Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (10307)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli johtopäätöksenä kiusattu on syyllinen kaikkeen, kun on vääränlainen ihminen ja ei puolusta itseään tai pysty puolustamaan esim olosuhteiden vuoksi ja toisaalta kaikki täytyy vaan kestää. Mikään asia ei toisaalta saa satuttaa. Olette melkoisia ihmisiä toisaalta jos asiaa miettii. Mutta juu olkaa vaan. Minä saan ajatella toisin.
Eläinmaailmassa se menee noin. Vahvin lehmäkin on kellokas ja heikoin juo viimeisenä jos vettä jää. Ihmisten soisi olevan toisenlaisia, mutta eivätpä ole. Surullista.
Heikoimmat karsiutuu eläinmaailmassa ja vahvojen perimä jatkaa. Näin elänlaji pysyy vahvana ja säilyy, jopa vahvistuu.
Ihmiskunta teki samoin esihistoriallisena aikana, heikot jätettiin hoitamatta, jotta vahvoille riittäisi ravintoa ja suojaa. Epämuodostuneet vauvat luokiteltiin kirotuiksi ja jätettiin kuolemaan. Riista jaettiin ensin vahvoille metsästäjille ja sitten muille jos jäi. Näin heimo säilyi.
Hyvinvointivaltiossa nyky-yhteiskunnassa pidetään huolta heikoimmistakin? Melko huolestuttavaa on keskustelu keskosista, pelastetaanko liian pieniä? Vanhustenhoito on retuperällä, vammaisten hoito myös. Meidänkin yhteiskuntamme raaistuu, halusimme tai emme. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli johtopäätöksenä kiusattu on syyllinen kaikkeen, kun on vääränlainen ihminen ja ei puolusta itseään tai pysty puolustamaan esim olosuhteiden vuoksi ja toisaalta kaikki täytyy vaan kestää. Mikään asia ei toisaalta saa satuttaa. Olette melkoisia ihmisiä toisaalta jos asiaa miettii. Mutta juu olkaa vaan. Minä saan ajatella toisin.
Eläinmaailmassa se menee noin. Vahvin lehmäkin on kellokas ja heikoin juo viimeisenä jos vettä jää. Ihmisten soisi olevan toisenlaisia, mutta eivätpä ole. Surullista.
Heikoimmat karsiutuu eläinmaailmassa ja vahvojen perimä jatkaa. Näin elänlaji pysyy vahvana ja säilyy, jopa vahvistuu.
Ihmiskunta teki samoin esihistoriallisena aikana, heikot jätettiin hoitamatta, jotta vahvoille riittäisi ravintoa ja suojaa. Epämuodostuneet vauvat luokiteltiin kirotuiksi ja jätettiin kuolemaan. Riista jaettiin ensin vahvoille metsästäjille ja sitten muille jos jäi. Näin heimo säilyi.
Antropologia ja historia antaa kehykset ihmisen käytökselle ja lineaarisen jatkumon tulevaisuudellekin. Jollei ihminen itse ydinpommeilla sitä tuhoa. Kiinnostavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli johtopäätöksenä kiusattu on syyllinen kaikkeen, kun on vääränlainen ihminen ja ei puolusta itseään tai pysty puolustamaan esim olosuhteiden vuoksi ja toisaalta kaikki täytyy vaan kestää. Mikään asia ei toisaalta saa satuttaa. Olette melkoisia ihmisiä toisaalta jos asiaa miettii. Mutta juu olkaa vaan. Minä saan ajatella toisin.
Eläinmaailmassa se menee noin. Vahvin lehmäkin on kellokas ja heikoin juo viimeisenä jos vettä jää. Ihmisten soisi olevan toisenlaisia, mutta eivätpä ole. Surullista.
Heikoimmat karsiutuu eläinmaailmassa ja vahvojen perimä jatkaa. Näin elänlaji pysyy vahvana ja säilyy, jopa vahvistuu.
