Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Ajattelin uudistaa ränsistynyttä syreeniaitaa.

Kuolleita isoja oksia jo sahattiin pois.

Täällä on varmaan puutarhatietäjiä- käykö juurille tavallinen multa vai rodoille tarkoitettu hapan?

Kompostorista saan multaa myös. 
 

Meillä on mukavat naapurit tässä pientaloalueella.

Tervehditään kohdatessa, joittenkin kanssa muutama sana vaihdetaan. Lukemani lehdet pudotan sovitusti yhden naapurin postilaatikkoon ja he taas tuovat meille poimimiaan sieniä syksyllä.

Sen enempää kanssakäymistä en kaipaa.

Jääkiekosta kirjoitetaan ja voin todeta ikävästi, että olemme äitini kanssa menettäneet mielenkiinnon siihen nyt täysin. Ei jotenkin enää keskitytä katsomaan yhtään ottelua. Ehkä jos Suomi etenee mitalipeleihin niin toinen juttu, mutta nyt ei vaan jakseta katsoa. 

Entistä F1-kuskia Mika Saloa on puukotettu jalkaan Bangkokissa. Vaimo Annica matkustaa sairaalaan joutuneen Salon tueksi Thaimaaseen. (IS.fi).

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekosta kirjoitetaan ja voin todeta ikävästi, että olemme äitini kanssa menettäneet mielenkiinnon siihen nyt täysin. Ei jotenkin enää keskitytä katsomaan yhtään ottelua. Ehkä jos Suomi etenee mitalipeleihin niin toinen juttu, mutta nyt ei vaan jakseta katsoa. 

Latvia 1 - Suomi 6, peliaikaa vielä lähes koko kolmas erä, mitalipelit voivat hyvinkin Suomen osalta toteutua, ei yhtään häviötä!

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Chisu: Mun koti ei oo täällä. 🎼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekosta kirjoitetaan ja voin todeta ikävästi, että olemme äitini kanssa menettäneet mielenkiinnon siihen nyt täysin. Ei jotenkin enää keskitytä katsomaan yhtään ottelua. Ehkä jos Suomi etenee mitalipeleihin niin toinen juttu, mutta nyt ei vaan jakseta katsoa. 

Latvia 1 - Suomi 6, peliaikaa vielä lähes koko kolmas erä, mitalipelit voivat hyvinkin Suomen osalta toteutua, ei yhtään häviötä!

NYT:  Latvia 1 - Suomi 7, en minäkään kovin keskittyneesti otteluita katso, toisella korvalla kuuntelen ja maalien hidastuksien ajan katselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Chisu: Mun koti ei oo täällä. 🎼

Toi on muuten tosi kaunis ja koskettava biisi. 

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Ei ole sinun paikkasi, ei. Kunhan muistat että noilla on älykkyysosamäärä lähellä nollaa. Aivan järkyttävän tyhmiä ihmisiä. Mulla ei ole mitään toleranssia tuollaisille idiooteille. Suutun sun puolesta nyt. Arvaan jo että sanot että ei se mitään auta, suutun silti. Muistan kun joskus sanoit että kunpa olisi joku joka olisi joskus vierellä. Liittyi ehkä opisteluhin ja käyntiin tentissä. Ajattelin jos silloin että minä kulkisin rinnallasi ihan milloin vaan! Mutta toleranssin ollessa täysi nolla kaikelle perseilylle valitettavasti joutuisin puuttumaan tuohon. Ja ymmärrän että olosuhteet on mitä on jne ei noin vaan pysty muuttamaan eri paikkaan ym mutta kirjotinpa nyt vaan että aivan järkyttäviä ihmisiä kohtaat ja sinussa ei ole mitään vikaa! Suurin osa meistä on kuitenkin hyviä tyyppejä ja suututtaa todella sun puolesta että nyt vierelläsi ei ole ketään joka nostaisi nuo seinälle! Ja olen siis 50 ja risat nainen mutta varmaan se seinälle nostaminen onnistuisi. 

Tutkin kirjahyllyäni ja löysin sieltä kirjeystävälleni tekemäni "voimakirjan" vuodelta 2001.  Kirja sisältää runoja ja mietelauseita, syntymäpäivälahjaksi sen tein.

Miksi kirja sitten on kirjahyllyssäni?

Lähetin kirjan hänelle, mutta hän ei sitä koskaan ehtinyt saamaan, koska hän menehtyi. Miehensä palautti kirjan minulle.

