Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (15000)
Pyhäinpäivästä ollut keskustelua.
Meillä jo lapsuudesta tutuksi tullut tapa, haudoilla käynti.
Rauhallisesti vietetään ko. päivää, vähän parempaa ruokaa teen.
Halloweenista emme perusta. Kekri ei ole tuttu.
Hyviä pyhiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on jo vihitty vaimo. Hänellä oli lisäksi tyttöystävä. Ihan outo tapaus. Ei kertonut vaimostaan aluksi mitään, sitten jossain vaiheessa kertoo, että hänellä on 2 lasta. Kysyin, onko lapset usein sinun luonasi, ja hän sanoi, että 100% ajasta. Sitten vasta ymmärsin kysyä, asuuko niiden lasten äitikin siellä ja vastaus oli myöntävä. Se oli outoa, että sillä vaimolla oli naisystävä, jota tapaili, ja tällä miehellä oli myös tyttöystävä, jota tapaili. Minä kysyin, miksi sinä haluat 3 naista yhtä aikaa, ja vastaus oli, että hän rakastaa naisia. Minusta tuntuu näin jälkikäteen, että riippuvuus sillä oli eikä mikään rakkaus. Ehdittiin tapailla useampi kuukausi ennenkuin nämä perhekuviot kertoi.
Pyhäinpäivänä lapsuudessa omistauduttiin läheisille ja oltiin kotona tämä päivä paitsi iltapäivällä kun lähdettiin käymään haudoilla. Päivää juhlistettiin hiljaisuudella ja edesmenneitä kunnioittamalla.
Omakin kokemus on että pyhäinpäivänä satoi aina tihkua, oli koleaa ja sumuista.
Omassa lapsuudessani on juhlittu nimenomaan halloweenia, kuten kuulemma jo vanhempienikin lapsuudessa 60- ja 70-luvuilla. Päiväkodissa ja koulussa sekä kerhoissa oli halloweenteemaisia askarteluja ja juhlia, yleensä naamiaisia, lisäksi oli eri tahojen järjestämiä halloweenin teemajuhlia. Ne oli ihan hauskoja, itselleni halloween on aina ollut just näitä, sitten teininä ja nuorena aikuisena taas halloweenbileitä, kauhuleffoja ja sellaista.
Pyhäinpäivää taas meillä ei ole vietetty ja kekristä en varmaan ollut kuullutkaan ennen aikuisikää. Lapsuudessa pyhäinpäivä, ellei sattunut samalla päivälle kuin halloween, oli vaan kuin toinen sunnuntai, ei oikeastaan sen kummempaa. Tiedän että joidenkin kavereiden perheissä sitä on kyllä vietetty, he on käyneet läheistensä haudoilla ja joidenkin perheessä se on ollut suvun juhla että heillä on käynyt vieraitakin. Meillä taas haudoilla käyminen olisi ollut hankalaa, koska hautausmaat sijaitsi ihan toisaalla. Tietty on niitä muualle haudattujen muistomerkkejä minne olisi voinut viedä kynttilät, mutta yhtä hyvin niitä kuolleita läheisiä on sitten voinut ajatella ihan kotonakin. En ehkä muutenkaan yhdistä kuolleita läheisiä pyhäinpäivään, se on kuitenkin vain yksi kristillinen juhlapäivä, lähempänä heitä olen siellä missä he ovat olleet ja eläneet, ihan ajasta riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei anna kakkosta.
Ei edes pikku kakkosta?
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei anna kakkosta.
Anna sä ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei anna kakkosta.
Ei edes pikku kakkosta?
Se tarkotti perä reikää tai aunusta.
Lapsuudessa ja nuorena me mentiin koko perhe kirkkoon kuuntelemaan vuoden aikana kuolleiden nimien lukeminen. Usein oli joku tuttu noiden joukossa. Muutenkin oli harras päivä. Kynttilät vietiin omaisten haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karkki vai kepponen -jutusta tuli mieleen, että mikähän kepponen olisi luvassa, jos sanoisi yllättäen valitsevansa karkkien antamisen sijaan sen. Uskaltaiskohan?
