Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Tuohon suoviestiin vielä lisäyksenä, että lähtiessäni suolta edelläni minua saatteli pitkän matkaa noin 200 metriä ehkäpä joko metsänokiperhonen tai suonokiperhonen. Nuo lempiperhosiani ja ensimmäistä kertaa tänä vuonna näin. 

Katsoin kuvia, kun en ollut koskaan kuullutkaan moisista, saati nähnyt. Hienot oli.

Minä myös tykkään suomaisemista, tupasvillat ovat kauniita.

Erityisesti pidän karpalosoista syksyisin. Marjojen lisäksi siellä on ihana suon tuoksu ja raikas syksyinen ilma. Marjoista kaikista eniten tykkään poimia juuri karpaloita.

Ihana suoviesti, suopursu ei taida vielä kukkia, sen tuoksu on huumaava!

"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on. Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana."

Tove Jansson, Muumipapan urotyöt

Jostain syystä tämä nauratti ja tulivatpa mieleeni kaikki touhukkaat hymistelijät. Muistakaa: Mokoma hosuminen voi olla vaarallista ;)

Vierailija kirjoitti:

Minä myös tykkään suomaisemista, tupasvillat ovat kauniita.

Erityisesti pidän karpalosoista syksyisin. Marjojen lisäksi siellä on ihana suon tuoksu ja raikas syksyinen ilma. Marjoista kaikista eniten tykkään poimia juuri karpaloita.

Suossa on jotain mystistä. Upeita kasveja nuo suovillat, suopursut ja juolukat. Usein on usvaa syksyisin.

Vierailija kirjoitti:

Ihana suoviesti, suopursu ei taida vielä kukkia, sen tuoksu on huumaava!

"Kyllä te vietätte elämää! Korjaatte, puuhaatte ja hypitte aamusta iltaan. Mokoma hosuminen voi olla vaarallista. Johan sitä masentuu kun vain ajatteleekin kaikkia niitä, jotka tekevät työtä ja raatavat, ja mitä hyötyä siitä muka on. Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana."

Tove Jansson, Muumipapan urotyöt

Jostain syystä tämä nauratti ja tulivatpa mieleeni kaikki touhukkaat hymistelijät. Muistakaa: Mokoma hosuminen voi olla vaarallista ;)

Muumit on viisaita. Turha touhuaminen voi kertoa tyhjyydestä, jota sillä yritetään täyttää.

Muumien Näkymätön lapsi on hyvä sekin.

Pirkko Jaakola on kirjoittanut kuunnelman Eksyssuon lapset. Se kertoo kahdesta veljeksestä, jotka eksyvät suolle. Taustalla on tapaus 1800-luvun lopulta, kun sisar ja veli todellisuudessa eksyivät Loimaan Eksyssuolle, ja se koitui heidän kohtalokseen. Paikalle on sittemmin pystytetty risti. Jaakolan veljellä oli suomökki alueella. Kuunnelman tunnelma on taianomainen, se jäi hyvin mieleen, lasten mietteet ja kohtalo. Kuulin joskus vuosia sitten opintojen yhteydessä. Tulispa radiosta uusintana. Soita pitäisi suojella, ei hävittää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lätkästä ja Mummolasta saa kirjoittaa, kuka isännöi poistamalla?

"Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi voit"

Vierailija kirjoitti:

Joskus sormet ovat ajatusta nopeampia, piti tietysti olla Viaplay. Näin helposti typoja tulee.

Mulla tapahtuu tuota ihan jatkuvasti. Joskus jaksan korjata, monesti en. Olin vuosituhannen alussa tekemässä yhtä äitiyshuollon järjestelmää. Siihen aikaan koodia vielä kirjoitettiin suunnilleen kuin olisi kirjoittanut Notepadille. Eli ei mitään automaattista tarkistusta. Joskus käännösohjelma huomautti, että syntaksissa on virhe, mutta ei se kääntäjäkään mikään meedio ollut.  Jostain syystä oli päätetty käyttää syntyneestä lapsesta muuttujan nimeä "vastasyntynyt". Ja mä tietty aina näpyttelin "vatsasyntynyt".  Myöhemmin mut houkuteltiin kilpailevaan firmaan tekemään toista äitiyshuollon järjestelmää. Olin se, joka ihan ensimmäiset koodirivit kirjoitti puhtaalle valkoiselle. Joten päätin, että tässä softa sen muuttujan nimi on "lapsi". Ja kuinkahan monta sataa mä kiireessä kirjoitin "laspi" :D :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lätkästä ja Mummolasta saa kirjoittaa, kuka isännöi poistamalla?