Seuraava ajatus on tästä kirjasta poimittu.

Vain sydämellään näkee oikein: tärkeintä on silmälle näkymätön.

- Antoine de Saint-Exupéry

Pitäneekin lukea koko kirja lähiaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Entistä F1-kuskia Mika Saloa on puukotettu jalkaan Bangkokissa. Vaimo Annica matkustaa sairaalaan joutuneen Salon tueksi Thaimaaseen. (IS.fi).

Miten tämä tänne hymistelyihin kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Chisu: Mun koti ei oo täällä. 🎼

Toi on muuten tosi kaunis ja koskettava biisi. 

Tykkään kanssa.

Munkin suosikki.

Naapureista kärsivälle.

 I dioottien vihan kohteena oleminen on hinta, jonka maksat siitä, ettet ole yksi heistä. 

(Lonkalta suomennettu, kun vieraita kieliä ei sallita, Nietzsche)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Ei ole sinun paikkasi, ei. Kunhan muistat että noilla on älykkyysosamäärä lähellä nollaa. Aivan järkyttävän tyhmiä ihmisiä. Mulla ei ole mitään toleranssia tuollaisille idiooteille. Suutun sun puolesta nyt. Arvaan jo että sanot että ei se mitään auta, suutun silti. Muistan kun joskus sanoit että kunpa olisi joku joka olisi joskus vierellä. Liittyi ehkä opisteluhin ja käyntiin tentissä. Ajattelin jos silloin että minä kulkisin rinnallasi ihan milloin vaan! Mutta toleranssin ollessa täysi nolla kaikelle perseilylle valitettavasti joutuisin puuttumaan tuohon. Ja ymmärrän että olosuhteet on mitä on jne ei noin vaan pysty muuttamaan eri paikkaan ym mutta kirjotinpa nyt vaan että aivan järkyttäviä ihmisiä kohtaat ja sinussa ei ole mitään vikaa! Suurin osa meistä on kuitenkin hyviä tyyppejä ja suututtaa todella sun puolesta että nyt vierelläsi ei ole ketään joka nostaisi nuo seinälle! Ja olen siis 50 ja risat nainen mutta varmaan se seinälle nostaminen onnistuisi. 

Kiitän viestistä. Olen silti ns rauhaa rakastava ihminen ja harvoin oikeasti suutun. Nyt vaan sattui niin ikävä tapaus, että raivo leimahti. En tarkemmin kirjoita siitä silti. 

Kaikilla ei ikävästi ole ketään vierelleen. Olen täsrä kirjoittanut tännekin. Muistat oikein. Ehkä koirani oli aikoinaan paras henkivartijani. Sitä kyllä moni kunnioitti. Aiheetta ehkä, mutta mistä sitä olisi tosi paikan suhteen tietänyt. Sen jälkeen se on ollut sitten yksin kulkemista pääosin. Toki äitini kanssa välillä kuljetaan yhdessä, mutta se poista ikävyyksiä. Tämä ikävästi todeten. 

Kyllähän sitä joskus miettii, että olisipa joku porukka jonka kanssa kulkea. Toisaalta niin kuin olen todennut niin hankaluuksia en kuitenkaan lisää elämääni kaipaa. Näin jaksan melko pitkään jo pelkästään sillä etten näe jotain tyyppiä joka ärsyttää. 

Samalla toki täälläkin on hyvät puolensa. Eräs alue tässä melko lähellä missä koirani kanssa kuljettiin on minulle rakas ja siellä enemmistö mukavia ihmisiä. Muistavat minut vieläkin, kun joskus siellä käyn lenkillä. Sieltä olisi parempi ollut kämppä löytää, mutta sitä taas ei voi päättää mistä se kämppä sattuu löytymään ja pitää ottaa vastaan mitä on. Lähinnä jotain nyt kirjoitin, mutta kiitos siis viestiäsi. 

Hyvää yötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Ei ole sinun paikkasi, ei. Kunhan muistat että noilla on älykkyysosamäärä lähellä nollaa. Aivan järkyttävän tyhmiä ihmisiä. Mulla ei ole mitään toleranssia tuollaisille idiooteille. Suutun sun puolesta nyt. Arvaan jo että sanot että ei se mitään auta, suutun silti. Muistan kun joskus sanoit että kunpa olisi joku joka olisi joskus vierellä. Liittyi ehkä opisteluhin ja käyntiin tentissä. Ajattelin jos silloin että minä kulkisin rinnallasi ihan milloin vaan! Mutta toleranssin ollessa täysi nolla kaikelle perseilylle valitettavasti joutuisin puuttumaan tuohon. Ja ymmärrän että olosuhteet on mitä on jne ei noin vaan pysty muuttamaan eri paikkaan ym mutta kirjotinpa nyt vaan että aivan järkyttäviä ihmisiä kohtaat ja sinussa ei ole mitään vikaa! Suurin osa meistä on kuitenkin hyviä tyyppejä ja suututtaa todella sun puolesta että nyt vierelläsi ei ole ketään joka nostaisi nuo seinälle! Ja olen siis 50 ja risat nainen mutta varmaan se seinälle nostaminen onnistuisi. 

