Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä tässä tilanteessa, mies petti
06.02.2026 |
Olemme olleet kohta 10 vuotta yhdessä. Meillä on 2 - vuotias ja 10kk vaapero. Olen kotiäiti.
En vieläkään ole palautunut synnytyksestä täysin.
Mies myönsi pettäneensä työristeilyllä. Mies itki ja on vihannut itseään siitä lähtien. Tämä uutinen rikkoi minut täysin. En tiedä mitä tehdä, olen aivan hajalla. Päätimme jatkaa suhdetta, mutta sanoin että hänen täytyy antaa kaikkensa. Osoittaa että vain minä olen se. Naiivi kun olen, no hänellä ei onnistu se. Koko ajan pahalla päällä jos puhun asiasta.
Käsittämätöntä, että hänen mielestään juttu pitäisi unohtaa. Haluan lähteä suhteesta. Samalla repii ajatus kuinka rikon perheen ja taloudellinen puoli.
Tuntuu että hajoan, en halua kertoa kenellekään tätä häpeää. Ulkonäössäni ei ole vikaa, olen hoikka, hoidan ulkonäköä. Eli ne tutut "laihtua" - huutelut voi unohtaa.
Aika sekava aloitus. Ehkä haluan vain udella onko muille käynyt näin? Tai neuvoja antaa
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Ei se pettäminen niin vakavaa ole. Miksi siitä pitää aina vetää kilarit ja voida pahoin? Ei kukaan jaksa olla uskollinen 80 vuotta. Ja jos sulla ei pimpukka toimi niin ei se miehen vika ole. Mies kuitenkin tunnusti ja katuu, joten se on hyvä merkki.
miksi ryhtyy sitten parisuhteeseen tai ei ole avoimessa parisuhteessa sovitusti jos ei jaksa olla uskollinen 80 vuotta? Allekirjoittaa sopimuksen jota ei pysty pitämään ja rikkoo toisen ihmisen luottamuksen ihmisiin ja traumatisoi toisen, harjoittaa toisen terveyttä kohtaan väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa teoillaan, että en sanoisi että ei ole niin vakavaa🙈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä eroa.
Toisena: keskity nyt vain omiin tarpeisiisi, niinhän miehesikin teki. Kirjoita päiväkirjaa jos pystyt, tai maalaa lasten kanssa itsekin samalla. Ja hae yksilöterapiaa. Pariterapian voi unohtaa
Kolmantena: joku oma harrastus järjestä kerran viikossa. Hae tukea Mannerheimin Lastensuojeluliitosta vaikka, että joku tulisi sen ajaksi sieltä hoitamaan lapsia. Auttavat kyllä.
Neljäntenä: vahvista suhteita ystäviisi.
Viidentenä; se toiseen naiseen työntynyt kikkeli pois kotisohvalta, sohvan desinfiointi ja lukkojen vaihto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pettäminen niin vakavaa ole. Miksi siitä pitää aina vetää kilarit ja voida pahoin? Ei kukaan jaksa olla uskollinen 80 vuotta. Ja jos sulla ei pimpukka toimi niin ei se miehen vika ole. Mies kuitenkin tunnusti ja katuu, joten se on hyvä merkki.
miksi ryhtyy sitten parisuhteeseen tai ei ole avoimessa parisuhteessa sovitusti jos ei jaksa olla uskollinen 80 vuotta? Allekirjoittaa sopimuksen jota ei pysty pitämään ja rikkoo toisen ihmisen luottamuksen ihmisiin ja traumatisoi toisen, harjoittaa toisen terveyttä kohtaan väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa teoillaan, että en sanoisi että ei ole niin vakavaa🙈
Puhumattakaan lasten psyykeestä, joille tuollainen on varmasti tosi repivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se pettäminen niin vakavaa ole. Miksi siitä pitää aina vetää kilarit ja voida pahoin? Ei kukaan jaksa olla uskollinen 80 vuotta. Ja jos sulla ei pimpukka toimi niin ei se miehen vika ole. Mies kuitenkin tunnusti ja katuu, joten se on hyvä merkki.
miksi ryhtyy sitten parisuhteeseen tai ei ole avoimessa parisuhteessa sovitusti jos ei jaksa olla uskollinen 80 vuotta? Allekirjoittaa sopimuksen jota ei pysty pitämään ja rikkoo toisen ihmisen luottamuksen ihmisiin ja traumatisoi toisen, harjoittaa toisen terveyttä kohtaan väkivaltaa ja henkistä väkivaltaa teoillaan, että en sanoisi että ei ole niin vakavaa🙈Puhumattakaan lasten psyykeestä, joille tuollainen on varmasti tosi repivää.
