Mitä tehdä tässä tilanteessa, mies petti

Kaikki miehet pettää tilaisuuden tullen. Se nyt vaan on faktaa. Varsinkin jos mies on komea niin pertämistilaisuuksia tulee helpommin kuin rumalle miehelle. 

Se on todella vaikea lähteä, mutta itse omasta kokemuksesta tiedän kanssa, että mies ei tule koskaan enää kunnioittamaan naista joka antaa pettämisen anteeksi. Ja luottamus ja turva (ja mies ei luo näitä naiselle jos hän ei kunnioita naista) on naisen hormonitoiminnalle ainut keino toimia kunnolla, joten suosittelen todella lämpimästi, että näytät tässä hänelle rajat ja lähdet suhteesta. Asiat järjestyvät siitä eteenpäin ja keskityt sitten uudessa kodissa lapsiin ja omaan hyvinvointiisi ja älä etsi uutta miestä tai mene deittiappeihin vaan oikeasti ole itsesi kanssa ja luo turva ensin itseesi. Ja pelko hänen uudelleen pettämisestä tulee aina luomaan aidan teidän välille (kehosi tulee ainakin aistimaan sen aina vaikket sitä itse tiedostaisikaan) ja vielä erityisesti, kun hän ei ole valmis käymään sitä läpi sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunnalla kävi kymmenisen vuotta samoin. Jatkoivat yhdessä. Muutamaa vuotta myöhemmin mies petti taas.

Nyt ovat eronneet. Lapset teini-ikäisiä.

Ei se pettäminen noin vain unohdu.

Niin siis siltä mieheltä ei se pettäminen unohtunut.

Vierailija kirjoitti:

Se on todella vaikea lähteä, mutta itse omasta kokemuksesta tiedän kanssa, että mies ei tule koskaan enää kunnioittamaan naista joka antaa pettämisen anteeksi. Ja luottamus ja turva (ja mies ei luo näitä naiselle jos hän ei kunnioita naista) on naisen hormonitoiminnalle ainut keino toimia kunnolla, joten suosittelen todella lämpimästi, että näytät tässä hänelle rajat ja lähdet suhteesta. Asiat järjestyvät siitä eteenpäin ja keskityt sitten uudessa kodissa lapsiin ja omaan hyvinvointiisi ja älä etsi uutta miestä tai mene deittiappeihin vaan oikeasti ole itsesi kanssa ja luo turva ensin itseesi. Ja pelko hänen uudelleen pettämisestä tulee aina luomaan aidan teidän välille (kehosi tulee ainakin aistimaan sen aina vaikket sitä itse tiedostaisikaan) ja vielä erityisesti, kun hän ei ole valmis käymään sitä läpi sinun kanssasi.

Itse voin kyllä tämän miehenä kanssa allekirjoittaa täysin itseni ja oman kaveripiirin puolesta. Aina joku voi esittää että kunnioittaa pettämisen jälkeenkin, mutta se syvällä oleva tunne siitä että oma puoliso on merkityksellisin (eikä ikinä haluaisi menettää häntä), eikä ikinä haluaisi häntä mitenkään satuttaa ja aivan sama mitä himoja tulee, niin sitä rajaa ei ikinä ylitetä millään tavoin juuri nimenomaan kunnioituksesta omaa puolisoa kohtaan, mutta jos syvä kunnioitus puuttuu, ei siinä ole miehelle lopulta mitään syvää tunnetta pyristellä millään tavoin olemaan parempi mies puolisolle joka päivä. Itse en näkisi muuta vaihtoehtoa kanssa kun vaan lähteä, vaikka se olisi tosi vaikeaa, mutta hän teki sen valinnan itse ja sun täytyy tehdä valinta suojella ja kunnioittaa itseäsi tai hän ei enää ikinä tule myöskään sitä tekemään.

