjä monella. Mä olen luullut olevani tosi tiukkapipo mutten näköjään olekaan. Molemmissa vessoissa saa käydä enkä taatusti neuvo vieraita isompien hätiensä kanssa, hävetys sentään.
Mun vanhempien luona mä en saa koskea kannettavaan, koska se on aina "ihan sekaisin" kun olen käynyt siellä... juuh... työkseni istun tietokoneella joten uskoisin osaavani käynnistää kannettavan... Tuota kannettavaa ei missään nimessä saa myöskään ottaa virtajohdostaan irti ja kuljettaa mihinkään, vaan se tököttää työpöydällä kuin pöytäkone ikään. Akku on ihan ok, ei johdu siitä. Huvittaa. Aina rynnitään varoittelemaan, etten "taas sotke" tietokonetta.
Tutulta kuulostaa... Olen itsekin tietokonealalla, mutta en saa käyttää vanhempieni luona käydessäni heidän langatonta nettiään, koska läppärissäni ei ole Elisan Tietoturvaa ja olen siksi tietoturvariski :) :) Joskus kun olen vanhemmillani esimerkiksi kokonaisen viikonlopun, tulisi tietokoneen käytölle tarvettakin. Vanhempieni tietokoneelle minulla ei ole mitään asiaa koska pidän sitä kuulemma liian kauan yhtäjaksoisesti päällä ja se hidastuu sen vuoksi. Asioita ei kannata edes yrittää selittää, koska en kuulemma tiedä asioita yhtä hyvin kun vanhempiani ohjeistanut äitini työpaikan mikrotukipoika.
kerrottavaa, mutta itseäni ärsyttää eräs kaveri, jolla on sääntönä aina ja ehdottomasti pitää perheelle ja lapsille pidetyistä lupauksista kiinni. Se on oikeasti elämää jäykistävää ja lopputuloksena taloudessa on 8-vuotias, joka ei kestä minkäänlaista muutosta tai pettymystä vaan saa raivarin. Sääntö on niin kattava, että mikään ei riitä muutokseen sovituissa asioissa. Esimerkiksi lupaa viedä lapsen ulos ja siellä seistään rankkasateessa ja ukkosessa, mutta lupauksesta on pidettävä kiinni. Samoin lupasi lapselle porkkankakun palan, niin mikään korvaava ei käynyt, kun ne oli läheistä marketista sattumalta loppu. Ajeli useamman kaupan kautta, jotta sai lunastettua lupauksensa. Tai jos on luvannut viedä lapsen harrastukseen, niin vie itse vaikka mahataudissa, eikä mies (tarjoutuu viemään) käy, koska "mä lupasin Matille (lapsi) viedä ja pidän siitä kiinni". Kerran olin työreissulla samassa kaupungissa ja soitin, että lähtisikö mun kanssa kahville. Ei voinut lähteä, koska oli luvannut Matille pelata erästä peliä juuri sinä iltana. Tiedän, että halusi, mutta lupaus lapselle oli tärkeämpi. Miksei mies voinut pelata tai peliaikataulua sovitella, kun ei se kahvittelu koko iltaa kestä tai miksei 8-vuotias voi joustaa, kun äidillä tulee muuta menoa?
Lapselle pitää opettaa myös joustamista. Ei kaikki aina just prikulleen toteudu ja pettymystensietokyky kasvaa, kun joskus ei odotettu asia menekään minuutilleen. Kukaan muu mun tuttavapiirissä ei lähde kuumeisena huvipuistoon lapsen kanssa, koska lupasi tietyn päivän. Kaikki muut selittää, että äiti on nyt kipeä ja mennään heti, kun paranen.Lopputuloksena lapsi on sietämätön tapaus ja erittäin joustamaton. Mitenköhän se kestää elämää, kun aina joutuu sopimaan ja luovimaan ja asiat ei mene aina kuten on kuvitellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
i todellakaan tartte nousta niitä "vahtimaan" joskus puol 7.
