Lihava nainen paikalla, kysy mitä olet aina tahtonut tietää!

Luulen, että syön jokaiseen tunteeseen. Se on kuin lohduke, vaikka elämässä kaikki on periaatteessa hyvin. On turvallinen olo, kun kaapissa on keksipaketti. Jos kaapissa ei ole mitään hätävaraa, niin olo on levoton. Aivan kuin " turva" puuttuisi. Näin olen itse analysoinut, mutta en ole löytänyt itse mitään todellista ratkaisua tilanteeseen. Nuo porkkana-jutut ovat varmasti ihan vilpittömiä neuvoja, mutta eivät auta. Kiitos kuitenkin.



Lihava nainen.

Jos on vaikeaa syömistä rajottaa, liikkukaa! Sen tv. ohjelman sijaan käykää se aika kävelyllä! Se on helpompi tapa aloittaa laihtumaan --> liikunta! Sitä kautta voi tulla halu korjata ruokailutottumuksia. Näin kävi mulla. Taas se porkkanan mussuttaja joka lenkkarit jalas tätä raapustaa ü. (ihannepainossaan nyt)

Valkoiset vehnäjauhot ja sokeri vähemmälle. Itse olen saanut raskauskiloja tällä tavalla pois. Helppoa kun ei tarvitse vältellä kaikkea mahdollista.

onnellinen? Onko tarpeet vauvana tyydytetty? Miten on taaperona tai leikki-ikäisenä uhmakohtauksiin ja kiukutteluihin suhtauduttu (onko lepytelty tai pyritty ennalta ehkäisemään herkuilla)?



Syöminen ja se keksipaketti kaapissa on sinulle kuin " kävelykeppi" elämässä - vaikka osaat kävellä omin jaloinkin. Mitä jos joku päivä jättäisit keksipaketin ostamatta tai kahvihetken pullan syömättä. Katsoisit ensin sen yhden kerran miten käy. Pysytkö pystyssä seuraavaan ateriaan saakka? Ja jos jos pysyt, niin tekisit saman vielä uudestaan seuraavana päivänä... alkaisit pikku hiljaa luottaa siihen, että sinä pystyt, sinä päätät, sinä osaat säädellä, sinä osaat elää elämääsi ilman liiallisen ruuan tuomaa turvaa.



Näin on nro 32 aloittanut " uuden elämän opettelunsa" (ravintoterapeutin tuella tosin). Olen löytänyt itsestäni uusia voimavaroja, uutta vahvuutta. Niiden olemassaolosta en tiennyt aikaisemmin, koska syöminen ja suuri ylipaino hautasi minuudesta suurimman osan alleen. Pikku hiljaa, välillä kompastellen, taivallan kohti uutta elämää... :)

Asiat tiedostaa, mutta ei ilmeisesti osaa käsitellä niitä oikein. Ravintoterapeutin tarpeesta en oikein itse osaa sanoa mitään, koska kohdallani kyse ei ole tiedon puutteesta. Kyse on juuri tuosta " kävelykepistä" , kuten osuvasti nimitit. Onnea matkallesi!



Lihava nainen.

Voisiko keskusteluavusta ja " asioiden purkamisesta" ammattilaisen kanssa olla apua, jos kerran tilanne on se, että ravinto-opillisesti sinua ei tarvitse " opettaa" .



Onnellista elämää toivotan sinulle lihavana tai laihana. Vaikutat vilpittömältä, hyvältä ihmiseltä.

Kaiken kaikkiaan oli hienoa huomata, että tälläkin palstalla voi harjoittaa kunnollista keskustelua näinkin arasta aiheesta. Tähän ketjuun taisi eksyä vain muutama asiaton kysymys, vaikka odotin paljon alatyylistä kommentointia.



Hyvää elämää kaikille, sekä lihaville että tavallisillekin ihmisille!



Lihava nainen.

En ole alkuperäinen " lihava nainen" , vaan toinen samanlainen, painoindeksi yli 30.



24 ihmetteli, mitä lihavat syövät, että saavat itsensä sellaisiksi. Normaalipainoisten ja laihojen on vaikea sitä käsittää, mutta esim. minä syön terveellisemmin kuin 24:n esimerkki. Olen lapsesta asti ollut tanakka, vaikka lapsuudenkodissa ei herkkuja syöty ollenkaan. Toisille painoa kertyy helpommin.



Ja kyllä, jokaisen on varmasti mahdollista pitää itsensä normaalipainoisena, mutta lihomaan taipuvaisilta se vaatii paljon enemmän luonteenlujuutta ja ponnisteluja kuin luontaisesti hoikilta. Kaikilla ei tuota luonteenlujuutta ja tarmoa esim. liikuntaan ole, itselläni muun muassa.

itse käytän hameen kanssa lahkeellista " alushametta" . Pitääpä kokeilla tuota talkkia, jota joku ehdotti.