Ihmiskunta teki samoin esihistoriallisena aikana, heikot jätettiin hoitamatta, jotta vahvoille riittäisi ravintoa ja suojaa. Epämuodostuneet vauvat luokiteltiin kirotuiksi ja jätettiin kuolemaan. Riista jaettiin ensin vahvoille metsästäjille ja sitten muille jos jäi. Näin heimo säilyi.
Hyvinvointivaltiossa nyky-yhteiskunnassa pidetään huolta heikoimmistakin? Melko huolestuttavaa on keskustelu keskosista, pelastetaanko liian pieniä? Vanhustenhoito on retuperällä, vammaisten hoito myös. Meidänkin yhteiskuntamme raaistuu, halusimme tai emme. Valitettavasti.
En ottanut kantaa, kerroin vain taustahistorian.
Kirjoitanpa minäkin sanaseni keskusteluun, mistä mielestäni toisten kirjoittajien asioista on sopivaa muiden kommentoida kuin asianosaisen itsensä.
Jos täällä tunnistettavasti kirjoittaa elämästään, läheisistään, on mielestäni ok asiasta kirjoittaa.
Jos muuten eri kirjoittajia arvostelee, syyttä, on arveluttavaa. Siis, ellei hän itse ole asioitaan kertonut, on vähintäänkin arveluttavaa arvailla taustoja yms tai laatia sairauskertomuksia tms.
Kukaan ei nykypäivänä ole "hullu". Asiantuntijat antaa diagnoosin, perustellusti.
Täällä on välillä niin arveluttavaa tekstiä kirjoittajista, että väkisinkin ihmetyttää motiivit moiseen.
Mutta kukin tyylillään...
... kotimaista särkikalasalaattia alan perreelle laittamahan.
Lokoisaa lepopäivää, kaverit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli johtopäätöksenä kiusattu on syyllinen kaikkeen, kun on vääränlainen ihminen ja ei puolusta itseään tai pysty puolustamaan esim olosuhteiden vuoksi ja toisaalta kaikki täytyy vaan kestää. Mikään asia ei toisaalta saa satuttaa. Olette melkoisia ihmisiä toisaalta jos asiaa miettii. Mutta juu olkaa vaan. Minä saan ajatella toisin.
Eläinmaailmassa se menee noin. Vahvin lehmäkin on kellokas ja heikoin juo viimeisenä jos vettä jää. Ihmisten soisi olevan toisenlaisia, mutta eivätpä ole. Surullista.
Heikoimmat karsiutuu eläinmaailmassa ja vahvojen perimä jatkaa. Näin elänlaji pysyy vahvana ja säilyy, jopa vahvistuu.
Ihmiskunta teki samoin esihistoriallisena aikana, heikot jätettiin hoitamatta, jotta vahvoille riittäisi ravintoa ja suojaa. Epämuodostuneet vauvat luokiteltiin kirotuiksi ja jätettiin kuolemaan. Riista jaettiin ensin vahvoille metsästäjille ja sitten muille jos jäi. Näin heimo säilyi.
Hyvinvointivaltiossa nyky-yhteiskunnassa pidetään huolta heikoimmistakin? Melko huolestuttavaa on keskustelu keskosista, pelastetaanko liian pieniä? Vanhustenhoito on retuperällä, vammaisten hoito myös. Meidänkin yhteiskuntamme raaistuu, halusimme tai emme. Valitettavasti.
En ottanut kantaa, kerroin vain taustahistorian.
Minäkin kerroin vain omia mietteitäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli johtopäätöksenä kiusattu on syyllinen kaikkeen, kun on vääränlainen ihminen ja ei puolusta itseään tai pysty puolustamaan esim olosuhteiden vuoksi ja toisaalta kaikki täytyy vaan kestää. Mikään asia ei toisaalta saa satuttaa. Olette melkoisia ihmisiä toisaalta jos asiaa miettii. Mutta juu olkaa vaan. Minä saan ajatella toisin.
Minä en sanonut noin. Se hoitaja siellä kurssilla menetteli mielestäni liian yksioikoisesti. Kyse oli kai jostain työelämään valmentamisesta.