Mene vaikk  yksin terapiaan, jos mies ei lähde. Tarvitset tukea asian käsittelyyn

Vierailija kirjoitti:

Se on todella vaikea lähteä, mutta itse omasta kokemuksesta tiedän kanssa, että mies ei tule koskaan enää kunnioittamaan naista joka antaa pettämisen anteeksi. Ja luottamus ja turva (ja mies ei luo näitä naiselle jos hän ei kunnioita naista) on naisen hormonitoiminnalle ainut keino toimia kunnolla, joten suosittelen todella lämpimästi, että näytät tässä hänelle rajat ja lähdet suhteesta. Asiat järjestyvät siitä eteenpäin ja keskityt sitten uudessa kodissa lapsiin ja omaan hyvinvointiisi ja älä etsi uutta miestä tai mene deittiappeihin vaan oikeasti ole itsesi kanssa ja luo turva ensin itseesi. Ja pelko hänen uudelleen pettämisestä tulee aina luomaan aidan teidän välille (kehosi tulee ainakin aistimaan sen aina vaikket sitä itse tiedostaisikaan) ja vielä erityisesti, kun hän ei ole valmis käymään sitä läpi sinun kanssasi.

Lisäksi ap tulee tulavaisuudessa suhtautumaan kaikkiin miehiin potentiaalisina pettäjinä ja "näkee heidän lävitseen" eli aistii heti, milloin luottamus ja turva eivät ole todellista.

Mies löytää kyllä uuden, hänen tunteitaan ei tarvitse miettiä ja lapsetkin tottuvat siihen, että koteja on kaksi ja äitejäkin on kaksi. Ne lapsivapaat viikot/viikonloput voi käyttää itsensä kehittämiseen, äänimaljahoitoihin ja rauhoittumiseen ja löytää sitä kautta itselleen rauhan.

Harva mies muuten haluaa käydä sitä pettämistä läpi vaimon kanssa, jotenkin suomalainen mies ei osaa neutraalisti kuvailla mitä kaikkea teki toisen naisen kanssa, miltä se tuntui ja mikä oli erityisen hyvää. Vaimot toivovat tätä, että mies avaisi tunteensa ja kuvailisi aktia, mutta ei miehistä ole siihen.

Miehen virhe oli kertoa pettämisestä. Kun pettäjällä on tarpeeksi huono omatunto, hän kertoo, koska muka haluaa olla rehellinen ja katuu, mutta pohjimmiltaan haluaa helpottaa oloansa tunnustamalla. Kaikkien osapuolien kannalta oisi syytä pitää  suu kiinni ja kärsiä rauhassa. Ihmisiä me vain ollaan ja joskus saattaa hairahtua. Tämäkin perhe voisi paremmin jos asia olisi pysynyt salassa. Nyt vaimo velloo huokommuuden tunteessa ja pitää asiaa suurimpana loukkauksena ja mies kärvistelee syyllisyyden ja kiukun kanssa. Kumpikin pitää toista kohtuuttomana. Tapahtunut on tapahtunut, mutt  ainakin vaimo oikeasti olisi ollut onnellisempi jos ei olisi tietänyt asiasta, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus. Jeesustelijat voi väittää mitä tahansa, mutta kukaan ei ole täydellinen, ihminen on eläin ja parisuhteissakin on kolhuja, kuten elämässä on. 

Kannattaa muistaa, että sun mies voi menettää kunnioituksen sua kohtaan, jos annat anteeksi ja jatkat teidän suhdetta. Se voi antaa merkin, että sua voi kohdella noin. Jos jäät suhteeseen, niin joudut tekemään ison työn, että voit jollain tapaa hyvin siinä suhteessa. Siitä huolimatta sun mies todennäköisesti uusii muutaman vuoden päästä temppunsa. 

Mun ex jäi kiinni salasuhteesta ja erottiin sen vuoksi. Meillä oli pitkä liitto, lapsia jne. Asia tuli mulle ja lapsille täysin yllättäen. Tästä on aikaa reilu kolme vuotta. Kaikki värit katosi elämästä pitkäksi aikaa ja oli vaikea kuvitella, että voisin olla enää edes onnellinen. Kuitenkin aika ja asioiden työstäminen (ilman exää) korjaa asioita. En todellakaan vaihtaisi siihen elämään, mitä se oli ennen pettämistä. Olen paljon onnellisempi tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen virhe oli kertoa pettämisestä. Kun pettäjällä on tarpeeksi huono omatunto, hän kertoo, koska muka haluaa olla rehellinen ja katuu, mutta pohjimmiltaan haluaa helpottaa oloansa tunnustamalla. Kaikkien osapuolien kannalta oisi syytä pitää  suu kiinni ja kärsiä rauhassa. Ihmisiä me vain ollaan ja joskus saattaa hairahtua. Tämäkin perhe voisi paremmin jos asia olisi pysynyt salassa. Nyt vaimo velloo huokommuuden tunteessa ja pitää asiaa suurimpana loukkauksena ja mies kärvistelee syyllisyyden ja kiukun kanssa. Kumpikin pitää toista kohtuuttomana. Tapahtunut on tapahtunut, mutt  ainakin vaimo oikeasti olisi ollut onnellisempi jos ei olisi tietänyt asiasta, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus. Jeesustelijat voi väittää mitä tahansa, mutta kukaan ei ole täydellinen, ihminen on eläin ja parisuhteissakin on kolhuja, kuten elämässä on. 

