Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (2108)
Vierailija kirjoitti:
Huomenpäivää. Mulla menikin viikonloppu mummoillessa nopsasti ja mukavasti. Tuota mummo sanaa käytetään joskus aika negatiivisessa tarkoituksessa, kun se mulle on oikeasti "arvonimi". Itselläni ainoasta mummostani hyviä muistoja, vaikka oli sen ajan ihminen, jolloin ei tunteita juuri näytetty eikä hellitelty, mutta siellä Pohjanmaalla mummolassa oli turvallista ja mukavaa mummon ja jäyhän papan hoteissa. Tunnen muutaman, joille tuo mummoilu on todella arka aihe, koska eivät ole saaneet toiveistaan huolimatta lapsenlapsia tai ovat syystä tai toisesta erkaantuneet toisistaan. Ja enhän tietysti omistani, joita kolme, juurikaan heille höpöttele, jos eivät vasiten kysele. Omat lapseni asuvat suureksi onnekseni pienten ajomatkojen päässä, joten olen voinut seurata mussukoiden kasvua ja tutustua paremmiin. Mielelläni kuulisin muittenkin mummojen ja pappojen ajatuksia, sillä arvelen heitä tällä palstalla olevan monta Hyvää alkanutta viikkoa. HH
Pappana olo on mahtavinta. Syliin ja siinä ollaan koko päivän. Omiani en ehtinyt työn vuoksi pitämään sylissä näin paljon. Nyt vaikka koko viikon, jos viihtyvät. Välillä syödään ja nauretaan ja sitten taas sylissä köllötellään. Isompien kanssa puhutaan ja puhutaan, nyt on aikaa keskustella Titanicin ominaisuuksista tai Harry Potter-kirjojen juonikuvioista. Kun lähtevät, itken ihan näkyvästi, näytän, että ikävä tulee. Ennen ei isä saanut näyttää olevansa herkkä, pappa saa näyttää. MR
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenpäivää. Mulla menikin viikonloppu mummoillessa nopsasti ja mukavasti. Tuota mummo sanaa käytetään joskus aika negatiivisessa tarkoituksessa, kun se mulle on oikeasti "arvonimi". Itselläni ainoasta mummostani hyviä muistoja, vaikka oli sen ajan ihminen, jolloin ei tunteita juuri näytetty eikä hellitelty, mutta siellä Pohjanmaalla mummolassa oli turvallista ja mukavaa mummon ja jäyhän papan hoteissa. Tunnen muutaman, joille tuo mummoilu on todella arka aihe, koska eivät ole saaneet toiveistaan huolimatta lapsenlapsia tai ovat syystä tai toisesta erkaantuneet toisistaan. Ja enhän tietysti omistani, joita kolme, juurikaan heille höpöttele, jos eivät vasiten kysele. Omat lapseni asuvat suureksi onnekseni pienten ajomatkojen päässä, joten olen voinut seurata mussukoiden kasvua ja tutustua paremmiin. Mielelläni kuulisin muittenkin mummojen ja pappojen ajatuksia, sillä arvelen heitä tällä palstalla olevan monta Hyvää alkanutta viikkoa. HH
Pappana olo on mahtavinta. Syliin ja siinä ollaan koko päivän. Omiani en ehtinyt työn vuoksi pitämään sylissä näin paljon. Nyt vaikka koko viikon, jos viihtyvät. Välillä syödään ja nauretaan ja sitten taas sylissä köllötellään. Isompien kanssa puhutaan ja puhutaan, nyt on aikaa keskustella Titanicin ominaisuuksista tai Harry Potter-kirjojen juonikuvioista. Kun lähtevät, itken ihan näkyvästi, näytän, että ikävä tulee. Ennen ei isä saanut näyttää olevansa herkkä, pappa saa näyttää. MR
:)
Mukava tarina tämäkin. Muisran kyllä, miten oma isäni pappaba leikki. Isänä ei niinkään.