Asiaa on vähän vaikea arvioida, koska ei ole tietoa, mikä tavoite hänen osuudellaan kurssissa oli.
Usein tällaisten kurssien järjestäminen kilpailutetaan yritysten kesken. Kurssille on annettu tietyt tavoitteet, esim. että vähintään puolet sen käyneistä työllistyy. Tällöin hoitajan tehtävä voi olla seuloa joukosta ne, joilla hän arvelee olevan parhaat mahdollisuudet menestyä työnhaussa ja työelämässä. Näihin hän panostaa, muut jää sivuun. Tässä on taustalla siis kurssille asetetut tavoitteet. Ketään ei oikeastaan kiinnosta varsinaiset kiusaamiskokemukset, ainoastaan se ovatko ne ehkä esteenä työllistymiselle. Ehkä hän katsoi sinun kokemuksesi liian rankoiksi. En tiedä. Kuulostaa julmalta, mutta sellaista valkkausta työelämä on. On kilpailtava muiden kanssa paikoista eikä kaikki aina ole reilua. Omaa hyvinvointiaan kannattaa hoitaa muissa yhteyksissä. Jos hoitajalla olisi ollut parempi pelisilmä, hän olisi rohkaissut sinua kaikesta huolimatta. Nyt näin ei valitettavasti ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitanpa minäkin sanaseni keskusteluun, mistä mielestäni toisten kirjoittajien asioista on sopivaa muiden kommentoida kuin asianosaisen itsensä.
Jos täällä tunnistettavasti kirjoittaa elämästään, läheisistään, on mielestäni ok asiasta kirjoittaa.
Jos muuten eri kirjoittajia arvostelee, syyttä, on arveluttavaa. Siis, ellei hän itse ole asioitaan kertonut, on vähintäänkin arveluttavaa arvailla taustoja yms tai laatia sairauskertomuksia tms.
Kukaan ei nykypäivänä ole "hullu". Asiantuntijat antaa diagnoosin, perustellusti.
Täällä on välillä niin arveluttavaa tekstiä kirjoittajista, että väkisinkin ihmetyttää motiivit moiseen.
Mutta kukin tyylillään...
... kotimaista särkikalasalaattia alan perreelle laittamahan.
Lokoisaa lepopäivää, kaverit.
Näin minäkin ajattelen. Jos itse omasta elämästään kirjoittaa, sitä sopii kommentoida. Muutoin omat kunkin kirjoittajan asiat on hänen itsensä asia, ei muiden.
Olen yrittänyt etsiä korviketta kotimaisista säilykekaloista tonnikalalle. Savustetut särkikala- ja muikkusäilykkeet ovat tosi hyviä, tosin hinta on tuplat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut. Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään. Diili nyt vain ei ollut tällainen.
Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään.
Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut. Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään. Diili nyt vain ei ollut tällainen.
Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään.
Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.
Niin kauan kuin kuminauha venyy, löytyy venyttäjiä. Mutta ehkä saatte hyvinkin yhteistyön toimimaan. Tsemppiä.
Ketjuun kirjoittamisesta on säännöt ilmoitettu ketjun alussa. Noudatetaan kaikki niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut. Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään. Diili nyt vain ei ollut tällainen.
Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään.
Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.
Hiukan vaikuttaa, että suhteesi isään lämpenee, kun hän huomaa sinun tärkeytesi omalle hyvinvoinnilleen. Eihän tämä korjaa vuosikymmenten kaltoinkohtelua, mutta jotenkin tuntuu, että laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Itsehän päätät. Sitä en kyllä ymmärrä, miten helposti siskosi tuntuu laistavan hoitovelvoitteensa. En vaan tajua.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
En lainaa eilisiä keskusteluja, kun tulisi turhan pitkä thread. Mutta siis joku (tai jotkut) ovat ymmärtäneet ihan oikein. Mä pidin osuuteni sopimuksesta eli huolehdin muistisairaan äitini. Sopimuksen jatko-osa sitten oli, että aikanaan mun siskoni huolehtii isän. Nyt vaan - minkä ymmärränkin ihan hyvin - siskoni mielestä ei olekaan kiva juttu huolehtia isästä. Ei minustakaan äidistä huolehtiminen mitään kivaa ollut. Tottakai on mukavampaa viettää aikaansa mökillä ja siskoni mielestä olisi erittäin mukavaa, jos mä huolehtisin isänkin eikä siskoni tarvitsisi vaivata päätään ollenkaan sillä, onko isä ylipäätään hengissäkään. Diili nyt vain ei ollut tällainen.