Jos tää on mentaliteetti, niin ei ihme et puolet avioliitosta päätyy eroon. Tää kertoo aivan suoraan siitä et ihminen ei ole valmis parisuhteeseen tai vanhemmaksi, jos ei kykene hillitsemään itseään ja ymmärtämään tekojensa seurauksia. Eikä se tilanne jää mitenkään tapahtumatta jos puolisolle ei kerrota ja saattaa puolison terveyden vielä vaaraan jos ei kerro, eikä anna toiselle sitä mahdollisuutta valita haluaako saattaa oman terveytensä vaaraan vai ei. Se on väkivaltaa toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen virhe oli kertoa pettämisestä. Kun pettäjällä on tarpeeksi huono omatunto, hän kertoo, koska muka haluaa olla rehellinen ja katuu, mutta pohjimmiltaan haluaa helpottaa oloansa tunnustamalla. Kaikkien osapuolien kannalta oisi syytä pitää  suu kiinni ja kärsiä rauhassa. Ihmisiä me vain ollaan ja joskus saattaa hairahtua. Tämäkin perhe voisi paremmin jos asia olisi pysynyt salassa. Nyt vaimo velloo huokommuuden tunteessa ja pitää asiaa suurimpana loukkauksena ja mies kärvistelee syyllisyyden ja kiukun kanssa. Kumpikin pitää toista kohtuuttomana. Tapahtunut on tapahtunut, mutt  ainakin vaimo oikeasti olisi ollut onnellisempi jos ei olisi tietänyt asiasta, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus. Jeesustelijat voi väittää mitä tahansa, mutta kukaan ei ole täydellinen, ihminen on eläin ja parisuhteissakin on kolhuja, kuten elämässä on. 

tää kertoo vaan ihmisestä jonka moraali on todella pohjalukemissa jos voi toimia näin rakkaimmille ihmisilleen.

Ei ihme, että niin moni avioliitto päätyy eroon, kun ei kestetä minkäänlaisia kolhuja. Halutaan täydellinen suhde täydellisen ihmisen kanssa. Sellaisia ihmisiä tai suhteita ei ole. Emme ole koneita. Ja jotkut kutsuvat toisia tunteettomiksi, mutta toiset taas ovat liian tunteellisia. Jos ihmisillä olisi hieman realistisempi suhtautuminen ihmisiin ja elämään, voisimme paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Miehen virhe oli kertoa pettämisestä. Kun pettäjällä on tarpeeksi huono omatunto, hän kertoo, koska muka haluaa olla rehellinen ja katuu, mutta pohjimmiltaan haluaa helpottaa oloansa tunnustamalla. Kaikkien osapuolien kannalta oisi syytä pitää  suu kiinni ja kärsiä rauhassa. Ihmisiä me vain ollaan ja joskus saattaa hairahtua. Tämäkin perhe voisi paremmin jos asia olisi pysynyt salassa. Nyt vaimo velloo huokommuuden tunteessa ja pitää asiaa suurimpana loukkauksena ja mies kärvistelee syyllisyyden ja kiukun kanssa. Kumpikin pitää toista kohtuuttomana. Tapahtunut on tapahtunut, mutt  ainakin vaimo oikeasti olisi ollut onnellisempi jos ei olisi tietänyt asiasta, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus. Jeesustelijat voi väittää mitä tahansa, mutta kukaan ei ole täydellinen, ihminen on eläin ja parisuhteissakin on kolhuja, kuten elämässä on. 

Tässäkin joku luulee, ettei naisen keho aisti sitä turvattomuutta joka kahden ihmisen välille joka tapauksessa tulee, kertoisi siitä tai ei. Naisen keho ei ikinä enää tunne todellista turvaa näin toimineen miehen kanssa ja luota toiseen. Miehelle se näkyy helposti kunnioituksen puutteena häntä kohtaan, hänen tekemisiään ja valintoja ei yleisestikkään arvosteta, nainen ei kostu kunnolla tai kiihotu ja antaudu miehelleen yms. Todellisella kommunikaatiolla pääsee pitkälle.