Nimenomaan ja vielä piirtää pahimmassa tapauksessa uskomuksia heille, että heitäkin saa aikuisuudessa kohdella näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda hetkeksi ja keskity lapsiin. Ja tulevaisuudessa kun kohtaat jonkun kivan ihastuksen niin voit sinäkin vähän seikkailla ilman tunnontuskia.
Suosittelen myös tätä. Meillä ei ole pettämistä, mutta priorisoin perheen säilymisen eron edelle. Kylmästi vain perhe muun edelle. Mikään pakkohan pettäjää ei ole edes halata vaan pärjätköön hoitonsa kanssa.
Aika sairasta. Kai ymmärrätte, että teidän parisuhde on se parisuhde, josta lapsenne oppivat miten kohdellaan omaa puolisoa ja miten puoliso saa kohdella sinua? Haluatte siis opettaa, että oma puoliso saa olla henkisesti (fyysisesti ja taloudellisesti) väkivaltainen ja pettää, ja että se pitää vain hyväksyä? Totuus on se, että ette te lapsien takia jää, vaan itsenne. Lapset kärsivät nyt ja tulevaisuudessa,
Missä puhuttiin väkivallasta? Ei missään. Meillä ei ole kumpaakaan. On vain todettu, että ilman lasta suhde olisi jo loppunut ja nyt jatketaan siltä pohjalta, että ollaan a) kavereita ja b) kompromissi on paras ratkaisu. Mutta ei, av-raati keksii puskista, että suhde on joku vankityrmä jossa kahleet kilisevät ja piiskan ääni raikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että sun mies voi menettää kunnioituksen sua kohtaan, jos annat anteeksi ja jatkat teidän suhdetta. Se voi antaa merkin, että sua voi kohdella noin. Jos jäät suhteeseen, niin joudut tekemään ison työn, että voit jollain tapaa hyvin siinä suhteessa. Siitä huolimatta sun mies todennäköisesti uusii muutaman vuoden päästä temppunsa.
Mun ex jäi kiinni salasuhteesta ja erottiin sen vuoksi. Meillä oli pitkä liitto, lapsia jne. Asia tuli mulle ja lapsille täysin yllättäen. Tästä on aikaa reilu kolme vuotta. Kaikki värit katosi elämästä pitkäksi aikaa ja oli vaikea kuvitella, että voisin olla enää edes onnellinen. Kuitenkin aika ja asioiden työstäminen (ilman exää) korjaa asioita. En todellakaan vaihtaisi siihen elämään, mitä se oli ennen pettämistä. Olen paljon onnellisempi tällä hetkellä.
Mikä saa ajattelemaan etteikö kunnioitus lisääntyisi nimenomaan sitä kautta kun asiaa käsitellään yhdessä ja lopulta puoliso on valmis antamaan anteeksi ikävän teon ja tekemään töitä yhdessä suhteen pelastamiseksi? Itse mietin että arvostaisin tuollaisen kypsyyden osoituksen jälkeen miestäni vielä enemmän kuin aiemmin. Ja ennen kaikkea arvostaisin suhdetta ja sitä että toinenkin pitää suhdetta uuden mahdollisuuden väärtinä. Ylpeys on se mikä monella puhuu isoimmalla äänellä. Moni asettaa ylpeyden etusijalle ohi ihmissuhteiden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkuta lisää ja olet kohta yh.
Mies ei mahda mitään, jos ap itse lähtee ensin ja jättää lapset miehelle. Siinäpä sitten yrittää sovittaa työn ja lastenhoidon. Sitä saa mitä tilaa ja ap:n tulee saada toipua miehen aiheuttamasta kriisistä.
Ap lähtee kotirouvana pois suhteesta ja maksaa kuluna - miten? Ei hän tuossa saa euroakaan elatustukia. Mies saa lapsille hoitopaikan samantien ja miehen vanhemmat auttavat. Pari kuukautta ja lapset on unohtaneet äitinsä, mitään viikonlopputapaamisia kun ei ole ennen kuin on käyty lastenvalvojalla asiasta sopimassa ja siellä lähtenyt ja lapsensa jättänyt on aika heikoilla jäillä ilman tuloja. Vai onko ap:n työnantaja niin joustava, että hoitovapaan voi keskeyttää tuosta vain?