En tiedä onko tämä oikeasti tapahtunut, mutta luin jostain, että kepposena pojan koltiaiset olisivat työntäneet purukumia ulko-oven lukon täyteen, kun ei karkkia irronnut. Aika paha, eikä mikään harmiton pikku kepponen, jos näin tehneet. Pitääpäs tarkistaa karkkikaapin tilanne...
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa ja nuorena me mentiin koko perhe kirkkoon kuuntelemaan vuoden aikana kuolleiden nimien lukeminen. Usein oli joku tuttu noiden joukossa. Muutenkin oli harras päivä. Kynttilät vietiin omaisten haudalle.
Tämä lienee aika tavallista. Varsinkin, jos lähiomainen on kuollut. Mun isähän siis kuoli nyt elokuussa ja siskoni oli saanut seurakunnalta kutsun tulla pyhäinpäivänä kirkkoon. Mä en kuulu kirkkoon, joten mulle kutsua ei tullutkaan. Siskoni vähän harmitteli, kun haluaa kuitenkin pyhäinpäivänä viedä kynttilän isän haudalle ja se hauta on noin 300 km päässä täältä. Klo 18 olisi täällä nk kynttiläkirkko, jossa luetellaan tänä vuonna edesmenneiden seurakuntalaisten nimet, eikä yli 70v siskoni oikein tykkää illalla pimeässä ajaa noin pitkää matkaa sinne hautausmaalle sytyttämään kynttilää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkki vai kepponen -jutusta tuli mieleen, että mikähän kepponen olisi luvassa, jos sanoisi yllättäen valitsevansa karkkien antamisen sijaan sen. Uskaltaiskohan?
En tiedä onko tämä oikeasti tapahtunut, mutta luin jostain, että kepposena pojan koltiaiset olisivat työntäneet purukumia ulko-oven lukon täyteen, kun ei karkkia irronnut. Aika paha, eikä mikään harmiton pikku kepponen, jos näin tehneet. Pitääpäs tarkistaa karkkikaapin tilanne...
Ei kiva "kepponen", ei kepponen lainkaan, tehdään omaisuudelle vahinkoa. Muisteleisin myös kananmunien heittelyä :(
Laittelinpa taas bileraha-anomuksen vetämään, varpaat pystyyn!
Ne turkasen tuhannet langat on toisesta, jo valmiista sukasta päätelty, toisen teritys vielä vaiheessa, mutta onhan tässä vielä tälle vuorokaudelle tunteja ;)
Minulla on käynyt vain yhtenä pääsiäsenä virpojia, onneksi oli lompakossa noidille kolikoita. Muuten olen saanut olla rauhassa virpojilta ja keppostelijoilta. Huominen on minulle tavallinen lauantai, paitsi jos onni napsahtaa kohdalle, silloin voisin paikallisessa yhden yömyssyn käydä ottamassa.
Mietiskelen vielä ensi yön käynkö lempikarkkeja huomenna ostamassa, suklaalevyjäkin taas tarjouksessa, iiik ja vaaka kiittää ;) Ois keppostelijoillekin tarjota.
Ai niin, vessaa pesin ja tyhjentelin jo valmiiksi hyllyn ja pyyhin peilikaapin päällisenkin, ei tarvitse hävetä pölypalleiroita ilmanvaihtoventtiilin vieressä. Siinä tämän päivän tärkeimmät, jotain sentään olen saanut aikaiseksi.
Tänään olen ommellut tikkikankaasta isoja meikkilaukkuja ( mulla ne on lääkelaukkuja matkalle) ja vetoketjullisia kauppakasseja. Löysin käyttyämättömän lasten päiväpeiton ja siitä surauttelin noita. Tosi kivaa puuhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa ja nuorena me mentiin koko perhe kirkkoon kuuntelemaan vuoden aikana kuolleiden nimien lukeminen. Usein oli joku tuttu noiden joukossa. Muutenkin oli harras päivä. Kynttilät vietiin omaisten haudalle.
