Lue keskustelun säännöt.
Hoitaja paljastaa synkän todellisuuden hoivakodista kuolevat vanhukset makaavat ypöyksin huoneissaan
30.01.2026 |
On se kumma että vangeille riittää oikeuksia ja rahaa hyvään hoitoon, mutta ei rikollisille vahuksille ei. Sama homma somppujen ym muiden rakettiinsinööreille.
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena tyttönä Vanhainkodissa töissä. Vanhusten kanssa juteltiin niitä näitä aina kun huoneessa käytiin ja päivän aikana tuli piipahdettua useamman kerran.
Jos joku vanhus ei vastannut, höpötettiin silti ohi kulkiessa.
Väitän, että sillä osastolla oli lämmin ilmapiiri.
Se on muuttunut aika tavalla minunkin uran aikana. Nykyään vanhainkotiin tullaan niin huonokuntoisena, ettei siellä useimpien kanssa enää juttelu onnistu. Eikä siellä enää olla vuosikausia niin kuin joskus, vaan lähinnä se on se elämän viimeinen vuosi. Ne on nykyään todella raskaita työpaikkoja cerrattuna siihen mitä vielä 10 vuotta sitten oli. Nykyään tullaan tosiaan vain viettämään viimeiset elinpäivät ja kuolemaan.
Eli kuolemakoti, saattokoti. Kuolemaa pelätään. Nykyään se on jotenkin tabu. Vaikka luonnollinen siirtymä vanhuudesta tuhkaksi tuuleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En tiedä mistä nuo jatkuvasti lisääntyvät pakolliset kirjaamiset, mittaamiset, omavalvonnat ja muut ovat tulleet, mutta ovat ihan helvetillisiä. Vievät liian paljon aikaa, ja itse työ alkaa ollakin pieni osa työpäivää. Olen onneksi jäänyt jo eläkkeelle, huh, helpotusta, mutta tekisin vielä mielelläni hoitotultä, jos se olisi pelkkää hoitotyötä. Eikö tuohon joku voisi keksiä systeemin, että hoitaja sanoittaisi tekemisensä ja asukkaan toimintakyvyn terveydentilan yms. samalla kun hoitaa. Luulisi nykyisen tekoälyn aikana senkin olevan jo mahdollista. Tuntui naurettavalta kirjata 15- 20 min. eri huomioita, mielialaa, terveyttä, toimintakykyä, huolenaiheita, ihon kuntoa, turvotuksia ja lääkkeiden ottoa viiden minuutin käynnistä."
Kirjaaminen on sitä varten, että tieto siirtyisi seuraavalle vuorolle ja toiseen yksikköön, jos joutuu vaikka sairaalan ja hoivakodin välillä vaihtamaan tietoja. Eikä esim. lääkäri yleensä ole hoivakodissa vaan tk:ssa, joten koneen välityksellä tieto siirtyy. Sellaisia puheentunnistuksella toimivia kirjaamissysteemejä on jo olemassa. Niitä voisi olla käytössä enemmän. Mutta ne maksaa, ja hinta on kynnyskysymys voittoa tavoittelevissa hoivafirmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuosta tekee synkkää?
No mietipä sitä omalle kohdallesi. Olet laitoksessa vuodesta toiseen, sängyn vankina. Hyvällä tuurilla sun vaippa vaihdetaan ja pylly pestään kerran vuorokaudessa. Jos et itse kykene syömään niin kenelläkään ei välttämättä ole aikaa sinua syöttääkään. Ei mitään sosiaalisia kontakteja.
Ei siellä yleensä olla vuosikausia. Joskus oltiin pitempään, mutta nykyään vain noin vuosi keskimäärin, ja sitten pääsee lopullisesti tämän maailman tuskista ja vaivoista. Loppuaikoina suurin osa ei kykene seurustelemaan, ei pysty itse tuottamaan puhetta ja ymmärtäminenkin on hyvin rajallista. Kyllä se vaippa nyt ainakin pari-kolme kertaa vuorokaudessa kuitenkin vaihdetaan. Ja jos ei kykene itse syömään, mutta haluaa syödä, niin kyllä syötetään. Yksi kuoleman lähestymisen merkeistä kuitenkin on, että ruokahalu lähtee, eikä ihminen halua syödä, ja väkisin ei syötetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuosta tekee synkkää?
No mietipä sitä omalle kohdallesi. Olet laitoksessa vuodesta toiseen, sängyn vankina. Hyvällä tuurilla sun vaippa vaihdetaan ja pylly pestään kerran vuorokaudessa. Jos et itse kykene syömään niin kenelläkään ei välttämättä ole aikaa sinua syöttääkään. Ei mitään sosiaalisia kontakteja.