Onko se ap nyt sun mielestä kotirouva vai ei? Molemmat on sun omia kuvitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta mitä tarkoittaa asian läpikäyminen, mitä ihmettä ap haluaa tapahtuvaksi, kun asia ei muutu tekemättömäksi. Mitä käydään läpi? Satoja anteeksipyyntöjä, vaatimuksia, itkua ja valitusta? Mikä muuttuu?
Asian käsittely ja työstäminen vie aikaa molemmilta ja kannattaa nyt muistaa, että mieskin on tuossa koko ajan vapaa lähtemään, jos toiselle prosessi tarkoittaa syyttelyä ja toistuvaa asiaan palaamista, vaikka kaikki on jo moneen kertaan käyty läpi.
Moni on sanonut, että anna jo olla ja olen samaa mieltä. Mitä pitempään asiaa hautoo ja sen ottaa uudestaan esille, sitä suuremmat mittasuhteet se saa ja sitä varmempi on ero. Mies kävi kerran vieraissa ja takuuvarmasti tekee sen uudestaan, kun asiasta jaksaa joka päivä muistuttaa, koska kun siitä jo valmiiksi syytetään ja suorastaan odotetaan tapahtivaksi, niin miksipä ei."
"Asian läpikäyminen" ei tarkoita, että pettäminen muuttuu tekemättömäksi, vaan se on prosessi, jossa molemmat osapuolet voivat käsitellä tunteensa, ymmärtää tapahtunutta ja pohtia, mitä seuraavaksi.
Ei ole kyse sadoista anteeksipyynnöistä tai loputtomasta itkemisestä, vaan siitä, että molemmat saavat puhua avoimesti ja rehellisesti, miksi näin kävi, mitä tunteita se herättää, ja mitä se merkitsee suhteelle. Läpi käyminen voi auttaa löytämään syitä, miksi pettäminen tapahtui, ja antaa molemmille mahdollisuuden miettiä, miten heidän käytöksensä ja suhteen dynamiikka voivat muuttua tulevaisuudessa.
Se, mitä muuttuu, on luottamus ja mahdollisuus jatkaa eteenpäin , ei unohtaminen, vaan uudenlaisen ymmärryksen ja ehkä paremman suhteen rakentaminen. Jos se ei ole mahdollista, voi se johtaa siihen, että osapuolet tekevät yhteisesti päätöksen siitä, miten edetä , joko parantamalla suhdetta tai päättämällä siitä.
Tärkeintä on, että prosessi ei ole vain "pahoittelua ja itkua", vaan aktiivinen keskustelu ja molempien osapuolten mukanaolo muutoksessa. Jos toinen ei ole valmis muuttumaan tai ei näe suhteen jatkamista mahdollisena, silloin käsittely ei vie mitään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kertoi että hän meni naisen hyttiin, mutta hänellä ei seissyt. Yritti laittaa sisään, mutta tuli minä vain mieleen. Sen jälkeen hän puki nopeasti päälle ja lähti moneksi tunniksi suihkuun "yritti pestä itsenaä puhtaaksi."
Ei mies ollut viehättänyt hänestä ja ajatteli vain minua kuulemma
En tiedä mitä ajatella. Käyn tätä läpi mielessäni.
Ap
Jos mies ei ollut viehättynyt hänestä, miksi hän meni naisen hyttiin aikomuksenaan harrastaa seksiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Höpöhöpö. Reaalimaailmassa me unohdamme epävarmuuden ja satutetuksi tulemisen tunteemme kun riittävästi kuluu ns hyvää aikaa. Ja jatkamme elämäämme eteenpäin.
Teini-ikäisenä moni asia tuntui valtavan suurelta episodilta tai peräti kriisiltä. 30 vuotta aikaa väliin, niin niitä ei enää edes muista. 25 vuotta sitten lähinnä hymyilytti."
On täysin normaalia, ettei teini-iän "kriisejä" enää aikuisena muista. Mutta oikeasti vakavat, aikuisiässä kohdatut vastoinkäymiset eivät noin vain unohdu. Jo ylipäätään noihin "hyviin aikoihin" takaisin kiinni pääsemiseen voi olla jopa vuosien työ.
No, itse kommentoin petettyä, että kun asiaa on aikansa riidelty läpi, niin enää ei jaksa ottaa siitä tulia ja pikkuhiljaa koko homma unohtuu. 9 vuotta myöhemmin elämme aivan samanlaista elämää kuin olisimme eläneet ilman uskottomuutta, ainoastaan itse olen itsetietoisempi ja molemminpuolinen luottamus on vahvemmalla pohjalla.