Tämä lienee aika tavallista. Varsinkin, jos lähiomainen on kuollut. Mun isähän siis kuoli nyt elokuussa ja siskoni oli saanut seurakunnalta kutsun tulla pyhäinpäivänä kirkkoon. Mä en kuulu kirkkoon, joten mulle kutsua ei tullutkaan. Siskoni vähän harmitteli, kun haluaa kuitenkin pyhäinpäivänä viedä kynttilän isän haudalle ja se hauta on noin 300 km päässä täältä. Klo 18 olisi täällä nk kynttiläkirkko, jossa luetellaan tänä vuonna edesmenneiden seurakuntalaisten nimet, eikä yli 70v siskoni oikein tykkää illalla pimeässä ajaa noin pitkää matkaa sinne hautausmaalle sytyttämään kynttilää.
Meillä päin kaikki menivät , ei vain kuolleiden omaiset. Se oli tapana samoin kuin joulukirkko. Kahdesti vuodessa kirkkoon, pyhäinpäivänä ja jouluna. Vaikkei olisi uskovainen ollutkaan. Kunnioituksesta vainajia kohtaan. Pienen paikkakunnan tapa. Lapsikin ymmärsi elämän rajallisuuden ja pyhyyden. Enää en käy, asun isossa kaupungissa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisee eniten. Harmi. Mielummin sitä kuuntelisi sellaisia, joissa on sisältöä.
Jostain olen kirjoittanut muistiin: "Se joka ei paljon puhu, puhuu harvemmin paskaa". Totta, mutta mitäs tästäkään ketjusta tulisi jos pitäisi kovin asiallisia ja järkeviä aina kirjoittaa, tästä tulisi tylsempi kuin tylsä ketju ;) Tyhjästäkin tynnyristä voi löytää helmen jos jaksaa etsiä.
Mistä haluaisit keskustella tällaisen puolityhjän tynnyrin kanssa? Sisällön päätät sinä!
Kirjoitin tynnyreistä, mutta tarkoitin viestejä. Kaipasin niihin sisältöä. Se voi olla asiallista tai huumoria, mitä vaan, mikä tuo lisäarvoa keskusteluun. Jankkaus ja riitely on "tyhjän tynnyrin kolinaa", joka ei vie mitään eteen päin, mutta hautaa muuta keskustelua alleen.
Puheena oleva Tylsä ketju ei muuten ole oikeasti tylsä. Se on huumoriketju, jossa sarkastisesti naurellaan itselle. Hauska, toimii riidatta. Sen innoittamana kirjoitin eilen tännekin sarkasmia. Kivasti muita lähti mukaan. Mun viestit on näköjään poistettu, mutta ne tekikin jo tehtävänsä, ja näkyy ne vielä muiden viestien lainauksina.
Sanot viestisi lopuksi, että toisen kanssa käytävän keskustelun sisällön voi itse päättää. Keskustelu on kuitenkin vuorovaikutusta, johon kummankin arvot, asenteet ja keskustelutaito vaikuttaa. Vain yksinpuhelussa voi sanella aiheen ja tyylin.
Helmivertauksesi on hyvä. Aina kannattaa toivoa ja uskoa hyvään.
Mun tarkoitus ei ole käynnistää uutta keskustelua aiheesta. Uusi päivä ja uudet aiheet.
Tylsissä saa vapaasti vastailla toisten viesteihin = keskustelua. Täällä tulee huutia moisesta!
Siellä on kiva ilmapiiri. Hauskoja oivalluksia eri jutuista. Ilmeisesti homogeenisempi kirjoittajakunta kuin Hymistelyssä. Huumorintaju ja suvaitsevaisuus siellä kai yhdistää.