Kiitän viestistä. Olen silti ns rauhaa rakastava ihminen ja harvoin oikeasti suutun. Nyt vaan sattui niin ikävä tapaus, että raivo leimahti. En tarkemmin kirjoita siitä silti. 

Kaikilla ei ikävästi ole ketään vierelleen. Olen täsrä kirjoittanut tännekin. Muistat oikein. Ehkä koirani oli aikoinaan paras henkivartijani. Sitä kyllä moni kunnioitti. Aiheetta ehkä, mutta mistä sitä olisi tosi paikan suhteen tietänyt. Sen jälkeen se on ollut sitten yksin kulkemista pääosin. Toki äitini kanssa välillä kuljetaan yhdessä, mutta se poista ikävyyksiä. Tämä ikävästi todeten. 

Kyllähän sitä joskus miettii, että olisipa joku porukka jonka kanssa kulkea. Toisaalta niin kuin olen todennut niin hankaluuksia en kuitenkaan lisää elämääni kaipaa. Näin jaksan melko pitkään jo pelkästään sillä etten näe jotain tyyppiä joka ärsyttää. 

 

Samalla toki täälläkin on hyvät puolensa. Eräs alue tässä melko lähellä missä koirani kanssa kuljettiin on minulle rakas ja siellä enemmistö mukavia ihmisiä. Muistavat minut vieläkin, kun joskus siellä käyn lenkillä. Sieltä olisi parempi ollut kämppä löytää, mutta sitä taas ei voi päättää mistä se kämppä sattuu löytymään ja pitää ottaa vastaan mitä on. Lähinnä jotain nyt kirjoitin, mutta kiitos siis viestiäsi. 

Vastasit minulle. No en minäkään oikeasti ihmisiä seinille nostele mutta puutun aina kun näen jotain tuollaista. Ja jos olisi tuttu ihminen kenelle joku ivallisesti virnistelee tms niin helposti kysyisin mikä ongelma? Työssäni puutun aikuisten ihan älyttömiin pottuiluihin heti (kuuluu työnkuvaan esimiehenä/naisena). Kuten sanottu nolla toleranssi. Turhaa? Uskon että ei. Voisin kertoa monia tapauksia, myös itseäni koskevia mutta en täällä. Minua harmittaa jälkeenpäin niin rankasti jos en puutu kun jotain näen että miellummin puutun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen naapuri aiheiseen vielä niin olen oikeastaan kyllästynyt  siihenkin, että ainoa hymy mitä muilta saan on pirullinen ja ilkeä virnistys tai irvistys. Sellainen paha katse mitä joku kohdistaa toiseen halveksuen ja ivallisesti. Se tuntuu olevan se hymy joka minulle elämässäni suodaan, eikä mitään muuta. Nykyään parempi, kun katso ketään. Antaa ajaa autoillaan ja kulkea ja minä katson muualle. Se on parasta, kun en halua nähdä tuollaista ilmettä enää toisten naamalla katsoen minua. Anteeksi tämäkin, mutta joskus suututtaa. 

Morjestan niitä, jotka alentuvat moikkaamaan tai ovat senverran ystävällisiä. Joitakin sentään on. Toisaalta siinä tiedän sen, että paikkani ei ole täällä missä asun nyt kuitenkaan. Minä asun täällä, mutta en tule ikinä kuulumaan tänne. En missään mielessä. Rakastan maisemia monesti ja eri reittejä. Silti tämä ei ole oma paikkani kuitenkaan. 