Kaikki eivät pyrähtele fiilisten perässä sinne tänne, vaan elämä on tuonut kypsyyttä harkita ja ottaa aikaa asioiden pohtimiseen ennen ratkaisuja. Heti on tosin todettava, että koskaan en ole luopunut lemmikistä ennen aikaisesti, lapsia on yhden kumppanin kanssa, exiä on tasan 2, maksuhäiriöitä ei ole koskaan ollut, ei ole entisiä ystäviä, ei vihamiehiä, ei tatuointeja, eikä alati vaihtuvia työpaikkoja..
Menehän miesvihaaja ulisemaan muualle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä tilanne, oon tosi pahoillani sun puolesta. Ymmärrän sun tuskan.
Luottamuksen takaisin saaminen on hyvin vaikeaa enää tuollaisen jälkeen.
Vaivasi omaa mieltä myös silloin ja lopulta itse erosin.
En sano mikä oikea ratkaisu, toivon sinulle hyvää mitä päätätkin <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Höpöhöpö. Reaalimaailmassa me unohdamme epävarmuuden ja satutetuksi tulemisen tunteemme kun riittävästi kuluu ns hyvää aikaa. Ja jatkamme elämäämme eteenpäin.
Teini-ikäisenä moni asia tuntui valtavan suurelta episodilta tai peräti kriisiltä. 30 vuotta aikaa väliin, niin niitä ei enää edes muista. 25 vuotta sitten lähinnä hymyilytti."
On täysin normaalia, ettei teini-iän "kriisejä" enää aikuisena muista. Mutta oikeasti vakavat, aikuisiässä kohdatut vastoinkäymiset eivät noin vain unohdu. Jo ylipäätään noihin "hyviin aikoihin" takaisin kiinni pääsemiseen voi olla jopa vuosien työ.
No, itse kommentoin petettyä, että kun asiaa on aikansa riidelty läpi, niin enää ei jaksa ottaa siitä tulia ja pikkuhiljaa koko homma unohtuu. 9 vuotta myöhemmin elämme aivan samanlaista elämää kuin olisimme eläneet ilman uskottomuutta, ainoastaan itse olen itsetietoisem
Petettynä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No me mentiin pariterapiaan. Se oli yhtä tyhjän kanssa. Jatkettiin yhdessä ja hankittiin kaksi lasta lisää. Ostettiin isompi asunto.
Kun lapset olivat 8-, 5- ja 3-vuotiaat, otin ensimmäisen rakastajan. Sen jälkeen ollut vielä kaksi muuta rakastajaa. Lasten hoito jäänyt näin ollen paljolti miehen vastuulle.
Sellaista se on, kun menee yksipuolisesti muuttamaan parisuhteen sääntöjä: silloin säännöt muuttuvat kokonaan.
Olet saanut pidettyä kiinni kalleimmastasi: siis ylpeydestäsi (tuossa fantasiatarinassasi). Onneksi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että sun mies voi menettää kunnioituksen sua kohtaan, jos annat anteeksi ja jatkat teidän suhdetta. Se voi antaa merkin, että sua voi kohdella noin. Jos jäät suhteeseen, niin joudut tekemään ison työn, että voit jollain tapaa hyvin siinä suhteessa. Siitä huolimatta sun mies todennäköisesti uusii muutaman vuoden päästä temppunsa.
Mun ex jäi kiinni salasuhteesta ja erottiin sen vuoksi. Meillä oli pitkä liitto, lapsia jne. Asia tuli mulle ja lapsille täysin yllättäen. Tästä on aikaa reilu kolme vuotta. Kaikki värit katosi elämästä pitkäksi aikaa ja oli vaikea kuvitella, että voisin olla enää edes onnellinen. Kuitenkin aika ja asioiden työstäminen (ilman exää) korjaa asioita. En todellakaan vaihtaisi siihen elämään, mitä se oli ennen pettämistä. Olen paljon onnellisempi tällä hetkellä.