Mulla on muuten tosi vaikee löytää housuja. Olen tosi paksu reisistä ja takamuksesta. Ja täytyy sanoa, että nykyisin myös vatsasta.

Mutta ensin lihoo takamus ja reidet.



En muuten tunnista itsestäni tuota tunteisiin syömistä. Pikemminkin epäsäännöllisen syömisen (joskus voi olla päivä jo pitkällä iltapäivässa ja syön ensimmäisen aterian) ja lisäksi olut ja viini maistuu.





kolmas, vai monesko lienen ylipainoinen.

Ilmeisesti sillä aineen vaihdunnallakin on jotein tekemistä asian kanssa! Nyt olen pudottanut painoani 15 kg, syön 1200 - 1500 kcal päivässä.

toinen lihava nainen

Vierailija:

tuollaisen painoindeksin saanut. Olen aina ihmetellyt, että mitä lihavat oikein syövät, kun ovat niin lihavia.

Itse syön suunnilleen päivittäin: aamupalan (2 paahtoleipää, voita leivän päälle & rasvaista juustoa n. 5 viipaletta), yhden lämpimän aterian (melko iso satsi, ei välttämättä mitään terveellistä), jotain herkkua (2-10 kpl keksejä / 100 gr irtokarkkeja,..), paljon hedelmiä, 1-2 jukurttia, 1-3 leipää.

Mielestäni syön paljon, mutta paino pysyy n. 58 kilossa (pituutta 167 cm). Eli aina ihmettelen, että MITÄ tosi lihavat syövät ja miten paljon, kun painavat jotain 100 kg kieppeillä....?!?

MUTTA en todellakaan yritä väittää, että niiden vuoksi olen lihava. Sanotaanko, että luonteeni ei ole kyllin vahva muuttamaan totuttuja tapoja eli ruoka toimii lohduttajana, ilon tuottajana, rauhoittajana jne jne.



Olen ravitsemusalan asiantuntija eli kyse ei ole tiedon puutteesta. Lapsuudessani totuin siihen, että ruoka on lääke kaikkeen. Ja liikunnan pariin ei kannustettu.



No, tottakai olisin voinut itse aikuisena muuttua, mutta kuten sanoin: minulla ei ole tarvittavia keinoja ja tahdonlujuutta.



Lisäksi olen aina ollut terve enkä ole joutunut luopumaan mistään painoni takia (no, ehkä jostain vaatteista, joita olisin halunnut)



Lihavuuteni on itse aiheutettua, sen tiedän. Nyt olen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion (vähähiilarinen) ja vaikka paino ei putoa rytinällä, voin kuitenkin niin paljon paremmin, että aion tätä jatkaakin. Vuodessa olen laihtunut n. 10 kg ja suunta on alaspäin.



Itselleni pahin sudenkuoppa oli leipä, pasta, riisi ja karkit sekä keksit. Kun noista olen nyt päässyt lähes kokonaan eroon, pystyn muutenkin säätelemään ruokailua ihan eri tavalla kuin ennen (jolloin hillitön makean ja pastanhimo oli se, joka määräsi)



Mutta jokaiselle on oma paras tapansa. Toiset pystyvät keventämällä laihtumaan. Mulla se vaan ei toimi, kun se makeanhimo pysyy yllä pienilläkin karkki- ja leipämäärillä...

niille on vaikeata löytää liivejä!! Mulla on F-kuppi ja olen aivan ihastunut liivikutsuilta tilaamiini liiveihin!! On kokoa ja väriä, mielstäni laadukkaat vaikka ovatkin halvemmat kuin paikallisessa liivikaupassa. Ja saman henkilökohtaisen palvelunkin saa!!



ladynetin asiakas

Ja sinä, joka kerroit pysyväsi aina vaan 57 kilossa, niin mikä oli ikä? Iän myötä saa syödä aina vaan vähemmän ja vähemmän... Tietysti on poikkeuksia, mutta suurin osa normaalipainoisista saa vahtia tosissaan syömisiään viimeistään nelikymppisenä!



Ei lihavuus tarkoita mitään jatkuvaa syömistä vaan pieniä valintoja päivittäin. Olen joskus laskenut, että yksi kermajuuston viipale ylimääräistä päivässä tekee 5 kiloa vuodessa ja 25 kiloa 5 vuodessa. Harva ylipainoinen syö tauotta ja kaikkea, mitä mieli tekee. Ihan samalla lailla ylipainoiset ihmiset kieltäytyy joka päivä monista herkuista, mutta silti syövät hiukan liikaa.



Reidet hinkkautuu mullakin, vaikka en ole edes erityisen pullea.



t: BMI 26 nyt, heitellyt 25-29 välillä viimeiset kymmenen vuotta eli jojoilija olen