Mulla on kännykkä ollut äidin kuoleman jälkeen öisin äänettömällä. Toisaalta tämä sitten tarkoittaa myös sitä, että jos omille lapsilleni tulisi jokin hätä ja mut pitäisi kiireesti tavoittaa, niin eipä tavoiteta kuin päiväsaikaan. Nyt on sitten muutaman kerran ollut tilanteita, että siskollani saattaa olla kännykkä mökillä sisällä ja itse se on saunassa, uimassa, hakkaamassa halkoja, tekemässä pihahommia tms ja vaikka siskoni on merkitty isän tiedoissa henkilöksi, joka huolehtii isästä ja isän asioista, niin soitetaankin mulle. Ja sitten mä istun kotona odottamassa, milloin ensihoidolle pitää mennä avaamaan isän ovi, milloin lääkäri soittaa, milloin ilmoitetaan, mihin isä päivystyksestä siirretään jne. Homma siis tällä tavoin vähitellen kaatuukin mun niskaani. Olisinhan mä eilen voinut kieltäytyäkin ja vaikka sanoa turvapalvelusta soittavalle, että sorry mä oon Seinäjoella :D Sitten olisivat joutuneet keksimään jonkun muun ratkaisun, millä muutaman tunnin päästä kiireetön ensihoito pääsee isän asuntoon sisälle. Olkoon sitten vaikka niin, että turvapalvelun tyyppi jää isän luokse odottamaan tai selvittävät tämän taloyhtiön päivystävän huollon numeron ja odottavat, että joku sieltä tulee yleisavaimella avaamaan oven. Mä tiedän hyvin, että turvapalvelulla on muitakin asiakkaita kuin isä ja olisihan toi ollut vähän kiusantekoa niitä kohtaan, jotka tekevät vain työtään.
Olen lukenut sellaisista ulko-oven viereen kiinnitettävistä pin-koodilla varustetuista lokeroista, jossa voi säilyttää avainta. Ja esimerkiksi ensihoidolla sitten on tiedossa se pin-koodi. Pääsevät asuntoon sisään ilman omaisia tai huoltomiestä. Sekään ei tietenkään ratkaise sitä ongelmaa, että isä on käytännössä täysin jalaton ja vessassakin pitäisi käydä useamman kerran vuorokaudessa. Siltikin se kaatuilee, vaikka olisi millaiset avainlokerot. Mä olen koittanut olla puuttumatta yhtään mihinkään ja haluaisin antaa siskoni huolehtia isän asiat just niinkuin katsoo parhaimmaksi, mutta se ei ole enää isän etu. Eikä edes enää isän toivekaan. Yllättävää kyllä, mutta viime aikoinan KÄÄKkä on alkanut mua kohtaan ollakin paljon mukavampi kuin koskaan aikaisemmin. On ehkä enää vain kääkkä. Ei enää vastusta kaikkea ehdottamaani, koska on huomannut, että mun ehdotusteni myötä hänen elämisensä kotona on hänelle itselleen paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Siskoni yrittää välillä vedoita siihen, että mulla on sairaanhoitajan tausta. Mä aina silloin muistutan häntä, että olen ollut vanhustyössä viimeksi 1980-luvulla ja muissakin sairaanhoitajan hommissa viimeksi viime vuosituhannella. Ja että jouduin luopumaan sairaanhoitajan hommista jo 30 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Niin lääketiede kuin teknologiakin on kasarivuosista kehittynyt ja ihan Googlesta minäkin olen kaikenlaista joutunut etsimään. Googlesta etsiminen onnistuu ihan hyvin siskoltanikin, mutta hänelle olisi mukavampaa, jos hänen ei tarvitsisi.Niin kauan kuin kuminauha venyy, löytyy venyttäjiä. Mutta ehkä saatte hyvinkin yhteistyön toimimaan. Tsemppiä.