"En todellakaan vaihtaisi siihen elämään, mitä se oli ennen pettämistä. Olen paljon onnellisempi tällä hetkellä"
Hmm..valehteleminen ei tietenkään ole ok, ja sitähän pettäminenkin on, mutta eikö suhteessanne valehtelu alkanut siis jo ennen uskottomuutta? Elitte yhdessä elämää johon ette todellakaan enää palaisi koska se oli onnetonta
Mulla on teoria: todennäköisyys päätyä pettämään on jokaisella ihmisellä yksilöllinen. Ap:n mies on todistetusti pettänyt ainakin kerran. Veikkaan, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta. Veikkaan myös, että mies tunnusti, koska joku työkaveri oli nähnyt hänet tämän naisen kanssa ja asia oli mahdollisesti paljastumassa ap:lle tätä kautta. Moni antaa nimittäin pettämisen anteeksi helpommin, jos pettäjä tunnustaa asian itse. Nuo miehen jutut ap:n ajattelemisesta teon aikana ja itseinhosta peseytymisrituaaleineen ovat kuin suoraan Demin keskustelupalstalta - teinix-tasoisia sepitteitä, joita pettäjä ajattelisi petetyn haluavan kuulla. Suuttuminen asiasta keskusteltaessa on sekin yritys saada petetty jättämään asia sikseen. Ei hyvältä näytä suhteen jatkon kannalta.
Tätä lukiessani rupesin miettimään miten ite reagoisin ja huomasin että en ehkäpä nostaisi suurta haloota jos se ois ollu vaan seksiä, mut jos siinä ois ollu tunteita ja ollut ihan salasuhde, olisi ukko entinen.
Meillä oli vasta muutaman vuoden kylmä kausi, ei edes pusua/halia, kysyin ukolta kävikö muualla helpottamassa oloa, sanoi ei ja se siitä. En jaksa miettiä onko totta vai ei.
Rakastan puolisoani yli kaiken ja nyt menee taas kuin nuorena, vasta rakastuneena, näppejä pysty pitämään toisesta irti, vällyt heiluu jokapäivä.
Yhdessä ollaan oltu kymmeniä vuosia, nuoresta asti, on lapset ja lapsenlapset.
Ps. Meidän juttu alkoi ennenkuin ukko oli eronnut tyttöystävästään, eli se pettäjämies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nalkuta lisää ja olet kohta yh.
Mies ei mahda mitään, jos ap itse lähtee ensin ja jättää lapset miehelle. Siinäpä sitten yrittää sovittaa työn ja lastenhoidon. Sitä saa mitä tilaa ja ap:n tulee saada toipua miehen aiheuttamasta kriisistä.
Ap lähtee kotirouvana pois suhteesta ja maksaa kuluna - miten? Ei hän tuossa saa euroakaan elatustukia. Mies saa lapsille hoitopaikan samantien ja miehen vanhemmat auttavat. Pari kuukautta ja lapset on unohtaneet äitinsä, mitään viikonlopputapaamisia kun ei ole ennen kuin on käyty lastenvalvojalla asiasta sopimassa ja siellä lähtenyt ja lapsensa jättänyt on aika heikoilla jäillä ilman tuloja. Vai onko ap:n työnantaja niin joustava, että hoitovapaan voi keskeyttää tuosta vain?
Mikä oletus se on, että miehen vanhemmat auttavat? Tai, että saa hoitopaikan tuosta noin vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs pihtaat, miltä nyt tuntuu sillä pihtauksen takia mies joutu etsimään toisen?
Jaahas, ylisteinit alkavat näköjään ehtimään koulusta kotiin 🥱 Ei tarvitse kauaa enää kiukutella, äitykkä pääsee kohta töistä ja tulee kotiin tekemään pojulle voikkuleipiä.
Sanoo joku työtön yh-mamma
En ole aina varma kumpi on pahempi... ylis-jonneilta kun tuollainen käytön on odotettua, he kasvavat sen yli.
Teiltä, aikuisilta ihmisiltä jotka olette parhaimmillanne.... Olisi ollut mielenkiintoista nähdä mitä olisitte suoltaneet nettiin, jos sellainen olisi ollut nuoruudessanne.
Lol, netti on ollut tavallisten pulliaisten saatavilla lähes koko ikäni. :D Ensimmäistä kertaa kun käytin tietokonetta, sillä pääsi jo nettiin. Itsekin vietin teinivuoteni laudoilla, valitettavasti, muttei minusta siltikään tullut mitään anonymiteetin suojista huutelevaa törkyturpaa.
Ei se pettäminen niin vakavaa ole. Miksi siitä pitää aina vetää kilarit ja voida pahoin? Ei kukaan jaksa olla uskollinen 80 vuotta. Ja jos sulla ei pimpukka toimi niin ei se miehen vika ole. Mies kuitenkin tunnusti ja katuu, joten se on hyvä merkki.