Lue keskustelun säännöt.
Hoitaja paljastaa synkän todellisuuden hoivakodista kuolevat vanhukset makaavat ypöyksin huoneissaan
30.01.2026 |
On se kumma että vangeille riittää oikeuksia ja rahaa hyvään hoitoon, mutta ei rikollisille vahuksille ei. Sama homma somppujen ym muiden rakettiinsinööreille.
Kommentit (359)
Mun mielestä aika kammottavaa. Ja mitä oon käsittänyt niin vanhukset elää nykyään pitkään mutta täysin zombeina, pimeässä, ja lopulta kuolevat yksin ja tuhdisti lääkittyinä. Niin surkeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei ole hoitajia tarpeeksi? Jos on kaksi henkilöä yöllä vastuussa osastosta, luulisi että olisi mahdollisuus käyttää vessassa asukkaita tai auttaa tarvittaessa.
Eikö koskaan tule mieleen että hoitajat voisivat itse olla tehokkaampia ja aktiivisempia?
Ei kaikki ratkea rahalla, hoitajien etujärjestöt kiittävät näistä pelottelukampanjoista ja kiristävät palkkoja uskomattomille tasoille. Joka taas tarkoittaa yhä vähemmän hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä niiden kanssa sitten pitäisi tehdä kun he eivät jaksa muuta kuin maata? Viedä joku sirkus tai jamboree sinne möykkäämään että vauvapalstalla oltaisiin onnellisia?
Lopetetaan se tekohengitys ja elossa pitäminen lääkkeiden avulla, aivan järjetöntä hommaa.
Tämä.
Suomessa syyllistyy eläinrääkkäykseen, mikäli lemmikkieläintään "hoitaisi" samoin miten vanhuksia hoidetaan. Ihmisiä sen sijaan voidaan nykylääketieteen ansioista rääkätä ja kiduttaa vuosikymmeniä vuodepotilaina. Jos omaa huonokuntoista lemmikkiään pitäisi samalla lailla väkisin hengissä, niin tuomio tulisi, vaikka kuinka pitäisi kuolevaa eläintä viimeiset kuukaudet tassusta kiinni...
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on omainen ihan arvokkaassa ja hyvässä laitoksessa. Mutta ei se herkkua ole elämä sielläkään. Siinä kohtaa kun ihmisellä on täysin mennyt kaikki liikkumiskyky eikä pääkään enää toimi, miten sitä voisi muuksi muuttaa? Minkälaista hoitoa tai virikettä sitä voisi keksiä vanhukselle joka ei enää ole sitä kykenevä vastaanottamaan? Siinä kohtaa moni ei jaksa enää edes olla istuvassa asennossa vaan makaa jäykkänä sängyssä poissaolevana.
Nämä hoitokotien herttaiset kuvat jossa kivannäköiset punaposkiset eläkeläiset pelailevat bingoa keskenään ei ole realistinen kuva niistä laitosvanhuksista, joista nyt puhutaan.
Täähän se ois. Ehkä voisi kuitenkin silitellä tai soittaa musiikkia, laulaa. Varmasti aivot kuitenkin jotenkin reagoivat. Mutta eihän siis potilaasta enää lähde mitään ulospäin ei.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on omainen ihan arvokkaassa ja hyvässä laitoksessa. Mutta ei se herkkua ole elämä sielläkään. Siinä kohtaa kun ihmisellä on täysin mennyt kaikki liikkumiskyky eikä pääkään enää toimi, miten sitä voisi muuksi muuttaa? Minkälaista hoitoa tai virikettä sitä voisi keksiä vanhukselle joka ei enää ole sitä kykenevä vastaanottamaan? Siinä kohtaa moni ei jaksa enää edes olla istuvassa asennossa vaan makaa jäykkänä sängyssä poissaolevana.
Nämä hoitokotien herttaiset kuvat jossa kivannäköiset punaposkiset eläkeläiset pelailevat bingoa keskenään ei ole realistinen kuva niistä laitosvanhuksista, joista nyt puhutaan.