Eikä turhia poistoja = ykkösprioriteetti. Keskitynkin sinne, kun täällä aina keskustelut katkeaa poistoihin. Muuten olen tykännyt täällä polveilevista keskusteluista. Vaikkapa askartelut, hautajaiset, eläkkeet, runot, luonto...
Kannattaa käydä kurkistamassa. Sehän on siis huumoriketju. Siellä kirjoitellaan lyhyitä ja nasevia heittoja, esim. sanaleikkejä ja leikitään suomen kielen käsitteillä. Taustalla on sarkastinen itsetutkiskelu, josta huumori kumpuaa. Pitkiä keskustelu aiheista ei synny eikä se ole ketjun tavoitekaan, vaan se halutaan ehkä pitää kevyenä älyllisenä leikittelynä. Käyn siellä lukemassa ja joskus kirjoitan muutaman lauseen. Jälkeen päin sitten saattaa hävettää oman viestin avuttomuus. Mutta siitäkin oppii.
Esimerkiksi voisin kirjoittaa sinne:
"Pitäisiköhän hankkia kuulolaite, kun en pysy keskusteluista kärryillä. En uskalla. Mitä, jos se toimii enkä siltikään pysy." (Eli paljastuu, että vika ei ole kuulossa, vaan ymmärryksessä).
Joku voi kommentoida tätä sanomalla:" Sama ongelma täällä. Ei oteta riskiä."
Sitten tulee uudet aiheet.
Tänäänkin oli loistava viesti: Ensin joku valitti vaivaisenluunsa kipeytyneen. Siihen tuli vastaviesti: "Vaivaishiiren kaikki luut ovat vaivaisen luita."
Mikä muka on arkisempaa ja tavallista kuin paneminen. Eikä täällä mitään seksiviestejä ole, tavallista valitusta normaalielämän vaikeuksista ihmissuhteissa. Miksi edellisen kirjoittajan samantyylinen viesti piti poistaa? D vihaa miehiä ja seksuaalisuutta. Siksikö? Muut olemme normaaleja mummoja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä muka on arkisempaa ja tavallista kuin paneminen. Eikä täällä mitään seksiviestejä ole, tavallista valitusta normaalielämän vaikeuksista ihmissuhteissa. Miksi edellisen kirjoittajan samantyylinen viesti piti poistaa? D vihaa miehiä ja seksuaalisuutta. Siksikö? Muut olemme normaaleja mummoja.
Totta. Ei täällä olla neitsytmarioita enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä muka on arkisempaa ja tavallista kuin paneminen. Eikä täällä mitään seksiviestejä ole, tavallista valitusta normaalielämän vaikeuksista ihmissuhteissa. Miksi edellisen kirjoittajan samantyylinen viesti piti poistaa? D vihaa miehiä ja seksuaalisuutta. Siksikö? Muut olemme normaaleja mummoja.
Totta. Ei täällä olla neitsytmarioita enää.
Ei tällä ikää enää. Onneksi. Nyt uskaltaa jo puhua kaikesta. Ei se synti ole.
Ketjun säilymisen kannalta suvaitsevaisuus on tärkein asia! Hypi yli jollei kiinnosta, mutta kaikkien pitää saada kirjoitella avoimessa ketjussa juttujaan. Ota liian kireä pipo pois ja relaa. Nauti elämästä.
Perehdyin vielä hieman tuohon Halloweeniin ja siinä alunprin on ajateltu, että vainajahenget tulevat houkuttelemaan maan päällä olevia tuonpuoleiseen. Siksi se on koettu pelottavana päivänä. En tiedä muiden kekri-perinteistä, mutta meidän suvussa se on aina ollut päivä, jolloin edesmenneet saavat hetken aikaa olla läsnä rakkaidensa elämässä. Huuhaata tai ei, mä olen hyvin monena kekrinä tuntenut mummuni läsnäolon. Tuntenut, että hän katselee , mitä tyttärentytär puuhailee. Ei pelottavaa vaan äärettömän lohduttavaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/