10 on ihan hyvä aamupala-aika vapaapäivinä, meillä ihan tavallista. Silti lapset jaksaa hyvin nousta kouluun.
on kaksikerroksinen talo. Lasten makuuhuoneet on yläkerrassa. Jos lapset herää vapaapäivänä ennen kymmentä, alakertaan ei saa tulla etteivät häiritse vanhempiensa unta. Lapset 5,8 ja 10.
tuossa on outoa.... mikä?
Meillä ainakin tämä koti on lasten koti. Minä olen äiti, ja mieheni on isä, ja meidän kuuluu huolehtia lapsistamme, eikä vetelehtiä sängyssä koko aamupäivää. Meillä ainakin heräämisajankohta on se, kun lapsia ei enää nukuta. Silloin lähdetään aamupalalle, eli yleensä noin puoli seitsemän. Jos kaksi aikuista ei voi sopia keskenään sitä, kumpi lasten kanssa nousee, olisi varmaan viisainta hankkia lastenhoitoapua aamuiksi, etteivät lapset joudu keskenään hissuttelemaan. Minusta on vastuutonta jättää lapset valvomatta. Se ei poikkea mitenkään siitä, että lähtisi pois kotoa vaikka lenkille pariksi tunniksi... Mikä aamupala-aika se edes lapselle on joskus kymmenen jälkeen?? Ja sitten ihmiset kummastelee, kun lapset eivät jaksa herätä ajoissa kouluun tai hoitoon, kun kotona ei pidetä rytmeistä kuitenkaan kiinni.
Raahataan hampaat irvessä kirkuvat lapset ulos räntäsateeseen, jossa tujotetaan tumput suorina tasan 1,5 tuntia ja sitten tullaan sisälle. Sama toistetaan uudestaan iltapäivällä.
En vaan tajua, mun mielestä on ihan älytöntä mennä väkisin jonnekin koiranilmaan kärsimään. Eri asia on se, että ihan oikeasti haluaa mennä ulos. Minusta on ihan hassua tehdä ulkoilusta ohjelmoitu pakko ja repiä kauheaa stressiä siitä, että täytyy olla ulkona just tiettyyn aikaan ja juuri sen tietyn verran aikaa ja potea huonoa omaatuntoa, jos jostain syystä ei aikamäärä täytykään.
Työkaveri kerran tilitti, kuinka hankalaksi menee kun päiväkodissa ei oltu lasten kanssa ulkoiltu tarpeeksi pitkään (erittäin huonolla säällä) ja nyt hänen oli työpäivän jälkeen pakko ulkoilla normaalia pidempään lasten kanssa vaikka olisi ollut pyykkiä pestävänä eikä oikein ehtisi. Kyllä se aika sanattomaksi veti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut lapsuuden kodissa varmaan mitään sääntöjä! Saatiin siis leikkiä sisällä ja ulkona miten halusimme ja naapuruston lapset olivat aina tervetulleita. Yksi kaverini kutsui kotiamme huvikummuksi! Naapurin tytön kotona ei saanut tehdä koskaan mitään ja hän käytännössä "asui" sitten meillä.
Nyt omassa kodissani on myös hyvin vähän sääntöjä, sohavlla ei sa hyppiä eikä ikkunoita hakata mutta siinä ne taitaakin olla! Leikkejä ei saa rakentaa makuuhuoneeseemm mutta piiloon sinne kyllä saa mennä.
Lapset kun vähän kasvaa niin on tarkoitus tehdä alakerrastamme lasten/teinien valtakunta. Biljardipöytä, tikkataulu, tv+pelit ym viihdykkeitä. Ja minun puolestani siellä saa viettää perjantai-iltaa vaikka koko kylän mukulat!