Itse aikoinaan jatkoin vielä 10 vuotta suhdetta pettämisen jälkeen. Jatkettiin siis suhdetta, eikä asiasta jauhettu, mutta kyllä siinä jotain meni peruuttamattomasti rikki. Inhon tunne kasvoi kaikessa hiljaisuudessa ja sai vielä vauhtia kaikesta muusta ei niin ryhdikkäästä toiminnasta. 10 vuoden jälkeen heitin herran pihalle, ja kyyneltäkään en ole asian vuoksi vuodattanut. On sitä ihmiset ihmetellyt, että mikä tuo oikein luulee olevansa, kun noin hyvästä miehestä erosi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että niin moni avioliitto päätyy eroon, kun ei kestetä minkäänlaisia kolhuja. Halutaan täydellinen suhde täydellisen ihmisen kanssa. Sellaisia ihmisiä tai suhteita ei ole. Emme ole koneita. Ja jotkut kutsuvat toisia tunteettomiksi, mutta toiset taas ovat liian tunteellisia. Jos ihmisillä olisi hieman realistisempi suhtautuminen ihmisiin ja elämään, voisimme paremmin. 

Kolhuja on monenlaisia ja enemmänkin on se, että ihmisen tulisi oikeasti kasvaa itsenään ja haastaa esim oma egonsa ennen kuin ryhtyy parisuhteeseen tai vanhemmaksi, että onko itsestä oikeasti siihen. Jos ei kykene olemaan luottamuksen arvoinen ja ei ota aikuisena ihmisenä vastuuta omista valinnoistaan, niin ei ole valmis parisuhteeseen. Ja jos tekee virheitä ottaa ja kantaa siitä vastuun ja hyväksyy seuraukset ja oppii niistä. Tässä mies toimi sentään rehdisti ja kertoi asiasta, täten otti vastuun tekemistään valinnoista ja hyväksyy seuraukset. Ottaa opiksi ja ehkä seuraavassa suhteessa enää toista virheitään. Se kasvattaa ihmisistä empaattisia ja vahvoja ja siten yhteiskunta voi paremmin. Ei siten kuten joku täällä sanoi ettei kerro kotona, se on pelkuruutta ja oman vastuun pakoilua, se ei kasvata ketään.

Et se ole sinä, joka perheen rikkoo. Sen rikkoi mies, joka petti.

Jos et pääse tästä yli etkä malta olla jatkuvasti nalkuttamatta siitä miehelle, niin ryhdy suunnittelemaan omaa tulevaisuuttasi ilman tuota miestä.

Kannattaisi kuitenkin siirtää eroa siihen aikaan, kun olet palannut töihin ja lasten kanssa arki alkaa olla vakiintunut niin, että pärjäät heidän kanssaan paremmin.

Olen tosi pahoillani! 
Itse olen ollut samass tilanteessa. Kolmas lapsi oli mahassa kun miehellä oli lyhyt suhde. 
Kauhean katuvainen toki ja päätin jatkaa liittoa. Tavallaan se oli hyvä päätös, koska lapset loivat hyvän suhteen isäänsä. Mutta ei meidän suhde koskaan siitä toipunut. Ja lopulta mies päätyi pettämään uudelleen.

Erottiin sitten lopullisesti kun lapset oli 11, 8 ja 6v.

Erosta selvisin yllättävän hyvin vaikka oli yhteinen talo jonka jätin miehelle.

Eli lähdin ns.tyhjin käsin.

En tosin tiedä olisinko ollut yhtä vahva eron hetkellä jos se olisi tapahtunut pikkuvauva-aikana. 
Itse olen taas (12vuotta myöhemmin) eron partaalla pitkästä suhteesta ja onhan tämä toki hankalaa missä elämänvaiheessa tahansa. 

Mutta kaikesta selviää. Nyt jos koskaan on hyvä aika hakea itselle apua ystäviltä, sukulaisilta ja terapiasta! 

