Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13086)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jankkausta, jos toistaa viestin, mikä aina heti poistetaan?
Kuka tykkää djankkiksesta?
Näitäkö ei saa kysyä, olin vastaamassa, mutta viesti olikin taas kadonnut!?
Ei ole jankkausta, tuskin kukaan ehtii lukeakaan, kun nopsasormi toimii.
En tykkää, enkä tiedä tykkääkö joku
Olisiko sulla jotain omia kuulumisia kirjoitettavaksi? Ne varmaan kiinnostaisi muita.
Vastasin esitettyihin kysymyksiin. Kuulumiseni kerroin jo.
Mites sinä?
Kirjoitin äsken ajatuksia entisaikojen elämästä. Miten silloin pärjättiin ja löydettiin toivoa. Mulla on vielä mietteitä siitä eilisestä Kulttuuricoctailista, josta kerroin. Luin siihen liittyvän uutisen. Palaan ehkä siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ennen saatiin mielenrauha? Vai oliko sitä edes keksitty. Asuttiin ahtaasti hellauoneessa, ruoka oli niukkaa ja yksipuolista ja työ raskasta. Lapsia syntyi lähes vuosittain. Sairauksiin ei ollut hoitoa, monet kuoli nuorena. Harrastuksista ei oltu kuultukaan. Viinaa juotiin ja tapeltiin. Tuskin osattiin lukea. Voimat meni arjesta selviämiseen. Mikä oli näiden ihmisten sielunmaisema? Mistä he ammensi toivoa? Vai jaksoiko he ajatella mitään syvällisempää? Oliko siihen käsitteitä? Jos tapaisi jonkun esi-isän tuolta ajalta, ymmärrettäisikö toisiamme?
Hyvä kirjoitus. Kysyin joskus lapsena äidiltäni, mistä tiesi tulleensa aikuiseksi. Hän ei oikein osannut vastata. Lähisuvussa mentiin naimisiin vähän yli 20v, saatiin lapsia 5-8. Tehtiin töitä 6päivää, kyläiltiin sunnuntaina ja arki toistui taas samana. Kotityöt vei paljon aikaa, sänkyyn kaaduttiin rättiväsyneenä. Eipä siinä kai ehditty syntyjä syviä miettiä. Pärjättiin, jos oli ruokaa, vaatetta ja katto pään päällä.
Tämä -50- 60 luvulla.
Ihmisten elämänvaiheet ei olleet ennen niin selvästi rajattuja. Teinikulttuurikin taisi tulla vasta Elviksen ja Beatlesien mukana. Nuoret löysi keinon itsenäistyä ja kapinoida musiikin kautta. Beatlesien pitkät hiukset oli sensaatio. Jossain vaiheessa elintaso nousi. Palmu-elokuvissa on raggareita ja muotivaatteita.
Kello vasta vähän yli puolenpäivän, huh, tulee pitkä päivä kun heräsin liian aikaisin. Kalle ei tänään herättänyt, ihan itse heräsin enkä itkenytkään ;) En tiedä mitä tänään tekisin, laiskottaa. Sapuska jääkaapissa valmiina mikroon, ehkä vietän vain löhöpäivän. Ja Rosvo-Roopeilen ;)
Uskon, että niitä syntyjä syviä on kyllä mietitty, mutta eri keinoin. Joku on tarttunut pulloon, joku ollut väkivaltainen, toinen tapellut myös kaikkien kanssa, joku sairastunut päästään pahemman kerran, joku taas päättänyt elämänsä. Näin nuo kaikki ovat sitä syntyjen syvien miettimistä minusta jos oikein tulkitaan ja se miettiminen on purkautunut noin. Pärjääminen tarkoitti esim isäni kohdalla sitä, että hänellä oli vanhemmat, mutta mitä muuta. Isänsä aina äkäinen. Piti kirvesta porstuassa ja virkamiehiä ulos välillä ajoi. Hyvällä päällä, kun sai puhua juttujaan. Isäni äiti vaan nauroi aina. Hyvällä päällä ja hellan biwtassa lähes asui. Isäni sai siis ruokaa, jotenkin vaatetta (piti pieniä kenkiä), harrasti jonkun hyväntahtoisen urheiluseuran miehen avustuksella jne. Muuten missä olivat vanhemmat. Eivät missään oikeasti. Äiti aina kotona. Ruokaa oli. Perusjutut näin jotenkin ok. Joku sisaruksista saattaa kertoa toista ja jotkut perheestä äkkiä muuttaneet kauas. Heti pois. Isäni yksi heistä harvoista. Hän ei ikinä puhu vanhemmistaan enää. Katkera on aina. Äitini isä maailman hyväntahtoisin rauhallinen ihminen. Äitini muistelee hyvällä. Hänen vaimonsa äitini äiti taas toista, maata. Riiteli aina äitini kanssa. Vaikea ihminen. Jätti jälkensä äitiini. Sai hänet lähtemään kotoa jo aikaisin. Ei pitänyt väliä miten äitini pärjää. Itse sai huolehtia asiat, eikä äitini ikinä anteeksi anna. Mummina ok, mutta emme läheisiä olleet. Kirjoitan taas aiheesta mikä joitakin voi ärsyttää, mutta lukekoon joka tahtoo.
Edellisestä hävisivät kappalejaot. Pahoittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokos Suoma pia synnyttääp?
Kuulin kyliltä juttua, että Suoma olis yrittäny juoda lipeää, mutta äiteensä olis kerennyt hätiin. Ny sitä vahditaan ettei tee ittelleen mitää. Rippikoulussa viime suvena opetettin ,että se on synti sekin, jos ittensä vie tuonelaan. Ja vauvan kans. Mun vieressä Suoma sillon kuunteli.
Väkisin pielly ja pahaa tehny on herraspoika, mutta minkäs niille voi. Aatu on sanonu, jotta hän pitää huolen Suomasta ja lapsestaki mutta herranketaletta ei haluu nähdäkään.
Aatun puheesta on tottumattoman vaikea saada selvää, kun kitalaki on halki ja suu väärä. Niin oli isälläänki, mutta kova työmies oli. Aatu on nauranukki, että eipä tartte lapsen joutua kärsimään suuvaivasta, kun ei oo periny hältä sitä. Onhan se Aatu jo kohta neljänkymmenen, muttei oo kelleään kelvannu. Ei maar, mun pitää joutua navettaan.
Vastasin esitettyihin kysymyksiin. Kuulumiseni kerroin jo.
Mites sinä?