Ei ole sinun paikkasi, ei. Kunhan muistat että noilla on älykkyysosamäärä lähellä nollaa. Aivan järkyttävän tyhmiä ihmisiä. Mulla ei ole mitään toleranssia tuollaisille idiooteille. Suutun sun puolesta nyt. Arvaan jo että sanot että ei se mitään auta, suutun silti. Muistan kun joskus sanoit että kunpa olisi joku joka olisi joskus vierellä. Liittyi ehkä opisteluhin ja käyntiin tentissä. Ajattelin jos silloin että minä kulkisin rinnallasi ihan milloin vaan! Mutta toleranssin ollessa täysi nolla kaikelle perseilylle valitettavasti joutuisin puuttumaan tuohon. Ja ymmärrän että olosuhteet on mitä on jne ei noin vaan pysty muuttamaan eri paikkaan ym mutta kirjotinpa nyt vaan että aivan järkyttäviä ihmisiä kohtaat ja sinussa ei ole mitään vikaa! Suurin osa meistä on kuitenkin hyviä tyyppejä ja suututtaa todella sun puolesta että nyt vierelläsi ei ole ketään joka nostaisi nuo seinälle! Ja olen siis 50 ja risat nainen mutta varmaan se seinälle nostaminen onnistuisi. 

Kiitän viestistä. Olen silti ns rauhaa rakastava ihminen ja harvoin oikeasti suutun. Nyt vaan sattui niin ikävä tapaus, että raivo leimahti. En tarkemmin kirjoita siitä silti. 

Kaikilla ei ikävästi ole ketään vierelleen. Olen täsrä kirjoittanut tännekin. Muistat oikein. Ehkä koirani oli aikoinaan paras henkivartijani. Sitä kyllä moni kunnioitti. Aiheetta ehkä, mutta mistä sitä olisi tosi paikan suhteen tietänyt. Sen jälkeen se on ollut sitten yksin kulkemista pääosin. Toki äitini kanssa välillä kuljetaan yhdessä, mutta se poista ikävyyksiä. Tämä ikävästi todeten. 

Kyllähän sitä joskus miettii, että olisipa joku porukka jonka kanssa kulkea. Toisaalta niin kuin olen todennut niin hankaluuksia en kuitenkaan lisää elämääni kaipaa. Näin jaksan melko pitkään jo pelkästään sillä etten näe jotain tyyppiä joka ärsyttää. 

 

Samalla toki täälläkin on hyvät puolensa. Eräs alue tässä melko lähellä missä koirani kanssa kuljettiin on minulle rakas ja siellä enemmistö mukavia ihmisiä. Muistavat minut vieläkin, kun joskus siellä käyn lenkillä. Sieltä olisi parempi ollut kämppä löytää, mutta sitä taas ei voi päättää mistä se kämppä sattuu löytymään ja pitää ottaa vastaan mitä on. Lähinnä jotain nyt kirjoitin, mutta kiitos siis viestiäsi. 

Vastasit minulle. No en minäkään oikeasti ihmisiä seinille nostele mutta puutun aina kun näen jotain tuollaista. Ja jos olisi tuttu ihminen kenelle joku ivallisesti virnistelee tms niin helposti kysyisin mikä ongelma? Työssäni puutun aikuisten ihan älyttömiin pottuiluihin heti (kuuluu työnkuvaan esimiehenä/naisena). Kuten sanottu nolla toleranssi. Turhaa? Uskon että ei. Voisin kertoa monia tapauksia, myös itseäni koskevia mutta en täällä. Minua harmittaa jälkeenpäin niin rankasti jos en puutu kun jotain näen että miellummin puutun.

Sama. Puutun aina. Jo teininä menin väliin jos jotain kiusattiin. Kerran tanssipaikalla tönäisin kiusaajaa liian lujaa ja hän kaatui lattialle. Silloin pelästyin, olisi voinut käydä pahasti. Mutta kun näen väärinkäytöstä, suutun niin, etten voi  olla puuttumatta. 

Vierailija kirjoitti:

Naapureista kärsivälle.

 

 I dioottien vihan kohteena oleminen on hinta, jonka maksat siitä, ettet ole yksi heistä. 

 

(Lonkalta suomennettu, kun vieraita kieliä ei sallita, Nietzsche)

Hauska sanonta tuo lonkalta käännetty. Tuttu on minulle jo lapsuudesta asti, mutta monia voi ihmetyttää. Yksi päivä ihmettelin sanontaa supisuomalainen, tuskin kuitenkaa supikoirasta juontuu...

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin uudistaa ränsistynyttä syreeniaitaa.

Kuolleita isoja oksia jo sahattiin pois.

Täällä on varmaan puutarhatietäjiä- käykö juurille tavallinen multa vai rodoille tarkoitettu hapan?

Kompostorista saan multaa myös. 
 