Ei siellä yleensä olla vuosikausia. Joskus oltiin pitempään, mutta nykyään vain noin vuosi keskimäärin, ja sitten pääsee lopullisesti tämän maailman tuskista ja vaivoista. Loppuaikoina suurin osa ei kykene seurustelemaan, ei pysty itse tuottamaan puhetta ja ymmärtäminenkin on hyvin rajallista. Kyllä se vaippa nyt ainakin pari-kolme kertaa vuorokaudessa kuitenkin vaihdetaan. Ja jos ei kykene itse syömään, mutta haluaa syödä, niin kyllä syötetään. Yksi kuoleman läh
Mun isäni on ollut kohta 3 v käänneltävänä. Ikää 73, neurologinen sairaus, vain vasenta kättä pystyy vähän liikuttamaan. On puplikdi kartalla, puhuu. Syö vielä itse ja katsoo telkkaria. Toivoo pääsevänsä jo pois ja niinhän me omaisetkin toivotaan, ei se mitään elämää ole. Hän on kuitenkin puhdas ja ruokittu ja huoneessa hyppää vähän väliä joku: ateriat 5 kertaa vuorokaudessa, lääkkeet, pesut, vaippakierto. Ei hetken rauhaa, kuten hän itse sanoo. Ja suihkupäivä uuvuttaa täysin, silloin ei jaksa edes vieraita saati muita lisäohjelmanumeroita. Vanhan ja sairaan ihmisen päivä tulee paljon pienemmästä täyteen kuin mitä me nuoremmat ja terveemmäksi kuvitellaan, itsekin hoivalla aikanaan työskennelleenä. En ole hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
"En tiedä mistä nuo jatkuvasti lisääntyvät pakolliset kirjaamiset, mittaamiset, omavalvonnat ja muut ovat tulleet, mutta ovat ihan helvetillisiä. Vievät liian paljon aikaa, ja itse työ alkaa ollakin pieni osa työpäivää. Olen onneksi jäänyt jo eläkkeelle, huh, helpotusta, mutta tekisin vielä mielelläni hoitotultä, jos se olisi pelkkää hoitotyötä. Eikö tuohon joku voisi keksiä systeemin, että hoitaja sanoittaisi tekemisensä ja asukkaan toimintakyvyn terveydentilan yms. samalla kun hoitaa. Luulisi nykyisen tekoälyn aikana senkin olevan jo mahdollista. Tuntui naurettavalta kirjata 15- 20 min. eri huomioita, mielialaa, terveyttä, toimintakykyä, huolenaiheita, ihon kuntoa, turvotuksia ja lääkkeiden ottoa viiden minuutin käynnistä."
Kirjaaminen on sitä varten, että tieto siirtyisi seuraavalle vuorolle ja toiseen yksikköön, jos joutuu vaikka sairaalan ja hoivakodin välillä vaihtamaan tietoja. Eikä esim. lääkäri yleensä ole hoivakodissa
No tietenkin tiedonsiirtoa varten, kyllähän se on tiedossa. Mutta kun ennen ei tarvinnut niin tarkkaan kirjata, eikä ollut niin monimutkaisia toimintakyvyn mittauksia ja seuraamisia. Rapsat oli ja niissä tieto siirtyi. Nyt raportit menee koneelle, toinen kirjoittaa ja toinen lukee. Vähitään tupla-aika tuhraantuu suulliseen rapsaan verrattuna, koska kirjoittaminen on hitaampaa, ja eri osiot pitää eritellä. Yleishuomio ei enää riitä. Hoidon laatua mitataan, seurataan ja valvotaan niin ettei aikaa itse asiakkaalle olekaan tarpeeksi. Ja loppupeleissä sillä kaikella kirjatulla ei ole enää mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siellä huoneessa istua joku hoitaja joka mummon vieressä 24/7? Varmaan voit ite maksaa senkin lystin
Ei tarvi joka mummon ja 24/7. Yleensä asukas kuolee vain kerran hoitojakson aikana.
Sekin auttaa, jos omaisille ilmoitetaan. Ei ilmoiteta, kun se on henkilökunnalle riesa että siellä on porukkaa. Ja omaiset vaativat kipulääkitystä ynnä muuta hankalaa.