Juuri näin! Jos en olisi joutunut jo muutenkin lyhentämään tuota edellistä kommenttiani, koska oli liian pitkä, olisin lisännyt siihen vielä, että mun siskoni käyttää muhun ihan selvästi "sammakko kattilassa" -taktiikkaa. Eli laitetaan sammakko kattilaan kylmään veteen ja sitten laitetaan hellan levy päälle. Ja katsotaan, miten kauan sammakko on kattilassa ennenkuin tajuaa loikata sieltä pois.
Mun sairaanhoitajan taustani vaikuttaa kyllä hyvin paljon siihen, että mä ymmärrän sote-alan ihmisten tekevän työtään. Niillä resursseila, mitä ylempää annetaan. En ala polkemaan jalkaani tai saa itkupotkuraivareita sen vuoksi, että näillä ihmisillä on muitakin asiakkaita kuin isäni. Tai aikoinaan äitini. Tai edes minä itse. Kun aikoinaan huolehdin äidin asioita ja nyt olen joutunut huolehtimaan isänkin, niin mä havaitsen aina ensin sellaisen oletuksen sote-alan ihmisiltä, että koska olen omainen, olisin myös hankala. Muistan äitini muistisairauden alkuajoilta yhden tilanteen, jossa hetken aikaa puhelimessa sote-alan ihmisen kanssa juteltuani hän kysyi multa, olenko mä sairaanhoitaja. Vastasin, että joo olin joskus kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Mun isälläkin on sekä turvapalvelulla että yksityisellä hoivapalveluyrityksellä isän avain. Mutta esimerkiksi ensihoidolla ei ole. Eihän siitä edes mitään tulisi, jos isällä olisi vain se ranneke ja mun pitäisi päivystää 24/7 kotona siltä varalta, että se kaatuu ja pitäisi mennä päästämään turvapalvelu sisään. Mä sentään asun samassa taloyhtiössäkin (ihan kuten siskonikin), mutta sitten olisin taas samassa nalkissa kuin olin äidin kanssa, että en voi lähteä 100 metriä kaemmas kotoani.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Mun isälläkin on sekä turvapalvelulla että yksityisellä hoivapalveluyrityksellä isän avain. Mutta esimerkiksi ensihoidolla ei ole. Eihän siitä edes mitään tulisi, jos isällä olisi vain se ranneke ja mun pitäisi päivystää 24/7 kotona siltä varalta, että se kaatuu ja pitäisi mennä päästämään turvapalvelu sisään. Mä sentään asun samassa taloyhtiössäkin (ihan kuten siskonikin), mutta sitten olisin taas samassa nalkissa kuin olin äidin kanssa, että en voi lähteä 100 metriä kaemmas kotoani.
Lammas kiltti. Pakota siskosi hoitamaan isän asiat. Vai tahdotko kuitenkin hoitaa ja sen myötä hyväksyntää?
Ymmärrän koulutuksen tuoman tunnollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Mun isälläkin on sekä turvapalvelulla että yksityisellä hoivapalveluyrityksellä isän avain. Mutta esimerkiksi ensihoidolla ei ole. Eihän siitä edes mitään tulisi, jos isällä olisi vain se ranneke ja mun pitäisi päivystää 24/7 kotona siltä varalta, että se kaatuu ja pitäisi mennä päästämään turvapalvelu sisään. Mä sentään asun samassa taloyhtiössäkin (ihan kuten siskonikin), mutta sitten olisin taas samassa nalkissa kuin olin äidin kanssa, että en voi lähteä 100 metriä kaemmas kotoani.