Porvareita olen aina inhonnut. Eikös jokaisen pitäisi tehdä juui sitä duunia, mistä tykkääeikä kituuttaa itseään eimielenkiintoisessa ammatissa vain hyvän palkan ja 540 neliön kämpän takia? Itse viihdyn hyvin ravintolakokin työssä vaikka palkalla ei saisi sitä 540 neliöä, jossa puolet huoneista on sulettuja ja äidillä noussut pissa päähän kun ollaan niin parempia ja lapsista tulee samanlaisia ja pakko mennä lukioon kun äiti ei muuten tunnusta lastaan kun on tavallinen duunari... Itse katkaisin välit vanhempiini kun en halunnut olla porvari, vaan amislainen... Meillä on sääntönä vain, että isän tietokoneeseen ei kosketa. Leivon mielelläni ja teen ruokaa yhessä lasten kavereiden kanssa, koska itse haluavat osallistua mukaan! Olen ylpeästi tavallinen duunari enkä ökyrikas omahyväinen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
i todellakaan tartte nousta niitä "vahtimaan" joskus puol 7.
10 on ihan hyvä aamupala-aika vapaapäivinä, meillä ihan tavallista. Silti lapset jaksaa hyvin nousta kouluun.
on kaksikerroksinen talo. Lasten makuuhuoneet on yläkerrassa. Jos lapset herää vapaapäivänä ennen kymmentä, alakertaan ei saa tulla etteivät häiritse vanhempiensa unta. Lapset 5,8 ja 10.
tuossa on outoa.... mikä?
Meillä ainakin tämä koti on lasten koti. Minä olen äiti, ja mieheni on isä, ja meidän kuuluu huolehtia lapsistamme, eikä vetelehtiä sängyssä koko aamupäivää. Meillä ainakin heräämisajankohta on se, kun lapsia ei enää nukuta. Silloin lähdetään aamupalalle, eli yleensä noin puoli seitsemän. Jos kaksi aikuista ei voi sopia keskenään sitä, kumpi lasten kanssa nousee, olisi varmaan viisainta hankkia lastenhoitoapua aamuiksi, etteivät lapset joudu keskenään hissuttelemaan. Minusta on vastuutonta jättää lapset valvomatta. Se ei poikkea mitenkään siitä, että lähtisi pois kotoa vaikka lenkille pariksi tunniksi... Mikä aamupala-aika se edes lapselle on joskus kymmenen jälkeen?? Ja sitten ihmiset kummastelee, kun lapset eivät jaksa herätä ajoissa kouluun tai hoitoon, kun kotona ei pidetä rytmeistä kuitenkaan kiinni.
Silti mun mielestä on outo sääntö ettei saa tulla alakertaan häiritsemään vanhempien unta.
Meillä lapset monesti nukkuu sunnuntaisin itsekin jonnekin yhdeksään ja aamupalaa syödään pitkään ja hartaasti Sunnuntaihesaria lukien ja lastenohjelmia katsoen. Lapset tulevat alakertaan katsomaan lastenohjelmia ja välillä 10-vuotias esikoisemme yllättää ja makuuhuoneeseen alkaa leijua kahvin tuoksu. Se saa kyllä meihin aikuisiinkin vipinää nousta ylös.
Itse pidän näitä "lapsemme ovat joka ilta sängyssä klo 19.30 ja heräävät klo 5.30 oli arki tai viikonloppu, joulu tai juhannus" -sääntöjä just tähän oudot säännöt kategoriaan kuuluvana.
En voi sietää, että tullaan tahmaisilla käsillä sörkkimään kaikkea ja pomppimaan likaisilla vaatteilla sänkyymme..(petaan harvoin sängyn)
Muuten meillä on kaikki sallittua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heillä oli sääntö, että toisessa vessassa sai käydä vain pissalla ja toisessa kakalla. Ja ihan oikeasti puuttuivat siihen, jos esim. pissa-vessassa joku vieras oli erehtynyt käymään kakalla, ja huomauttivat asiasta. :D
että miten kertovat tuosta säännöstä vierailleen? Onko siellä joku tiedote vessan seinällä vai kertovatko asian jokaiselle, joka tulee heille... Eli mistä vieraat voi edes tietää tuon säännön?