Itse tultiin rutiinikäynnille, mummo teki kuolemaa. Omaisis kävi useamman kerran viikossa. Mitään yhteyttä ei otettu. Yöksi ei olisi saanut millään jäädä viereen, kun ei ollut yhden hengen huoneita, vaikka huonekaveri ja tämän omaiset antoivat luvan. Huonekaveri pelkäsi olla yksin yöllä ja oli vain iloinen, kun joku oli paikalla. Lisäksi pelkäävä huonekaveri joutui toistuvasti kuolevien huonekavereiksi, joka ei varsinaisesti nostanut mielialaa.
Mitään vaivaa ei olisi saanut olla kuolevasta tai omaisista. Ei ollut lääkäriä eikä tarjottu mitään hoitoa.
Mutta istuin sängyn vieressä iltatoimiin asti ja sitten lähtö jo tulikin.
Monta vuotta heräsin yöllä kauhuun, että kuolen samalla tavalla kuin hylätyt mummot laitoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö siellä huoneessa istua joku hoitaja joka mummon vieressä 24/7? Varmaan voit ite maksaa senkin lystin
Ei tarvi joka mummon ja 24/7. Yleensä asukas kuolee vain kerran hoitojakson aikana.
Sekin auttaa, jos omaisille ilmoitetaan. Ei ilmoiteta, kun se on henkilökunnalle riesa että siellä on porukkaa. Ja omaiset vaativat kipulääkitystä ynnä muuta hankalaa.
Itse tultiin rutiinikäynnille, mummo teki kuolemaa. Omaisis kävi useamman kerran viikossa. Mitään yhteyttä ei otettu. Yöksi ei olisi saanut millään jäädä viereen, kun ei ollut yhden hengen huoneita, vaikka huonekaveri ja tämän omaiset antoivat luvan. Huonekaveri pelkäsi olla yksin yöllä ja oli vain iloinen, kun joku oli paikalla. Lisäksi pelkäävä huonekaveri joutui
Karu kokemus, olen pahoillani :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan meidän suvussa ole kukaan kuollut yksin. Paitsi isoisä, joka nukkuessaan kuoli yllättäin. Oli kyllä edellisenä iltana nähty ja oli jo toipumassa keuhkokuumeesta. Esimerkiksi anoppi lakkasi syömästä, hengitys alkoi katkeilla ja kyllä siellä lapset (4kpl) istui vierellä viimeiset pari päivää. Viimeisenä hetkenä istuivat mies ja siskonsa sängyn kummallakin puolella. Sitten yhtäkkiä huomasivat, ettei enää hengittänyt ja se oli siinä. Kuolema oli hiljainen, huomaamaton. Isoäitini kuoli isoisän istuessa vierellä, äidin sisko kuoli äidin istuessa vierellä jne.
Eikä ketään ole hylätty hoitokotiin. Jokaista on käyty katsomassa jatkuvasti. Isoäitiäni kävi isoisä katsomassa jokainen päivä ja useimpina kahdesti. Meni lounasaikaan syöttämään (että saa syödä rauhassa vailla kiirettä) ja välillä vielä päivällisen erikseen. Ihan jokainen päivä sen yli vuoden ajan. Kieltäytyi jopa omasta kuntoutuksesta, koska pitää sinne hoitokodille mennä. Esimerkiksi anopin kohdalla neljä lasta jakoi päivät, jolloin käydään katsomassa äitiä. Eli katsoja oli 4krt/vko. Mies kävi aina lauantaina. Miehen sisko sunnuntaina. Kaksi muuta tiistai ja torstai. Ja tämä jatkui yli kolme vuotta säännöllisesti.
Totuus on, että yhteiskunta ei voi enempää laittaa paukkuja vahustenhoitoon. Se on jo nyt liian kallista ja elämää pitkitetään tajuttomasti loppupäästä. Aiemmin ihmiset meni huonommaksi ja kuoli. Nyt maataan jopa vuosia siellä sängyssä aivan finaalissa. Mitkään resurssit ei riitä tähän peliin. Omaisten on pakko ottaa vastuuta. En näe mahdollisena, että vanhuksia otettaisiin koteihin, mutta omaisten pitää olla valmiita käyttämään aikaa siellä hoitokodissa. Syöttämään, viemään ulkoilemaan, tapaamaan, juttelemaan ja huolehtimaan asioista. Perushoito voidaan tarjota vain yhteiskunnan puolelta.
Kuka niitä vanhuksia pakottaa olemaan huoneissaan. Siitä vaan liikkeelle jos siltä tuntuu. Kuoleminen ei ole pakollista ja sen voi välttää kun alkaa kuntoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydäntä raastavaa lukea näitä. Toivottavasti kuolen itse saappaat jalassa.