Juu, ei ole. Nykyään ei bingonpelaamiskuntoinen "pääse" hoivakotiin. Silloin ollaan vielä kotihoidon varassa tai yhteisöllisessä asumisessa. Hoivakotiin mennään yleensä dementoivan sairauden loppuvaiheessa, ja silloin elinaikaa on enää vain noin vuosi. Silloin ollaan jo niin huonossa kunnossa, ettei mikään muu hoitomuoto tule kyseeseen. Onnellinen saa olla se, joka vanhoilla päivillään muistisairaudelta säästyy, eikä tuonne joudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei ole hoitajia tarpeeksi? Jos on kaksi henkilöä yöllä vastuussa osastosta, luulisi että olisi mahdollisuus käyttää vessassa asukkaita tai auttaa tarvittaessa.
Eikö koskaan tule mieleen että hoitajat voisivat itse olla tehokkaampia ja aktiivisempia?
Ei kaikki ratkea rahalla, hoitajien etujärjestöt kiittävät näistä pelottelukampanjoista ja kiristävät palkkoja uskomattomille tasoille. Joka taas tarkoittaa yhä vähemmän hoitajia.
Ei ole yöllä kaksi, vaan yksi hoitaja. Yököt kiertävät yleensä ensin oman osastonsa ykin autettavat ja tulevat sitten naapuriosastolle avuksi kiertämään kahden autettavia. Koko ajan ei siis yöllä ole yhtään hoitajaa paikalla, kun yökkö on siellä naapuriosastolla. Toki hänellä puhelin on mukana ja hälytykset tulevat (jos puhelin on ladattu).
Vierailija kirjoitti:
Omaisia on niin helppo syyllistää että kun ei käydä katsomassa, mutta hirveän usein on kyse siitä että vanhus on aikoinaan kohdellut lastaan / lapsiaan todella kaltoin.
Näin oli meilläkin ja varmaan minustakin juorutaan että olen kylmä ja kiittämätön kun en hoitanut.
No silloin kun olisin häntä tarvinnut niin hän oli todella ilkeä eikä häneltä tippunut minkäänlaista tukea, sen paremmin henkistä kuin materiaalista.
Eli en oikein tiedä, mistä ihmeestä pitäisi olla kiitollinen?
Ja minkälaista vastuuta pitäisi tuollaisesta ilkeästä vanhemmasta kantaa?
Sama juttu itselläni. En mennyt hautajaisiinkaan.
Ja ennen kuin joku keksii kirjoittaa, että perinnöt ja rahat kyllä kelpasivat, niin en saanut lanttiakaan rahaa, en yhtä muistoesinettä syistä, joita en tässä tarkemmin avaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan normaalisoidaan henkistä kidutusta ja heitteillejättöä. Ihan normaalia.
Vahva ja välittävä Suomi.
-winner-
Papin voi pyytää kuolevan seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuuluu tuohon ryhmään. Jätti äidin ja meidät lapset 30v. sitten toisen naisen takia, eikä juuri mitään ole kuulunut sen jälkeen. Maatkoon siellä nyt itekseen sitten.
Arveletko kaikkien vanhusten asuvan samalla paikkakunnalla lastensa kanssa? Moni asuu satojen kilometrien päässä lapsuudenkodistaan , ihan ilman mitään perheen jättämisiä. On muutettu opiskeluiden ja töiden perässä.
Kyllähän vanhukset yleensä muuttaa lastensa lähelle loppumetreillään, tai sitten ottavat riskin, että makaavat yksin laitoksessa. Nykyisin on tosin niin hankala päästä laitokseen, ettei siellä pitkään tarvitse makoilla.
Moni kyllä haluaisi mieluummin kuolla kotonaan kuin laitoksessa, tietysti onhan se laitos vielä työelämässä oleville omaisille mieluinen ratkaisu, kun voi unohtaa huolensa äidistä yhteiskunnan harteille.
Jonkun verran (meidänkin sityssä) on sellaisia ratkaisuja, kuten rivitalossa on oma yksiö vanhuksilla ja sitten joku hoitaja käy heidän luonaan (useammin onnistuu, kuin jos pitäisi ajaa jonnekin kauas maalle, jossa menisi koko työpäivä yhden tai kahden vanhuksen luona käymiseen).
Mun molemmat mummoni elivät laitoksessa noin 10 vuotta. Toinen oli täysin dementoitunut, eikä tiennyt enää paljon tästä maallisesta maailmasta. Välillä puhui ja saattoi ihmetellä, onko hän ollut joskus naimisssa. Toinen kaipaili vain, että pääsisi jo edesmenneen miehensä viereen hautaan.