JK1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenpäivää. Mulla menikin viikonloppu mummoillessa nopsasti ja mukavasti. Tuota mummo sanaa käytetään joskus aika negatiivisessa tarkoituksessa, kun se mulle on oikeasti "arvonimi". Itselläni ainoasta mummostani hyviä muistoja, vaikka oli sen ajan ihminen, jolloin ei tunteita juuri näytetty eikä hellitelty, mutta siellä Pohjanmaalla mummolassa oli turvallista ja mukavaa mummon ja jäyhän papan hoteissa. Tunnen muutaman, joille tuo mummoilu on todella arka aihe, koska eivät ole saaneet toiveistaan huolimatta lapsenlapsia tai ovat syystä tai toisesta erkaantuneet toisistaan. Ja enhän tietysti omistani, joita kolme, juurikaan heille höpöttele, jos eivät vasiten kysele. Omat lapseni asuvat suureksi onnekseni pienten ajomatkojen päässä, joten olen voinut seurata mussukoiden kasvua ja tutustua paremmiin. Mielelläni kuulisin muittenkin mummojen ja pappojen ajatuksia, sillä arvelen heitä tällä palstalla olevan monta Hyvää alkanutta viikkoa. HH
Pappana olo on mahtavinta. Syliin ja siinä ollaan koko päivän. Omiani en ehtinyt työn vuoksi pitämään sylissä näin paljon. Nyt vaikka koko viikon, jos viihtyvät. Välillä syödään ja nauretaan ja sitten taas sylissä köllötellään. Isompien kanssa puhutaan ja puhutaan, nyt on aikaa keskustella Titanicin ominaisuuksista tai Harry Potter-kirjojen juonikuvioista. Kun lähtevät, itken ihan näkyvästi, näytän, että ikävä tulee. Ennen ei isä saanut näyttää olevansa herkkä, pappa saa näyttää. MR
Omia piti kasvattaa, nyt saa vain nauttia. Vastuuta ei ole, kunhan pidän tenavat hengissä. Parasta on yhdessä tekeminen ja pöljääly. Mummalle ei kerrota kaikkea. Paappa selittää, jos housut on ravassa tai muutama kraapoos tullu. Mäenlasku, hiihto, uiminen, onkiminen, mettätyöt, pienet remontit, siitä me tykätään pikkupoikaan kanssa. Paappa on kunnianimi. Kun kilahtaa viesti, tuloo niin lämmin olo. Kun näemmä, ei puutu mitään, kolotukset ja krempatkin katoaa.
Nopeasti on lumet sulaneet! Muutama möykky enää takapihalla jonne kolasin etupihan lumia.
Mustarastaat ei vielä laula vai onko meille osunut mykät yksilöt kun kuitenkin niitä näkyy pyörivän nurmikolla.
Tikan pärrytystä kuuluu.
Me vela-parina emme ole isovanhempiakaan.
Anoppi sitä joskus murehti kun hänellä vain kaksi lasta joista kumpikaan ei halunnut lisääntyä.
Omiin isovanhempiini oli etäiset välit.
Hyvää alkanutta viikkoa!
LH
Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa lisäksi puhelu lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta ei haittaa, jos mua mummotellaan. Itseasiassa kutsun perässävedettävää ostoskärryäni mummokärryksi ja sunnuntaisin ja pyhäpäivinä käyttämiäni vanhoja astioita mummoastioiksi.
Lapsuudessa en ollut isänäidin kanssa läheinen. Käytiin siinä mummolassa vain käymässä eli ajettiin sinne, oltiin pari tuntia ja sitten ajettiin takaisin kotiin. Pari kolme kertaa vuodessa. Sen sijaan äidinäitini luona vietin pitkiäkin aikoja. Siis ihan niin, että vanhempani ja siskoni tulivat kotiin ja mä jäin mummolaan. Valitettavasti mummo kuoli, kun olin 9v ja sen jälkeen aloin viettää kesälomia tätini luona samalla paikkakunnalla kuin missä mummola oli. Mun vanhemmat maksoi niin mummolle kuin tädillekin palkkaa siltä ajalta, kun olin siellä, ja se oli molemmille osapuolille hyvä diili. Ja mä sain viettää kesät maaseudulla. Sillä paikkakunnalla ei ole mulle enää muuta kuin meidän sukuhauta eli ei ole tullut käytyä enää pitkiin aikoihin. Poislukien äidin hautaanlasku toissakesänä.
Vierailija kirjoitti:
Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa lisäksi puhelu lääkäriltä.
Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä. Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri, niin ei aavistustakaan, kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa. Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen. En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan, mutta nyt pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin fwb-suhteeseen, seksi ilman sitoutumista tuntui merkityksettömältä. Tuntuu, että tuollainen suhde on vähän jokamiehen unelma.
En halua enää tuollaista, enkä aio tyytyä sellaiseen, joka pitemmän päälle alkaa ahdistamaan. Olen mieluummin vaikka selibaatissa, jos ei muuta löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomenpäivää. Mulla menikin viikonloppu mummoillessa nopsasti ja mukavasti. Tuota mummo sanaa käytetään joskus aika negatiivisessa tarkoituksessa, kun se mulle on oikeasti "arvonimi". Itselläni ainoasta mummostani hyviä muistoja, vaikka oli sen ajan ihminen, jolloin ei tunteita juuri näytetty eikä hellitelty, mutta siellä Pohjanmaalla mummolassa oli turvallista ja mukavaa mummon ja jäyhän papan hoteissa. Tunnen muutaman, joille tuo mummoilu on todella arka aihe, koska eivät ole saaneet toiveistaan huolimatta lapsenlapsia tai ovat syystä tai toisesta erkaantuneet toisistaan. Ja enhän tietysti omistani, joita kolme, juurikaan heille höpöttele, jos eivät vasiten kysele. Omat lapseni asuvat suureksi onnekseni pienten ajomatkojen päässä, joten olen voinut seurata mussukoiden kasvua ja tutustua paremmiin. Mielelläni kuulisin muittenkin mummojen ja pappojen ajatuksia, sillä arvelen heitä tällä palstalla olevan monta Hyvää alkanutta viikkoa. HH
Pappana olo on mahtavinta. Syliin ja siinä ollaan koko päivän. Omiani en ehtinyt työn vuoksi pitämään sylissä näin paljon. Nyt vaikka koko viikon, jos viihtyvät. Välillä syödään ja nauretaan ja sitten taas sylissä köllötellään. Isompien kanssa puhutaan ja puhutaan, nyt on aikaa keskustella Titanicin ominaisuuksista tai Harry Potter-kirjojen juonikuvioista. Kun lähtevät, itken ihan näkyvästi, näytän, että ikävä tulee. Ennen ei isä saanut näyttää olevansa herkkä, pappa saa näyttää. MR
Omia piti kasvattaa, nyt saa vain nauttia. Vastuuta ei ole, kunhan pidän tenavat hengissä. Parasta on yhdessä tekeminen ja pöljääly. Mummalle ei kerrota kaikkea. Paappa selittää, jos housut on ravassa tai muutama kraapoos tullu. Mäenlasku, hiihto, uiminen, onkiminen, mettätyöt, pienet remontit, siitä me tykätään pikkupoikaan kanssa. Paappa on kunnianimi. Kun kilahtaa viesti, tuloo niin lämmin olo. Kun näemmä, ei puutu mitään, kolotukset ja krempatkin katoaa.
Oikeassa olet, paappa! Omat jutut unohtuu, kun juttelee tai leikkii lastenlasten kanssa. Yksin ollessa ajatukset tahtoo olla omassa itsessä, eikä se ole hyväksi, sellainen kaventaa ja yksipuolistaa. Nuorten kanssa moni asia saa uuden näkökulma. Se on vain hyväksi. Kenenkään muun kanssa en koe sellaista onnea kuin lasta sylissä pitäessä tai nukuttaessa. Iltaisin ajattelen viimeiseksi kaikkia lapsiani ja lapsenlapsiani ja sitten on hyvä nukahtaa. Olen saanut paljon, vaikka yöllä kuolisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jalan hermo nyppii edelleen. Olen pystynyt nukkumaan, mutta tunne on kuin oikean puolen etureidessä kulkisi muurahaisten polku kohti polvea. Sellaista polttelua ja kihelmöintiä. Ehkä selän syytä ja sieltä tuo Vauva peräisin. Kävellessä hieman helpottaa ja levossa pahenee. Tässäkin, kun istun niin kyllä tuntuu taas. Kaikkea sitä tuleekin. Selän kanssa olen muuten pärjännyt ja vasemman jalan puutuminen yms menee ohi, mutta tämä nykyinen ongelma on jatkunut jo päiviä. Peruin jo lääkärin, mutta pakko uusi aika ottaa, kun en toivoisi tämän jäävän jatkuvaksi. Samalla inhoan mennä lääkäriin rahan vuoksi. Hampaisiin menee keväällä rahaa. Samalla pelkään oikeastaan aika sitä, että menen sinne jo lääkäri toteaa vaan, ettei tähän mitään apua ole tai tarjoaa jotain erittäin vahvaa kipulääkettä, mitä en tahtoisi ottaa.