Porvareita olen aina inhonnut. Eikös jokaisen pitäisi tehdä juui sitä duunia, mistä tykkääeikä kituuttaa itseään eimielenkiintoisessa ammatissa vain hyvän palkan ja 540 neliön kämpän takia? Itse viihdyn hyvin ravintolakokin työssä vaikka palkalla ei saisi sitä 540 neliöä, jossa puolet huoneista on sulettuja ja äidillä noussut pissa päähän kun ollaan niin parempia ja lapsista tulee samanlaisia ja pakko mennä lukioon kun äiti ei muuten tunnusta lastaan kun on tavallinen duunari... Itse katkaisin välit vanhempiini kun en halunnut olla porvari, vaan amislainen... Meillä on sääntönä vain, että isän tietokoneeseen ei kosketa. Leivon mielelläni ja teen ruokaa yhessä lasten kavereiden kanssa, koska itse haluavat osallistua mukaan! Olen ylpeästi tavallinen duunari enkä ökyrikas omahyväinen...
vittu mikä katkera kommari!
Oletkos muuten vappumarssille menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Porvareita olen aina inhonnut. Eikös jokaisen pitäisi tehdä juui sitä duunia, mistä tykkääeikä kituuttaa itseään eimielenkiintoisessa ammatissa vain hyvän palkan ja 540 neliön kämpän takia? Itse viihdyn hyvin ravintolakokin työssä vaikka palkalla ei saisi sitä 540 neliöä, jossa puolet huoneista on sulettuja ja äidillä noussut pissa päähän kun ollaan niin parempia ja lapsista tulee samanlaisia ja pakko mennä lukioon kun äiti ei muuten tunnusta lastaan kun on tavallinen duunari... Itse katkaisin välit vanhempiini kun en halunnut olla porvari, vaan amislainen... Meillä on sääntönä vain, että isän tietokoneeseen ei kosketa. Leivon mielelläni ja teen ruokaa yhessä lasten kavereiden kanssa, koska itse haluavat osallistua mukaan! Olen ylpeästi tavallinen duunari enkä ökyrikas omahyväinen...
Lapsuuden kaverin perheessä piti laittaa 10 senttiä säästöpossuun kun soitti jonnekkin. muistan kun olin siellä ja piti soittaa äidille ja en voinu kun ei mulla ollu 10 senttiä. Ala-aste ikäsiä oltiin.
vessapaperia sai ottaa samassa perheessä 3 palaa per vessakäynti.
Kerran olisin soittanut kotiin, että voinko olla vähän pidempään. No ei ollut 20 penniä (elettiin markka-aikaa), niin perheen äiti sanoi, että kun soitat niin pyydä isääsi (joka haki mut) tuomaan tullessaan 20 penniä.
Se oli kyllä muutenkin TODELLA nuuka perhe. Mulle ei esim. annetttu mehua vaikka kaverini (heidän lapsi) sai. Oli tyytyminen veteen. Muista tarjoíluista puhumattakaan.
Ollaan isäni kanssa joskus huvittuneena muisteltu.
Aina eksyy mukaan niitä, joiden omat valinnat ovat niin paljon parempia kuin muiden. Mutta voisitte te loukkaantujatkin vähän opetella sitä, miten ilkeisiin kommentteihin vastataan ylpeydellä ja huumorilla!
No niin, sitten omiini. Meillä ei ole juuri minkäänlaisia sääntöjä muuta kuin normaalin siisteyden ylläpitoon liittyvät pakolliset askareet, esim. kengät jätetään eteiseen.
Kun olin pieni, meillä kotona ei ollut hyvä tuoda omia leikkejä pois omasta huoneesta. En muista, että tästä olisi ollut mitään sääntöä eikä jankkaamista eikä nalkutusta, niin vaan ei tehty ja hyvin se toimi. Toki joskus jossain keittiönpöydän ääressä tehtiin legotaloja ja sen sellaista, mutta ne sitten korjattiin heti pois. Aika jämptiä menoa oli, mutta ei mitään erillisiä sääntöjä, ei ainakaan niin kummallisia, mitä tässä nyt on nähty. Siihen aikaan ei vaan tullut mieleenkään esim. mennä jonkun vanhempien makuuhuoneen kaappeihin piiloon, sitä ei yksinkertaisesti tehty. Olen vuosimallia 1975.