Onko sulla valmiita uusia versoja vai ostatko kaupasta lisää? 

Hyvin versoo uutta, ei tarvi ostaa.

Tänään sataa joten jää tuo homma paremmille ilmoille.

Siivouspäivä- onneksi mies on pedantti imuroija, minä yritän toimertua pölyjä pyyhkimään ym.

Meillä on muutama niin korkea kaappi joitten päältä hankala siivota. Onko joku testannut Sini- tuotteen pölymiekkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Keskiviikkoa nasut! Täälläkin yksi laiskiainen ilmoittautuu. Alkaa jo pikkuhiljaa ärsyttää taloyhtiön remonttihommat. Vielä siis viimeinen vaihe tästä isosta remontista ja arvio oli, että siihen menee 1-2 päivää per rakennus. Jos olisi mennyt 1 päivä, niin huomenna tulisivat meille. Vaan ei näy vielä tuossa viereisessäkään rakennuksessa, joten huomenna eivät tule. Jos menee se 2 päivää, niin tulevat meille vasta  puolentoista viikon päästä. Jos taas on mennyt jotain yhden ja kahden päivän väliltä, niin ei harmainta aavistustakaan, milloin ovat meillä. Mietin, että jos mulla olisi vielä koira ja olisin lähityössä, niin potkuthan mä töistä saisin tän remontin takia. Olisin saanut jo sen ensimmäisen osuuden takia, kun silloinkaan ei  mitään tarkkaa päivää ollut tiedossa ja tekivät sitä hommaa sitten asunnoissa vaiheittain niin, että siihen menikin koko viikko, kun juoksivat pitkin päivää asunnoista toiseen ja taas takaisin. Muuten kyllä ihan mukavat remppamiehet ja työn laatu hyvää eli sen suhteen ei ole valittamista.

Eikä varsinaista valittamista olisi muutenkaan, jos tämä huusholli olisi muuten kunnosa. Mutta kun ensin oli se iso vesivahinko ja viikossa piti siirtää kaikki tavarat alakerrasta pois ja kun pääsin evakosta takaisin kotiin, niin 3 viikkoa aikaa siirtää tavarat sellaisiin paikkoihin, että ikunoiden edustat ja kulkuväylät oli tyhjiä, kun alkoikin ikkunaremntti. Luonnollisesti tarvitsin apuvoimia kolempiin hommiin eikä mulla ole nyt aavistustakaan, missä huoneessa, missä pahvilaatikossa tai muovikassissa mitäkin tavaraa on. Osa päällekkäin pinotuista laatikoista on vielä niin painavia, että en mä saa niitä edes nostettua. Voihan jyvärattu!  Mutta nyt siis tän vikan remontin takiakin lisää tavaroita siirretty vääriin paikkoihin enkä todellakaan ala raivaamaan tavaroita paikoilleen ennenkuin tämä remontin viimeinen vaihekin on ohi. Haluan seuraavaksi laittaa kaikki suoraan omille paikoilleen eikä vain tilapäisesti siirtää johonkin. 

Droonit ei mua huolestuta siinä määrin, että olisin alkanut katsella taivaalle tai kiinnittää huomioni outoihin ääniin. Joskus tästä talon yli Helsinki-Vantaalle laskeutuvat lentokoneet pitävät normaalia enemmän tai tavallisesta poikkeavaa ääntä ja silloin  käy mielessä, että tipahtaakohan se. 

Nimitteletkö muita ihmisiä täällä nasuiksi, sioiksi.

Sivusta tähän, että joskus on hyvä vähän relata eri jutuissa. Jopa sinunkin. 

Nimenomaan, ja just tässä ketjussa hassuttelu on suotavaa. Runot, riimit, vitsit. Ja välillä oikeaa asiaa = sopiva sekametelisoppa :)

Sekametelisoppa, lapsuuden herkku oli. Enpä ole vuosikausiin syönyt. Luumukiisseliä joskus teen.

Sekametelisopasta tuli mieleeni äitini kertomus lapsuudestani.  Siihen aikaan äiti oli säilyttänyt sekametelisoppakattilaa ulkoeteisessä alakaapissa. Sitä en enää muista minkä ikäinen olin  ollut, pieni lapsi kuitenkin.  Vanhempani olivat ihmetelleet mihin hävisin.   Löysivät minut eteisestä kädet kainaloita myöten soppakattilassa ja kattilan pohjalta löytyi  pieniä kiviä :)

Luulen, että tuo herkku jäi sillä kertaa syömättä.