Pitäisi vanhustensa luona enemmän käydä silloin kuin he vielä ovat kotona, vaikka monella joku sellainen tauti onkin puhjennut, että voi ollaa haasteellista se yhteisolo.
53 miljoonaa laitetaan jonkun vanhan kirjaston saneeraukseen hesassa, hienoo: mut ei ole varaa hoitaa vanhuksia ynm. heikompia. Suomessa päätetään niin järjettömistä asioista mihin rahaa tuupataan että huhuh, kyllä täällä näemmä fyrkkaa löytyy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vanhat tuppaavat kuolemaan. Yksin tai seurassa. Luonnollista. Päästetään pois aikaisemmin kärsimästä. Eutanasia sallittakoon. Jokaisen oma päätös, milloin haluat lähteä. Kivuttomasti. Kuten koirat, kissat päästetään pois, kun aika on💖
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on omainen ihan arvokkaassa ja hyvässä laitoksessa. Mutta ei se herkkua ole elämä sielläkään. Siinä kohtaa kun ihmisellä on täysin mennyt kaikki liikkumiskyky eikä pääkään enää toimi, miten sitä voisi muuksi muuttaa? Minkälaista hoitoa tai virikettä sitä voisi keksiä vanhukselle joka ei enää ole sitä kykenevä vastaanottamaan? Siinä kohtaa moni ei jaksa enää edes olla istuvassa asennossa vaan makaa jäykkänä sängyssä poissaolevana.
Nämä hoitokotien herttaiset kuvat jossa kivannäköiset punaposkiset eläkeläiset pelailevat bingoa keskenään ei ole realistinen kuva niistä laitosvanhuksista, joista nyt puhutaan.
Ja on melko varmaa, että vielä järjissään ollessaan kyseinen omainen ei ikipäivinä olisi halunnut itselleen kyseistä kohtaloa.
Koko tämä "ongelma" on puhtaasti kuoleman tabu. Yhteiskunnassamme kuolemaa pelätään niin valtavasti, että ollaan valmiita pitämään ihmisiä vuosikausia aivan epäinhimillisissä oloissa, muka inhimillisyyden nimissä. Vaikka ihmisten kitumisessa inhimillisyys loistaa poissaolollaan! Tosiasiassa kyse ei ole mistään muusta, kun terveiden ihmisten sisäsyntyisestä narsistisesta kuoleman pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tähän olisi ratkaisu sitten? Että joku omainen istuu vuodesta toiseen sängyn vierellä, niinkö?
Ajatuksen taholla tällainen on aina klikkejä saava "kohu"aihe.
Aivan turhaa.
No jos omaiset ei voi olla aina läsnä, minkä hyvin ymmärrän, niin ehkä voisi luopua sitten tuollaisesta, että jokaiselle oma huone ja tämä-on-koti-höpinästä. Hoitaja pystyy olemaan huoneessa aina läsnä, jos samassa huoneessa on keskimäärin 2-3 sänkyä. Silloin saadaan hoitajamitoitus 0,6 täyttymään koko ajan. Jos meillä ei ole varaa julkisilla varoilla tarjota jokaiselle omaa huonetta, niin voiko hoiva tapahtua jaetussa huoneessa?
Aika ikävä varmaan naapurisängyssä kuunnella, kun verhon takana joku toinen tekee kuolemaa. Hoivakodissa ollaan kuitenkin enää vain se loppuaika. Ainakin saattohoitovaiheessa pitäisi olla oma huone. Mutta ehkä sellaiset 2 - 4 hengen huoneet voisi olla muille.
Vierailija kirjoitti:
Papin voi pyytää kuolevan seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tähän olisi ratkaisu sitten? Että joku omainen istuu vuodesta toiseen sängyn vierellä, niinkö?
Ajatuksen taholla tällainen on aina klikkejä saava "kohu"aihe.
Aivan turhaa.
No jos omaiset ei voi olla aina läsnä, minkä hyvin ymmärrän, niin ehkä voisi luopua sitten tuollaisesta, että jokaiselle oma huone ja tämä-on-koti-höpinästä. Hoitaja pystyy olemaan huoneessa aina läsnä, jos samassa huoneessa on keskimäärin 2-3 sänkyä. Silloin saadaan hoitajamitoitus 0,6 täyttymään koko ajan. Jos meillä ei ole varaa julkisilla varoilla tarjota jokaiselle omaa huonetta, niin voiko hoiva tapahtua jaetussa huoneessa?