Vierailija kirjoitti:
No jos nyt ihan laitetaan faktat pöytään niin vankilassa vanki saattaa olla jopa 23 tuntia vuorokaudesta yksin sellissään tapaamatta ketään. Jos vankilaan laskettaisiin vastaava mitoitus, kuin vanhainkodeissa on niin siellä on vankia kohden vähemmän työvoimaa kuin hoitokodissa asukasta kohti. Kummassakin paikassa työvoimaa on kuitenkin vähemmän kuin tarvetta olisi.
Vangit nyt kumminkin pääsevät tarpeilleen aina kun tarvis, saavat hyvää ruokaa, on mahdollisuus opiskella, ulkoilla, harrastaa.. ketään tuskin on sidottu tuoliin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat istuvat konttorissa , juovat kahvia ja nauru raikaa. Vanhukset yksin huoneissaan . Että sellaista !
Sinä et tajua, kuinka paljon hoitajat joutuvat kirjaamaan asioita nykyaikana. Eivät he someta siellä koneella, vaikka moni niin luuleekin.Kun en alaa tunne niin kysyn: Onko mielestänne kaikki tuo kirjaaminen tarpeellista, jopa välttämätöntä? Voisiko sitä vähentää? Keiden (poliitikkojen?) tahtotila on ollut kirjaamisten lisääminen niin hoitolaitoksissa kuin kouluissakin ja mitä sillä haetaan?
En tiedä mistä nuo jatkuvasti lisääntyvät pakolliset kirjaamiset, mittaamiset, omavalvonnat ja muut ovat tulleet, m
Eri alalla työskentelevä ystäväni tuskaili jo vuosia sitten että paljon suurempi osa päivästä menee raportointiin kuin sen itse työn tekemiseen. Turhautui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataatuhatta.
Lasten määrä alle miljoona. Tehkää lapsia, vanhukset eivät enää voi hoitaa sitä puolestanne.
Ei voi, kun ei ole töitä ja yleistuki 595 netto. Ei ole rahaa tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena tyttönä Vanhainkodissa töissä. Vanhusten kanssa juteltiin niitä näitä aina kun huoneessa käytiin ja päivän aikana tuli piipahdettua useamman kerran.
Jos joku vanhus ei vastannut, höpötettiin silti ohi kulkiessa.
Väitän, että sillä osastolla oli lämmin ilmapiiri.
Entisaikoina vanhuksia vielä kunnioitettiin ja hoitajan työ oli arvostettua ja kutsumustyötä. Mitoituksetkin oli kohdillaan ja aikaa oli muuhunkin kuin pelkkään perushoitoon. Toista se on nykyään, aivan ala-arvoista vanhustenhoito nykyään suurimmassa osassa paikkoja.
Yksi oleellinen seikka on uskonnosta luopuminen suurimpana auktoriteettina.
Ennen toteltiin esim, että tee toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Ja kunnioita isääsi ja äitiäsi.
"Yleistuki tulee voimaan toukokuussa, se on tarveharkintainen eli yleistukea vähentävät pääomatulot, omaishoidon tuki, osittainen varhennettu vanhuuseläke, perhehoitajan palkkiot, tekijänoikeuskorvaukset."
www.kela.fi/ajankohtaista/yleistuki-korvaa-kelan-tyottomyystuet-toukoku…
Vierailija kirjoitti:
Kuka niitä vanhuksia pakottaa olemaan huoneissaan. Siitä vaan liikkeelle jos siltä tuntuu. Kuoleminen ei ole pakollista ja sen voi välttää kun alkaa kuntoilemaan.
Mun isä teki juuri noin. Ei millään olisi halunnut kuolla. Kuoleminen oli kuitenkin pakollista hänelläkin (101-v).
Ove ja pääomatulot vähentävät yleistukea myös yli 55-vuotiailla.
Noinhan se menee ateistisessa sekulaaríssa Suomessa. Lähimmäisistä ei välitetä. Eiköhän joku pirunriivaama kohta kommentoi ateismin ihanuutta.
Kohta saa tehdä vuoden työsopimuksia ilman perustetta.
Se on muuttunut aika tavalla minunkin uran aikana. Nykyään vanhainkotiin tullaan niin huonokuntoisena, ettei siellä useimpien kanssa enää juttelu onnistu. Eikä siellä enää olla vuosikausia niin kuin joskus, vaan lähinnä se on se elämän viimeinen vuosi. Ne on nykyään todella raskaita työpaikkoja cerrattuna siihen mitä vielä 10 vuotta sitten oli. Nykyään tullaan tosiaan vain viettämään viimeiset elinpäivät ja kuolemaan.