"Toista ihmistä ei voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi voit"

???

Jaahas ja ei mennyt mun kommentti karpaloista ja kekriperinteistä läpi :D  Jäi odottamaan hyväksyntää. Noh, en jaksa kirjoittaa uudestaan pitkää juttua ja kokeilla, mikähän sana siinä nyt oli väärin, mutta mun yksi suosikkijälkiruokani kekrinä on piparkakkurahka ja sen päälle karpaloita ja kinuskikastiketta. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jaahas ja ei mennyt mun kommentti karpaloista ja kekriperinteistä läpi :D  Jäi odottamaan hyväksyntää. Noh, en jaksa kirjoittaa uudestaan pitkää juttua ja kokeilla, mikähän sana siinä nyt oli väärin, mutta mun yksi suosikkijälkiruokani kekrinä on piparkakkurahka ja sen päälle karpaloita ja kinuskikastiketta. 

Karpalot ja kinuski on pettämätön yhdistelmä.

Mäpäs otankin kieleltyt aiheet eli lätkän ja Mummola-elokuvan kuitenkin puheeksi. Ehdin vilkaista aamulla ketjua ja huomasin kirjoituksen tuosta leffasta. Ajattelin, että senhän mä voisin sohvalla laiskotellessani katsoa. Ehdin katsoa noin 5 minuuttia ja ajattelin, että ei, ei ja vielä kerran ei.  Meidän sukujouluissa ei koskaan ryypätty eikä tapeltu, mutta heti tuli mieleen se hemmetinmoinen työmäärä, kun niitä jouluja järjesti isolle porukalle. Kaikkien allergiat, muut erikoisruokavaliot ja jokaisen "pakko olla joulupöydässä tarjolla" -toiveet. Kuitenkin tällaisissakin rivariasunnoissa keittiöt on tarkoitettu lähinnä omalle perheelle valmistettaviin ruokiin eikä ole mitään suurkeittiöitä. Aikoinaan noita sukujouluja varten mulla oli olohuoneessa toinen iso jääkaappi. Ei ollut jatkuvasti käytössä, mutta just sukujuhlien aikaan oli pakko olla, jotta kylmäketju ei katkennut. Olen enemmän kuin helpottunut, että sellaisia jouluja mun ei tarvitse koskaan enää järjestää.

Mä en ole mikään varsinainen lätkäfani, mutta onhan Suomi pelannut nyt aika älyttömän hyvin.  Katson finaalin, jos vaan jaksan valvoa. Mutta pari kertaa olen kyllä ollut torilla, kun suomi on voittanut MM-kultaa. Ja tietenkin olin yksi niistä 80 000:sta, jotka oli torilla silloin, kun Lordi voitti Euroviisut. 

Onpa täällä ihania suojuttuja, pitääkin huomenna lenkkeillä suolle.

"Olet ilma, jota hengitän" :)

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Jaahas ja ei mennyt mun kommentti karpaloista ja kekriperinteistä läpi :D  Jäi odottamaan hyväksyntää. Noh, en jaksa kirjoittaa uudestaan pitkää juttua ja kokeilla, mikähän sana siinä nyt oli väärin, mutta mun yksi suosikkijälkiruokani kekrinä on piparkakkurahka ja sen päälle karpaloita ja kinuskikastiketta. 

Karpalot ja kinuski on pettämätön yhdistelmä.