Otin kerran selkäkipuun jotain troppia mikä pisti pään sekaisin. Ihan lääkärin määräämään, että päässä huomaisi sen jälkeen. Tämän myötä eräs lääkäri totesikin (hyvä sellainen ja jäi eläkkeelle), että sinä taidat olla lääkevastainen ihminen. No, minä siihen totesin, että en tahtoisi lääkettä mikä vaikuttaa varsinkaan siihen, että tulee jotain huimausta yms. Tämän myötä en ole vahvojen kipulääkkeiden ystävä. Toki ymmärrän, että niitä pitää joidenkin käyttää ja hyvä minun on kirjoittaa. Tiedän sen.
Silti nytkin vaan mietin, että jos on joku välilevyn pullistuma jonka vaikutukset nyt heijastuvat myös jalkaan niin lääkäri vaan toteaa, että ajallaan paranee jos paranee ja antaa jonkun vanhan lääkkeen. Samoin magneettiin en kyllä mielelläni menisi ja miten nuo hermoasiat todetaan muuta kuin sitä kautta. Ärsyttävä juttu kyllä tämä.
Muuten kävellä olen yrittänyt ja eilen tein lasagnen, leivoin pullaa sekä vielä sellaisen kaupan valmispussi jauheesta tehdyn saaristolaislimpun. Oli punalapulla tuollainen pussi eurolla ja siitä saa kaksi limppua. Minusta ihan hyvää leipää. Pullasta tuli kyllä hieman kovaa ja taikina ei oikein kohonnut, mutta pistää mikroon pullat sitten jos muuten ei alas saa. Maku kyllä ok.
Tenttiä odotan siinä mielessä kauhulla, että tämä muurahaisjalka ei ole nyt paras siihen hetkeen, kun siellä pitää pönöttää paikallaan jopa pari tuntia ja minäkin yleensä teen sen koko ajan edestä niin tulee tukalat paikat. Olisi kiva välillä jaloitella, mutta ei voi. Kaikkea sitä onkaan.
Edelliseen eu siis Vauva vaan vaiva. Tuo Vauva sana tulee jo automaattisesti, kun puhelin osaa sen jo ulkoa. Osoittaa täällä käymisen runsauden itseni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko ahtautuneet välilevyt kyseessä P?
Minulla vastaavaa tunnetta ja on kuvauksella todettu. Mitään ei tehdä jos ei pahene.
Äly ja kirjoitushalu ei korreloi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä poistelijalle hymistelyä ja hypistelyä:
Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa kaikille teille nasut, nassut, pumpernikkelit, pupujussikat, hipsuvarpaat ja nököhampaat, piimäsuut, nisset ja nasset, pupuset ja nallet ja kaikki maailman lystikkäät ja heikot ja kurjat ja surusilmät.
Näin meille jokaiselle.
Minulla soi hälytyskellot siitä miehestä, kuukaudesta toiseen, eikä se loppunut. Siinä miehessä vain tuntui olevan jotakin pielessä. Ajattelin, että ehkä tunne katoaa, lykkäsin jopa suutelua, kunnes totesin 2kk jälkeen, että antaa olla, en jää ottamaan selvää, onko vaistoni oikeassa. Kymmeniä miehiä tapaillut ja yhdestäkään ei ikinä ole tullut tuommoista.
Hälytyskellojen sointi vain kasvoi pienistä asioista, kuten siitä, että sanoin kerran meneväni ystäväni kanssa uimaan. Mies kysyi, onko ystävä mies vai nainen ja saatuaan kuulla ystävän olevan mies, halusi tietää tämän nimen. En kertonut siinä tilanteessa, vaikka toki syvemmässä suhteessa seurustelukumppani saisi kaverien nimet tietää. Kerran hän tiesi (koska reiluudenn nimissä kerroin), että olen kotonani exän, nykyisen kaverin kanssa, ja lähetti mulle ihan viestiä, että "Kävelin just teidän ohi."(vaikka tästä siis ei mene läpikulkumatkaa minnekään). Lisäksi, hän pyysi (tuloksetta) usein, että saisi tulla luokseni "vaikka vain lukemaan kirjaa pöydän ääreen ja olemaan hiljaa", kun minä teen omia juttuja. En tykännyt tuosta ripustautumisesta. Tuli semmoinen kyttäämisfiilis. Kurkistelee kirjan yli, mitä teen koneella. :D
Mä kerron teille nyt kirjaimellisen Tinder-Timo tarinan.