Itse en ole tällaista järjestystä osannut pitää, enkä toisaalta aina katsonut tarpeelliseksikaan.
Erään kaverini luona (edelleen kun olin pieni) ei saanut vetää yläkerran vessaa. Oliskohan perheen omat lapset joskus innostuneet huuhtomaan sitä sun tätä vessanpöntöstä alas, ja sitten siitä tämmöiseen muotoon tullut tuo kielto? Ihmettelin kyllä kovasti, että jätänkö sen pissan tosiaan tähän vaan. Aika pian keksin(tai luulin keksineeni), että oikeasti kaverin vanhemmat eivät edes halunneet meitä lapsen kavereita kotiinsa, joten jätin käyntini siihen.
Minun lapsuudenkodissani oli ylihallitseva isäpuoli, joka taisi unohtaa lapsuuden tarkoituksen välistä kokonaan. Mm. yövieraan sai kerran puolessa vuodessa, ja silloinkin oli tarkka kotiinlähtöaika, netissä sai olla max. 20 min. päivässä, vain hän sai syödä olkkarissa, tekstikanavaa ei saanut käyttää tv-ohjelmien katseluun (nehän voi lukea lehdestä), vapaapäivänäkin piti nousta viim. 9 ja tulla hymyssäsuin ihmisten ilmoille, äitiä ei saanut pyytää tekemään ruokaa vaikka oli nälkä, kavereille ei saanut tarjota koulun jälkeen välipalaa yms...
On varmaan sanomattakin selvää, että meillä harvoin kävi ketään kavereita kylässä ja jos kävi, useimpia noista typeristä säännöistä ei todellakaan noudatettu (siis jos herra hitleri ei ollut paikan päällä) :D. Ja itse vietin liki kaikki v-loput sukulaisten, isäni tai kavereiden luona rentoutumassa.
ei saa vetää vessapaperia pöntöstä vaan se pitää laittaa roskikseen. Yööööök.
Virallinen syy on se, että putket menevät tukkoon, mutta oikea syy on se, että lokakaivon tyhjennysväli pitenee tällä systeemillä huomattavsti :)
Vai vielä työhuone lapselle ja ruokasali. Just, just. Ei nyt oikein mee läpi. Mutta meidän perheen säännöt.. Sohvilta ei saa hyppiä alas (omat kyllä saavat, mutta kaverien kanssa ei). Trampalla saa hyppiä vaan kaksi kerrallaan, vaikka meillä on kyllä turvaverkko. Muuten meillä saa olla kuin kotonaan. Eli saavat tehdä majoja ja saavat tehdä sitä ja tätä.
Meillä on lapsella työhuone ja makuuhuone erikseen. Myös minulla on oma työhuone. Lisäksi meillä on erikseen kirjasto ja tv-huone, ruokasali, sali, pelihuone (biljardi jne.) ja liuta makuu- ja vierashuoneita. Usko tai älä, on olemassa muunkinlaista elämää kuin sinun ikuinen kituuttamisesi myöhässä olevilla elareilla.
käyttää? mahtavaa asua kartanossa ja käyttää kahta huonetta. terveisiä 180 neliöstä, joita kaikkia saa käyttää.
Tai keittiössä? Jos lapsella on yli 20 neliön makuuhuone ja lähes samanlainen työhuone niin mikä ihmeen älli niitä ajaa hyppimään minun sängylleni? Tai miksi niiden pitää tulla keittiöön, jos ruokasaliin on katettu tarjoilu?Ihan oikeasti: ei meillä aikuiset vieraatkaan keittiöön tule tai mene lasteni huoneisiin, miksi ihmeessä lapsen kaverien pitää päästä joka paikkaan? Vai oletko niitä, jotka pelkäävät lapsensa kiusaamista niin paljon, että sallivat kotona ihan kaiken vain siksi, että lapsella olisi edes joskus joku käymässä?
Sä oot ihan järkyttävä nipo. Hanki jotain sisältöä elämääs ettei tarvi kokoaika haukkana vahtia niitä sun kattokruunujas ja timanttejas.