Karpalo-kinuskijäätelöä syötiin tänään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mäpäs otankin kieleltyt aiheet eli lätkän ja Mummola-elokuvan kuitenkin puheeksi. Ehdin vilkaista aamulla ketjua ja huomasin kirjoituksen tuosta leffasta. Ajattelin, että senhän mä voisin sohvalla laiskotellessani katsoa. Ehdin katsoa noin 5 minuuttia ja ajattelin, että ei, ei ja vielä kerran ei.  Meidän sukujouluissa ei koskaan ryypätty eikä tapeltu, mutta heti tuli mieleen se hemmetinmoinen työmäärä, kun niitä jouluja järjesti isolle porukalle. Kaikkien allergiat, muut erikoisruokavaliot ja jokaisen "pakko olla joulupöydässä tarjolla" -toiveet. Kuitenkin tällaisissakin rivariasunnoissa keittiöt on tarkoitettu lähinnä omalle perheelle valmistettaviin ruokiin eikä ole mitään suurkeittiöitä. Aikoinaan noita sukujouluja varten mulla oli olohuoneessa toinen iso jääkaappi. Ei ollut jatkuvasti käytössä, mutta just sukujuhlien aikaan oli pakko olla, jotta kylmäketju ei katkennut. Olen enemmän kuin helpottunut, että sellaisia jouluja mun ei tarvitse koskaan enää järjestää.

Mä en ole mikään varsinainen lätkäfani, mutta onhan Suomi pelannut nyt aika älyttömän hyvin.  Katson finaalin, jos vaan jaksan valvoa. Mutta pari kertaa olen kyllä ollut torilla, kun suomi on voittanut MM-kultaa. Ja tietenkin olin yksi niistä 80 000:sta, jotka oli torilla silloin, kun Lordi voitti Euroviisut. 

Oon kattonu ton leffan monesti. Ja tykkään kyllä. Ei meilläkään tuommoisia jouluja ole ollut, mutta esim se sisarkateus aiheena on tosi kiinnostava ja aito. Surullinen, joka kerta huomaan jotain uutta.

Tavalliset vierastarjoilutkin  on ruokarajoitusten vuoksi niin hankalia, ettei tee mieli kutsua ketään käymään. Kun kutsuu, tarvii miettiä, ketä kutsuu yhtäaikaa, että pääsee vähemmällä erikoisruokavaliovalikoimalla. Ymmärrän kyllä, ettei voida syödä, suunnittelua kuitenkin vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Tavalliset vierastarjoilutkin  on ruokarajoitusten vuoksi niin hankalia, ettei tee mieli kutsua ketään käymään. Kun kutsuu, tarvii miettiä, ketä kutsuu yhtäaikaa, että pääsee vähemmällä erikoisruokavaliovalikoimalla. Ymmärrän kyllä, ettei voida syödä, suunnittelua kuitenkin vaatii.

Mä muistan yhden juhlapäivän, kun tein munattoman-maidottoman-lihattoman-kalattoman-viljattoman-pähkinättömän-palkokasvittoman-marjattoman-hedelmättömän tarjottavan. Siis kaikille samaa. Käytännössä se oli vaan vuokaan aseteltu sekoitus kukkakaalia, parsaa, rypisöljyä ja mausteita. Sitten uuniin ja pinta rapeaksi. Eihän sitä kukaan syönyt. En edes minä itse. Onneksi kaikki osattiin nauraa asialle ja juotiin sitten vaan kahvia, teetä, vettä ja limsaa. Mun vanhemmat lakkasi järjestämästä  yhtään mitään sukujuhlia jo neljännesvuosisata sitten eli kun tulivat seitsemänkymppisiksi. Kokivat, että liian vaivalloista. Joulut muuttuivat heille liian vaikeaksi jo aikaisemmin eli minä ja siskoni sitten viimeiset 30 vuotta ne järjestettiin. Nuorempi sukupolvi ei edes halua ryhtyä koko hommaan. Ymmärrän hyvin. Ei heillä olisi edes tilaa kodeissaan näin isolle porukalle eikä varsinkaan rahaa rtuveta tekemään kaikille kaikenlaista Mun tytär puolisoineen livat ekat, jotka jättäytyi pois sukujouluista. Sitten mun poikani. Tosin hän kyllä kävi sitten viel muutamia vuosia siellä joulupukin roolissa, mutta ei muuten. 6 vuotta sitten mun vanhempieni joulut muuttuivat eli ei ollutkaan enää jouluja, joissa kaikki heidän jälkeläisensä puolisoineen olisivat olleet paikalla. Äiti on jo poissa eikä äidin siunaustilaisuuden jälkeen olla oltu kertaakaan vanhalla kokoonpanolla yhdessä. Maaliskuussa ajattelin ilahduttaa isää sillä, että järkkäsin hänelle nimipäiväjuhlat ravintolaan ja sain kaikki mukaan. Lapsenlapsensakin. Mutta isä oli lähinnä ärsyyntynyt koko hommasta. Ei kertaakaan edes katsonut mua, vaikka hyvin tiesi, että minä tämän hänelle järjestin ja maksoinkin koko lystin. Kieltämättä tuli aika paska fiilis. Mutta ei niinkään isää kohtaan vaan itseäni. Että mä jumankekka vielä kohta 65-vuotiaana vielä kuvittelin, että isä olisi edes kerran elämässään  jollain tavalla iloinen jostain mitä mä hänen vuokseen teen. 