Kaikki lähti siitä, että me matchattiin tinderis, mies oli lapsirakas, kuitenkaan omia lapsia ei löytynyt ja päätettiin sitten tavata.
Tavattiin miehen kotona, joka oli kuin pommin jäliltä, eli ei ollut edes vaivautunut siivoamaan, vaikka tiesi, että olin tulossa tuona kyseisenä päivänä.
Katsoimme elokuvaa, jonka minä sain päättää.
Yhtäkkiä Tinder-Timo päättääkin alkaa lääppimään ja yrittää suudella useamman kerran (en ollut tähän halukas vaan keskityin kauhu elokuvaan, eli emme katsoneet mitään romanttista).
Sitten mies alkoi ehdotella kaikkea, että "otetaan vaatteet pois, pannaan tässä sohvalla, mennään makuuhuoneeseen", johon vastasin "ei kiitos, minulla on kuukautiset".
Mies tunki kättänsä paitani alle selittäen "etkö tiennyt, että seksi tuntuu paremmalta, jos on kuukautiset yms.
No vetosin seuraavaksi raskaus riskiin ja pyysin miestä lopettamaan.
Tämä mies ei mistään raskaus riskistä välittänyt vaan jatkoi siitä huolimatta väittäen, että kuukautisten aikaan on erittäin epätodennäköistä tulla raskaaksi.
Tässä vaiheessa olin jo ääriä myöten ahdistunut ja halusin vain poistua.
Mies hinkutteli itseä minua vasten hyvän ajan lopulta yritti keskittyä elokuvaan.
Huomasin yhtäkkiä miehen nukahtaneen ja koitin varovasti nousta sohvalta poistuakseni, mutta mies heräsi ja veti minut kiinni itseensä.
Kun elokuva vihdoin ja viimein loppui, totesin "kiitos seurasta minun pitääkin nyt poistua".
(Tämä siis kun tiesin loppu tekstien tulevan kohta).
Kaikista hämmentävintä oli se, että kyseinen henkilö oli vieläpä sanonut "mä en tajua tätä naisten juttua, että ne tulee tapaamaan ja on heti halukkaita seksiin" (siksi en osannut odottaa mitään seksin vonkaamis yrityksiä, kun vaikutti, ettei mieskään ole sellainen joka harrastaa seksiä ekalla kerralla).
Lisäksi kun olin poistumassa ja mies laittoi valoja asuntoon huomasin alkavan pälvikaljun (lippis oli tippunut sohvalla nukkuessa pois päästä).
Poistuin samatien ovesta mitään sanomatta ja tämä taisi olla tinder-Timollekkin selvää, ettei meidän tiet enää kohtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyin fwb-suhteeseen, seksi ilman sitoutumista tuntui merkityksettömältä. Tuntuu, että tuollainen suhde on vähän jokamiehen unelma.
En halua enää tuollaista, enkä aio tyytyä sellaiseen, joka pitemmän päälle alkaa ahdistamaan. Olen mieluummin vaikka selibaatissa, jos ei muuta löydy.
Sama mulla. En mitään kunnon suhdetta olis kaivannutkaan, mutta vähän enemmän kuitenkin. Ois ollu kiva olla edes pikkusen merkityksellisempi ku joku random kaduntallaaja.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa lisäksi puhelu lääkäriltä.
Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä. Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri, niin ei aavistustakaan, kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa. Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen. En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan, mutta nyt pitää.
Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55
Vierailija kirjoitti:
Mä kerron teille nyt kirjaimellisen Tinder-Timo tarinan.
Kaikki lähti siitä, että me matchattiin tinderis, mies oli lapsirakas, kuitenkaan omia lapsia ei löytynyt ja päätettiin sitten tavata.