Itse ainakin olisin mieluummin hoitajan 24/7 valvomassa 2-3 hengen huoneessa kuin yksin omassa huoneessa, johon kukaan ei tulisi edes auttamaan kun soittaa apua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä niiden kanssa sitten pitäisi tehdä kun he eivät jaksa muuta kuin maata? Viedä joku sirkus tai jamboree sinne möykkäämään että vauvapalstalla oltaisiin onnellisia?
Aloitetaanko vaikka siitä, että henkilökuntaa olisi tarpeeksi, vanhus pääsisi suihkuun useammin kuin kerran kolmessa viikossa, ruoka riittäisi kaikille. Henkilökunta ehtisi katsoa, että vanhus ei kuristu tuoliin tai vanhus ei harhaile toisen vanhuksen huoneeseen tukehduttamaan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä kuuluu tuohon ryhmään. Jätti äidin ja meidät lapset 30v. sitten toisen naisen takia, eikä juuri mitään ole kuulunut sen jälkeen. Maatkoon siellä nyt itekseen sitten.
Ei se sinulle kuulukaan, vaan yhteiskunnalle. Siksi maksamme veroja. Hallitus vaan tuhlaa rahat turhiin juttuihin ja omiin liiveihinsä.
Äitini kuoli 97-vuotiaana oltuaan vuoden yksityisessä hoivakodissa. Hoito oli ihanaa, mukavat ja ammttitaitoiset hoitajat. Siellä syötiin ja juotiin aina: 5 kertaa päivässä. Äitini kävelyky parani vuoden aikan, kun jämäkkä hoitaja sai hänet kävelemään pöydän ääreen ruokasalissa; kotona äiti pyrki syömään sängyssä...ja söi liikaa eineksiä ja liikaa suolaa ripotteli. Ruoka-annokset hoivakodissa olivat vaihtelevia ja riittävän isoja. Äitini söi paljon, oli ruokahalua. Kesällä oli grillikutsut, paistettiin makkaraa. Edellisjouluna oli kaunis pikkujoulujuhla omaisille yhdessä vanhusten kanssa. Hän sai oikean lääkityksen ja hoidon. Omaisia ja muita vierailjoita kohdelttin hyvin.
Isäni kuoli 88-vuotiaana kunnan hoivakodissa oltuaan hänkin siellä vuoden. Hoito oli hyvää: oli ruokaa, lääkkeitä ja perushoito rittävällä tasolla. Hoitajat olivat oman kylän tyttöjä ja tunsivat isäni sekä minut. Ei moittimista kohtelussa. Vierailin joka toinen viikko, ja tilanne oli aina tiedossa. Saattohoito suoritettiin lääkärin ohjein, ja se meni kauniisti ja turvallisesti.
Vierailen nykyisin paljon vanhainkodeissa vapaaehtoistyöntekijänä. Tilanne on melko hyvä joka paikassa. Intervallihoidoissa on erilaisia puutteita, ei ole tarpeeksi kuntouttavaa toimintaa (esim. liikunta, jumppa) resurssipuuteiden takia. Virkistystoimintaa on kaikissa vanhainkodeissa on liian vähän. Soitto- ja laulutaioisten vapaaehtoisten sekä käsityöihmisten pitäisi ottaa enemmän vastuuta. Omaiset ja sukualaiset voisivat myös käydä katsomassa vanhuksiaan enemmän.
Mikään kriisitunnelma ei vanhainkodeissa ole. Arki sujuu keskimäärin ihan jouhevasti.
No jos omaiset ei voi olla aina läsnä, minkä hyvin ymmärrän, niin ehkä voisi luopua sitten tuollaisesta, että jokaiselle oma huone ja tämä-on-koti-höpinästä. Hoitaja pystyy olemaan huoneessa aina läsnä, jos samassa huoneessa on keskimäärin 2-3 sänkyä. Silloin saadaan hoitajamitoitus 0,6 täyttymään koko ajan. Jos meillä ei ole varaa julkisilla varoilla tarjota jokaiselle omaa huonetta, niin voiko hoiva tapahtua jaetussa huoneessa?