Yhteinen vappulounas järjestettiin 6 vuoden tauon jälkeen. Miellähän se oli perinne suunnilleen siitä lähtein, kun mä täytin 3 vuotta. Isä ei enää halunnut osallistua. Joten mentiin me muut. Löydettiin uusi paikka ja kun sieltä lähdettiin, niin parkkipaikalla puhuttiin, että otettaisiinko tämä uudeksi perinteeksi. Siinä missä äiti ja isä oli aikoinaan ne perinteiden tekijät, me voidaan nyt alkaa tehdä omia perinteitä itse. Meillä on tämä lähisukukin nyt vähän hajonnut, mutta varsinkin nuorempi sukupolvi on taas ihan innoissaan, että ne heidän lapsuutensa perinteet voisivat sittenkin vielä tulla takaisin. 

Olen katsonut sen Mummola elokuvan, mutta en katso toiste. Sinänsä en samaistu elokuvaan, kun meille vierasta tuo touhu. Siinä korostuu minusta myös yhden päähenkilön rakkaus elämä. Olisi pitänyt esim elää sen miehen kanssa joka tuli häntä katsomaan. Ei naisen kanssa ollenkaan. Näin tulkitsen. 

Meidän joulusta jos tekisi elokuvan niin saattaisi olla melko hiljainen elokuva ja välillä ollaan melko hiljainen perhe ja joskus riitoja, mutta ei tuollaista. 

Oikeastaan aloinkin tässä miettiä, että ollaan hiljainen perhe oltu ja ollaan edelleen. Monesti lapsuudessanikin saatettiin istua pitkät automatkat hiljaa. Täydessä hiljaisuudessa. Jollekin ihmeellinen asia varmaan, mutta eipä vanhemmilla jutut riittäneet ja minä ns viisaana monesti olin hiljaa tai sitten välillä jotain selostin. 

Toki joskus oli ja on edelleen rankkaa tämä puhumisen vaikeus. Tuntuu, että äitini kanssa tämä puhumisen vaikeus korostuu nyt jos isäni kanssa on välillä aiemmin ollut vaikeaa keksiä juttua niin nyt jo äitini on samanlainen ja minä joku päivä aina totean, että puhuisit jotakin sinäkin. Sinänsä minä tykkään kyllä puhua ja mitä enemmän olen yksinäni niin se vaan korostuu. Sitten harmittaa aina joskus, ettei meillä osata puhua mitään. Jokainen kai elää vähän omassa maailmassaan. Minä tosin yritän keksimällä keksiä juteltavaa monesti. Sitten, joskus harvoin, kun ajellaan pitkään matkaa yhdessä niin arvaatkaa vaan meneekö se samoin kuin ennen. Hiljaisuudessa istutaan. Nykyisin jo äitinikin kanssa. Silloin pitäisi kai pistää radio päälle niin kuin isäni teki aikoinaan ja ihmekö minä rakastin automatkoja kuitenkin radiota kuunnellen. Sieltä muistuu aina mieleen uusia biisejä mitä kuunneltiin. Jääneet mieleen. 

Onhan meillä omanlaisensa perhe. Meidän juhannus olisko tylsä leffa. Äitini istuisi ulkona lähes koko päivän ja ei paljon pohtisi mitään. Isäni katsoisi tv:tä sisällä ja kävisi ulkona kääntymässä välillä puhuen omia työjuttujaan. Minä taas olisin välillä sisällä ja välillä ulkona miettien, että joillakin on varmaan hilpeämpi juhannus. Ja miettisin, että loppuisipa hiljaisuus edes hetkeksi. Jotenkin jos miettii meitä niin meillä monesti ihmiseltä menee se vähäinenkin olo ja energia tehdä eri juttuja. Seura on välillä niin sellaista lamaannuttavaa. Sori valitus ja minäkään en ole täydellinen. Tiedän vaan nämä jutut. Ehkä joku päivä tehdään elokuva meistä teemalla Hilpeä suomalainen juhannus. 