Tavattiin miehen kotona, joka oli kuin pommin jäliltä, eli ei ollut edes vaivautunut siivoamaan, vaikka tiesi, että olin tulossa tuona kyseisenä päivänä.
Katsoimme elokuvaa, jonka minä sain päättää.
Yhtäkkiä Tinder-Timo päättääkin alkaa lääppimään ja yrittää suudella useamman kerran (en ollut tähän halukas vaan keskityin kauhu elokuvaan, eli emme katsoneet mitään romanttista).
Sitten mies alkoi ehdotella kaikkea, että "otetaan vaatteet pois, pannaan tässä sohvalla, mennään makuuhuoneeseen", johon vastasin "ei kiitos, minulla on kuukautiset".
Mies tunki kättänsä paitani alle selittäen "etkö tiennyt, että seksi tuntuu paremmalta, jos on kuukautiset yms.
No vetosin seuraavaksi raskaus riskiin ja pyysin miestä lopettamaan.
Tämä mies ei mistään raskaus riskistä välittänyt vaan jatkoi siitä huolimatta väittäen, että kuukautisten aikaan on erittäin epätodennäköistä tulla raskaaksi.
Tässä vaiheessa olin jo ääriä myöten ahdistunut ja halusin vain poistua.
Mies hinkutteli itseä minua vasten hyvän ajan lopulta yritti keskittyä elokuvaan.
Huomasin yhtäkkiä miehen nukahtaneen ja koitin varovasti nousta sohvalta poistuakseni, mutta mies heräsi ja veti minut kiinni itseensä.
Kun elokuva vihdoin ja viimein loppui, totesin "kiitos seurasta minun pitääkin nyt poistua".
(Tämä siis kun tiesin loppu tekstien tulevan kohta).
Kaikista hämmentävintä oli se, että kyseinen henkilö oli vieläpä sanonut "mä en tajua tätä naisten juttua, että ne tulee tapaamaan ja on heti halukkaita seksiin" (siksi en osannut odottaa mitään seksin vonkaamis yrityksiä, kun vaikutti, ettei mieskään ole sellainen joka harrastaa seksiä ekalla kerralla).
Lisäksi kun olin poistumassa ja mies laittoi valoja asuntoon huomasin alkavan pälvikaljun (lippis oli tippunut sohvalla nukkuessa pois päästä).
Poistuin samatien ovesta mitään sanomatta ja tämä taisi olla tinder-Timollekkin selvää, ettei meidän tiet enää kohtaisi.
Vetosit raskausriskiin? Joo, tietty tosi ahdistava tyyppi, mutta sulla on oikeus ihan vaan kieltäytyä keksimättä typeriä verukkeita. Ja oletko kuullut ehkäisystä? Ja kun toteat, että mies "väitti", että kuukautisten aikaan on epätodennäköistä tulla raskaaksi, niin kai oikeasti tiedät, että on erittäin epätodennäköistä, että ovulointi on samaan aikaan kuin kuukautiset? Et luule, että kuukautiset on joku erityisen hedelmällinen aika?
Huomenpäivää. Mulla menikin viikonloppu mummoillessa nopsasti ja mukavasti. Tuota mummo sanaa käytetään joskus aika negatiivisessa tarkoituksessa, kun se mulle on oikeasti "arvonimi". Itselläni ainoasta mummostani hyviä muistoja, vaikka oli sen ajan ihminen, jolloin ei tunteita juuri näytetty eikä hellitelty, mutta siellä Pohjanmaalla mummolassa oli turvallista ja mukavaa mummon ja jäyhän papan hoteissa. Tunnen muutaman, joille tuo mummoilu on todella arka aihe, koska eivät ole saaneet toiveistaan huolimatta lapsenlapsia tai ovat syystä tai toisesta erkaantuneet toisistaan. Ja enhän tietysti omistani, joita kolme, juurikaan heille höpöttele, jos eivät vasiten kysele. Omat lapseni asuvat suureksi onnekseni pienten ajomatkojen päässä, joten olen voinut seurata mussukoiden kasvua ja tutustua paremmiin. Mielelläni kuulisin muittenkin mummojen ja pappojen ajatuksia, sillä arvelen heitä tällä palstalla olevan monta Hyvää alkanutta viikkoa. HH