Lammas kiltti. Pakota siskosi hoitamaan isän asiat. Vai tahdotko kuitenkin hoitaa ja sen myötä hyväksyntää?
Ymmärrän koulutuksen tuoman tunnollisuuden.
Sepä se, kun toista ihmistä ei oikein voi pakottaa. Varsinkaan, jos se toinen viettää suurimman osan ajastaan 300 km päässä keskellä ei mitään eikä pääse sitä edes kurkusta kuristamaan :D (Olen sentään siskoani 5 cm pidempi :D ) Enkä mä hae isältä hyväksyntää. Sen aika meni jo vuosikymmeniä sitten. Mutta varmaan liittyy just tuohon koulutuksen tuomaan tunnollisuuteen, että ei eilenkään ollut kovin miellyttävää miettiä, miten paljon isällä oli kipuja, kun kaksi kertaa puolen vuorokauden aikana oli jo lyönyt päänsä parkettiin ja vertavuotava haava takaraivossa. Eikä ollut siitäkään kiinni, että kyseessä on mun isäni. Ihan samalla tavalla olisin ajatellut ja tuntenut, vaikka kyseessä olisi ollut joku naapurinikin.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Mun isälläkin on sekä turvapalvelulla että yksityisellä hoivapalveluyrityksellä isän avain. Mutta esimerkiksi ensihoidolla ei ole. Eihän siitä edes mitään tulisi, jos isällä olisi vain se ranneke ja mun pitäisi päivystää 24/7 kotona siltä varalta, että se kaatuu ja pitäisi mennä päästämään turvapalvelu sisään. Mä sentään asun samassa taloyhtiössäkin (ihan kuten siskonikin), mutta sitten olisin taas samassa nalkissa kuin olin äidin kanssa, että en voi lähteä 100 metriä kaemmas kotoani.
Lammas kiltti. Pakota siskosi hoitamaan isän asiat. Vai tahdotko kuitenkin hoitaa ja sen myötä hyväksyntää?
Ymmärrän koulutuksen tuoman tunnollisuuden.
Sepä se, kun toista ihmistä ei oikein voi pakottaa. Varsinkaan, jos se toinen viettää suurimman osan ajastaan 300 km päässä keskellä ei mitään eikä pääse sitä edes kurkusta kuristamaan :D (Olen sentään siskoani 5 cm pidempi :D ) Enkä mä hae isältä hyväksyntää. Sen aika meni jo vuosikymmeniä sitten. Mutta varmaan liittyy just tuohon koulutuksen tuomaan tunnollisuuteen, että ei eilenkään ollut kovin miellyttävää miettiä, miten paljon isällä oli kipuja, kun kaksi kertaa puolen vuorokauden aikana oli jo lyönyt päänsä parkettiin ja vertavuotava haava takaraivossa. Eikä ollut siitäkään kiinni, että kyseessä on mun isäni. Ihan samalla tavalla olisin ajatellut ja tuntenut, vaikka kyseessä olisi ollut joku naapurinikin.
Tää Lammas-case on kyllä mielenkiintoinen reality. Ensimmäinen kausi menossa ja yllättäviä käänteitä piisaa. Elämänmakuista menoa ja huimaa ihmissuhdedraamaa. Pysykää ketjussa!
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti vielä kotona yli 90 v. Turvapalvelu pääsee kyllä sisään. sehän se tarkoitus on että pääsevät auttamaan. Ollut pari kaatumista, ei läheisiä samalla paikkakunnalla enää. Nyt pian muutan lähemmäksi .
Mun isälläkin on sekä turvapalvelulla että yksityisellä hoivapalveluyrityksellä isän avain. Mutta esimerkiksi ensihoidolla ei ole. Eihän siitä edes mitään tulisi, jos isällä olisi vain se ranneke ja mun pitäisi päivystää 24/7 kotona siltä varalta, että se kaatuu ja pitäisi mennä päästämään turvapalvelu sisään. Mä sentään asun samassa taloyhtiössäkin (ihan kuten siskonikin), mutta sitten olisin taas samassa nalkissa kuin olin äidin kanssa, että en voi lähteä 100 metriä kaemmas kotoani.