Oletko ns. ramannut väärillä korteilla, kun ulkonäkö on sinulle kotiäitinä niin tärkeä? Itsetuntosi ei taida olla kohdallaan, kun nyt suurin vaatimuksesi on se, että mies osoittaisi kaikin keinoin sinun olevan hänen elämänsä ainoa nainen.

Eniten ihmettelen sitä, että noinkin erilaiset ihmiset ovat olleet yhdessä jo 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että niin moni avioliitto päätyy eroon, kun ei kestetä minkäänlaisia kolhuja. Halutaan täydellinen suhde täydellisen ihmisen kanssa. Sellaisia ihmisiä tai suhteita ei ole. Emme ole koneita. Ja jotkut kutsuvat toisia tunteettomiksi, mutta toiset taas ovat liian tunteellisia. Jos ihmisillä olisi hieman realistisempi suhtautuminen ihmisiin ja elämään, voisimme paremmin. 

Kolhuja on monenlaisia ja enemmänkin on se, että ihmisen tulisi oikeasti kasvaa itsenään ja haastaa esim oma egonsa ennen kuin ryhtyy parisuhteeseen tai vanhemmaksi, että onko itsestä oikeasti siihen. Jos ei kykene olemaan luottamuksen arvoinen ja ei ota aikuisena ihmisenä vastuuta omista valinnoistaan, niin ei ole valmis parisuhteeseen. Ja jos tekee virheitä ottaa ja kantaa siitä vastuun ja hyväksyy seuraukset ja oppii niistä. Tässä mies toimi sentään rehdisti ja kertoi asiasta, täten otti vastuun

Tämä! Ja jos haluaa olla muiden kanssa niin rehtinä ja moraalin omaavana ihmisenä ottaa sen puheeksi ja sitten katsotaan kohdataanko toiveiden kanssa puolison kanssa vai ei, ja jos ei niin sitten mietitään yhdessä miten siitä edetään. Ihme juttu et jengi ei pysty käymään aivan perus neuvotteluja ja keskuteluja ihmisen kanssa, jonka pitäisi olla itselleen läheisin ihmisin. Ei kukaan varmastikkaan odota täydellistä puolisoa tai parisuhdetta, jossa kenenkään tarpeet ja toiveet yms ei muutu, vaan sitä aivan normaalia rehteyttä ja moraalia että asioista puhutaan suoraan ja jos virheitä on sattunut, niin ottaa niistä täyden vastuun eikä pakoile ja kuvittele vielä, että siihen on joku oikeus ja kuten joku tuolla ylempää sanoikin, niin oikeus saattaa toisen terveys vielä vaaraan fyysisen pettämisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi viikko ennen joulua. Kävin joulukuun 22 päivä testeissä. Onneks ei ollut mitään.

Tekisi mieli välillä vain itkeä ja raivota. 

 

Välillä se ajatus pettämisestä "unohtuu" ja sitten palaa yhtäkkiä takaisin. Yritän keskittyä lapsiin. Se on hankalaa kieltämättä. Ei ole aikaa käsitellä.

 

Ap

Oma mielipiteeni on, ettet taida tuota unohtaa koskaan ja railo välillänne pysyy. Jos et pysty antamaan anteeksi, ei ole muuta vaihtoehtoa, kun erota. 

Ymmärrän sua hyvin, en itsekään voisi hyväksyä tuollaista tekoa, mutta yleensä on niin, että jos pettää kerran, kynnys pettämiseen alenee ja saattaa tapahtua taas jossain ensi juhlissa uudelleen. 

Ymmärrän myös elatuksen haasteet, mutta ei tuostakaan taida mitään tulla. Meillä on kuitenkin vain tämä yksi elämä. 

Tarvitset tukea asian käsittelyyn ja tunteiden läpikäyntiin. Ota yhteyttä vaikka seurakunnan perhetyöhön ja parisuhdetyöhön. Kerro, että on menossa akuutti kriisi ja että teillä on pieniä lapsia. Pyydä myös rohkeasti apua lasten kanssa tuttavilta, tai mene vaikka perhekerhoon, jossa näet muita aikuisia. Pienikin apu voi auttaa jaksamaan taas yhden päivän.  Älä tee äkkinäisiä ratkaisuja nyt, kun tilanne on näin akuutti. (Toinen asia tietenkin silloin, jos on kyseessä esim. väkivallan uhka tms.) Tilanne helpottaa pikku hiljaa, kun saat ensin käytyä tunteitasi läpi turvallisessa seurassa.