Anastacia - Paid my dues 

(automatkoilta 2000-luvun alusta tämäkin) 

Vierailija kirjoitti:

Olen katsonut sen Mummola elokuvan, mutta en katso toiste. Sinänsä en samaistu elokuvaan, kun meille vierasta tuo touhu. Siinä korostuu minusta myös yhden päähenkilön rakkaus elämä. Olisi pitänyt esim elää sen miehen kanssa joka tuli häntä katsomaan. Ei naisen kanssa ollenkaan. Näin tulkitsen. 

Meidän joulusta jos tekisi elokuvan niin saattaisi olla melko hiljainen elokuva ja välillä ollaan melko hiljainen perhe ja joskus riitoja, mutta ei tuollaista. 

Oikeastaan aloinkin tässä miettiä, että ollaan hiljainen perhe oltu ja ollaan edelleen. Monesti lapsuudessanikin saatettiin istua pitkät automatkat hiljaa. Täydessä hiljaisuudessa. Jollekin ihmeellinen asia varmaan, mutta eipä vanhemmilla jutut riittäneet ja minä ns viisaana monesti olin hiljaa tai sitten välillä jotain selostin. 

Toki joskus oli ja on edelleen rankkaa tämä puhumisen vaikeus. Tuntuu, että äitini kanssa tämä puhumisen vaikeus korostuu nyt jos isäni kanssa on välillä aiemmin ollut vaikeaa keksiä juttua niin nyt jo äitini on samanlainen ja minä joku päivä aina totean, että puhuisit jotakin sinäkin. Sinänsä minä tykkään kyllä puhua ja mitä enemmän olen yksinäni niin se vaan korostuu. Sitten harmittaa aina joskus, ettei meillä osata puhua mitään. Jokainen kai elää vähän omassa maailmassaan. Minä tosin yritän keksimällä keksiä juteltavaa monesti. Sitten, joskus harvoin, kun ajellaan pitkään matkaa yhdessä niin arvaatkaa vaan meneekö se samoin kuin ennen. Hiljaisuudessa istutaan. Nykyisin jo äitinikin kanssa. Silloin pitäisi kai pistää radio päälle niin kuin isäni teki aikoinaan ja ihmekö minä rakastin automatkoja kuitenkin radiota kuunnellen. Sieltä muistuu aina mieleen uusia biisejä mitä kuunneltiin. Jääneet mieleen. 

Onhan meillä omanlaisensa perhe. Meidän juhannus olisko tylsä leffa. Äitini istuisi ulkona lähes koko päivän ja ei paljon pohtisi mitään. Isäni katsoisi tv:tä sisällä ja kävisi ulkona kääntymässä välillä puhuen omia työjuttujaan. Minä taas olisin välillä sisällä ja välillä ulkona miettien, että joillakin on varmaan hilpeämpi juhannus. Ja miettisin, että loppuisipa hiljaisuus edes hetkeksi. Jotenkin jos miettii meitä niin meillä monesti ihmiseltä menee se vähäinenkin olo ja energia tehdä eri juttuja. Seura on välillä niin sellaista lamaannuttavaa. Sori valitus ja minäkään en ole täydellinen. Tiedän vaan nämä jutut. Ehkä joku päivä tehdään elokuva meistä teemalla Hilpeä suomalainen juhannus. 

Anastacia - Paid my dues 

(automatkoilta 2000-luvun alusta tämäkin) 

Tuli mieleen Karismäen leffat. Niissäkään ei paljon puhuta. Juha jopa mykkäfilmi, mutta hyvin selviää asiat ilman sanojakin. 

Kiva kuvaus tuo automatka. Näin mielessäni, miten pariskunta istuu edessä ja tytär takana, kukaan ei puhu, katselevat maisemia, ja radio yksin rytmittää matkaa. Kesälomafiilis.