Lammas kiltti. Pakota siskosi hoitamaan isän asiat. Vai tahdotko kuitenkin hoitaa ja sen myötä hyväksyntää?
Ymmärrän koulutuksen tuoman tunnollisuuden.
Sepä se, kun toista ihmistä ei oikein voi pakottaa. Varsinkaan, jos se toinen viettää suurimman osan ajastaan 300 km päässä keskellä ei mitään eikä pääse sitä edes kurkusta kuristamaan :D (Olen sentään siskoani 5 cm pidempi :D ) Enkä mä hae isältä hyväksyntää. Sen aika meni jo vuosikymmeniä sitten. Mutta varmaan liittyy just tuohon koulutuksen tuomaan tunnollisuuteen, että ei eilenkään ollut kovin miellyttävää miettiä, miten paljon isällä oli kipuja, kun kaksi kertaa puolen vuorokauden aikana oli jo lyönyt päänsä parkettiin ja vertavuotava haava takaraivossa. Eikä ollut siitäkään kiinni, että kyseessä on mun isäni. Ihan samalla tavalla olisin ajatellut ja tuntenut, vaikka kyseessä olisi ollut joku naapurinikin.
Tää Lammas-case on kyllä mielenkiintoinen reality. Ensimmäinen kausi menossa ja yllättäviä käänteitä piisaa. Elämänmakuista menoa ja huimaa ihmissuhdedraamaa. Pysykää ketjussa!
Tää Lammas-case on toivoni mukaan varoittava esimerkki kaikille , joiden vanhemmat alkaa ikääntyä. Että eivät jäisi samaan "sammakko & kattila" -keitokseen kuin minä :) Koska sieltä kiehuvasta kattilasta voi olla ihan hiton vaikeaa enää päästä pois, jos sinne on joskus tunnollisena tipahtanut.
No, minä olen jo äitini avustaja. Nytkin, kun isäni lähti kotiin niin sitten äitini asiat meillä pyörii täällä. Nytkin uutta vaivaa ja joka kerta, kun nähdään niin nämä asiat esillä. Sitten jos vähänkin sanon, että hei puhutaan muusta niin äitini toteaa, että hän tässä kärsii eniten. No, niin se on, mutta itsekin olen nyt auttanut häntä monessa jutussa muutenkin ja jos joka kerta, kun nähdään niin käsitellään samat aiheet niin tuntuu, ettei meillä ole enää mitään jäljellä. Kivut yms on tietysti kurja asia. Ymmärrän sen, mutta tuntuu samalla, ettei meillä ole enää mitään entistä jäljellä enää missään asiassa. Se on melko surullista. Ja samat jutut toistuu koko ajan. Anteeksi viestini.
Lähtisin itse jo mihin vaan missä saisi olla rauhassa ja elää hetken ilman mitään huolia. Lukea kirjaa ja vähän eri maisemat. Sitten isäni tulee taas tänne viikon päästä ja keksii jo nyt hommia ja minut avuksi mukaan. Olin viime kesänä sentään astetta pirteämpi kaikin tavoin. Ehkä elämä parempaa yleisesti. Tästä päivästä en voi muuta, kirjoittaa. Samat kävelyt ja hieman verkkojen laittoa pensaisiin. Muuten ei mitään ole tapahtunut.
Heikoimmat karsiutuu eläinmaailmassa ja vahvojen perimä jatkaa. Näin elänlaji pysyy vahvana ja säilyy, jopa vahvistuu.
Ihmiskunta teki samoin esihistoriallisena aikana, heikot jätettiin hoitamatta, jotta vahvoille riittäisi ravintoa ja suojaa. Epämuodostuneet vauvat luokiteltiin kirotuiksi ja jätettiin kuolemaan. Riista jaettiin ensin vahvoille metsästäjille ja sitten muille jos jäi. Näin heimo säilyi.